JOULUN odottajat nyt on joulukuu !!!

Mulla on Vaapukan kanssa ihan samat fiilikset etten kyllä pätkääkään halua niitä synnytyskipuja, mutta kyllästyttää nämä muut kivut ja liikkuminen ja nukkuminen sun muu odottaminen ja valmiustila. :wave:
Ekan aikana hakkasin jo päätään seinään ja itkin kun laskettu koitti ja mitään ei tapahtunut mutta nyt mielellisesti ei ole niin masentunut ja kiirus johtuen varmaan just siitä että tietää jo mitä se homma noin suunnilleen on.
Just puhuttiin kaverin kanssa ja se sanoi että sillä on vauvakuume, meikä tajusi siinä vaiheessa että ei mulla ole pätkääkään, jotenkin huolestuneena odottaa että mitähän tää nyt sitten tarkoittaa, kai sitä silti vauvaansa kiintyy, luonto kai pitää huolen siitä.Nyt lähinnä vauva on vaan joku joka asustelee masussa mutta ei harmaintakaan hajua miltä se edes voisi näyttää kun noita pikkusia ei ole liiemmin tullut nähtyä. :ashamed:
Me jaetaan kaikkien äreät fiilikset joten eikun vaan negatiivisetkin ajatukset ulos ja tänne. :flower: :hug:
 
Terse toista kertaa tänään...

helpottavaa todella lukea, että muillakin on v-käyrät otsassa ja loppu metrit kärvistelyä... täällä samoin :eek:
Kai se sitten kuuluu tähän loppuun... tämä palsta on kyllä upea juttu!!

Nyt juuri supistaa taas, mutta nämä kun on näitä jotka helpottaa ja menee ohi...ei tee sitä eikä tätä...argh!!! yritän ajatella että tammikuun 9. on kuitenkin dedlinen tälle odotukselle, mutta toivon sydänjuuria myöten että ei tarvi sinne asti mennä... toisaalta helpottaa kun tietää että joku stoppi tähän on kuitenkin luvassa!

Eniten huolta on pienen voinnista, lasken liikkeitä ja mietin miten happi ym. kulkee tuolla ahtaassa pussissa ja musertuuko se raukka sinne... :snotty: no jo..luonto varmasti on hoitanut tänkin asian ihan oikein. kaikkea tyhmää sitä vaan miettii. OIsin niin valmis ottaan vauvan rinnalle ja jutteleen sille ihan kasvoikkain.

Jännä että tohon omaan ukkoseenkin on rakastunut taas ihan kympillä, tai kai tämä tilannekin herkistää..mutta olen niin onnellinen että juuri tuon ihanan, komean ja symppiskaverin kanssa tässä ollaan samassa veneessä! :heart: ( ja kukaan ei muista kun aiemmin oon haukkunut senkin alimpaan helvet....in...) no onneks, tää jakomielitauti välillä käy yläkäyrilläkin... :saint:

oi joi vitsi kun tänään tulis lähtö...huomenna ois hyvä päivä, viattomien lasten päivä syntyä ;) no tunnetustihan se ei odottavalle tule, vaan silloin kun ei ole tippaakaan varautunut... no en osaa olla olematta.. kaveri just pyys ulkoileen, ja pitäskin mennä, mutta en jaksa nähdä sitä tai ketään muutakaan, meen miel. yksin... niin epäsos. olo... toisaalta kyrsiintyny tähän tylsyyteen, toisaalta ei kaipaa ketään ulkopuolista kontaktiakaan...

vointeja, valituksia ja voimia kukin valitkoon omansa :saint:

K ja K
 
Ilmoittaudun vain, ei uutta auringon alla! Epäilen, että tänään kävelylenkin jälkeen olisi tullut 2-3 harkkasupparia. Varma en ole, kun samaan aikaan masu kärvisteli muutenkin, kun en ollut taas vähään aikaan saanut ulos mitään.

Jaksuja kaikille kärttyyntyneille! Itsekin olen aika maissa vähän väliä, ihme kyllä en kovasti siihen, ettei ole vauva syntynyt. Sitä tammikuuta jotenkin toivon edelleen, vaikka hirvittääkin, minkä kokoiseksi tämä pikku monsteri siihen mennessä ehtii.

