unikuu108
\
en ole lapsettomuuspuolelsta mut mä lopetin tupakan polton noin 10vuoden jälkeen keuhkokuumeeseen 7vuotta sitten ja alkoholia en ole juonut ainakaan 5 vuoteen.kyllästyin siihen dokailumeininkiin. miehenikään ei juo mikä on kiva asia. ei tarvi pelätä kännisekoilevaa miestä..
mutta äitiydestä. vaikka teo on ns. helppo lapsi ja nukkuu sekä syö hyvin niin silti pätkänukkumiset vaatii veronsa. välillä poika on maailman ihanin ja on huippua olla äiti mutta kun on väsynyt niin oma arvostelukyky pettää. varsinkin kun tämä on meidän ensimmäinen ja kaikki on ihan uutta.
hassua miten sitä on niin virittynyt lapsesta huolehtimisen taajuudelle. jos toinen inahtaakaan niin mietin että mitähän se nyt haluaa.seuraa, vaiko ruokaa vaiko mitä.. ja sitä sitten alkaa ylisuorittaa ja väsyy siitä..että huolehtii vaikka kaikki on ihan hyvin(mitä mieheni aina sanookin).
kaikista eniten haluan että pojasta kasvaa tyytyväinen ja tasapainoinen ihminen.
kun teolla oli nuhan takia hengitysvaikeuksia niin sain pakkoajatuksia siitä että jos tuo poika kuolee niin mä varmaan sekoon.
ja kun on lukenut täällä muiden mammojen kirjoituksia.varsinkin niitä huonoja uutisia niin myötäsureminen on ollut vahvaa.
tähän mennessä olen kokenut olevani hyvä äiti.no,eipä tässä ole oltukaan ku parisen kuukautta "hyvä äiti".
lainasin kirjastosta kirjan missä oli joka kuukaudelle kehitys- ja oppimisasioita, niinku 0kk-12kk ja käyn läpi että mitä kaikkea opitaan minkäkin ikäisenä.olenkin keksinyt kaikkea virikettä pojalle.
mut nyt alkaa taas voimat huveta..meen kattoo leffaa..
unikuu ja teo
moikka kaisa.Alkuperäinen kirjoittaja 16.01.2007 klo 09:35 kaisa81 kirjoitti:kuis muut on kokenu oman äitiytensä?pettymyksiä,yllätyksiä?se on aika kasvun paikka joillekkin tää äitiys.lapsettomuus puolen ihmisenä ootin omaani kuin kuuta nousevaa 5 pitkää vuotta..siinä ajassa sitä tuli aika hyvin kasvettua. mm lopetin tupakan polton ja 3 v en oo juonu pisaraakaan alkkomahoolia.
Noi ei tietty takaa hyvää äitiyttä vaan olivat ihan mun oman terveyden parantajia,mutta ei kai niistä haittaa oo siihen äitiyteenkään.oon jopa joskus ajatellu et oli hyvä et en saanutkaan neitiä heti ku halusin,et se tarvittava itsekkyys ja "omahyväisyys" karsiutui siedettävälle tasolle..
yllätyksiä o varmast viel luvassa kulman takana, mut ny on hyvä olla äiti.
T:kaisa ja juulia 11 vko
en ole lapsettomuuspuolelsta mut mä lopetin tupakan polton noin 10vuoden jälkeen keuhkokuumeeseen 7vuotta sitten ja alkoholia en ole juonut ainakaan 5 vuoteen.kyllästyin siihen dokailumeininkiin. miehenikään ei juo mikä on kiva asia. ei tarvi pelätä kännisekoilevaa miestä..
mutta äitiydestä. vaikka teo on ns. helppo lapsi ja nukkuu sekä syö hyvin niin silti pätkänukkumiset vaatii veronsa. välillä poika on maailman ihanin ja on huippua olla äiti mutta kun on väsynyt niin oma arvostelukyky pettää. varsinkin kun tämä on meidän ensimmäinen ja kaikki on ihan uutta.
hassua miten sitä on niin virittynyt lapsesta huolehtimisen taajuudelle. jos toinen inahtaakaan niin mietin että mitähän se nyt haluaa.seuraa, vaiko ruokaa vaiko mitä.. ja sitä sitten alkaa ylisuorittaa ja väsyy siitä..että huolehtii vaikka kaikki on ihan hyvin(mitä mieheni aina sanookin).
kaikista eniten haluan että pojasta kasvaa tyytyväinen ja tasapainoinen ihminen.
kun teolla oli nuhan takia hengitysvaikeuksia niin sain pakkoajatuksia siitä että jos tuo poika kuolee niin mä varmaan sekoon.
ja kun on lukenut täällä muiden mammojen kirjoituksia.varsinkin niitä huonoja uutisia niin myötäsureminen on ollut vahvaa.
tähän mennessä olen kokenut olevani hyvä äiti.no,eipä tässä ole oltukaan ku parisen kuukautta "hyvä äiti".
lainasin kirjastosta kirjan missä oli joka kuukaudelle kehitys- ja oppimisasioita, niinku 0kk-12kk ja käyn läpi että mitä kaikkea opitaan minkäkin ikäisenä.olenkin keksinyt kaikkea virikettä pojalle.
mut nyt alkaa taas voimat huveta..meen kattoo leffaa..
unikuu ja teo