Jaahas, jospa päivittelisi meidänkin kuulumisia tänne välillä, en ole vain saanut aikaiseksi ennen tätä...
Meidän tytöllä ikää nyt 3 vkoa ja 3 päivää, jouluaattona tulee 1kk täyteen
Vauva-arki on vienyt mennessään, vaikka onhan tota aikaa jäänyt muuhunkin, toisin kuin etukäteen kuvittelin. Kaikki on mennyt ihan mukavasti, tosin ollaan jouduttu siirtymään täysimetyksestä osaimetykseen, tyttö saa syystä tai toisesta rintaraivareita ja siinä ehtii turhautua niin pikkuinen kuin äitikin. Luulin ensin, että imuote on hukassa, mutta kyllä se ote mun mielestä ihan oikea on, jostain syystä vaan tyttö sen irrottaa tosi nopeasti ja sitten itkee surkeana. Kaikesta päätellen maitoakaan ei tule läheskään riittävästi täälläkään (toki sitä on nyt vähemmän kun imetyskerratkin ovat vähentyneet), pumppaamalla en saa kuin joitakin kymmeniä millejä. Tyttö kuitenkin syö sen n. 80-100 ml kerralla, eli ei riitä meikäläisen maidot mihinkään. Kyllähän siitä paha mieli tuli, ettei (täys)imetys nyt näyttäisikään onnistuvan mutta minkäs teet, ja olen yrittänyt olla itselleni armollinen. Ja mistäs sitä tietää, vaikka tilanne vielä muuttuisikin. Jos ei, niin sitten mennään näin tai tarvittaessa siirrytään kokonaan korvikkeeseen.
Korviketta en muuten ole annostellut millään muulla perusteella kuin sillä miten paljon tyttö haluaa syödä. Onhan niiden tetrojen kyljissä jotain suuntaa antavia määriä, mutta meillä ainakin mennään ihan lapsentahtisesti tässä asiassa.
Yöt menee meillä lähes aina saman rytmin mukaan, eli ensin nukutaan klo. 22-01, sitten syödään ja kukutaan hereillä ja ilmavaivojen kourissa pari tuntia, nukutaan taas n. 03-06, syödään ja sitten nukutaankin siihen aamulle vielä noin 4h pätkä. Eli semmoiset ihan ok kuutisen tuntia saan itsekin parissa pätkässä nukuttua. Toki on ollut niitä päiviä kun olen ollut äärettömän väsynyt, mutta enemmän kuitenkin niitä kun olo on ollut ihan normaali ja levännyt.
Ilmavaivat ovat tosiaan täällä riesana, käy niin sääliksi pieni kun niin onnettomana itkee niitä. Alkuun kokeilin kaikkia vinkkejä mitä sain, eli syötin mahdollisimman pystyasennossa, pidin röyhtäytystaukoja vähän väliä jne., mutta eipä niistä suurempaa apua tuntunut olevan. Eilen sitten aloitettiin täällä Englannissa apteekkarin suosittelemat tipat, lähipäivinä selvinnee onko niistä apua.
Tyttö on kyllä aivan ihana ja hymyilee jo usein, muutenkin on aika valppaan oloinen tapaus. On hurmannut suvun ja ystävät niin Suomessa kuin täälläkin. On vähän sellainen "kaikki käy" tyyppi; korvikemerkillä ei ole väliä, vaunuissa on kivaa samoin kuin autossa, nukkuu ihan samaan tyyliin sekä omassa pienessä korisängyssään kuin perhepedissäkin, kylvyistä nauttii, jne. Kantoliinassakin viihtyy tosi hyvin, joka helpottaa muun muassa lentokentällä liikkumista. Tammikuussa lennetäänkin tytön kanssa ihan kahdestaan Suomeen vajaaksi pariksi viikoksi, silloin mulla myös jälkitarkastus.
Synnytys ja raskaus on enää kaukaisia muistoja vaan, olen palautunut täysin. Paino on reilusti lähtöpainoa alhaisempi, enää siitä pallomahasta muistuttaa toi löysä nahka entisen vatsan kohdalla
Millähän siitäkin pääsisi eroon...ei taida iho enää palautua ihan samalla tavalla kuin joskus parikymppisenä.
Mies osallistuu meillä vapaapäivinään ihan yhtä paljon kuin mäkin, jos ei enemmänkin. Tekee vuorotöitä niin, että on 3 yötä töissä ja sitten 3 vapaalla. Silloin kun on työvuorot päällä, olen antanut ihan normaaliin tapaan nukkua päivät, eli vähän niin kuin yh:na olen aina ne 3 päivää ja yötä
Mutta tosiaan sitten kun on vapaalla tekee kyllä niin paljon kuin vain ehtii ja hoitaa rästiin jääneet kotihommat siinä sivussa. Eikä kitise yhtään
Meillä käytiin jo ennen vauvan syntymää keskustelu, jossa todettiin yksimielisesti, että vauvan hoito ei ole mikään äidin oma projekti, jossa mies sitten "auttaa", vaan meidän yhteinen juttu jossa vastuu jaetaan tasapuolisesti molemmille mahdollisuuksien mukaan. Näin siis meillä, ja erittäin tyytyväinen olen tilanteeseen
Oma aika, kyllä sitä kieltämättä kaipaa jo nyt, on sen verran täysipäiväistä hommaa tämä. Lasken jo nyt päiviä siihen, kun tammikuisella Suomen keikalla mummi ottaa tytön hoitoon ja pääsen kavereiden kanssa vähän Helsingin yöhön tuulettumaan. Jonkun mielestä varmasti ihan liian aikaista äidin jättää lapsi hoitoon, mutta meillä mennään näin. Neiti on ollut mummin kanssa useamman tunnin jo reilu viikon ikäisenä kun oltiin vielä Suomessa ja käytiin miehen kanssa jouluostoksilla, samoin nyt täällä oli sunnuntaina hoidossa monta tuntia että sain nukkua hetken. Oma tietoinen valintani on muutenkin se, että tytön on hyvä tottua jo ihan pienestä muihinkin kuin äitiin. Ja olen varmasti parempi äiti kun on pää kunnossa ja sekä se, että kroppa, levännyt. Mitäs ajatuksia teillä muilla näiden asioiden suhteen?
Millimama & Aava (ent. Rymy-Iita) 3vko ja risat