Kiva kuulla Tuiskun ja Olivian vauvakuulumisia myös! En ole jaksanut käydä sitä vauvapinoa lukemassa nyt, pitäisi ehkä niin olisi ehkä vähän kärryillä sitten myöhemmin. Vaikeatahan sinne on sitten myöhemmin tunkea, kun toiset ovat jo viikkoja tutustuneet toisiinsa ja vauvoihin, mutta jos auttais asiaa vähän vakoilemalla etukäteen jossain kurvissa ;)

Äh, ei ole oikeastaan yhtään mitään asiaa, joten poistun.
Grynna 40+4
 
Onneksi en ole ainoa joka ei ole kovin innostunut ulkopuolisesta kontaktista. Katherinella oli samat fiilikset |O Mies yritti meille vieraita tänään, mutta en millään olis jaksanu alkaa kestimään ketään, vaikka kakun olin leiponu että olis kyllä ollu tarjottavat valmiina. Ymmärrän että pitkien pyhien jälkeen alkaa miestäkin jo kyllästyttään tää odotus, mutta mä en vaan jaksa tavata ketään. Tää on nyt näin. Ainakin tänään on niiiiiiiiiiiiin kyrsä fiilis, mutta suostuin sitten huomenna ottamaan vastaan nämä vieraat. Pitää siihen mennessä tsempata.
Mua kans huolettaa välillä että saakohan vauva tarpeeksi happea ja minkälaisissa akropaatti asennoissa raukka joutuu olemaan kun teen kaikenlaisia kotihommia. Nyt tuntuu että masu on todella pinkeä ja ihan kun tuntisin vauvan vartalon eritavalla. Itsellä kävi mielessä että onkohan mulla tihuttaut lapsivettä ja nyt sitä ois liian vähän...Onneksi maanantaina on neuvola niin saavat kattoa onko heidän mielestä vettä normaalisti. Päivystykseen en millään viitsi mennä kun tekis mieli teitysti jo jäädä synnyttään, eikä ajella sieltä kotiin...Yks mikä tuli mieleen vielä, niin "repiikö" teillä vatsaa sivuilta ja tuosta yläosasta???Siis tuntuuko lihaksissa sellanen repivä tunne? Viime yönähän mulla oli kovat kivut. En tiiä liittyykö tuohon lapsivesi asiaan tämäkin.. Kehtaisko soittaa ja kysyä mitä mieltä kätilö on?
sarabi rv 38+4
 
Yhdessä koossa edelleen.Lähettivät kotiin meidät kättäriltä.Ei ollu paikat tarpeeksi auki eikä tarpeeksi kivuliaita suppareitakaan nähtävästi.Käyrillä oltiin joku puol tuntia.Oli hiukka tyly kätilö siellä,vaikka miehen mielestä ihan ok.
Odottaminen jatkuu...toivon mukaan saisin nukuttua ens yön paremmin.Tais muuten tuo kuuluisa limatulppakin lähteä.Ei kai ihme,kun se kätilö oli niin kovakourainen.
 
Täällä yhdessä koossa - onnea jälleen vauvautuneille :flower: Onneksi en ole ainoa mahakas sentään vielä :whistle: :ashamed:

Sairaalakuulumisia:

Tänään siis oli kontrollikäynti polilla. Ensin supistus- ja sykekäyrää parikymmentä minuuttia, saldona hyvät sykkeet ja pari supparia. Sitten verenpaineet ja pissanäytteet, odottamaan lääkäriä.

Ultran ja sisätutkimuksen mukaan kaikki todella hyvin, ei mikään jättiläinen tulossa (arvio alle 3500g nyt) - kohdunsuu vaan sormelle auki ja kaulaa jäljellä pari senttiä, vastahan mä olen yli kaksi viikkoa supistellut! :eek:

No sisätutkimus oli nopea mutta erittäin kovakourainen, ja nyt on koko päivän supistellut. Mutta kun näitä on ihan tarpeeksi ollut muutenkin niin ei jaksa uskoa :ashamed:

No, seuraava aika taas maanantaina polilla klo 8.00.

Olo ei mikään hyvä :ashamed:

- Terhikki ja 41+5 -
 
Täälläkin yksi hermoilija taas ilmoittautuu...

Alkaiskohan täällä tapahtua lähipäivinä kun äsken vessassa käydessäni tuli monta klönttiä limaa, ei ollut kyllä verensekaista mutta ei mielestäni valkovuotoakaan.
Muutaman kerran tullut sellaisia suppareita et ottaa vähän alaselkään muttei kovia kuitenkaan....

Nyt meillä ei ole ensi yöksi lapsenhoitajaakaan jos tulee lähtö....Heh heh no katsotaan mitä tässä nyt huomenna tulee tuttavat taas jolle voidaan tyttö viedä hoitoon. Eli ei saisi syntyä vielä ens yönä tai sitten joudun synnyttään yksin.....

Mullakin hermostuttaa kun ihmiset lähettelee viestejä ja kyselee joko? En jaksa enää vastailla niihin...
Ja mies kyselee myös aamulla heti kysyi miten voin ja vähän väliä onko merkkejä....En jaksa kommentoida edes niihin...kerron hälle sitten kun on aika lähteä sairaalaan :D

Että tämmöistä täällä....KYllä muuten mulla on ihan samanlaisia ajatuksia kun monella muulla et ajattelee meneekö synnytys hyvin ja miten vauva voi kohdussa onko napanuora kaulan ympärillä kohta , toimiiko istukka jne.
Olis kauheeta jos en pääsis polille kun vasta 42+ viikolla tsekkaukseen...apua.


