POIKA TULI !! ( vaikka siis tyttöä odotettiin! )
Tulin vaan pikaisesti kertomaan kuulumiset. Melkoisen rankka viikko tässä ollut! Seuraavassa rankka synnytystarinani :
Eli poika tuli maailmaan 16.12 klo 19.45. Paino 4050g ja pituus 51 cm.
Supistukset alkoivat sunnuntaina 14.12 puolen yön aikaan ja tulivat säännöllisinä 5 min välein koko yön, en siis nukkunut koko yönä ja aamulla suuntasimme sairaalaan. Siellä todettiin että 3 cm olen auki ja otettiin osastollle. Supistuksia tuli kovasti ja erittäin kipeinä ja sain kipupiikin, josta ei apua. Sain toisen, josta myöskään ei apua. Sisätutkimuksessa päivällä edelleen 3 cm auki ja lapsivedet menivät. Noin klo 19 siirto synnytyssaliin ja epiduraali ja syönti ja juonti kielto ja . edelleen kohdunsuu auki 3cm. Laitettiin tippa lisäämään supistuksia. Kivut kovia ja epiduraalia lisättiin jatkuvasti. Klo 4 aamuyöstä häädettiin isä nukkumaan vähäksi aikaa ja laitettiin supistuksia lisäävä tippa kiinni. Itse en saanut nukuttua.
Aamulla kuumetta 38 astetta ja laitetaan antibiootti-tippa. Nyt siis tipasta tulee epiduraali, antibiootti, ravintoliuos, supistuksia lisäävä aine. Lisäksi on katetri, kohdun seinämässä supistuksia mittaava anturi, sekä vauvan päässä anturi. Edelleen kohdunsuu 3 cm auki. Klo 10 kohdunsuu auki 4 cm. Klo 14 kohdunsuu auki 6 cm. Epiduraali lopussa, joten kokeillaan kohdunkaulan puudutetta, josta ei apua. Kivut erittäin kovia. Sain epiduraaliin vain puudutetta, ei kipulääkettä, jonka seurauksena jalat puutuivat täysin. Klo 16 kohdunsuu kokonaan auki, mutta en voi ponnistaa koska ei tuntoa. Odotetaan puudutuksen loppumista. Lisätään supistuksia lisäävää ainetta ja alan ponnistella pikkuhiljaa. Kivut alkavat koveta todella ja alan tosissani ponnistamaan. Ponnistusvaihe alkoi noin klo 18. Huusin ja ponnistin noin tunnin ilman mainittavaa edistymistä ja aloin olla todella väsynyt ja erittäin kivulias! Lääkäri tulee paikalle ja päädytään kokeilemaan imukuppia. Kätilö häätää isän ulos huoneesta. Siitä alkoi helvetti! Supistusta lisäävä tippa laitettiin täysille, ei mitään kipulääkettä, imukupin laitto oli kamalaa, samalla kun yritin ponnistaa, lääkäri veti imukupilla ja kätilö painoi kaksin käsin vatsan päältä. Myös välilihaa leikattiin. Huusin täyttä huutoa ja olin täysin poikki. Kohtu ei enää jaksanut supistella. Imukuppiyritystä kesti 15-20 min ( tuntui ikuisuudelta ) kunnes päätettiin lähteä kiireelliseen sektioon. Matka leikkaussaliin oli kammottava, ponnistamisen tarve oli kova, mutta en jaksanut enää mitään tehdä. Sektio tehtiin puudutuksessa ja vihdoin poika syntyi ja kuulin parkumisen. Poika vietiin isälle ja minut kursittiin kasaan ja vietiin heräämöön, jossa vihdoin sain juoda vettä ja sain kunnolla kipulääkettä! Sitten noin klo 12 siirryin osastolle. Näin pojan vilauksella kun isä toi hänet heräämöön näytille.
Seuraavana päivänä sain pojan kerran rinnalle. Sitten todetaan että pojalla on tulehdusarvot koholla ja hänet siirretään vastasyntyneiden teholle. Itsellä myös crp oli yli 200 ja antibioottia tiputetaan sekä minulle että pojalle.
Yhteensä viikko oltiin sairaalassa ja poika oli vierihoidossa vain kaksi viimeistä päivää. Viime maanantaina siis päästiin kotiin ja joulu vietettiin rauhaisasti. Joulupäivänä olin sitten takaisin sairaalan päivystyksessä : leikkaushaava tulehtui. Crp taas 140 ja aloitetaan antibiootti. Nyt käyn päivittäin sairaalassa haavan hoidossa.
Poika onneksi voi hyvin! Joudumme vielä menemään sydämen ultraukseen, kun teholla kuulivat sivuäänen sydämestä, mutta on kuulema aika yleistä, eikä tarvitse huolestua siitä. Pienoisten ilmavaivojen kanssa kamppaillaan ja itse olen melkoisen väsynyt, kun puolikuntoisena yritän jaksaa. Onneksi isä on vielä 2 viikkoa isyyslomalla! Mieli on melkoisen matalalla vastoinkäymisistä ja synnytyksestä sain sellaiset traumat että harkitsen varmasti pitkään seuraavaa raskautta! Ainakin on varmaa että pelkopolin asiakkaana olen!
En voinut muutamaan päivään ajatellakaan koko synnytystä, saati sitten siitä puhua. Nyt alkaa jo hieman toipua järkytyksestä! Melkoinen kokemus ja koettelemus tämä on ollut ja toivon että nyt mennään parempaan, eikä muita yllätyksiä tule!
Anteeksi romaani, kiva jos jaksoitte lukea! Nyt täytyy mennä huilimaan! :hug: kaikille joulumammoille!!!
Sapis ja ylläripoika 11 päivää