HUHTImammat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja osa 8
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
terkkuja tuolta vauvan hoito -puolelta...

Mä menin naimisiin rv35, siks ajattelin kertoa satu-tädille noista pukujutuista.
Mun muistaakseni www.pienokainen.com myy myös juhlavaatteita odottaville. siellä oli joku hääpuvuksikin kelpaava malli. joku toinenkin äitiysvaate-verkkokauppa oli sama juttu, mut en millään muista sen nimeä.. löytyisköhän googlesta...
itse osuin tampereella haloselle alennusmyynteihin. löysin sieltä hääpuvun alaosaksi tarkoitetun hameen (oisko ollu kokoa 44 tai 46 ;) ja ostin siihen sitten samanvärisen topin ja ison samaa sävyä olevan huivin hartioille. tuli kiva kokonaisuus, eikä rahaakaan menny kun 50e. oli tosi hyvä ratkaisu, että oli kaks-osainen puku. kun tuossa vaiheessa ei pystyny yhtään ennustamaan, kuinka suuri se vatsa on h-hetkellä.
mulla oli sama juttu, että perinteistä hääpukua en halunnut.
 
Miuku: Joo mä kans tiiän ton tunteen, ku oon pessyt meidän tulevan pienokaisen vaatteita ja niitä kun ripustaa kuivumaan pyykkitelineeseen ja kattelee niitä, ni on se aika hassua. =) Sit varsinkin ku laitoin siihen sellaseen pikkupyykkien kuivaustelineeseen vierekkäin miehen 46 kokoa olevat sukat ja vauvan ekat sukat, ni kokoero alkoi väkisinkin naurattamaan!

Satu-tädille paljon onnea naimisiin menon johdosta jo tälleen etukäteen!

Meillä on huomenna klo 9-15 neuvolassa se perhevalmennus. Eli tosiaan vaan se yksi kerta! Toivottavasti siitä sit jää jotain käteen. Se on silleen hassua, ku mul asuu vauvan saaneita kavereita viereisessä isommassa kunnassa, ni niillä on ollu toi valmennus synnytysvalmennuksen nimellä ja niitä kertoja on ollu monta., n. 1,5h kerrallaan. Ja meillä nyt sitten kuutisen tuntia yhtenä päivänä.

Joku kyseli synnytyksestä. Mä oon monta kertaa pohtinu sitä ja nähnyt untakin siitä ja täytyy sanoa, että mua pelottaa. Vaikka se on luonnollinen tapahtuma, ni se etten tavallaan pysty kontrolloimaan itteäni ollenkaan tekee siitä kai niin pelottavaa. Ja ku on kuullu kaikkia kauhutarinoita (siis ihan todellisia), että jonkun on pitäny väkisin pusertaa vauva alakautta ulos, vaikka se ei oikeasti ois sieltä mahtunutkaan tulemaan ja sit on tullu tosi pahat repeämät, ni ei oo kivaa. Sit toisaalta oon kuullu tarinoita tosi helpoista synnytyksistä. Kaipa se sit menee kuitenki omalla painollaan eikä sitä kannattais paljon stressata.
 
Hello.
Näin aika jännää unta viime yönä. Mulla oli pieni poikavauva ja yritin imettää ja hoitaa sitä, ja se vaan puri nännistä. Ja sitten hokasin, etten ollut muistanut vaihtaa sille vaippoja ollenkaan. Eli koko hommasta ei tullu yhtään mitään!! Muutenkin mun unimaailma on ollut aika villi ja seko viime aikoina :)
Noista valmennuksista. Meillä täällä Treella on kaks kertaa synnärillä synnytysvalmennusta á pari tuntia ja kaks kertaa perhevalmennusta neuvolassa á myös pari tuntia. Siinä ne sitten. Toi synnytysvalmennus on vaan ensisynnyttäjille, että vanhat konkarit voi käydä tiettynä aikana tutustumassa s-laitokseen.
Jännä miten paljon eroja on eri kuntien välillä monessakin asiassa, esim sokerirasitustestin tulosten rajoissa. Kaveri kertoi, että hänen sokerituloksensa oli yli sallitun rajan, mutta toisella paikkakunnalla olisi ollut vielä sallituissa rajoissa eikä olisi joutunut tälle dieetille ja seurantaan...

Eipä tässä, 20 pakkasta, aika raikasta!!
 