Jaksuja meille kaikille taas ja palataan...

:xmas:

T: Sartsa 40 + 5
 
POIKA TULI !! ( vaikka siis tyttöä odotettiin! )

Tulin vaan pikaisesti kertomaan kuulumiset. Melkoisen rankka viikko tässä ollut! Seuraavassa rankka synnytystarinani :

Eli poika tuli maailmaan 16.12 klo 19.45. Paino 4050g ja pituus 51 cm.
Supistukset alkoivat sunnuntaina 14.12 puolen yön aikaan ja tulivat säännöllisinä 5 min välein koko yön, en siis nukkunut koko yönä ja aamulla suuntasimme sairaalaan. Siellä todettiin että 3 cm olen auki ja otettiin osastollle. Supistuksia tuli kovasti ja erittäin kipeinä ja sain kipupiikin, josta ei apua. Sain toisen, josta myöskään ei apua. Sisätutkimuksessa päivällä edelleen 3 cm auki ja lapsivedet menivät. Noin klo 19 siirto synnytyssaliin ja epiduraali ja syönti ja juonti kielto ja . edelleen kohdunsuu auki 3cm. Laitettiin tippa lisäämään supistuksia. Kivut kovia ja epiduraalia lisättiin jatkuvasti. Klo 4 aamuyöstä häädettiin isä nukkumaan vähäksi aikaa ja laitettiin supistuksia lisäävä tippa kiinni. Itse en saanut nukuttua.

Aamulla kuumetta 38 astetta ja laitetaan antibiootti-tippa. Nyt siis tipasta tulee epiduraali, antibiootti, ravintoliuos, supistuksia lisäävä aine. Lisäksi on katetri, kohdun seinämässä supistuksia mittaava anturi, sekä vauvan päässä anturi. Edelleen kohdunsuu 3 cm auki. Klo 10 kohdunsuu auki 4 cm. Klo 14 kohdunsuu auki 6 cm. Epiduraali lopussa, joten kokeillaan kohdunkaulan puudutetta, josta ei apua. Kivut erittäin kovia. Sain epiduraaliin vain puudutetta, ei kipulääkettä, jonka seurauksena jalat puutuivat täysin. Klo 16 kohdunsuu kokonaan auki, mutta en voi ponnistaa koska ei tuntoa. Odotetaan puudutuksen loppumista. Lisätään supistuksia lisäävää ainetta ja alan ponnistella pikkuhiljaa. Kivut alkavat koveta todella ja alan tosissani ponnistamaan. Ponnistusvaihe alkoi noin klo 18. Huusin ja ponnistin noin tunnin ilman mainittavaa edistymistä ja aloin olla todella väsynyt ja erittäin kivulias! Lääkäri tulee paikalle ja päädytään kokeilemaan imukuppia. Kätilö häätää isän ulos huoneesta. Siitä alkoi helvetti! Supistusta lisäävä tippa laitettiin täysille, ei mitään kipulääkettä, imukupin laitto oli kamalaa, samalla kun yritin ponnistaa, lääkäri veti imukupilla ja kätilö painoi kaksin käsin vatsan päältä. Myös välilihaa leikattiin. Huusin täyttä huutoa ja olin täysin poikki. Kohtu ei enää jaksanut supistella. Imukuppiyritystä kesti 15-20 min ( tuntui ikuisuudelta ) kunnes päätettiin lähteä kiireelliseen sektioon. Matka leikkaussaliin oli kammottava, ponnistamisen tarve oli kova, mutta en jaksanut enää mitään tehdä. Sektio tehtiin puudutuksessa ja vihdoin poika syntyi ja kuulin parkumisen. Poika vietiin isälle ja minut kursittiin kasaan ja vietiin heräämöön, jossa vihdoin sain juoda vettä ja sain kunnolla kipulääkettä! Sitten noin klo 12 siirryin osastolle. Näin pojan vilauksella kun isä toi hänet heräämöön näytille.

Seuraavana päivänä sain pojan kerran rinnalle. Sitten todetaan että pojalla on tulehdusarvot koholla ja hänet siirretään vastasyntyneiden teholle. Itsellä myös crp oli yli 200 ja antibioottia tiputetaan sekä minulle että pojalle.

Yhteensä viikko oltiin sairaalassa ja poika oli vierihoidossa vain kaksi viimeistä päivää. Viime maanantaina siis päästiin kotiin ja joulu vietettiin rauhaisasti. Joulupäivänä olin sitten takaisin sairaalan päivystyksessä : leikkaushaava tulehtui. Crp taas 140 ja aloitetaan antibiootti. Nyt käyn päivittäin sairaalassa haavan hoidossa.

