Äittälle osanotto. Pisti uutisesi aika hiljaiseksi.
Mutta sokerirasitus on ohi, onneksi. Kaikki oli kunnossa. Ensimmäisen tunnin lopussa olo oli ihan kamala, päätä särki ja oksetti ja toinen tunti oli pakko käyttää naistenlehden (!!!) kimpussa kun mitään järkevää ei voinut tehdä pahalta ololta.
Ihanaa, kun on voinut tehdä vähän opiskeluhommia tuntuu, että alkaa palata elävien kirjoihin. Nyt kun ei enää estellä synnytystä. Toki liikkuminen on hankalaa, ei voisi kuvitellakaan lähtevänsä mihinkään ilman autoa, mutta kaupassa voi käydä ruokaostoksilla ja jos istuu esikon tuolissa (matala lastentuoli tukevaa puuta) voi jopa kerätä lattialla olevia vaatteita (esikko räjäyttää vaatekaappinsa aina kun vaihtaa vaatteita, eli 8 kertaa päivässä ) tai leluja.
En löytänyt meidän S-marketista marseille-saippuaa joten pitää mennä jonain päivänä ostoksille johonkin suurempaan kauppaan. Aurinkoakaan ei tänään näkynyt.
Kunhan ensi viikon lääkäri on takana, ja synnytystapa-arvio, niin sitten pääsee matonpesun ja saunanpesun kimppuun. Näin olen luvannut itselleni. Keittiön matot ovat pahassa kunnossa ja jos tuon saunankin saisi siivottua olisi oikea voittajafiilis.
Meillä mies ei hirveästi ole vauvasta puhunut, eipä edes vapaaehtoisesti vatsaa koskenut. Menetyksen pelko on liian suuri.
Kotitöitä hän tekee (ruokahuolto on vastuualueenaan) ja käskee mua petiin lepäämään ja itse hoitaa sen homman jota olin ajatellut tehdä. Mutta ei halua meillä tehtäväksi mitään vauvan tuloon viittaavia toimenpiteitä. Esikon kanssa puuhaavat pihalla mutta eivät leiki sisällä. Esikko leikkii mun kanssani ja käskee isää pois, jos tämä tulee samaan huoneeseen missä meidän leikki on meneillään.
Hexa ja pikkusisko, 35+4
Mutta sokerirasitus on ohi, onneksi. Kaikki oli kunnossa. Ensimmäisen tunnin lopussa olo oli ihan kamala, päätä särki ja oksetti ja toinen tunti oli pakko käyttää naistenlehden (!!!) kimpussa kun mitään järkevää ei voinut tehdä pahalta ololta.
Ihanaa, kun on voinut tehdä vähän opiskeluhommia tuntuu, että alkaa palata elävien kirjoihin. Nyt kun ei enää estellä synnytystä. Toki liikkuminen on hankalaa, ei voisi kuvitellakaan lähtevänsä mihinkään ilman autoa, mutta kaupassa voi käydä ruokaostoksilla ja jos istuu esikon tuolissa (matala lastentuoli tukevaa puuta) voi jopa kerätä lattialla olevia vaatteita (esikko räjäyttää vaatekaappinsa aina kun vaihtaa vaatteita, eli 8 kertaa päivässä ) tai leluja.
En löytänyt meidän S-marketista marseille-saippuaa joten pitää mennä jonain päivänä ostoksille johonkin suurempaan kauppaan. Aurinkoakaan ei tänään näkynyt.
Kunhan ensi viikon lääkäri on takana, ja synnytystapa-arvio, niin sitten pääsee matonpesun ja saunanpesun kimppuun. Näin olen luvannut itselleni. Keittiön matot ovat pahassa kunnossa ja jos tuon saunankin saisi siivottua olisi oikea voittajafiilis.
Meillä mies ei hirveästi ole vauvasta puhunut, eipä edes vapaaehtoisesti vatsaa koskenut. Menetyksen pelko on liian suuri.
Kotitöitä hän tekee (ruokahuolto on vastuualueenaan) ja käskee mua petiin lepäämään ja itse hoitaa sen homman jota olin ajatellut tehdä. Mutta ei halua meillä tehtäväksi mitään vauvan tuloon viittaavia toimenpiteitä. Esikon kanssa puuhaavat pihalla mutta eivät leiki sisällä. Esikko leikkii mun kanssani ja käskee isää pois, jos tämä tulee samaan huoneeseen missä meidän leikki on meneillään.
Hexa ja pikkusisko, 35+4