Juu, kiitos Anne kommentista koskien noita sokeriarvoja. Hiukan helpotti, että saattoi meilläkin terkka hiukan hätäillä. Mullekkin annettiin pari lappua koskien ruokavaliota. Mutta erikoisinta tässä on se, että olen syönyt terveellisesti enimmäkseen ja laihtunut. Eli mun pitää nyt syödä enemmän. Vähän nurinkurista. Meilläkin olisi eka synnäri ensi viikolla. Hiukan jännittää, mutta silti olen todella innokas. Se vain on melko hölmöön aikaan, alkaa jo iltapäivällä. Unista vielä: Mä en ole muistaakseni raskauden aikana nähnyt, kuin yhden vaavi unen, mutta ennen raskautumista näin muutamia. Yleensä olen ollut niissä aika suojeleva äityli. Vähän harmittaa, kun ei ole tullut kirjoitettua muistiin. Viikonloppuja!
 
Vielä tuosta sokeriasiasta. Mulla todettiin ultrassa lapsivettä reilumman puoleisesti (afi 22 muistaakseni), mutta normaalirajoissa siis. Kätilöultraaja meinasi että sokerirasitustestiin saatat joutua, mutta seuraavalla viikolla oli neuvolalääkäri joka piut paut sanoi sille, koska ei ole mitään varsinaisia merkkejä siitä. Muutenkin tää lääkäri harmitteli, kun tää kätilö oli ""turhaan"" huolestuttanut meitä mm.laajentuneilla munuaisilla ja tällä lapsivesiasialla. Ens tiistaina mennään taas ultraan jonka tällä kertaa suorittaa lääkäri, niin kuulee sitten toisenkin mielipiteen. Neuvolalääkäri sanoi vielä, että olette nyt vaan päässeet katselemaan vauvaanne normaalia useammin, mutta kaikki on varmasti ok eikä enää ylimääräisiä ultria tule.
Mulla on paino noussut jotain 12 kiloo jo nyt (jipii!!!) mutta ei sekään silti antanut aihetta sokeritestiin. Itsellä on nyt kaikesta huolimatta tosi levollinen mieli masukin suhteen, uskon kaiken olevan ok.
 
Anne: Toivotaan parasta. Se on hyvä että, LÄÄKÄRI oli tuota mieltä teidän tilanteesta. Meidän pitäisi tosiaan saada selvennystä asioihin jo ensi vk:lla. Meinasivat alun perin terveyskeskuksen labrasta antaa sokerirasitus-testin vasta kuukauden päähän. Se nyt vielä ois puuttunut, että sitten olisi ollut vain kuukausi synnytykseen...Täytyy olla näköjään ite tosi skarppina, että asiat saa rullaamaan.
 
Ehkä vähän tyhmä kysymys, mutta mistä vähäinen/runsas lapsiveden määrä kertoo? Mikä lapsiveden määrään vaikuttaa ja mitä haittaa vauvalle voi olla, jos sitä on vähän tai sitten kovin runsaasti? Kaikenlaisia ihmeellisyyksiä tulen pohtineeksi, ihan muuten vaan :)

Ihme kyllä, minä en osaa jännittää synnytystä vielä yhtään. Toisaalta kai se on vain hyvä asia, sillä eiköhän jonkinlainen jännitys vielä h-hetken lähestyessä tule. Toistaiseksi kuitenkin suhtaudun synnytykseen kamalan luottavaisesti, vaikka tiedänkin, että kivuliasta se varmasti tulee olemaan ja voi tulla monenlaisia yllätyksiä vastaan.

Tänne ei kuulu muuten mitään ihmeempiä. Vauva piti viikolla mahassa kolme rauhallista päivää peräkkäin, niin meinasin jo huolestua. Nyt on sitten melskannut eilisen ja tämän päivää siitäkin edestä... :)
 
Kun yritin kysellä mitä runsas/niukka lapsivesi voi tarkoittaa, niin kätilö sanoi, että jos on reilummin niin ainakin munuaiset toimii hyvin, koska lapsivesihän on sikiön pissaa.. Äidillä voi olla tavallista pinkeempi olo, eikä lapsiveden määrään voi vaikuttaa esim juomalla enemmän tai vähemmän. Joillakin äideillä vain on reilummin lapsivettä joillakin vähemmän. Eli aika ympäripyöreitä vastauksia sain loppujen lopuksi. Täytynee kysäistä tiistaina ultralääkäriltä uudestaan jos se toteaa sitä reilummin olevan tms. Jep jep!
 
Heipparallaa!