Poika onneksi voi hyvin! Joudumme vielä menemään sydämen ultraukseen, kun teholla kuulivat sivuäänen sydämestä, mutta on kuulema aika yleistä, eikä tarvitse huolestua siitä. Pienoisten ilmavaivojen kanssa kamppaillaan ja itse olen melkoisen väsynyt, kun puolikuntoisena yritän jaksaa. Onneksi isä on vielä 2 viikkoa isyyslomalla! Mieli on melkoisen matalalla vastoinkäymisistä ja synnytyksestä sain sellaiset traumat että harkitsen varmasti pitkään seuraavaa raskautta! Ainakin on varmaa että pelkopolin asiakkaana olen!

En voinut muutamaan päivään ajatellakaan koko synnytystä, saati sitten siitä puhua. Nyt alkaa jo hieman toipua järkytyksestä! Melkoinen kokemus ja koettelemus tämä on ollut ja toivon että nyt mennään parempaan, eikä muita yllätyksiä tule!

Anteeksi romaani, kiva jos jaksoitte lukea! Nyt täytyy mennä huilimaan! :hug: kaikille joulumammoille!!!

Sapis ja ylläripoika 11 päivää
 
HEI!

Kotio majauduttiin jonkin aikaa sitten Tirrin kanssa.
Eli me saatiin aivan hurmaava pieni poika sektiolla 24.12 klo 09.24.
Painoa ihanuudelle oli kertynyt 3220g ja pituutta 52cm. Pipo 34cm.
Täydellinen ihanuus tuo pieni mies on ja sitä olen siis vaan tuijotellut vikat päivät. Sen verran hyvin meni sektio ja kaikki muu, joten kotiin tosiaankin päästiin. Tulen kertoo myöhemmin tarinan kunhan oon hengähtänyt. :heart:
 
Oli pakko laittaa tänne puumerkkinsä, koska huojensi niin kovasti lukea, että moni muukin on kovin ärtynyt ja pinna hirmuisen kireällä eli täällä samaa "virusta" podetaan!!! Ja kun ei oikein mitään jaksa tehdä, alapäätä kirvelee julmetusti ja viime yön valvoin taas kokonaan, unille kömmin vähän kuuden jälkeen aamulla. Mietin tuossa aiemmin illalla, että olisipa mielenkiintoista, jos meidän miehet tapaisivat nyt, millaisia juttuja he meistä viimeisillään raskaana olevista naisistaan kertoisivatkaan :LOL: :LOL: :LOL: Tässä olisi ihan mielenkiintoisen elokuvan aineksia :D

Saparo-81:n synnytyskertomus on TODELLA HURJA.... Hienoa kuitenkin, että kaikki nyt ok ja keräilet voimia, kun isäkin on vielä kotosalla. Tsemppiä....

 
No niin, jos nyt yrittais nopsasti jotain synnytyskertomusta kun poika tuhisee isin sylissa.

