HUHTImammat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja osa 9
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tänne kuuluu ihan hyvää, oon luurannut täällä evakossa. Ens viikol pitäis päästä omaan kotiin takas. Mul on hirveä into päästä siivoamaan jo sinne oikein kunnolla!

Tääl ollaan oltu hyvinkin hermoheikkona muutamat viime päivät. Mistä lie johtuu!?! =)

Tänään oli neuvolakäynti, painoa tullut 800g viikossa, mut ilmeisesti suurin osa nestettä. Lapsivettä on nimittäin kuulemma runsaasti ja hieman ollut turvotusta. Nyt ei onneks ollu valkuaista enää virtsassa. Vaavi viihtyy edelleen pää alaspäin.

Mimmille hurjan paljon onnea tyttären syntymästä!
 
Mimmille AIVAN VALTAVAN PALJON ONNEA!!!

Hui, kun rupesi itseäkin jännittämään lähestyvä synnytys taas lisää:) Vielä pitää kuitenkin kerätä viikkoja kasaan!

Onko teidän muiden miehet aikoneet tulla mukaan synnytykseen? JÄnnittävätkö he asiaa?

Meillä mies on jo pakannut sairaalaan oman kassin :) (=eväitä ja sisäkengät..) ja ihan oikeasti jännittää todella paljon, vaikkei sitä ihan noin suoraan myönnäkään!

Aurinkoista viikonloppua!
 
Hei taas!

Kovasti olisin miehen ottamassa synnytykseen mukaan. Hän tosin sanoo vähän kammoavansa verta ym. ""kauheuksia"", joita siellä voi tulla vastaan... Mutta eihän hänen pakko ole koko aikaa olla mukana, jos tuntuu ettei tahdo. Kai suurin apu olisi kivuliaiden supistusten aikaan? Osaako joku kokeneempi neuvoa?

Hän on lähdössä ehkä ensi viikolla töihin Etelä-Ruotsiin, joten näyttää siltä, ettei sieltä edes tänne Pohjois-Suomeen ehtisi ajoissa, jos tulisi pikasynnytys näin ensikertalaiselle... No, katsotaan mitä tuleman pitää ja eletään toivossa! :)

Aurinkoisia päiviä!
 
Olin tänään neuvolssa. Kaikki vaikuttaisi olevan ok. Terkkarikin sanoi, että herkistely ja mielialanvaihtelut korostuvat tässä loppuvaiheessa. Niin, onkos teillä muilla ollut samantyyppisiä tunteen heilahteluja? Mulla kyllä enemmän kallistuu sinne herkistelyyn kuin kiukun puolelle. Helpottaa kun kuuluu asiaan ;)
 
Ihana kuulla, että tunteiden herkistely kuuluu asiaan:)

Mulla on välillä ollut pinna ihan kireällä ja sitten taas toinen ääripää menossa ja kaikki tuntuu liikuttavan... huh! Kyllä nuo hormonit naisen elämää pyörittää!

nimim. herkistelyvaihe vaihteeksi menossa ;)
 
Valtavasti onnea Mimmille ja tytölle! Ja kiitos synnytyskertomuksesta. Niitä on aina mukava lukea:)

Tänne omaan napaan ei kuulu juuri uutta. Vielä olis viikon verran töitä ja sitten pääsee vihdoin mammikselle. Alkaahan tää oleen vähitellen jo aika raskasta... Mulle on alkupainoon tullut tähän mennessä joku 13 kiloo lisää ja sen kyllä huomaa. Aikas hitaasti pystyn tekeen kaikki työhommatkin, mutta pääasia että pystyn kuitenkin tekemään.
 
Oikein paljon onnea ja isot halaukset mimmille!! Taisit ollakin meistä ensimmäinen :) mitenkäs muuten tota listaa kannattaisi alkaa päivittämään, jotta erotetaan jakautuneet ja vielä odottelevat?

täällä kanssa on tunteet tosi pinnassa vähän väliä. harmittaa kun ei aina edes osaa sanoa, mikä itkettää, mutta voi ihan vaan istua aloilleen ja itkeskellä ja sitten jatkaa juttujaan. välillä kyllä raivostuttaakin ihan älyttömän pienet asiat ja oikein säikähdän kun on niin häijy olo. sekin on onneksi ohimenevää ja useimmiten olen vaan ihan omissa maailmoissani enkä paljon rekisteröi ulkoupuolista maailmaa.