Viikonloppu meni supistellessa, mutta toivotaan, että meno rauhoittuu nyt viikolla! Leppoisasti olen yrittänyt ottaa:) Kova meno tuolla vatsassa on kyllä ollut:)

Synnytyksestä on ollut puhetta...Mulla on ollut jo pitempään synnytys""pelot"" vallallaan. Maailman luonnollisin asia taatusti ja hyvässä hoidossa tulee olemaan, mutta näin ensikertalaisena sitä miettii kaikenlaista. Mistä tietää milloin pitää laitokselle lähteä? Entä kivunlievitys? Haluaako/uskaltaako ottaa epiduraalia? Vai mitä muuta kannattaisi tehdä? Mä sain neuvolasta täytettäväksi ne laput OYS:ia varten ja siihen piti kirjata toiveita synnytyksen varalle. Mä en yhtään osaa kirjoittaa siihen mitään, kun en oikein tiedä, että mitä voisi toivoa. Muuta kuin, että kaikki menee hyvin:) Hetkiseksi pysäytti myös hätäkaste kohta...

No, mä olen perusluottavainen tyyppi, joten uskon, että kaikki menee varmasti hyvin, mutta kyllä tuo asia ajatuksissa ja unissa on ollut ja varsinkin nyt kun ihan kaikki ei ole mennyt mulla putkeen ja on ennenaikaisensynnytyksen riskit...

Oletteko muuten mittailleet mahanympärystä? Mä eilen ihan huvikseen ajattelin laittaa itselleni yhteen vauvakirjaan ylös loppuajan mittoja:) Voi sitten joskus myöhemmin kattoa tai vertailla vaikka mahdollisissa tulevissa raskauksissa tilannetta. Nyt siis melkein 29 viikkoa ja mun vatsanympärys navankohdalta oli 86cm... Ei vielä kovin huikeita lukuja tullut..

Ihanaa alkavaa viikkoa teille kaikille ja aivan käsittämättömästä pakkasesta huolimatta aion lähteä aamuhappihyppelylle!

 
Heippa!
Olipa täällä paljon luettavaa....:) Synnytyksestä on ollut puhetta. Mulla ainakin pelko on jo nostanut päätään, ja tunteet on samat kuin muillakin ensikertalaisilla. Hipsu kuvaili aika hyvin miltä mustakin tuntuu, pelottaa kuinka kauan vauvaa voi joutua pusertamaan jos ei vaikka mahdukaan tulemaan, ja repeäminen pelottaa. Ja se että ei itse pysty hallitsemaan tilannetta. Yritän nyt vältellä kaikkia lehtijuttuja ja ihmisten omia kertomuksia synnytyksistä, ettei tulisi isompaa kammoa. Sitä synnytystä kun ei enää millään pysty välttämään...;)

Jännä kuinka eri aikoihin eri paikkakunnilla on noita valmennuksia. Treella vasta raskausviikolla 35! Mun mielestä se on turhan myöhään koska silloinhan vauva saattaa pian jo syntyäkin. Samoin mun mielestä oli aivan typerää että mulle työnnettiin ne sairaalan esitietolomakkeet täytettäväksi jo ekalla neuvolakerralla. En todellakaan silloin osannut siihen mitään toiveita laittaa kun asia tuntui niin kaukaiselta. En kyllä tiedä vieläkään mitä siihen olisin kirjoittanut....mutta ehkä jotain kuitenkin.

Mulla on varmaan joku pakkomielle että raskausaikana täytyy olla aina jostain huolissaan vaikka koko raskaus on mulla mennyt tosi hyvin. Nyt mua on alkanut ihmetyttään kun maha on yhtäkkiä pudonnut alas. Ennen mulla oli pystymaha, mutta viikon sisään masu on jotenkin ""valahtanut"". Mieskin sanoi huomanneensa. Ootteko muut huomanneet tällaista? Eihän kohdun kuuluisi kai vielä näillä viikoilla laskeutua? Vauva mulla ainakin on vielä mitenpäin sattuu, välillä poikittainkin, joten ei ole kiinnittynyt raivotarjontaan. Ja masukaveri potkii todella paljon ja kovaa kylkiin. Pitääkö tästä mahan tippumisesta huolestua? Mitään supistuksia en ole edelleenkään huomannut, venymiskipuja ja pikku vihlomisia kyllä. Oonko nyt ihan tyhmä kun mietin tätä?

