V
vierailija
Vieras
A@muaurinko
Heti alkuun kommentoin että Onnea sulle ihanista ultrauutisista!!!
Mulla esikoisen raskaudessa oli hcg 127 alkioiän ollessa 15 päivää ja nuoremman lapsen raskaudessa hcg 625 alkioiän ollessa 16 päivää, ivf-alkuisia pakaste-blastosiirtoja siis molemmat. Olin tuossa toisessa raskaudessani vähän siitä huolissani ja osin siitä syystä tein NIPTin, jonka tulos normaali ja terve poika syntyi.
@Chiarina46 Tosi upeaa sun raskaus ja että kaikki on edennyt niin hienosti! Mälsää että alkuun ei ollut oikeen keskustelukaveria täällä mutta ihanaa että nyt on ilmaantunut. Mä olen sun raskausmatkaasi seuraillut ja tarkoitus ollut kommentoida mutta aina niin kiirettä pitää ja nytkin kun ollu nämä hoitokuviot ym.
@Rusakkonen_aina Mukava kuulla sinusta, teiänkin kuulumisia olen täältä aina välillä seuraillut. Meillähän on nämä lapset 2022 syntyneet tosi samoihin aikoihin. Asutteko nykyään siis Suomessa vai ulkomailla (Englannissa?)?
En ole aiemmin tässä lahjasoluketjussa ollut mukana, seuraillut vain, mutta muuten olen täällä jonkin verran aktiivisena ollut ja esim Rusakkonen ja Kirsillevauva on tuttuja täältä muutaman vuoden takaa. Mulla siis kaksi lasta ivf:llä omilla munasoluilla, 2020 ja 2023 syntyneet, ensimmäinen parisuhteessa ja sitten eron jälkeen jatkoin yksin hoitoihin ja toinen lapsi siis itsellisenä omilla munasoluilla ja lahjasiittiöillä Suomessa julkisella. Olen 37-v ja mulla ollu munasolut jo ihan lopussa 30-v asti, AMH 2018 0,5 ja 2019 0,44 ja 2022 0,33 ja AFC myös aleneva koko ajan. Toinen munanjohdin on poistettu ja luomuna tullut vain kemiallisia ja kohdunulkoisia ja niitäkin vaan hirveällä yrityksellä. Ivf:t onnistuneet lähtötilanne huomioon ottaen aika hyvin, munasoluja tulee tosi vähän mutta laatu kaiketi kuitenkin ihan kelpo kun molemmat lapset saaneet alkunsa toisesta ivf-kierroksesta. Hoidot olleet vuosina 2019 ja 2022 ja 34-v v 2022 hoidoissa jo selvät ”ikämuutokset” nähtävissä, munasarjat tiivistyneet, AFC surkeahkoo, eka ivf maksimiannoksista huolimatta lähti kasvamaan vain yksi folli (tokassa kolme) ja siitä yksi siirrettävä alkio, mutta siis eli käytännössä lääkevastetta ei ollut kun ovis tapahtuu muutenkin. Tokassa ivf:ssä tuli kuitenkin kolme follia joista yksi siirrettävä alkio ja siitä vauva <3
Nyt siis kolmas lapsi toiveissa ja yrityksessä ja realiteetit huomioon ottaen lähdin suoraan lahja-alkioilla yritykseen, jos olisi parikyttonnia ylimääräistä taskussa niin olisin kyllä pari omasolu-ivf:fää kokeillut mutta lapsia kotona hoitavana asuntovelallisenyh:na realiteetit on mitä on.
Lapsettomuus on ollu mun elämän ihan ylivoimaisesti kauhein kokemus, kaikinpuolin järisyttävin, ja olen lapsista ja elämästä lasten kanssa ihan valtavan onnellinen ja uskon etten lapsettomuudesta olisi koskaan päässyt yli jos olisin kokonaan lapsettomaksi jäänyt. Lapsettomuuden kokemus on ollu mussa tosi voimakas ja koin sitä edelleen vahvasti esikoisen syntymisen jälkeen, pilkuhiljaa tunne on häiventynyt ja jäänyt taka-alalle toisen lapsen syntymän jälkeen.