tänään ostin hetken huumassa rintapumpun (avent isis). nähtäväksi jää tuleeko tarpeeseen. tuntuu vaan että on kivempaa että kaikki on valmiiina, eikä tartte sitten miestä laittaa asialle jos tarve vaatii.
tiistaina kävin tän turvotuksen kanssa lymfaterapiassa ja vähän auttoi. tunto palautui käsiin osittain ja tuli keveämpi olo. en kyllä juossut vessassa yhtään niin paljon kuin odotin, mutta useasti kuitenkin kun oli tosi katkonainen seuraava yö. eli sinne vaan kaikki muutkin turvokkeet kevenemään.

lymfan teki fysioterapeutti, joka neuvoi hankkimaan kiristävän kureliivihenkisen viritelmän, koska sellaisen pitäisi palauttaa vatsa nopeammin takas entiselleen. tein tänään myös kyseisen liivihankinnan ja ostin stockalta sellaisen putkilon, joka ulottuu kuvan mukaan pikkareista ihan rintojen alle. siinä on tukiluut ja kaikki ja se on sellainen jämptin oloinen ja lupasi creates curves and flattens tummy. voin kertoa myöhemmin miten turha ostos oli :)

on ihanaa kun näyttää keväältä ja lumet sulaa ja tiet on kuivat. nyt vaan kun ne vauvat tulis parin viikon päästä niin ois ihan hyvä setti kevääksi :) voikaa hyvin!
 
Hei kaikille pitkästä aikaa...

Valtavan paljon onnea Mimmille ja tyttövauvalle!

Voi kun viikot kuluis nopeasti ja pääsis itsekin jo ponnistelemaan. Alkaa tämä odotus jo käymään hermojen päälle. Aloitin loman 1.3. varhennettuna (50 arkipäivää) ja sitä ennen jäin tammikuun lopussa sairauslomalle selkäsärkyjen vuoksi. Joten johan tässä on lomailtu... Ja tuleva isosisko imee kyllä viimeisetkin mehut. Ei oikein tahdo ymmärtää ettei äiti jaksa samaan malliin kuin muutama kuukausi sitten.
Vielä en ole laittanut mitään valmiiksi vauvalle. Pitäis varmaan alkaa pikku hiljaa etsimään esille kaikki ihanat pienet vaatteet ja pestä ne.
No joo, taas täytyy mennä pikku neidin kutsusta...
 
1.4. Timangi, 27v, Helsinki,
1.4. Aida, 28v, esikoinen, LKS
4.4. Lilja, 21v, esikoinen, KOKS
6.4. Ipana, 28v, toinen muksu, Kätilöopisto
6.4. Peenu, 26v, esikoinen, Seinäjoen keskussairaala
7.4. Katti, 32v, esikoinen, Hämeenlinna
*8.4. mimmi, 24v, esikoinen, OYS / 7.3. tyttö 2600g, 45 cm
10.4. Anne, 24 v, esikoinen, Seinäjoen keskussairaala
11.4. hipsu, 28v, esikoinen, Jorvi
13.4. Sasa, 24v, esikoinen, Satakunnan keskussairaala
17.4. Annukka, 31v, esikoinen, KOKS
18.4 Nipsu, 28v, esikoinen, Hyvinkään sairaala
20.4 Cosmic, 23v, esikoinen, PHKS
20.4. Athene, 28v, esikoinen
21.4. Sari, 23v, esikoinen
22.4. satu-täti 27v, 2 lasta, P-KKS
24.4. Molly, 25v, esikoinen, TAYS
26.4. sisko 33 v, toinen, Hyvinkää
26.4. vivi, 37v, neljäs, Jorvi
27.4. aurinko, 28v, esikoinen, OYS
27.4. Tosca, 27v, Vantaa, toinen, Kätilöopisto
28.4. Hannele, 26 v, toinen lapsi, esikoinen 1 v.
29.4. Miuku, 28v, Esikoiset eli kaksoset, Kätilöopisto
29.4. Anne, 26v, esikoinen, TAYS
30.4. Mustikka ,25v, toinen
30.4. Minnie, 23v, esikoinen, TAYS
30.4. KK, toinen lapsi, Kokkola
 