Eli LA:n aamuna 23.12 mulle tehtiin sairaalassa se sweep. Silloin oli paikat pehmeat, sormelle auki mutta viela aika paksu kohdunsuu. Pitkat patkat kaveltiin miehen kanssa sen jalkeen ja muutama laimea suppari tuli silloin talloin muttei mitaan halyttavaa. Illalla mentiin aikas aikaisin nukkuun, kiroten kun ei vauvaa tullut vielakaan. Yolla herasin n. 23.45 vessaan ja vahan tuli limatulppaa. Menin takaisin sankyyn mutta saman tien tuli aikas kivulias suppari. Ajattelin etta tulee vaan yksi mutta tulikin sitten viela pari. Otin sitten kellon kateeni ja ne oli n. 5 minuutin valein. Nousin ylos ja ajattelin etta kattelen rauhassa telkkaria ja otan iisisti, mikas kiire tassa. Todella nopeasti ne supparit kavi kivuliaiksi ja heratin miehen joskus yhden aikaan. Sanoin ettei mikaan kiire mutta taisi se sweep toimia (ai niin, ja kyllahan me vahan laitettiin prostaglandiineja liikkeelle sina iltana). Mies nousi ylos ja oli vahan tokkurassa alkuun mutta sain sen ottaan suppareista aikaa. Ma kavin suihkussa ja mies tarjoili ne kuuluisat punaviinit (jota en kyllakaan pystynyt kivuiltani juomaan). Soitettiin sairaalaankin (klo 1.53) etta koska sinne pitaa tulla ja katilo halus puhua mun kanssa. Kuulostin kuulemma niin reippaalta ettei ollut viela kiire ja piti odottaa etta supparit kestaa kauemmin. Ei mennyt aikaakaan kun ne alkoi tuleen n. 3 minuutin valein ja kestaan n. 40 sekuntia. Soitettiin uudelleen (klo 2.52) ja siihen mennessa olin jo sellaisissa tuskissa etta huusin kun supistus tuli, katilo kuuli mut taustalla ja sanoi etta sinne vain. Taksi tilattiin ja oli helpotus kun ne suostui mut viemaan ja vielapa saapuivat n. 5 minuutissa - klo 3.00 oli pihassa. Onneksi oli tallainen Lontoolainen Black Cab kun siella oli tilaa karvistella - ihana taksikuski kaahasi kamalaa vauhtia ja oltiin ennatysajassa perilla (mina huutaen takapenkilla tuskissani). Saliin paastiin samantien, olin 4 cm auki. Mina olin halunnut luonnollista, aktiivista synnytysta ja niilla on kolme salia tallaista synnytysta varten. Olin nimen omaan halunnut koittaa sita allasta mutta nama oli kaikki varattuna. Suuri pettymys mutta luultavasti loppujen lopuksi parempi niin... Ensimmainen katilo oli idiootti ja loukkaantui kun sanoin sille etta "I am doing my fucking best here" - se kavi mun hermoille kun vaan tyrkytti sita kaasua ja kaski olla hiljaa kun supistus tulee. Mies sitten puolusti mua eika sita katiloa enaa nakynyt. :LOL: Olin tosi jarkyttynyt siita etta kuinka rankat ne kivut oli mun esikoiseen verrattuna ja epiduraaliin paadyttiin. Mulle oli tosi iso paikka siihen suostua kun olin halunnut synnyttaa mahdollisimman paljon liikkeella ollessani mutta kun se sitten alkoi vaikuttaa... Aaah! Tosi nopeasti ne sen sai mulle laitettua (taisi olla jo joskus klo 4.00) ja olen kylla 100% tyytyvainen paatokseen se ottaa. Puolessa tunnissa kivut laantui ensin paineen tunteeksi ja sitten katosi kokonaan. En voi sanoin kuvailla sita helpotusta. Sitten vain makoilin sangyssa ja katseltiin supistuksia kayralta, muuten en niita tuntenut. Mun verenpaineet tutkittiin vahan valia ja vauvan kayraa otettiin kanssa jatkuvasti mahan paalta. Vaikka ne supparit oli kayralla laimeita niin hyvin olivat paikkoja avanneet kun klo. 6.00 olin 8 cm auki ja katilo rikkoi kalvot. Katiloilla oli vuoron vaihto joskus seiskan aikaan. Mulle sanottiin etta epiduraalin kanssa saa alkaa ponnistaan tunnin paasta siita kun on taysin auki. Ainoa ongelma oli se etta vauva oli vaarassa asennossa naama ylospain ja jouduin kyljellani makoileen sen ajan. Olin taysin auki n. 8.15 ja n. klo 9.10 alettiin ponnistaan. Jaloissa oli tunto ja supparitkin tuntui vahan paineena. Tosi vaikeaa oli silti saada vauvaa liikkuun eteenpain. Yritin polvillani mutta loppujen lopuksi selalla tyontaessa se sitten saatiin liikkuun. Happea siemailemalla saatiin vauvan sydankayra pysyyn ihan hyvana mutta loppua kohti alkoi sekin laskea. Viimeisella yrityksella ennen kuin oltais jouduttu imukuppia koittaan sain sen sitten pihalle - 1h 15 ponnistusta kesti eli poika syntyi 10.22.

Todella kaunis poika, paassa oli vain sellainen "pahka" missa oli ollut jumissa mutta se laski muutamassa tunnissa. Synnytyksen jalkeen sitten istukka vedettiin pihalle. Tikkeja en tarvinnut kun ei ollut kuin pieni nirhama "vehkeissa". Suihkuun, synnyttaneiden puolelle, laakari tarkisti pojan ja sitten kotiin.

Vasyneita ollaan mutta niin hyvin onnellisia. :heart:
 
Hei,

en ole valitettavasti ehtinyt kirjoituksianne lukemaan kun on ollut vauvan kanssa täysi touhu päällä. Tänään vauva on nukkunutkin vain pari tuntia - taitaa tukkoinen nenä valvottaa. Ainakin haittaa ruokailua.

Tässä vähän synnytyskertomusta:
Heräsin tiistaina 16.12 aamuyöllä supistuksiin, jotka eivät olleet kovin voimakkaita mutta sen verran kuitenkin etten saanut nukuttua kun tulivat vähintään kymmenen minuutin välein. Tiistaipäivän supisteli mutta väli ja voimakkuus vaihtelivat. Tiistai-iltana lähdettiin epävarmoin mielin käymään synnytyssairaalassa, josta meidät käännytettiin takaisin kun paikat olivat vielä epäkypsät. Olo tuntui hieman epätoivoiselta kun sanoivat että tuollaiset supistukset voi jatkua jopa viikon ennen syntymää. No yöllä en saanut unta ja koko keskiviikonkin supisteli melko kipeästi ja koko ajan 5-6 minuutin välein. En kuitenkaan halunnut toista turhaa käyntiä ja ajattelin kätilön neuvoa, että sairaalaan vasta kun ei kestä kipuja kotona. Siinä tuli kauratyynyt ja paracetamolit kokeiltua ilman tulosta. Yhdeksän aikaan lämmitettiin sauna, että olo hieman helpottuisi. Saunassa oli melko mukava olla mutta saunan jälkeen supistukset voimistuivat. Siinä sitten pähkäiltiin koko ajan, että lähdetäänkö vai ei kun pelättiin sitä turhaa käyntiä. Puoli yhden aikaan yöllä päätettiin lähteä, vaikkakin epävarmoin mielin. Onneksi lähdetiin, koska taksimatka oli jo aika tuskallinen.

