Tässäpäs tämä meitin synnytys:
Elikkäs mahataudista toivuttuani sunnuntaina 24.2.13 alkoi supistella, välillä kovemmin, välillä rauhallisemmin. Selkään sattui ja lonkkiin myös, ei toivettakaan että sängyssä olisin nukkunut, joten torkuin istuiltani sohvalla. Sama jatkui koko maanantain, itku kurkusssa jäin kotiin kun miehen oli pakko lähtee töihin. Sanoin, että yritän kestää siihen asti kun pääset kotiin. Päivällä tulikin supistamaton jakso ja hyvin meni sinne iltaan asti. Päätettiin sitten lähteä käymään KYSillä, josko saisin jotain vahvempaa kipulääkettä, että saisin nukkua. Olin käyrillä ja lääkäri katsoi tilanteen, ei edistystä sitten synnytystapa-arvion, mutta ottivat kammariin yöksi ja lääkitsivät Oxanest -piikillä. En kuitenkaan saanut nukuttua kun supistukset tuntui kipupiikin läpi, mutta selkään ja lonkkiin ei koskenu. Sain sitten yöllä lisää lääkettä nukahtamislääkkeen ja panadolin, sillä nukuin sitten aamuun. Lääkäri kierrolla tarkisti tilanteen ja hups heijakkaa yön aikana kohdun suu olikin avautunut kolmeen senttiin. Ei luvattu käynnistystä, mutta osastolle ainakin yhdeksi yön seuduksi, jospa synnytys lähtisi etenemään! Ja saisin vahvempaa kipulääkettä, että saisin nukuttua. Tiistain sitten kävelin ja kävelin osaston käytäviä ja manasin ettei vauva ikinä synny. Kävin suihkussa, se auttoi sen hetken... Kokeilin kahteen otteeseen myös aqua rakkuloita, neljä rakkulaa laitettiin kahdesti. Laittaminen sattui niin kauheesti, että taju meinas mennä, mutta ekalla kerralla ne tosiaan auttoi kaksi tuntia, toisella kerralla ei enää niin tehokasta apua ollut. Ja taas kävein, käyrillä olo oli tuskaa kun piti sängyssä olla. Huonekaverit lohduttelivat että kyllä se tämän päivän aikana... En uskonut... Illalla sitten lääkittiin mamma tokkuraan, kaikki lääkkeet kerralla ja sitten unta palloon! Nukuin aamuyöhön kolmeen asti ja sitten tuumailin, että nyt kyllä koskee niin kovasti että lähdettävä lisää lääkettä pyytämään. No käyrille ensin ja sitten sisätutkimus, olinkin sitten neljä senttiä auki ja soittelemaan miehelle, että alappas tulla KYSiä kohti siirrytään saliin. Sain peräruiskeen osastolla ja keräsin kampeet ja salissa olin KLO: 05.30. Synnytys katsottiin alkaneeksi 27.2.13 KLO: 03.00.
Aluksi pärjäilin hienosti ilokaasun voimin, tosin sängyssä en voinut edelleenkään olla ja yritettiin asetella anturit niin että sain istua kiikussa. Sitten toivoin että saisin kävellä, puolisen tuntia kävelin ja sitten tuumasin että nyt ei pärjää enää ja uudestaan piuhoihin ja ilokaasua. Tarkistivat kohdun suun tilanteen KLO: 07.45 auki 5cm, pyydettiin anestesia-lääkäri laittamaan epiduraalia, sillä kesti aika kauan ennen kun tuli ja sitten kesti kauan ennen kun sai koko epiduraalin laitettua, oli vielä sellainen huonoa suomea puhuva lääkäri, niin en saanu selvää aina ohjeista. No epiduraalin saatuani olin taivaassa, mihinkään ei koskenu ja kaikki oli taas hyvin. Kävin omilla jaloilla vessassakin. Kovaa kutinaa aiheutti mulle toi epiduraali, mutta pieni paha siinä miten se muuten auttoi niin täydellisesti. KLO: 10.42 lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot, kirkas vesi, aloitettiin samalla oksitosiini tippa vauhdittamaan supistuksia. Painon tunne alaosastossa lisääntyy, pääsen vessaan. Oksitosiinia lisätään. KLO: 13.40 painon tunne lisääntyy hurjasti, kohdun suulla edessä lippa, kokeilen konttaus-asentoa, jospa vauva laskeutuisi lipan yli. KLO: 14.05 alkaa ponnistuttaa voimakkaasti, lääkäri tulee katsomaan tilanteen. Otetaan verikokeita. Kuume alkaa nousta, samoin vauvan sykkeet. Aloitetaan antibiootti tippa. KLO: 15.15 Laitetaan spiraali, ns. "pinni" vauvan päähän (sydänääniseuranta) ja kohtuun IUP-katetri (kohdun sisäinen paineenmittaus), samalla vielä laitettiin tippumaan Parasetamol kuumetta alentamaan (toivottiin myös että se alentaisi vauvan sykkeitä, jotka huiteli n. 200). Olin sitten jonkun aikaa konttausasennossa ja hengittelin ilokaasua supistuksiin, se auttoi hyvin ja asento tuntui hyvälle. KLO: 16.20 vauvan päästä otetaan mikro verinäyte, joka kuitenkin hyvä, alakautta voi synnyttää. KLO: 17.05 alkaa ponnistuttaa kovasti, yritetään saada lippaa työntämällä pois, se kuitenkin pyrkii aina palautumaan. Saan ponnistaa omien tuntemusten mukaan ja samalla hengitellä ilokaasua. KLO: 17.30 Vauvan sykkeet korkeat, otetaan uusi mikroverinäyte vauvan päästä, arvot normaalit. Samalla ultrassa selviää, että vauva on avotarjonnassa, eli naama ylöspäin, lääkäri alkaa valmistella imukuppi synnytystä. KLO: 17.50 minut katetroitiin ja vaikka ei edes pissittänyt niin rakosta tuli virtsaa 600ml!!! HUHUH! Ponnistuttaa koko ajan kovasti, saan luvan alkaa aktiivisesti ponnistaa. Kätilö leikkasi välilihaa ja lääkäri kiinnitti imukuppia, koski ihan helvetisti! Ja imukuppihan irtosi kaikenkaikkiaan neljä kertaa ja jokainen laitto koski ihan hirveesti. Luulin ettei se tuska ikinä lopu. Tässä vaiheessa sali oli täynnä porukkaa; yksi painoi mahasta, neljä piti jaloista, mies työnsi päästä, lääkäri veti vauvaa ja sitten oli pari opiskelijaa seuraamassa tilannetta. KLO: 18.25 SYNTYY VIHDOIN TYTTÖ. Isä ei kerennyt leikata napanuoraa. Vauva oli hetken rinnalla ja sitten vaisu neiti vietiin heti vilvoitteluun, annettu happea ja sitten alkoi virkoamaan. Pisteet 5 ja viiden minuutin pisteet 7. Jälkeiset syntyvät melkein heti perään ja sitten äiti kursittiin kasaan. Kätilö ja isä pesivät, punnitsivat ja pukivat vauvan. Kävin suihkussa, imetin tytön ja saatiin onnittelukahvit! Osastolle siirryttiin n. KLO: 20.30.
Siinäpä se synntystarina! Oma tarinansa sitten se osastolla olo ja teholle siirtyminen
Heidukka ja tyttö Mytty 1vko 2pv