päivitin listaa.. käviskö tuollainen merkintä jakautuneille..? jos jollain parempia ideoita niin saa muuttaa :)

ja kiitos kaikille onnitteluista! päivät sujuu ihan leppoisasti vielä kun tyttö ei muuta tee kun syö ja nukkuu. melko lyhyitä aikoja on hereillä. mut kerkiääpä itekkin samalla levähtää kun tyttö nukkuu. se on kuin telkkaria kattelis kun katsoo tytön ilmeitä, sitä vois katella kaiket päivät :)

nyt vaan ootellaan et tyttö hieman kasvaa ja vahvistuu niin päästään nauttimaan ihanista aurinkoisista kevätpäivistä ulos :)
 
moi!
paljon onnea Mimmi ja vauva!Onnekas oot kun pääsit jo seuraavaan vaiheeseen ja synnytyskin oli helppo.
Ite olin eilen lääkärin sisätutkimuksessa ja olo oli ku liukuhihnalla. Ei keritty puhuu mitää synnytyksestä tai paljon mistää. kaikki oli vauvalla kunnossa ja pitäs alatiesynnytys ihan sujua. Virtsanäyttees oli sitte taas pitkästä aikaa valkosoluja ja eiku taas purkkia terveyskeskuksee.. Kaikki paikat oli vielä ihan kii eikä kohdunkaula ollu yhtää lyhentyny.. Vähä jotenki pettyi ku olis niin halunnu et jo olis ees jotai edistystä.
Vaavi sentää on pysyny pää alaspäin. Paino oli yllättäen laskenu joten oon taas toistaiseksi alle 70 kg,jee,jee.
Noh, kaveri just käväs ja sanoi ettei todella kandee vielä alkaa oottaan, että vauva olis tulossa sillä meni kaksi viikkoo yli ja sanoi että oli kyllä iha hermoraunio..Toivossa on hyvä elää.
Lääkäri ei osannu mitää tarkkaa koko arviota sanoo. Sanoi vaan ettei nyt ihan pienelle vaikuta veikkaili et olis nyt jotai kaksi ja puoli kiloo.
Eile oltii tutustumassa sairaalaan ja ihan kotoisalle näytti synnytysosasto. Joku kyseli miesten osallistumisesta. Meillä aikoo mies osallistua ja on ainakin vielä kovin peloton :) Yritetää päästä perhehuoneeseen jos on vaan vapaana niin sais sitten heti kummatkin hyvän tuntuman vauvaan rauhassa.
 
Heippa hei pitkästä aikaa MAHTIHUMMAT! Vihdoin on netti kotona ja henkinen kamppailu elämänmuutosta vastaan alkaa vähitellen helpottaa. (Vihdoin!) Ette varmaan enää muistakaan, mutta mulla oli niitä parisuhdeongelmia ja vähemmän onnellinen asenne lapsen tuloa kohtaan, yllätyksenä kun tuli. Nyt olen luottavaisin mielin ja lohduttautunut ajatuksella, ettei mikään elämässä tapahdu sattumalta, kaikella on tarkoitus.

Mahanen alkaa olemaan aika iso (la 21.4), painoa tullut hurjat 18 kg. Miten niin ruoka maistunut? Ihmiset kyllä kummastelevat, neuvolantäti mukaanlukien, että mihin se kaikki on mennyt. Alkaa vähän harmittamaan, kun on varmaan aika kova homma palautua omiin mittoihin. Puolet painosta on ihan itse aiheutettua...hmmpph. No, eipä ole nyt ykkösasia.

Eilen alkoi perhevalmennus ja poikaystävä kuunteli ihan kiitettävällä mielenkiinnolla. :) Neuvolassa kävin myös eilen ja terkka kummasteli sf- mitan äkillistä pompsahdusta käyrän alapuolelta yläpuolelle. Sanoi, ettei kannata huolestua, mutta soitti itse tänään perään ja pyysi tulemaan huomenna aamulla kontrolliin. En oikein tiedä nyt sitten, että mitä ajatella. Saattaa olla, että lähettää ylimääräiseen ultraan. Huomenna saa täti kyllä luvan kertoa, että mitä tämä nyt sitten tarkoittaa. En osaa huolestua, kun vauva liikkuu paljon ja sykkeet hyvät jne. Heti tuli kuitenkin mieleen, että voiko vauvani olla jotenkin vammainen...ei kai. Höh, asia ei mua ole koko päivänä vaivannut, mutta nyt, kun teille tätä kirjoitan, alkoi pelottaa. :(

