Schätzchen: Hienoa et ei tarvii enää raskausmyrkytystä miettiä. :hug: Ja netistä tota Aventin pumppua kattelin, ja ton verran se sielläkin oli... Mietin et mahtaisko se Emman halvempi versio tehdä tehtävänsä... Jotenkaan en raskis niin paljon siitä maksaa... :ashamed:
Riikkuli: Hienoa.
Neilikka sit rintapieleen ja vauva mukaan niin tunnistetaan sitten toisemme maanantaina.
Miehelle juttelin eilen, et ehdottelin sulle treffejä maanantaiksi, ja yllätys et kesken telkun katselun, hän totesi et hienoa, kiva jos saisit kavereita joilla ois samanikäisiä lapsia ja kuluis sullakin sit päivät paremmin...
Mä katoin ensin
ja sit aloin nauraa, ja sit kysyi uudelleen et "mitä sä äsken sanoitkaan, en tainnu oikeen kuunnella..."
Myönsi sentään...
tk82: Tiedän tunteen kun mitään ei mahan takii oikein saa tehtyä... Meillä tuo 2,5v oikeen kiristelee hermoja toisinaan... :ashamed: Eilen illalla oltiin lähdössä liikenteeseen ja mä pääsin just lattialle istumaan ja oli paha olla kun housut puristi taas enemmän kuin ennen... Neiti ensin sitten juosten karkuun ja sen jälkeen ihan veteläksi lattialle kun koitin auttaa hanskojen ym. kanssa. :headwall: Johan antoi isänsä nätisti auttaa kun mä menin vessaan itkemään ja laitoin oven lukkoon... :snotty: :ashamed: Sanoinkin eilen taas miehelle, et haluan tätä lasta todella paljon, mutta tähän odotusaikaan alkaa olla hermot menossa kun mihinkään ei taivu, ite ei saa ees kengännauhoja solmittua ja neiti vielä tarkoituksella kiristää hermoja siihen saakka et alan itkeä. Ja se on joka aamu sama juttu kun ollaan lähdössä. (Paitsi tänään.
) Tuntuu että esikoisen odotus oli sinänsä helpompi, kun ei ollut toista jonka kanssa touhuta, vaikka ei silloinkaan tahtonut saada vaatteita päälle eikä kenkiä solmittua...
suzyco: Eikö oikeestikin oo helpottavaa tulla tänne rutisemaan vaivoistaan ja sit kyllä hehkuttelemaankin, kun aina on joku samassa tilanteessa et tietää kyllä miltä tuntuu?
Onhan mulla yhdellä ystävällä pieni vauva, joka kyllä vielä muistaa tuskaisen olon mahan kanssa ym, mutta (tiedän, syyllistyin itsekin samaan kun hä odotti) ei se nyt auta vaikka hän lohduttaa että pian sitä masuakin sitten ikävä tulee... Joo, tulee, tiedän, mut eipä se nyt tällä hetkellä lohduta.
Henna-Neiti: Mä en ainakaan vielä sano että synnytys pelottaa, mut lähinnä jännittää että koska tulee lähtö ja miten esikoinen sitten pärjää jos anopin kanssa täällä sitten touhuaa... Esikoista odotellessa ei jännittänyt ollenkaan, edes se koska lähtö tulisi, mut ehkä nyt toisen kanssa on eri kun vähän tietää mitä odottaa...
Tuitsu: Niin ois kannattanut jättää se jäätelö väliin.
Muistan sellaisenkin vanhan kansan konstin kuullut, että kun äiti vähentää syömistä reilusti, niin lähtee synnytys nopeammin käyntiin kun vauva tulee ruokansa hakemaan.
Tiedä sitten onko siinä perää...
Kengurumeiningille tsemppiä. :flower: Ihanaa, saadaan pian lisää vauvauutisia... :heart:
enkuli: :hug: ja voimia erityisesti sun miehelle. Kurjaa että näin lähellä iloista tapahtumaa tulee surullisiakin juttuja...
Oishan sitä mieluummin keskittynyt vain odotukseen... :|
Omaa napaa tuolla tulikin jo valiteltua.. :ashamed: Meillä on isännällä ollut pakki sekaisin lauantaista, ja meinas ettei tartu meihin... No, oishan se jo tarttunut, mietin et voisko olla jotain mahakrapulaa, kun laivalla kerran oli ja harvemmin juo mitään ja nyt tuli kuulemma maisteltua paljon kaikkea...
Ja syöminen tietty jäänyt lähes kokonaan... No, jos maha tautia ois niin oishan se mulla tai tytöllä jo ollut... Naureskeltiin eilen, että eikös se oo merkki siitä et alkaa synnytys käynnistyä kun menee maha ruikulle?
Vähän muuten olin nolona tossa aamulla kun olin kotiin tulossa... :ashamed: Bussilla tuota neitiä olen aamuisin hoitoon vienyt, ja tänään sitten muistin ottaa puhelimeen kuulokkeet ja kuuntelin radiota takas tullessa... Kuuntelin Radio Rockia, ja siellä on tänään viuhahdustapahtuma: kaks toimittajaa lyönyt vetoa Suomen jalkapallomaajoukkueen pärjäämisestä, ja Suomi kun sattui voittamaan niin tappion puolesta panostanut juoksee tänään Hesassa korttelin ympäri munasillaan vaaleanpunaisissa lenkkareissa.
Kuuntelin sitten niiden juttuja ja hihittelin yksikseni bussipysäkillä (jossa ei onneks ollu muita...) ja bussissakin tajusin hihitelleeni kun pari mammaa jäi normaalia aikaisemmin pois, kun tavallisesti jää mun kanssa samalla pysäkillä... :ashamed:
:saint: Nyt onneks jo kotona, täällä voi rauhassa yksikseen naureskella eikä kukaan näe...
Mutta nyt taas kouluhommien pariin ja tilaa täältä viemästä... :wave:
Shamandalie ja Torsti 37+1 :heart:
(Hui miten nopeesti on viikot noihin lukemiin tullut, justhan odottelin et menis 20 rikki.
)