Nyt on siis hoidot käynnissä ja ekasta lahja-alkion siirrosta oli testipäivä maanantaina ja siitä tietysti nega/kemiallinen, mulla tuli päivän verran vuotoa alkio-iän ollessa 11 päivää ja saman päivän ip näytti haamua ja seuraavat kolme päivää myös mutta ei vahvistunut sitten siis. Vaikka tilanne on nyt hyvin eri mutta kuitenkin tää nosti mulla taas aika paljon pintaan ne lapsettomuuden kokemukset ja ihan flashbackinä ne fiilikset mitä se 2016-2019 varsinkin luomuyrityksen aikaan oli. Olen lapsettomuusasioiden suhteen edelleen tosi katkera ja vihainen, vaikka se osin on onneksi häiventynyt lapsionnen ja ihanan arjen myötä ja tosiaan hyvinhän tässä on käynyt mutta tavoitan ne fiilikset aina täysin ja ihan menee kylmät väreet kun kuulee vaikka jonkun toisen lapsettomuuskertomusta. Olin toivonut että jos kerrankin voisi käydä tuuri mutta kun ei niin ei, kaiken eteen saa aina vaan taistella ja taistella ja jatkaa vaan vaikkei enää jaksaisikaan ja aina vaan kerätä palaset uudestaan. Noh aika onneksi korjaa paljon ja toisaalta koen itseni kuitenkin onnekkaaksikin kun olen kaksi lasta saanut ja vielä ”näinkin helpolla”.
Mutta just se kun tuntuu ettei mikään mene putkeen, vaan _aina_ on jotain, munasolut on loppu, jos tulee luomuraskaus, se on kohdunulkoinen, just kun olet hakenut 1600 € edestä Menopuria jääkaappiin niin jääkaappi menee rikki, ainoa pakkasalkio tuhoutuu sulatuksessa, toisella kertaa matkalla siirtoon tulee puhelu siirron perumisesta koska alkiot näyttää pysähtyneiltä. Kun pitäisi siirtää seuraavassa kuussa ei voidakaan siirtää kun onkin luomuraskaus joka kohdunulkoinen. Tämä tietysti selviää kun olet matkalla 600 km päässä kotoa 2-vuotiaan lapsen kanssa. Seuraavassa kuussa onkin hoitajalakko ja siirrot peruttu, kuten seuraavassakin. Sitten tuleekin sopivasti kesäsulku. Kun päätät siirrättää alkion yksityiselle kerrotaan ettei se onnistu mutta kas, sadan puhelun ja asioiden selvittämisen jälkeen se onnistuukin.
Ja sama jatkuu taas, ensin menee kaksi luonnonkiertoyritystä ohi kun ovis väärällä päivällä ja jotain ihme sekoilua lääkärillä ultran kanssa. Sitten kun päätetään tehdä lääkkeellisen kiertoon niin kuitenkin ultrassa 11 mm folli, joka lääkärin mukaan ei kuitenkaan haittaa, tiedä sitten, ei kai se nyt niin tarkkaa ole. No nyt sitten mun noin 15 vuotta stabiilina olleet kilpirauhasarvot on TSH koholla yli 5 (on siis vajaatoiminta) niin ei voida nyt tehdä uutta siirtoa kun pitää ensin odottaa (ainakin 6 viikkoa) että annosnosto korjaisi TSH:n. No Luojan kiitos kuitenkin että niin suuri onni on että Virossa on vielä niitä alkioita saatavilla. Että tavallaan, ehkä niillä asioilla on kuitenkin tapana järjestyä.
Mutta kun AINA JOTAIN, miksei koskaan ikinä milloinkaan asiat voisi sujua ”helposti”, ilman kauheaa taistelua ja vääntämistä. Tässä ohessa tietysti kaikki peruskuviot jotka nekin on aina sellasta Akuankkaista touhua että aina saa selvittää ja säätää eikä mene putkeen ei.
Itse olen sellainen että uppoan tähän hoitokuplaan aika täysillä ja esim kavereiden tapailu ja sen sellainen mistä muuten paljon nautin kaikista arkikuvioista niin kaikki tuntuu vähän tyhjänpäiväiseltä. Lasten kanssa on kyllä mukavaa (4-v ja 1,5 -v siis kotihoidossa) ja nautin mutta muuten tykkäisin vaan mietiskellä hoitokuvioita ja laskeskella päiviä jne jne enkä jaksais oikeen ”jaaritella turhanpäivisiä” jonkun tuttavan kanssa kun oma pää huutaa että etsä tajuu mitä mulla on meneillään.
Että sellasta, vaikutan varmaan kauheen mukavalta tyypiltä :-D
Heti alkuun kommentoin että Onnea sulle ihanista ultrauutisista!!!
