Huomenta!
Heräsin lasten ja miehen kans yhtäaikaa 5.45 ko niillä oli lähtö töihin ja hoitoon. Lapsi raukat joutuu tämän viikon menemään miehen työaikojen mukkaan hoittoon, ko mie en saa vielä kävellä sen vertaa, että veisin ne myöhemmin. Ens viikolla saan alkaa liikkummaan, niin saa neki nukkua vähän pitempään.
Odotuksen tuskaisuudesta mulla ei ole oikeastaan ollenkaan tuskanen tai kärsimätön olo. Varmaan siks, ko säikähettiin niin kovasti, että ei nyt ennää nuo kivut ja kolotukset haittaa. En kuitenkaan tykkää raskaana olemisesta. Haluaisin vielä neljännen lapsen tähän heti perään, mutta en halua ennää olla raskaana. En ossaa sanoa, miks en. En ajattele mitään noita, että ei pääse mihinkään ja olo on huono tms, mutta en vain tykkää. Ehkä se, että kaks "vaikeaa" raskautta peräkkäin on ollu niin henkisesti raskaita, ko on pitäny olla huolesta sekasin, on ottanu niin koville, että en jaksa ennää sitä murehtimista. Tästähän meni onneks alkuraskaus ilman huolia, mutta tämä loppu oli kyllä stressiä täynnä. Onneks ennää ei kuitenkaan ole ko viikko siihen 35vk:n rajaan. Tytön raskaus oli semmonen, että lääkärit ja terkkarit sano viikolta 8 asti, että ei tuu menneen loppuun raskaus. Niinpä vain tyttö synty viikolla 38+! Mutta huolehtia kyllä sai... Harmittaa, ko pittää luopua ajatuksesta saaha se neljäski lapsi. Toisaalta meillä on onneks jo kohta kolme ihanaa lasta, joten ei mitään "pakkoa" saada lasta ole. Jos joku olis halukas tekemään mulle vielä yhen tähän heti perään niin kattä pystöön!
Rintapumpun meinaan hommata valmiiksi. Ajattelin kokkeilla tuota kovasti mainostettua Aventin pumppua. Aikasemmilta mulla oli se Ainun käsikäyttönen, mutta ei se mikkään hyvä ollu. Ei mikkään huonokkaa, mutta en kuitenkaan semmosta nyt halua. Mulle on kyllä kans noussu niin per*****sti sitä maitoa, että ilman pumppua ei varmaan pärjää taaskaan. Ennen imetystäki pittää aina lypsää vähän pois, ko ei vauva saa imettyä täysistä tisseistä. Esikoiselta varsinki, ko lopetti yösyönnit jo 2 viikkosena, oli aivan hirveää se maion pakkautuminen. Muistan kyllä ne itkut öisin lämpimässä suihkussa, ko yritti saaha vähän tyhjennettyä... Sauna oli mulla ainaki tehokas apukeino tuohon maion pakkautumiseen, siellä irtos helposti kaikki tukkeumat. Mie lypsin sillon hukkaan ylimääräset ja nyt ajattelin ottaa talteen ainaki omaa vauvaa varten, ko mullaki kuitenki sitä aina tuli 100ml tuttipullo per tissi per lypsykerta, vaikka olin imettänykki jo vauvan... Jotenki tuntuu hullulta panna hukkaan niin isoa määrää, ko joillaki ei kuitenkaan tule ollenkaa... :ashamed:
Laskeutunu on mullaki jo 4 viikkoa sitten. Et ei se aina oo se kaks viikkoa, niin syntyy. Mutta mullahan on kyllä vähän erikoinen tämä tilanne ollu, et ei ehkä voi verrata.
Raskausmyrkytyksen oireista kärsiville tsemppiä ja varapärreitä hermojen menettämistä vastaan! Inhottava, ko ei oikein kerrota kunnolla, mitä tarkottaa/aiheuttaa! :hug:
Kengurumeininki :wave: ja koita jaksaa heoatoosin kanssa!
Pulleropallero kiva kuulla teistä! Toivotaan, että kaikki menne hyvin!
Hapikko Olipa kärttynen täti puhelimessa! Ikävä varmasti, ko itte on huolissaan, nii sitte sattuu joku kärttynen muori puhelimmeen!
Moksa ihanaa! Onnea matkaan, paitsi taiat olla kyllä jo synnyttämässä... :ashamed: Ihana se jännityksen tunne, ko tajuaa, että vedet mennee ja vauva haluaa esitellä ittensä ihan pian! Mulla alko esikoisen synnytys vesien menolla ilman mittään ennakoivia supistuksia ja se tunne oli jotenki aivan uskomaton! Tytön synytys alko kivuttomilla supistuksilla, joitten huomattiin sattumalta sammaan aikaan olleessa kontrollissa tehneen kovasti töitä, ja sanottiinki vain, että siehän jäätki tänne jo synnyttään. Oli seki melko uskomatonta kuulla, ko ei ollu ollu mittään tuntemuksia, että pitäis synnyttää kohtapuoliin ja sitten vaan lääkäri toteaaki, että siehän synnytät
Kavereiden menettämisestä on ollu puhetta. Mulla on nyt pysyny kaverit, mutta ensimmäisen ja toisen raskauden ja vauva-ajan aikana hävis kyllä iso osa kaverista! Miehän olinki vasta 18 sillon, ko esikoista aloin oottaa, että en kyllä ihmettelekkään, että ei jaksanu kavereita kiinnostaa vielä perheenäitin seura... Mutta nämä niistä "jäljelle jääneet" kaverit onki kyllä tosi ystäviä. Vaikka monellla ei ole vielä itellä ensimmäistäkkään lasta ja elämäntilanne on kaikin puolin erilainen, niin hyvin saahaan elämämme sovitettua yhteen. Nyt tosin pikkuhiljaa alkaa tulla minunki ystäväpiiriin vauvoja. Mie olen vain ottanu pienen varaslähön
Minky En ossaa vattassa tuntuvista supituksista sanoa, kuinka helposti ne tunnistaa, ko niitä tullee, ko en oo koskaan saanu kokea. Mulla on tuntunu aina selässä kaikki. Kätilötki on aina synnärillä sanonu, että ei mittään hättää, kerro sitten ko tuntuu vattan puolella, selän supistuksilla ei synnytys etene. Mutta niinpä vain oon kaks saanu puskettua maailmaan, ilman mahassa tuntuvia supistuksia. Tytöltä tuntu viiminen ponnistussupistus vattassa, mutta siinäpä ne oliki. Aaltoleva jomottava kuuma kipu olis ehkä minusta sopiva kuvvaamaan supistuksia. Ne tavalllaa vyöryy päälle.
Tulipa vissiin kirjotettua vähän pitkästi... :ashamed: No, lähenpä ottammaan toisen kupposen aamukahvia ja jos sais alotettua vaikka yhen koulutehtävän tekemisen...
Apa ja Martti 34tasan