Jaksamisia kaikille teille jotka olette sairaslomalla tai kärsitte supistuksista:) Ja muillekin tsemppiä! Niin ja joku kysyi mahan ympäryksestä....mulla menee ihan kohta 1m rikki ;)
 
Aurinko kyseli vatsan ympäryksestä. En tiedä olenko ihan vertailukelpoinen, kun menen vähän eri mittakäyrillä kuin muut, mutta mulla mahan ympärys on navan kohdalta kepoisat 117cm. Ihan vertailun vuoksi: elokuussa mitta navan kohdalta oli 64cm. Eli on tässä mittaa kertynyt... Ihmetyttää miten tästä oikeasti voi enää koskaan päästä entisiin lukemiin, mutta niin nuo vaan kaksossaitilla väittävät, että se käy muutamassa kuukaudessa.

Tänään oli kontrolliultrausta ja a vauva on edelleen perätilassa. Sanoin lääkärille, että olen ihan aidosti iloinen jos se ei siitä kääntyisikään, jotta pääsisin suoraan sectioon. Olen pitänyt a:lle monologeja siitä, että voisi ilomielin pitäytyä asemissaan, kun äitiä käy tässä vähän kahden vauvan alatiesynnytys jännittämään :)
Muutenkin olen ihmetellyt, kun a:n liikkeitä ei tunnu niin kuin b:n ja ainakin tänään a olikin kasvot mun selkärankaan päin ja tosiaan kahden istukan takana eli ei ihmekään.
Muuten oli pojilla kokoa 1100g ja 1300g eli vähän ovat pienempiä kuin yksöset samoilla viikoilla, mutta silti hyvin kasvaneita.
 
Joku kyseli että mistäs sen tietää kun tarvii lähteä synnärille ja synnytys alkaa.

Itse pähkäilin samaa (siis sitä että mistä tietää että alkaa, pötköttelinhän silloin jo valmikksi Naistenklinikalla) pari vuotta sitten. otti suunnattomasti päähän, kun lääkäri vain totesi kyselyyni, että ""kyllä sen sitten tietää"". No, kyllähän se lääkäri oli oikeassa, täytyy myöntää, sillä kyllä sen todellakin itse tietää sitten kun alkaa tapahtua. Ei sitä tarvinnut epäillä ollenkaan, että onkohan nämä kivut nyt synnytyskipuja vai jotain muuta. Eli mun kohdalla alkoi vain sattua niin perhanasti, että ei ollut epäilystäkään asiasta.

Nyt kun synnytys on toista kertaa edessä, synnytyspelko on erilaista. Eka kerralla pelko oli epämääräistä pelkoa, kun ei tiennyt mitä on edessä. Nyt tietää, mutta se ei lohduta yhtään, kun tietää tarkalleen mitä pelkää. En oikeastaan tiedä kumpi on ""helpompaa"" pelkoa. Ekaan kertaan liittyi enemmän jännitystä, sen olen huomannut, nyt se on enemmän kipupelkoa, tietyn synnytyksen vaiheen pelkoa. Mutta en useinkaan annna itselleni lupaa ajatella näitä synnytysasioita, työnnän ne taka-alalle. Olen yrittänyt ajatella, että se on kuitenkin pitkässä juoksussa lyhyt aika tuo synnytys. Ja mikä parasta, palkkio kivusta ja särystä on niin UPEA, että se kruunaa kaiken ja kivut unohtuvat yllättävänkin äkkiä kun vauvanhoito nielaisee mukaansa ja pikkuihminen kietoo pikkusormensa ympärille totaalisesti. Näin ainakin kohdallani.

Ei kannata murehtia jos ei kyseluplankettiin osaa täyttää toiveitaan synnytystä koskien. Vähän ihmettelen, miksi tuollaisia kysellään etukäteen, eihän ensisynnyttäjä voi tietää synnytyksen kulkua ja tuntemuksiaan (ellei ole lääkäri tai kätilö koulutukseltaan)En koskaan saanut kyseistä plankettia ykköstä odottaessani ja kun synnytys sitten alkoi, kätilö kysyi haluanko kivunlievitystä ja onko toiveita.En ollut käynyt minkäänlaisessa synnytysvalmennuksessa, olin vain lukenut jostain kansiosta pääpiirteittäin synnytyksen kulusta. Olo oli sellainen, etten tiennyt synnytysasioista yhtikäs mitään. kerroin kätilölle että en tiedä mistään mitään, että kerro mitä pitää milloinkin tehdä. Siinä vaiheessa ainoa todellinen toive oli kuitenkin, että antakaa kaikki mahdollinen kivunlievitys mikä vain mahdollista.
Kätilö oli ihana ja rauhoitteli, että minun ei tarvitse todellakaan tietää synnytyksestä mitään, hän kyllä kertoo mitä pitää tehdä. Ja näin kävikin. Sain ohjeet kätilöltä ja kivunlievitystäkin kolmenlaista ( ilokaasua, petidiiniä ja epiduraalin), aquarakkuloita en kuitenkaan halunnut, niitäkin tarjottiin.

