Huomenta!
Vieläkään en ole nähnyt yhtään unta vauvasta tai vauva-ajasta. Pari yötä sitten oli uni, jossa mahaa ei ollut enää ja viime yönä oli uni, jossa vatsalihakset oli niin hyvässä kunnossa, että sixpäk näkyi. Eli omaan napaan ne unet keskittyy, muttei vauvoja sisällä. Esikko ja mies on kyllä monessa unessa mukana. No, varmaan kohta olis aika alkaa niitä synnytysuniakin näkemään..? Miten muilla?
Tämä perätila estää tehokkaasti halut päästä pakertamaan synnärille. Katsottiin kyllä eilen miehen kanssa almanakoista milloin olis hänelle mahdollista päästä mukaan synnytykseen. Jos siis sektiota suunnitellaan.
Rautalääkkeistä: Retaferia ja Obsidania on tullut satunnaisesti popsittua. Molemmat saavat vatsan löysäksi. Muutenkin suoli toimii tosi tehokkaasti. Kai siihen on syynä runsaskuituinen ruokavalio?
Sairaalakassista puheen ollen.. Esikon kanssa ei ollut kuin hammasharja mukana. Nyt aattelin, että tahnankin vois ottaa. Tartteeko sitä oikeasti mitään muuta mukaan? Kotiutumiskassi on pakattuna kyllä ja käsilaukussa kulkee aina kamera ja hiusharja. Jos sinne pistä jonkun rasvatuubin vielä, niin eikö se jo riittäis?
Porkkanapuklut on olleet nyt päivän auringossa ja hieman kai vaalenneet. Pitää katsoa vielä loppuviikko, että miten niiden kanssa käy. Ja etsiä sitä saippuaa. Hitaasti kun kiiruhtaa, vois uskaltaa lähteä johonkin isoon kauppaan - 50m kävelyn jälkeen aina leväten. Rollaattori olis kyllä kiva.. Hakiksen hallista vois saada sappisaippuaa, josta kans on kuullut hyvää. Mutta parkkiksen saaminen oven edestä voi olla vaikeaa. Kiroan syvästi tätä kaupunkisuunnittelupolitiikkaa, jossa yksityisautoilua vaikeutetaan. Ei se töissä ollessa raskautumattomana ollut mikään ongelma ajaa 25km päivässä fillarilla duunimatkoja, mutta tässä tilanteessa on kohtuutonta joutua julkisen liikenteen edistämisen uhriksi! Eikä taksilla kannata ajaa sitä saippuapalasta ostamaan tai kilometriä bussipysäkille.
Onko kenelläkään muulla vielä sitä, että tulee huono olo auton kyydissä töyssyissä tai kiihdytyksissä / jarrutuksissa? Kun ajaa, voi puristaa rattia ja osaa jännittää lihaksilla vähän vastan ennen kuin kaasuttaa tai jarruttaa, mutta kyytiläisenä ei niin pysty ja alkaa supistaa ja tulee paha olo.
Isyyspakkaus on nollassa, nyt kun mies on töissä vois sen tehdä.. Isosisaruspakkauksessa on jo sähköhammasharja ja nuken turvakaukalo. Ja kummisedän hankkima suklaasuihkulähde. Jonkun kirjan vois vielä hankkia, kuvakirjan, josta esikko vois kertoa tarinoita pikkusiskolle.
Jihuu, tänä yönä sai nukuttua ja kohta muukin perhe herää. Pullista ja muusta, kuka sitten olis tulossa vauvaa kotiin meille katsomaan? Esikon sairaala-aika eristi meidät tehokkaasti kaikista sosiaalisista kontakteistamme, eikä niitä ole oikein palautettu. Esikko on kova leipomaan, joten kait pitää varuiks hänen kanssaan tehdä jotain. Tai sitten vaan kerää pikapikaa marjoja pakkaseen ja pyöräytetään piirakka jos vieraita tulee. Ja sitten kaupan pakastepullaa vähän varastoon. Ja monta levyä suklaata. Suklaamuffinssit on ehdottomia kun imettää! Eikä 12 mufinssia kestä kuin pari päivää.
Onko liian suurelliset suunnitelmat? Esikon syntymästä oli vajaa viikko, kun ajoin jo fillarilla sairaalaan ja lapsi ei ollut iltoja kotona niin tilanne oli ehkä silloin toinen.
Koirista kun on ollut puhe niin mietityttää kovasti toi meidän dementikko ja sen suhde lapsiin. Esikon kanssahan niillä on jotain mystistä yhteyttä, jota kukaan muu ei ymmärrä. Jos toinen vauva tulee kotiin niin miten koira sen kestää? Nythän koira ei juuri enää lenkkeile, kun jalat ei pidä. Koira ei tiedä ollaanko me kotona vai ei, se tajuaa ehkä vasta 10min miehen kotiin tulon jälkeen että nyt se tuli. Eläinlääkäri sanoi, että ikäisekseen harvinaisen hyväkuntoinen. Miten muut koirakkaat olette vanhojen koirien kanssa pärjänneet?
Hexa ja pikkusisko, 35+5