Mimmille mahtavasti onnea! Olen iloinen että sait muistojesi laatikkoon noin kauniin synnytyskokemuksen ja tietenkin terveen tytön maailmaan. :) Kertokaahan muutkin sitten synnytystarinat, kun lapsia alkaa tupsahtelemaan. Voidaan vielä vähän aikaa paksusti, pian jo jaetaan hoito-ohjeita ja ihastellaan omia vauvojamme.
 
Eipä täällä kovin ahkerasti taida kirjoitella kukaan, heh! Neuvolassa siis kävin uudelleen mittauttamassa sf:n ja nyt oli kaikki kohillaan. Oli mittausvirhe, tai sitten vauva könynnyt ylemmäksi, jolloin mittaustulos näytti liian isoa heittoa edllisestä. (Selkokieltä...) Upea ilma oli taas tänään, kesä tulla kolkuttaa... Meillä onkin ihana aika saada lapset maailmaan. :) Suloisia äitiyslomien jatkoja!
 
kiva kuulla mansikka, että sulla pyyhkii kotosalla mukavammin eikä ole enää siipi maassa. itsekin näitä tulevia kaksosia ihmettelin alkuun itkun sekaisin tuntein ja välillä vähän vieläkin, mutta nyt oon asennoitunut niin, että tarkoitus tällä on oltava ja ei kai kaksosia tulisi sellaisille, jotka ei niiden kanssa pärjää.. :)

oon kyllä melkoinen mahtihumma olemukseni kanssa. yksin kun on liikkeellä kaupungilla niin koko ajan on vallankin rattaiden kanssa liikkuvat kyselemässä laskettua aikaa ja jotkut kyllä tsemppaavat ihanasti, kun alkaa vissiin naamasta näkyä kuinka paljon tää ruhon liikuttelu käy psyyken päälle.

paras ystävä tulee pääsiäisenä englannista lomalle ja tilaili, että vauvojen ois paras olla siihen mennessä nähtävillä. oon monta päivää syönyt intialaista, tulista mahdollista sekä saunonut ja tanssia renkuttanut mtv:n tahdissa. yllättäen varsinkin tanssimisesta on tullut fyysisesti parempi olo, vaikka tilanteessa tuntuu, että meinaa pumppu pettää. nyt pitää vielä mies saada lietsottua useammin kohdunkaulan pehmitysoperaatioihin.. :) epäilen vaan, että vauvoista on pikemminkin kivaa, kun meno muuttuu riehakkaammaksi ja on enemmän meininkiä. varmaan kököttävät kyydissä vappuun saakka ja nauttivat olostaan. mitäs sitä mahasta ulos tulemaan kun heillä on toisensa ja kaikki muukin tarpeelliinen.

aurinkoisia kevätpäiviä ja mukavaa viikonloppua!!
 
Onko muilla sellasta ongelmaa, että syke on korkealle? Mulla nimittäin viime päivinä ollut sellasta 80-90 lyöntiä minuutissa, normaali ennen vauvaa oli n. 55-60 ja nyt vaavin kaa ollu sellasta 70 lyöntiä minuutissa. Mut nyt tosiaan noussut kauheasti ja huomaan sen olotilassani, hengästyy tosi helposti ja on kamalan kuuma koko ajan. Mistä se vois johtua? Toivottavasti joku osaa vastata, sillä tää ei oo kivaa!
 
Cosmic, mulla on sama vika ja olen lukenut tosta yhdestä vauvakirjasta, että johtuu ihan vaan kropan kuormittumisesta tuo korkea syke. Mä hengästyn myös tosi helposti ja välillä ihan oikeasti pitkän lauseen puhuminen hengästyttää. Muut ihmiset on sanoneet, että kuulostan koko ajan hengästyneeltä ja huokailen vaan jatkuvasti.
Loppuraskauden kuumentuminen taas johtuu ymmärtääkseni hormoneista. oon koko ajan tosi kuumissani ja välillä ihan hiessä. Mun puolesta vois kotona olla vaikka koko ajan läpiveto päällä, mutta miestä vähän palelee.