Tuo 6 tuntia synnytysvalmennusta kuulostaa ruhtinaalliselta, mitä joku kertoi tarjolla olevan, ja yleensäkin se, että on valmennusta edes jonkinlaista. Monessakaan paikkaa sitä ei enää kuulemma ole säästösyistä, vaan ennemminkin perhevalmennusta pari kertaa. Synnytysvalmennus on monesti korvattu tutustumisella synnytyssalin, jossa kertoillaan mm. kivunlievityksestä.

Mutta itse totesin sen, että homma toimi hyvin ilman valmennuksiakin. Ehkä jopa oli parempi, etten liian tarkkaan tiennyt, mitä tuleman piti. Joten pää pystyyn, ei kannata murehtia jos ei saa paljoa valmennusta. Kyllä se valmenuksen puute muakin etukäteen harmitti, mutta nyt jälkikäteen mietittynä itse synnytyksessä sillä ei ollut kyllä mitään merkitystä.

Jahans, pötköttelemään vielä hetkeksi kun voi ennen kuin muksu herää päiväunilta.
Jaksamista kaikille!
 
Tuo ""mistä tietää lähteä sairaalaan"" kysymys pyörii varmaan monen mielessä, enkä minäkään ole sitä päässyt pohtimasta.

Minulla ensimmäinen synnytys käynnistettiin vähäisen lapsiveden takia, joten silloin ei tarvinnut muuta miettiä, kuin että olen oikeaan aikaan paikalla.
Toista lasta odottaessa mietin, mistä tiedän milloin lähden. Ja empä olisi tajunnut lähteä ajoissa, jos en soittanut äitiyspolille ja kysynyt neuvoa. Silloin wc-reissulla huomasin paperissa isomman limaklöntin, jossa oli muutama veriviiru. Tietysti ensimmäisenä soittelin äidille, että mitäs tämä nyt on. Hän käski ottamaan ampparin ja lähtemään sairaalan...en uskonut, vaan soitin vielä sinne äippäpolille, josta sain saman neuvon. Senkin jälkeen jäin vielä kaikessa rauhassa pakkailemaan tavaroita ja odottamaan miestä töistä kotiin. En uskonut, että synnytys olisi oikeasti käynnistynyt, eihän minulla ollut supistuksia, eikä lapsivesi ollut mennyt. Omalla autolla lähdettiin kaatosateessa ajelemaan sairaalalle, ja eipä keretty kummasta matkaa ajaa, kun supistukset alkoivat, ja olivat heti säännölliset. Puolessa välissä matkaa, aloin hiljaa huokailla, että kumpa kestäisin loppumatkan, tai ennenkaikkea että vauva pysyisi masussa. Sairaalaan päästiin yhtenä kappaleena, paikat oli auki 5cm, ja tästä tunti ettenpäin ja poika oli maailmassa.

Nyt olen miettinyt, osaanko lähteä tarpeeksi ajoissa matkaan, jos synnytys alkaa taas yhtä mystisesti, ja nopeutuu tuostaan. Mies jo pähkäili, että entäs jos ponnistellaan oman kodin eteisen lattialla. Olenkin miettinyt, että kysyisin, jos suostuisivat käynnistämään synnytyksen ennen laskettua aikaa. On tietysti ihanaa, että synnytykseni ovat olleet nopeita ja helppoja, mutta liian nopeakaan ei ole paras vaihtoehto.

Kivunlievityksistä: En itsekään osannut esikoista synnyttämään mennessä sanoa, mitä haluan kipuihin. Mutta kyllä minulle esiteltiin kaikki mahdolliset vaihtoehdot, joista sitten epiduraaliin päädyin. Pojan synnytyksessä en kerennyt saamaan puudutteita, kerran haukkasin ilokaasua, ja sekin meni pieleen, joten aika luomusynnytyshän siitä tuli ;) Nyt olen taas asennoitunut ajatukseen, että jos tämä synnytys on yhtä nopea tai nopeampi kuin edellinen, niin luomuksi se taas menee.

 
Eipäs ole tullut taas pitkään aikaan kirjoitettua mitään. Ei vaan oo ollut oikein mitään asiaa, kun maha kasvaa omaa vauhtiaan ja kaikki on muutenkin ihan hyvin.