Sairaalassa olin sitten 3cm auki ja pääsin suoraan saliin. Ilokaasu hieman helpotti oloa mutta kätilön kanssa juteltuani päädyin epiduraaliin koska olin siinä vaiheessa valvonutkin jo melkein 2 vuorokautta. Onneksi otin ja sitten olo olikin melko mukava. Kätilö puhkaisi kalvot, mutta siitä huolimatta ei synnytys kuulemma edistynyt kovin nopeasti ja lisättiin sitten oksitosiini. Vauvan sydänäänet alkoi laskemaan joka supistuksen jälkeen ja lääkäri tuli 2 kertaa ottamaan mikroverinäytteitä vauvan päästä. Kätilö varoitteli, että saattaa mennä kiireelliseen sektioon jos synnytys ei pian edisty. Kun lääkäri tuli toista kertaa ottamaan mikroverinäytettä hän pyysi ponnistamaan. Siinä vaiheessa ajattelin, että kyseessä on jonkinlainen koeponnistus koska ponnistusvaiheen alkamisesta ei varsinaisesti ilmoitettu. Ponnistusyritys oli siis hieman heikko sen takia. Sen jälkeen lääkäri ottikin imukupin yllättäen käyttöön ja tositoimet alkoi. Koin ponnistamisen todella raskaana kun en ollut valmistautunut sen alkamiseen ja olin selälläni jalat telineissä. Se onneksi kesti vain 10 minuuttia ja tuloksena oli ihana pikkupoika. Väliliha leikattiin, mutta se tuntui ponnistusvaiheessa lähinnä helpottavalta eikä kipeältä. Apgar-pisteitä vauva sai ensin 7 ja sitten 9.

Nyt täytyy rientää vauvaa ruokkimaan. Tsemiä kaikille vielä odottaville!
 
Onnea taas uusille vauvautuneille :heart: Ja kiitos synnytyskertomuksista :heart:

Täällä on puoli seittemästä saakka supistellu ja pari tuntia ihan s**tanan kipeesti :x Suihkussa tuli ihan muutaman minuutin välein tossa päälle tunti sitten, nyt tulee 7min välein niin että hiki nousee :eek: Koitan kärvistellä kyllä niin pitkään kun vaan pystyn, mä en millään haluais tulla sieltä enää takas ilman vauvaa... Ajattelin tossa suihkun jälkeen että jos koittais nukkua mutta maatessa supparit tuntuu vielä kamalammilta :eek: No mutta seuraillaan tilannetta... Jos oon koossa vielä kotona huomenna niin ilmottautuminen voi mennä aika myöhään kun nyt en saa nukuttua ;)

Viivi ja Masi 10 minuutin päästä 40+5
 
Olipas rankka kokemus saparolle! :hug: Kiitos muistakin synnytyskokemuksista.Heräsin tuossa puoli kuuden aikaan koviin suppareihin enkä saanut enää nukuttua.Pari panadolia otin eikä niistä ollu apua.Kauratyynyä kans pidin tuossa nivusten kohissa missä kipu tuntuu kovimmalta.Äskön kävin suihkussa ja se tais auttaa...mies tuossa tekee aamupalaa,kun en nyt itse siihen kykene.
Toivottavasti Viivi pääset pian tosi toimiin.Täällä kans ajattelin kärvistellä nyt mahdollisimman pitkään,kun haluan tulla kotiin vauvan kanssa.
 
Huomenta...

saparolle ekaks onnittelut ja toivon paljon lepoa ja lämpöä rankan kokemuksne jälkeen!!! hienoa kuitenkin että vauva voi nyt hyvin ja itsellesi paljon sympatia :hug: !!! olet tehnyt uro-uro-uro-teon, anna itsesi levätä ja viis veisaa muusta. ( paitti vaavista ;) )

huokaus...40+1 mennään eli ei paljoo edes yli mutta rankkaa tuntuu olevan...eilen seksin jälkeen supisteli 3,5 h melkein koko ajan ja oli kipeetä touhua, en pystynyt kunnolla istumaan, joten ajattelin että oikeita oisivat, mutta en elätellyt toivoa, koska ennenkin seksin jälkeen sama juttu...niin siis nytkin, loppuivat ja nukuin yön ilman mainittavia kipuja. :kieh: olen niin kypsä tähän touhuun jo...hieman pelottaa mitä edessä, kun esim saparonkin tarinaa miettii ym. mutta jotain täytys tapahtua...ei tätä jaksa... :/