On tässä lastia raahattavana ja hormonit heittelee eli ei mikään ihme jos on kroppa aika kovilla.
 
Huomenta huomenta! Ihan naurattaa, kun minäkin, normaalisti yökyöpeli, olen tätä nykyä jo ennen kahdeksaa reippaana hereillä. Mikäs sen mukavampaa, kuin katsella ikkunasta nousevaa aurinkoa aamiaista syöden, eikä ole kiire minnekään. Tänään mies tosin auttoi heräämisessä, kun kysyi että ""Missä niitä kakkusia on?"". Oli itsekin vähän unisena lähdössä töihin ja halusi ottaa mukaan eilisestä jääneitä muffinseja ja keksejä. (Mikä porsas!) Vastaukseksi kelpasi hyvin, että ""siellä missä ne yleensäkin on"". Hölmöläinen. Kyllä äitiyslomalla on sitten mukavaa... Kertokaapas te muutkin, että miten päivänne oikein kuluu. Mun normaalina päivänä köllötellään sängyllä ja lueskellaan lehtiä, ulkoilutetaan koiraa, käydään kavereitten kanssa kaupungilla hyörimässä ja kahvittelemassa, taidenäyttelyissä, joskus uimassa. (En ole ostanut äitiysuikkaria, joten olen varmaan aika seksipeto nännit peittävissä lappubikineissä, heh.) Kun mies tulee kotiin, kokkaillaan yhdessä, katsotaan tai mennään leffaan. Tietysti välissä sitten pesen pyykkejä ja jynssään vessanpönttöä, etenkin kun pesuaine tuoksuu niin hyvälle... Olen myös joutunut ostamaan tervashampoota, koska haluan nuuhkia sitä aina, kun käyn suihkussa. ;) Edelleen päivittäin ihmettelen sitä, että elimistöni on ollut näinkin yhteistyökykyinen, ettei mitään vaivoja ole ollut. Henkisellä puolella olen tosin joutunut kamppailemaan, joten ehkä mä olen saanut vähän hyvitystä. Tänään on lääkärintarkastus, yäk. Mä en oikein koe sitä mukavaksi, kun olen ilman housuja maha pystyssä ja 60 v. hössöttävä mies tutkailee paikkoja ja löytää hiivatulehduksia. Sitä on niinkuin tosi alasti ja puolustuskyvytön. ;) Reipasta tai lunkkia päivää kaikille! P.S Kertokaahan tarinanne jo synnyttäneet!
 
Huomenta päivää,

Täällä myös ihmetellään kolmatta päivää äitiyslomalla tätä joutilaisuutta:) Todella oudosti yhtäkkiä elämä hidastui. Mutta ihanaa kun ei tarvi ajatella työjuttuja eikä stressata, eikä oo pakko tehdä mitään jos ei jaksa. Ja todella upeata jäädä lomalle juuri näin kevätauringon aikaan, saisi vaan jo vähän lämmetä ulkona.

Vointi on mullakin ollut hyvä, vaavi potkii edelleen kovasti, liikkeet eivät ole vähentyneet. Aika luiset kantapäät tuntuu kaverilla olevan:) Onkos teillä muilla jo kaikki vauvaa varten valmiina? Täällä on, pitäisi vielä muutama ompelutyö tehdä, hoitoalustaa ym.

Olettekos pakanneet sairaalaa varten kassin? Mä en ole vielä laittanut, kai sekin olis hyvä laittaa jos tuleekin lähtö ennemmin kuin odotettu. Niin ja ONNEA vaan jo vauvan saaneille! Oli todella kiva kuulla että synnytys voi olla ns. helppo ja kaikki mennä hyvin. Yleensä kuulee vaan niitä muita tarinoita ja kauhukuvat painajaisissa vaan kasvaa....Mielellään en niitä tällä hetkellä haluakaan kuulla. Mulla meni yöunet sairaalan synnytysvalmennuksen jälkeen, alkoi pelottaan tosi paljon. Mutta nyt pelko on onneksi jo vähän laantunut. Täytyy vaan ajatella että hyvin se menee ja keskittyä siihen palkintoon jonka lopuksi saa:)

Enkä mäkään Mansikka tykkää noista lääkärintarkastuksista, kuka tykkäisi? Mietityttää myös miten tutkivat lantion koon, siitäkin kun on kuullut vaikka mitä juttuja...:/

Aurinkoista päivää!!!
 