Synnytyspeloista on ollut juttua. Mulla on sellanen aika levollinen asenne tohon tulevaan synnytykseen, en oikein osaa pelätä tai jännittää. Luotan vaan siihen että kyllä se sieltä tiensä ulos löytää. Osasyynä tähän mun rauhallisuuteen on varmasti se että oon ollut kerran tukihenkilönä mukana synnytyksessä ja tiedän suurinpiirtein mitä on tulossa. Tietysti kivun voimakkuudesta mulla ei ole hajuakaan, mutta taitaa olla parempi niin:) Sitten varmaan jännittäisinkin enemmän jos esim. mies ei olis tulossa mukaan.

Mä pääsin taas uudestaan rautakuurille kun hemppa oli pudonnut 107. Kävin hakemassa apteekista obsidania kun toi retafer ei sovi mun mahalle. Toistaiseks ainakin tuntuu että obsidan ei aiheuta mitään vatsavaivoja. Jospa tässä alkais hiljalleen piristyynkin kun saa hempan nousuun. Mulla on useampi viikko mennyt ihan sumussa kun oon ollut niin nuutunut.
 
Moikkis!

Kotiuduttu on hääreissulta ja on ihan raato olo.. Tuli valvottua liikaa ja nukuttua liian vähä.

Mittailin tossa äsken masua ja 99cm näytti.
Kiitos myös kaikille synnytys kokemuksista. Oli valaisevaa lukee varsinki noita, joilla on toinen synnytys eessä.
Meillä ei kai oo Espoos erillistä synnytysvalmennusta vaan kolme kertaa perhevalmennusta.
Vielä viistoista työpäivää jäljellä.. Pitkälle tuntuu kolme viikkoo vaikka ajallisesti onki vähän. Lähinnä vaan koko ajan ku kävelee niin alkaa heti melkeen pistään. onko muuten kellään ollu tällästä ongelmaa, kun mulla on vasen nivunen tai oikeestaa häpykukkulasta vähä vasemmalle ennen nivusta oleva alue ihan turvonnu ja sitä särkee ja vihloo esimerkiksi pitkään seisoessa ja välillä kävellessä ja istuessakin. Se turvotus ja vihlonta alkoi joulukuun alussa ja sanoin kyllä siitä terkkarille mutta ei se eikä lääkärikään oikeen siihen mitään sanonu. Sillon sisätutkimuksessa paineli vaan tosta häpykukkulan päältä ja kyseli säteileekö reisiin tai sattuuko. Ei se sattunu ku kipupiste on siinä vieressä..
Ne vaan sanoi että on kuulemma liitoskipuja.. Oon alannu panikoimaan, ettei vaan oo mitää verisuonen tukkeumaa tai jotai..
Ei oikeen viittis mennä ton takia lääkäriin ku viime kerralla se lääkäri oli niin pöllö ja tuli ihan sellanen olo, että oonpas tyhmä..
Että tälläsiä noloja vaivoja.. Ei kehtaa mennä lääkäriin kysyyn, että onko ihan normaalia että toinen puoli vehkeestä on ihan turvonnu ja särkee..
Muihin asioihin, alkaa olla kaikki vaaville valmista sänkykin haettiin tänään. Enää puuttuu korvakuumemittari varusteista. Pitäs alkaa noita vaatteitakin peseen, mutta voisin sen tehä sitten äippä lomalla niin ei ainakaa heti lopu tekeminen kesken.
 
hei,Hipsu
Sinulla taitaa olla suonikohju siinä nivusessa.Minulla on samanlaiset oireet,mutta oikealla puolen.Ajoittain häpyhuuli on todella turvonnut ja kipeä.Eipä siihen taida lääkärikään voida mitään.Ihmettelen kyllä että miten lääkärisi ei huomannut että kipuilu voisi olla suopnikohjuista.Kiusallinen vaiva,kylläkin vaaraton.Synnytyksen jälkeen minulla ainakin hävisi turvotus ja kipuilu heti.
Niin ja jos sinulla on kovin hankala olla töissä,niin kyllä sinun pitäisi saada sairaslomaa.
 
Heippa muut huhtimammat!