mietin kasvaako tää jättiläiseks nyt täällä kun yli menee ja luvassa tuskainen show, mutta sitä se kai on kuitenkin..huomenna neuvola ja taas eri täti...lomien takia... argh!!!! kiva kun joka kerta nyt eri muija, ei paljoo tunnu olevan kärryillä meitsin tilanteista, ,mutta minkäs teet..
aamulla oli tullu hiukan vaal.pun/ rusehtavaa vuotoa siteeseen, mutta ei edes limaista... eikä kyl niin veristäkään että viitsisin osastolle soitella. kuka muukin mietti kehtaako soitella osastolle, siis sinnehän pitäs soittaa jos huolettaa, mikä meitä vaivaa...sitä(kin) varten ne kätilöt siellä on..ja kun kyse ei oo vaan itsestä vaan vauvasta!! mutta en silti...täytyy tulla enempi vuotoa tms. kun ei haluis hätäillä...on tääkin vaikeeta :x

ja pieni valitus miehestä...(jota eilen ylistin..heh heh..) siis olen minäkin kypsä tähän tilanteeseen ja auta armias jos vielä menee 2 viikkoa... :eek: :eek: mutta ei paljoo mua tue se, että näyttää pettyneeltä kun ei mitään tapahdu ja tiuskii muutenkin, just aamulla sano että "mee muualle haukotteleen siitä että saan nukuttua" just, just, kiitos vaan... tekis mieli vetää sitä lättyyn tai antaa edes yks KOVA supistus si´lle!! vois ilme muuttua ;)

no jo.. en taida tuota seksiäkään harrastaa enää, tulee vaan vit.n kipeäksi ilman mitään vaikutusta ja voin nyt sanoa, ettei oo sen arvoista :kieh:

jeps...eipä muuta...toiv. pääsis vauva tArinaa itekin kertomaan jo...

k ja k 40+1
 
Katherine: Ei tuo vuoto oo vaarallista jos tulee vaan vähän eikä oo hyytymiä tms.Mullakin sitä on tullut nyt parina päivänä.Olikohan niin et kohdunkanava lyhenee tms.
Kysyin tuota itsekkin kun synnärille soitin.
 
Saparolle ja nullpointsille onnittelut vauvoista :flower: :flower:

Kuulostaa kyllä että saparolla on kaikki mahdolliset asiat mennyt pieleen ja tollasta kokemusta ei kyllä toivoisi kenellekään, tsemppiä ja paljon :hug:
Onneksi kuitenkin kun annat aikaa ittellesi niin osan ainakin tosta unohtaa ajan kuluessa. :flower:

Kiitoksia Naputtajalle ja Nasulle synnytyskertomuksista. :hug:

Tänne ei mitään uutta, ei supistuksia tai limaa, ehkä vauva ollut hieman rauhallisempi mutta johtuu varmaan tilanpuutteesta. =)
Nyt taas tuntuu synnytys todella kaukaiselta jutulta kun ei merkkiäkään siihen ilmassa ja aika hyvä olokin näin aamusta. :snotty:
No kaipa sekin voi alkaa yllättäen muutoin tää ei synny ikinä. :LOL:

Punahattu 40+1 :heart:

Ai niin miettinyt ite kanssa monta viikkoa jo että mitenhän toi istukka jaksaa kun ei sitä seurailla mitenkään..esikon aikana se ei olisi enää montaa pv kestänyt ellei olisi syntynyt 40+3 joten hieman vainoharhainen olo alkaa olemaan. :(
 
