HUHTImammat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja osa 8
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Sunnuntaita!

Ajattelin ahdistustani purkaa ja kysyä teiltä muilta, että onko lähestyvä synnytys ja h-hetki tuonut esiin pelkoja, että onkohan lapsella kaikki hyvin? Mä olen nähnyt unia jo viikon (sen jälkeen kun luin artikkelin, jossa sanottiin, että ultrassa huomataan vain 50-60% kehityshäiriöistä..) synnytyksestä ja siitä kuinka hoidan hyvin vaikeasti sairasta lasta?!

Tässä ei ole kyllä mitään tolkkua, mutta iltaisin on jotenkin miettinyt kaikenlaista ja miehellekin eilen puhuin asiasta ja kummastelin, että mistä ihmeestä tämä huoli on nyt tullut... Mitään syytä siihen ei ole raskaudenajan seurannan mukaan...

Kaippa tämä on nyt joku hormoonimyrsky ja asiaan ""kuuluva"" huolehtiminen... Tuttavani on töissä kehitysvammaisten yksikössä ja toki olen voinut myös sitä kautta miettiä, että kuinka haastavaa hyvin sairaan lapsen kanssa olisi...

Tälläistä pohdiskelua...Hui...
 
Aamupäivää Aurinko ja muut! Kyllä täälläkin on välillä pelon peikko päässyt tunkeutumaan ajatuksiin. Eli olen mietinyt, että entä jos lapsella on kuitenkin jokin kehityshäiriö, kun se on ollut suurimman osan raskaudesta melko rauhallinen kaveri...Tosin istukka etuseinämässä =) Varsinkin näitä ajatuksia syntyy, kun esim: näkee jonkun kehitysvammaisen ihmisen kaupungilla, tv:ssä ym. Mies ei ole maininnut mitään peloista. Ehkä hän kieltää ne suojellakseen itseään. Tai pitää oman päänsä sisällä säästääkseen minua. Synnytys pelkokin on hiukan herännyt, mutta ei onneksi paljoa. Mutta sitä on kyllä varmasti kaikilla jonkin asteisena. -Molly kerrothan miten kävi? Olin itse juuri vastaavassa tilanteessa, kuin sinä. Joudun nyt hiukan tarkkailemaan syösmistäni vaikka ei ole selkeää Raskaus-Diabetestä. Äärirajoilla mennään. Auringolle vielä tsemiä! Mullakin on ollut myös noita menkkamaisia fiiliksiä ja kävely oli pe. tosi hankalaa, kun olin kaupungilla töiden jälkeen etsimässä tarvikkeita Isyys pakettiin. =/ (Taisi olla Satu-tädilläkin samoja fiboja). Toivotaan, että viedään tehtävämme ""kunnialla"" loppuun =)) Mun veli oli kyllä juuri tokaissut, että hän ei tiedä yhtään raskautta jossa ei olisi ilmennyt jotain ""ongelmia"". Ps. mulla alkoi la. äippä loma. Just sopivaan aikaan.
 
Moi!
Itekin oon huomannu että alkaa päässä pyöriin enemmän noi ajatukset, et onko kaikki vauvalla kunnossa. Vaikkei oo mitään syytä. Täytyy vaan ajatella positiivisesti! Mulla alkaa kyllä oleen elo aika tukalaa ja vielä seitsemän viikkoo laskettuun aikaan.. Vauva on kääntyny alaspäin ja potkii koko ajan kylkiluita ja on koko ajan sellanen olo, että pitäis venyttää toista kylkee. Se ei ees tunnu potkuina kun sellasena kipuna luussa.Tai sitten se ottaa tilaa sieltä, mikä aiheuttaa ton kivun.
Tukivyön käyttökin on ollut hankalaa kun tuntuu että sekin kiristää vaikka yritän pitää löysällä. Kävely on vaivalloista kun painaa tosi paljon alas ja viime päivinä on pari kertaa tullu sellasia pikkimäisiä kipuja suoraan emättimen läpi? tietääkö kukaan mitä lienevät? Onko kyseessä, että alkaa kohdunkaula lyheneen tms?
Lääkäri on vasta viikolla 36 eikä jaksais terveyskeskukseen raahautua. Miettii vaan että tätäkö tää loppuaika nyt on. kaiken maailman vaivoja koko ajan.
Muutenki vähän sad, kun yksi tosi hyvä ystävä viikonloppuna yhtäkkiä laukas, että täytyy taas etsiä ystävyyden kipinää uudelleen ku ollaan niin eri tilanteissa ja meillä onnyt vauva nr yksi.. Ja että jos ei oltais samalla alalla niin olisko meillä mitään puhuttavaa keskenämme.. Pikkusen kyllä masensi, ku kuitenki ollaan oltu vuosia kavereita ja musta ainakin ystävyys ei perustu siihen, että ollaanko samalla alalla tai tasan samassa elämäntilanteessa. Vaan siihen että ollaan samalla aaltoppituudella ja tunnetaan toisemme vuosien takaa läpikotaisin..en tiiä, ite oon ajatellut että lähimmät ystävät pysyy läpi elämän kävi mitä kävi. Sellasista puolitutuista nyt ei oo niin väliä.
Siinä kai se ystävyys punnitaan elämän muutoskohdissa. En haluais menettää hyvää ystävää kun niitä ei oo liikaa. Mut toisaalta, fakta on, että elämä muuttuu ja on muuttunu ihan täysin ja on tosi surullista jos meidän ystävyys olikin vaan kiinni siitä kuinka hauskaa oli ja hyviä bileitä oli tai yhteisiä harrastuksia tms. Harrastuksiakin voi taas jatkaa kunhan on selvinny raskaudesta.
Blääh, pitäis varmaan puhua asiasta vielä kyseisen ihmisen kanssa..
 

Similar threads

K
Viestiä
105
Luettu
2K
M
O
Viestiä
103
Luettu
6K
Lapsen saaminen
osa 11/ tehty
O
U
Viestiä
87
Luettu
2K
Lapsen saaminen
mammahuhtikuu
M
O
Viestiä
104
Luettu
2K
A
?
Viestiä
105
Luettu
2K
Lapsen saaminen
Huhtimammat 5...
H

Yhteistyössä