Kävin juuri perjantaina lääkärissä kun mulla oli oikealla puolella nivusen kohdalla kipuja n. 1 vkon ajan. Kävely, nouseminen ja välillä jopa istuminen sattui. Lääkäri epäili suonikohjuja tai kystaa mutta paljastuikin että vauva oli kääntynyt pää alaspäin ja pää oli hassusti juuri tuolla oikealla puolella painamassa kipeesti. Ohjeena oli että ota rauhallisesti ja itse asiassa viikonlopun aikana vauva on taas kääntynyt niin että kivutkin poistui. Mitään turvotusta mulla ei oo ollut. Sulla taisi olla ollut niitä kipuja niin kauan ettei ehkä voi johtua vauvan asennosta...?

Hyvää odotusta kaikille!
 
Moi!
Toi suonikohju kuulosti aika järkeenkäypälle.. Toivottavasti ei ainakaan kysta oo..Silleen hassua, että välillä istuminen tai kävely auttaa vihlontaan ja sitten taas välillä lisää sitä. Viime aikoina aamuisin tai yöllä ku on noussut sängystä on vihlonu myös vaikkei oo ainakaan rasituksesta kyse. Ota nyt sitten selvää tostakin. Tosiaan lääkäri tai terkka ei kummatkaan oo asiasta mitää sanoneet tai osanneet sanoo. muutenki mulla on ollu vähän sellanen terkka, joka aika ympäripyöreesti vastailee eikä kauheesti näytä olevan selvillä mistä mikäkin johtuu. Ite kirjoista lukemalla saa enemmän tietoo.
Viime kerralla kyselin supistuksista, että mistä tietää onko niitä ku noita kipuja ja vihlontoja on joka päivä ja maha on ihan pinkee koko ajan. Ei se terkka siihenkään muuta ku että se on niin yksilöllistä miten kukaki ne tuntee.. Että kai sitten osa noistakin voi olla harjotussuppareita.
Meillä on ens viikolla perhevalmennusta. Yhdeltä tutulta kuulin vähemmän positiivista palautetta ja itekkin miettii että mitähän tuleman pitää ku muutenki on ollu vähän tollasta ympäripyöreetä toi neuvolan touhu.. Toivois ainakin, ettei mitää kalvosulkeisia tai itsestään selvyyksiä, joita voi ite lukee kirjasta. Se tuttu vielä kertoi että sessio oli alotettu puhumalla raskausajan seksistä, mikä onkin varmasti tosi luonteva aihe heti alkuun.. kääk. Mies vielä kertoi tänää joutuvansa ehkä töihin sen verran kauas ettei ehi mukaa kumpaankaan valmennuksee :( Tosi kivaa mennä yksin..
Juu, mutta postista tuli vihdoin lappu, että äitiyspakkaus olis tullut jee! Pääsee tutkiin mitä kaikkee siellä on.Täytyy nakittaa mies postinkantohommiin.
 
Mä joudun nyt Kättärille vuorokauden tutkimuksiin kohonneiden sokeriarvojen takia. Aikasemmin kyselin terkkarilta, että kauankohan siellä lekurilla menee niin sanoi, että ihan perus käynti 15-20min. Niinpä, niin tässä sitä nyt sitten ollaan... Ja ei sieltä aamullakaan heti pois pääse, kun lääkärin kierros alkaa vasta ysiltä...=( Tekevät taas rasitus kokeen ja joitain verikokeita. Pikkusen huolestuttaa...supistuksetkin lisääntyneet.
 
Mittanauhan kaivoin minäkin esille ja masua varsin mielenkiinnosta mittasin kun siitä on puhetta ollut tässä ketjussa. En ole ennen mittaillutkaan. Lukemaksi sain 101 cm. KÄÄK! Tiesin masun olevan iso, mutta hoikkana ihmisena (siis ennen raskautta!) en ihan odottanut tuollaisia lukemia kuitenkaan vielä tässä vaiheessa raskautta.
 
Tsemppiä timangi tutkimuksiin!

Olen itsekin nyt joutunut ravaamaan verikokeissa yms seurannoissa supistusten takia ja tiedän, että huoli on kova! Uskotaan, että olet hyvissä käsissä:) Ja koita muistaa kysyä kaikkea mitä he sinulle tekevät! Minä olin ihan paniikissa ja ihmeissäni ja tulin osastolta kotiin täynnä kysymyksiä. Mulle ei liikoja kerrottu, enkä jotenkin tajunnut siinä kysellä!
Nyt odottelen tosiaan perjantain äitipolikäyntiä ja katsotaan onko tilanne rauhoittunut ja pääsenkö takaisin töihin... Kotona lepäily viikon verran on onneksi hiukan oloa helpottanut:)

Joka päivä tässä mennään lähemmäksi laskettua aikaa ja jännitystä on kyllä ilmassa. Näen jatkuvasti unia siitä, että minkähänlainen paketti sieltä masusta maailmaan tupsahtaa:) Pinnalla on kaikenlaisia pelkojakin, että pärjätäänkö me vauvan kanssa..Osataanko hoitaa oikein ja onkohan sillä pienokaisella kaikki hyvin syntyessä...