Olen käynyt välillä täälläkin kurkkimassa teidän kuulumisia, kun tuolla vauva-lehden puolella niin hiljaista joulukuisten pinossa. En tiedä onko kaikki lähteneet sieltä jo synnyttämään vai mikä...Joka tapauksessa onnea täällä kaikille vauvautuneille palstalaisille ja voimia meille muille, jotka vielä kärvistellään!!! Huomaan, että täällä on monella samanlaisia (eli vähän epätoivoisia ja hermostuneita) fiiliksiä kuin itselläkin. Vaikka tiedän, että mulla menee tässä maksimissaan enää vajaa viikko, niin silti -tai ehkä juuri sen takia- olo ei ole kehuttava. Sinänsä kaikki ok, vauva liikuskelee masussa sen vielä mitä mahtuu, verenpaineet ym. arvot kohdallaan, pientä pahoinvointia ja vähän huimaustakin oli tänä aamuna, mutta nyt taas suht normaali olo. Nukuttua tietty tulee vain pätkissä ja yöunet jää pakostikin n. 5-6 tunnin mittaisiksi, mutta olen melkein joka päivä tässä viimeisen viikon aikana saanut nukuttua 1-3 tunnin päiväunet (kiitos ihanan miehen, joka on hoitanut kotia ja vanhempia lapsia!!). Mulla ei ole tullut minkäälaisia vuotoja, limatulppaa tms., mutta onneksi sentään supisteluja on ollut päivittäin. Parina kertana jopa sellaisia, että olen luullut synnytyksen käynnistyneen, mutta mitä vielä! Siihen ovat sitten lopahtaneet ja taas on herätty aamulla ajatukseen: eipä tapahtunut mitään tänäkään yönä :(
Meillä tuo lastenvahtikutsuminen ei olekaan ihan pikkujuttu, kun miehen vanhemmat, jotka ovat lupautuneet tulemaan asuvat yli 200 kilometrin päässä, joten siinä mielessä ei tosin ole kiva, jos synnytys käynnistyy rytinällä yöaikaan. Toisaalta nyt "viimeiseksi viikoksi" voisivat tietty tulla ihan varmuuden vuoksi tänne, mutta jotenkin en jaksaisi mitään ylimääräistä häslinkiä, vaikka appivanhemmat ovat kyllä ihan mukavia tapauksia. Mieluummin toivoisin, että voisivat olla sittten synnytyksen jälkeen pari päivää täällä auttelemassa miestä lasten/kodinhoidossa kuin että etukäteen joutuisivat tulemaan. No, mutta asioilla on taipumus järjestyä ja kyllä meillä on muutama tuttu joita voi kutsua hätiin yöaikaan lähempääkin, jos oikein hätä tulee.

Nyt täytyy lopetella. Kiva on ollut lukea synnytyskertomuksia, vaikka aika hurjiakin tarinoita täältä löytyy. Onneksi kuitenkin kaikki on mennyt lopulta hyvin. Enkelien suojelusta myös sinne yhden pienokaisen sydänleikkaukseen (en muista enää nimimerkkiä -sorry)...

t. Menninkäinen73 rv 41+2
 
Keskipäivää naiset!
Täällä vaihteeksi vähän parempi tuulinen eukko :saint: Eilen oli kamala riita ukon kanssa puhelimessa ja uhkasin jo jättää sen synnytyksen ulkopuolelle ym. Se kehtasi väittää, että kun olin 4pv kärvistellyt sisätiloissa kamalien suppareiden takia lähes nukkumati ja vessanpönttöä halaillen, että mä liiottelen ja olen itse aiheuttanut suurimman osan olostani :'( !!No siitähän se repesi ja olin valmis kiroamaan sen alimpaan helvettiin! Kirjotin tännekin aikas kovaa tekstiä, mut tää nettiyhteys pätkäs just sopivalla hetkellä ja sensuroi koko jutun. Varmaan ihan hyvä niin :LOL: No tänään se aamusella heti soitti ja hieroskeli rauhaa, ehkä mä voin antaa anteeksi..Ainakin jossain vaiheessa :kieh:
Viime yö meni rauhallisemmin eikä nytkään supistele lainkaan. Kaikenkaikkiaan ihan jees olo ja aattelin jopa, että tänään voisi näyttäytyä ihmistenilmoilla.
Suuret onnittelut Saparolle ja Nullpointsille! Ja kiitos synnytyskertomuksista. :heart:
Mukavaa päivää kaikille!
Niin ja tuosta verenvuodosta ei kannata huolestua kunhan se ei ole runsasta ja kirkasta. Mullakin tullut sitä tässä aika ajoin usean vkon aikana ja lääkärin ja terkan mukaan kuuluu asiaan ja johtuu paikkojen pehmenemisestä ja avautumisesta.
 
Te joilla jo kokemusta vauvoista: missä vaiheessa uskaltaa välillä antaa rintamaitoa pullosta ettei vauva ala hylkimään rintaa? Meidän poika on flunssan takia niin levoton että on nyt rinnalla tiheästi ja alkaa haavaumia tulemaan. Auttaisi siis paljon jos voisi välillä antaa pullosta maitoa.

Nasu30 ja poika 9pv
 
Nasu:Mä en tiedä oikeaa vastausta tohon mutta luulisi että se riippuu hieman vaavista, eli mä voisin ehkä kokeilla tollasessa tilanteessa ensin rintakumeja ja sitten kokeilisin pulloa ja kuitenkin lypsäisin käsin ettei ainakaan pääsisi rinnat pakkautumaan ihan täyteen.Onko teillä pikkuniistäjä käytössä vai mikä lie?Siitä nousee armoton huuto mutta auttaa kyllä kun saa nenän auki, niin ja keittosuolaliuostpat siihen kuivaan räkään.Siinä nyt jotain mitä ite testaisin alkuun.
=)
 

Yhteistyössä