Mulla esikoisen raskaudessa oli hcg 127 alkioiän ollessa 15 päivää ja nuoremman lapsen raskaudessa hcg 625 alkioiän ollessa 16 päivää, ivf-alkuisia pakaste-blastosiirtoja siis molemmat. Olin tuossa toisessa raskaudessani vähän siitä huolissani ja osin siitä syystä tein NIPTin, jonka tulos normaali ja terve poika syntyi.
@Chiarina46 Tosi upeaa sun raskaus ja että kaikki on edennyt niin hienosti! Mälsää että alkuun ei ollut oikeen keskustelukaveria täällä mutta ihanaa että nyt on ilmaantunut. Mä olen sun raskausmatkaasi seuraillut ja tarkoitus ollut kommentoida mutta aina niin kiirettä pitää ja nytkin kun ollu nämä hoitokuviot ym.
@Rusakkonen_aina Mukava kuulla sinusta, teiänkin kuulumisia olen täältä aina välillä seuraillut. Meillähän on nämä lapset 2022 syntyneet tosi samoihin aikoihin. Asutteko nykyään siis Suomessa vai ulkomailla (Englannissa?)?
En ole aiemmin tässä lahjasoluketjussa ollut mukana, seuraillut vain, mutta muuten olen täällä jonkin verran aktiivisena ollut ja esim Rusakkonen ja Kirsillevauva on tuttuja täältä muutaman vuoden takaa. Mulla siis kaksi lasta ivf:llä omilla munasoluilla, 2020 ja 2023 syntyneet, ensimmäinen parisuhteessa ja sitten eron jälkeen jatkoin yksin hoitoihin ja toinen lapsi siis itsellisenä omilla munasoluilla ja lahjasiittiöillä Suomessa julkisella. Olen 37-v ja mulla ollu munasolut jo ihan lopussa 30-v asti, AMH 2018 0,5 ja 2019 0,44 ja 2022 0,33 ja AFC myös aleneva koko ajan. Toinen munanjohdin on poistettu ja luomuna tullut vain kemiallisia ja kohdunulkoisia ja niitäkin vaan hirveällä yrityksellä. Ivf:t onnistuneet lähtötilanne huomioon ottaen aika hyvin, munasoluja tulee tosi vähän mutta laatu kaiketi kuitenkin ihan kelpo kun molemmat lapset saaneet alkunsa toisesta ivf-kierroksesta. Hoidot olleet vuosina 2019 ja 2022 ja 34-v v 2022 hoidoissa jo selvät ”ikämuutokset” nähtävissä, munasarjat tiivistyneet, AFC surkeahkoo, eka ivf maksimiannoksista huolimatta lähti kasvamaan vain yksi folli (tokassa kolme) ja siitä yksi siirrettävä alkio, mutta siis eli käytännössä lääkevastetta ei ollut kun ovis tapahtuu muutenkin. Tokassa ivf:ssä tuli kuitenkin kolme follia joista yksi siirrettävä alkio ja siitä vauva <3
Nyt siis kolmas lapsi toiveissa ja yrityksessä ja realiteetit huomioon ottaen lähdin suoraan lahja-alkioilla yritykseen, jos olisi parikyttonnia ylimääräistä taskussa niin olisin kyllä pari omasolu-ivf:fää kokeillut mutta lapsia kotona hoitavana asuntovelallisenyh:na realiteetit on mitä on.
Lapsettomuus on ollu mun elämän ihan ylivoimaisesti kauhein kokemus, kaikinpuolin järisyttävin, ja olen lapsista ja elämästä lasten kanssa ihan valtavan onnellinen ja uskon etten lapsettomuudesta olisi koskaan päässyt yli jos olisin kokonaan lapsettomaksi jäänyt. Lapsettomuuden kokemus on ollu mussa tosi voimakas ja koin sitä edelleen vahvasti esikoisen syntymisen jälkeen, pilkuhiljaa tunne on häiventynyt ja jäänyt taka-alalle toisen lapsen syntymän jälkeen.