Mä olen aina pitänyt pikkuvauvojen tuoksua maailman ihanimpana, joten odotan kovasti, että pääsen nuuskimaan ihan omaa pienokaista:)

Ja tosiaan vatsanympärysmitoista! Ihan mielenkiintoista puuhaa:) Mulla oli vasta viikko sitten se 86cm, mutta tuntuu, että vatsanahka repeää, kun kasvuvauhti näillä viikoilla on ainakin mulla aivan hurja! En taidakaan ihan pikkumahaiseksi jäädä:) Täytyypä mittailla tälläkin viikolla!
 
moi!

mä kävin tänään neuvolassa ja kaikki oli tosi hyvin. sf- mitta oli 29cm, verenpaineet 122/77, pissa puhas jne.. ärsyttää ku ne neuvolatätit ei aina merkkaa niitä vauvan sykkeitä siihen äitiyskorttiin. en hokannu kysyä sillon ku niitä kuunneltiin ku poristiin muitaki asioita samalla niin aattelin et se merkkais kumminki siihen korttiin sit, mut eipä merkannukkaan! ois kiva seurata muuttuuko ne sykkeet.. edelliselläkään kerralla ei merkattu mut täti sano ne mulle sillon ääneen niin merkkasin ite ylös ;)

kerkesinki jo maanantaina huolestua ku mulla oli kipee maha oikealta puolelta lonkkaluun/lantioluun yläpuolelta. ei oikeen voinu istua, maata, seistä, kävellä tai yleensäkään tehä mitään. koko ajan vaan kivisti hirveesti! ja toi oli vaan maanantaina. aattelin ite mielessäni et vauveli oli varmasti jotenki hankalassa asennossa ja kohtu veny varmasti äärimmilleen ja vähän enemmänki.. kysyin sitä tänään neuvolassa ja sanottiin et sitä se varmaan just olikin.

synnytyspeloista.. mua ei varsinaisesti pelota vaan jännittää. oon sellanen ihminen et pitäs mielellään aina saaha tietää asioista etukäteen ja tuosta synnytyksestä kun ei koskaan voi tietää!!! mut oon kyselly synnytyksestä, sen kulusta, tuntemuksista yms. kavereilta joilla on lapsia ja yrittäny hankkia mahollisimman paljon tietoa lehdistä ja netistä. helpottaa ku tietää mitä kaikkea voi olla. nyt on sellanen olo et mä oisin valmis synnyttämään. oon nähny jopa unia siitä muutaman kerran :) vaikka oon kuullu kauhukertomuksia niin en silti osaa pelätä et se on sellasta munkin kohalla. mun synnytys on just sellanen ku on. jokainen kumminki tuntee kivun eri tavoin niin tavallaan niitä synnytyksiä ei voi verrata toisiinsa. ja jokaisella on ihan erilainen kroppa. luulen et se vauva tulee sieltä kyllä hienosti ulos ammattitaitosten ihmisten avustamana :)

mä mittailin kans mahan ympärystä viime viikolla ja mittanauha näytti 105 cm :) hoikka/normaali oon ollu ennen raskautta.

jatketaan mahojen kasvatusta. enää ei oo kovin kauaa jäljellä ;)
 
Piti minunkin kaivaa mittanauha esille... tuntuu nimittäin, että maha on kasvanut viimeisen viikon aikana aivan mahdotonta vauhtia! 96 cm oli lukema. Jospa sitä nyt olisi sf-mittakin noussut pois alakäyrältä, huomenna neuvolassa se selviää.

Timangi, toivottavasti olet päässyt sairaalasta takas kotia? Kerrohan kuulumiset. Minulla ei mielessä tämän ihmeempiä, joten kipaisen tästä koiran kanssa iltalenkille...
 

Similar threads

K
Viestiä
105
Luettu
2K
M
O
Viestiä
103
Luettu
6K
Lapsen saaminen
osa 11/ tehty
O
U
Viestiä
87
Luettu
2K
Lapsen saaminen
mammahuhtikuu
M
O
Viestiä
104
Luettu
2K
A
?
Viestiä
105
Luettu
2K
Lapsen saaminen
Huhtimammat 5...
H

Yhteistyössä