Nyt on siis hoidot käynnissä ja ekasta lahja-alkion siirrosta oli testipäivä maanantaina ja siitä tietysti nega/kemiallinen, mulla tuli päivän verran vuotoa alkio-iän ollessa 11 päivää ja saman päivän ip näytti haamua ja seuraavat kolme päivää myös mutta ei vahvistunut sitten siis. Vaikka tilanne on nyt hyvin eri mutta kuitenkin tää nosti mulla taas aika paljon pintaan ne lapsettomuuden kokemukset ja ihan flashbackinä ne fiilikset mitä se 2016-2019 varsinkin luomuyrityksen aikaan oli. Olen lapsettomuusasioiden suhteen edelleen tosi katkera ja vihainen, vaikka se osin on onneksi häiventynyt lapsionnen ja ihanan arjen myötä ja tosiaan hyvinhän tässä on käynyt mutta tavoitan ne fiilikset aina täysin ja ihan menee kylmät väreet kun kuulee vaikka jonkun toisen lapsettomuuskertomusta. Olin toivonut että jos kerrankin voisi käydä tuuri mutta kun ei niin ei, kaiken eteen saa aina vaan taistella ja taistella ja jatkaa vaan vaikkei enää jaksaisikaan ja aina vaan kerätä palaset uudestaan. Noh aika onneksi korjaa paljon ja toisaalta koen itseni kuitenkin onnekkaaksikin kun olen kaksi lasta saanut ja vielä ”näinkin helpolla”.
Mutta just se kun tuntuu ettei mikään mene putkeen, vaan _aina_ on jotain, munasolut on loppu, jos tulee luomuraskaus, se on kohdunulkoinen, just kun olet hakenut 1600 € edestä Menopuria jääkaappiin niin jääkaappi menee rikki, ainoa pakkasalkio tuhoutuu sulatuksessa, toisella kertaa matkalla siirtoon tulee puhelu siirron perumisesta koska alkiot näyttää pysähtyneiltä. Kun pitäisi siirtää seuraavassa kuussa ei voidakaan siirtää kun onkin luomuraskaus joka kohdunulkoinen. Tämä tietysti selviää kun olet matkalla 600 km päässä kotoa 2-vuotiaan lapsen kanssa. Seuraavassa kuussa onkin hoitajalakko ja siirrot peruttu, kuten seuraavassakin. Sitten tuleekin sopivasti kesäsulku. Kun päätät siirrättää alkion yksityiselle kerrotaan ettei se onnistu mutta kas, sadan puhelun ja asioiden selvittämisen jälkeen se onnistuukin.
Ja sama jatkuu taas, ensin menee kaksi luonnonkiertoyritystä ohi kun ovis väärällä päivällä ja jotain ihme sekoilua lääkärillä ultran kanssa. Sitten kun päätetään tehdä lääkkeellisen kiertoon niin kuitenkin ultrassa 11 mm folli, joka lääkärin mukaan ei kuitenkaan haittaa, tiedä sitten, ei kai se nyt niin tarkkaa ole. No nyt sitten mun noin 15 vuotta stabiilina olleet kilpirauhasarvot on TSH koholla yli 5 (on siis vajaatoiminta) niin ei voida nyt tehdä uutta siirtoa kun pitää ensin odottaa (ainakin 6 viikkoa) että annosnosto korjaisi TSH:n. No Luojan kiitos kuitenkin että niin suuri onni on että Virossa on vielä niitä alkioita saatavilla. Että tavallaan, ehkä niillä asioilla on kuitenkin tapana järjestyä.
Mutta kun AINA JOTAIN, miksei koskaan ikinä milloinkaan asiat voisi sujua ”helposti”, ilman kauheaa taistelua ja vääntämistä. Tässä ohessa tietysti kaikki peruskuviot jotka nekin on aina sellasta Akuankkaista touhua että aina saa selvittää ja säätää eikä mene putkeen ei.
Itse olen sellainen että uppoan tähän hoitokuplaan aika täysillä ja esim kavereiden tapailu ja sen sellainen mistä muuten paljon nautin kaikista arkikuvioista niin kaikki tuntuu vähän tyhjänpäiväiseltä. Lasten kanssa on kyllä mukavaa (4-v ja 1,5 -v siis kotihoidossa) ja nautin mutta muuten tykkäisin vaan mietiskellä hoitokuvioita ja laskeskella päiviä jne jne enkä jaksais oikeen ”jaaritella turhanpäivisiä” jonkun tuttavan kanssa kun oma pää huutaa että etsä tajuu mitä mulla on meneillään.
Että sellasta, vaikutan varmaan kauheen mukavalta tyypiltä :-D
Päivitän sitten kuulumisia tänne jos vaikka tänne osuisi muitakin samassa tilanteessa olevia. Ainakin 