Huomenia!

Mulla käynnistyi eilen 10. viikko jo kotona, joten päivät menee aika lailla rutiinilla. yöt on vähän hankalia nukkua kun uni katkeaa tuon tuosta. aamulla nousen ylös kuuden aikaan, luen lehden ja syön aamiaisen ja katson aamu-tv:tä. seitsemään mennessä painun takas nukkumaan ja heräilen lopulta kymmenen aikaan. aamupäivän jumitan horroksessa ja iltapäivällä tapaan kanssa kamuja, käydään päiväleffassa tai lounaalla ym. usein käyn kyllä vanhemmilla roikkumassa, tai lähinnä syömässä valmiissa pöydässä :)

ihanaa kun jotkut jaksaa vielä liikkua. mä en oo pystynyt tän painolastin kanssa enää kuukausiin. kunto on varmaan huipussaan.. kyllä tuntuu luissa ja ytimissä, että paikat venyy. kävely on aika töpöttämistä. onneksi ei oo kiire minnekään :)

pakko nyt tässä purkaa taas, kun mua niin kävi viikonloppuna ahdistamaan synnytys. vaikka käyn ä-polilla joka toinen maanantai ja tapaan lääkärin ja liudan kätilöitä, niin silti tuntuu, etten tiedä mistään mitään ja että olen ihan siellä muiden armoilla ja oma päätäntävalta on viety kokonaan. vastaanotolla on usein liuta ihmisiä seuraamassa ultraa ja ties mitä (lääkäreitä, hoitajia ja opiskelijoita). usein ne keskustelee keskenään ja ei edes huvita avata omaa suutaan ja kysellä mitään. tuossa sitten joku aika sitten vaan ilmoitettiin, että normaali alatiesynnytys onnistuu, a on rt:ssa ja b perätilasssa eikä b:tä käännetä vaan antaa syntyä niine hyvineen. mähän kävin sitten jännittämään, että a syntyy normaalisti ja b luiskahtaa sivuttain, joka tarkoittaisi sitä, että a syntyisi alateitse ja b sektiolla. itse olin vahvasti sitä mieltä, että haluan vain toisen synnytystavan, mutta kättärillä vaan viitattiin kintaalla ja niillä oli jotenkin ärsyttävä asenne. mua erityisesti siis ahdisti toi perätilasynnytys, kun eihän siihen yhtä vauvaa syntyviäkään pakoteta.

varasin eilen ajan yksityiselle ja pääsin onneksi samana päivänä. lääkäri oli tosi mukava nainen, naistenklinikalla töissä ja dosentti nimikkeellä eli tiesi varmasti mistä puhui. puhuin ahdistuksesta ja siitä kun on niin vaikea olla tän ruhon kanssa ja joka paikkaan sattuu eikä pysty nukkumaan ja tuntuu ihan loputtomalta tämä odotus. se sitten kertoili kaikkea ja ultrasi ja teki sisätutkimuksen ja vielä arvioi lantiotakin, että varmasti mahtuvat. eniten helpotti tieto, että a vauva on kiinnittynyt rt:aan ja on ihan lähtökuopissaan. lääkäri sanoi, että kohdunkaula on lyhentynyt ja pehmentynyt ja että voisin odotella syntyväksi suunnilleen 3-4 viikon kuluttua viimeistään eli pari viikkoa ennen laskettua aikaa. tietenkin se on vain arvio, mutta jotenkin siihen uskon kun on mahakin ihan alhaalla ja juilii niin iloisesti. kättärillä kun ei sanottu juuta eikä jaata mistään ajankohdista, käynnistyksistä tms. nyt on ihan eri olo, kun tuntuu että on jotain toivoa, ettei tämä hirmuinen olo jatku ikuisesti. vaikka toki tiedän, että ne vauvat sieltä syntyvät ennen pitkää, mutta ajatus että ois mennyt laskettuun aikaan saakka oli kammottava.

mulla on mansikka kanssa fiksaatio tohon tervasaippuaan! mä haistelin tervasaippuaa alkuraskaudesta pahoinvoinnin tiimellyksessä ja nytkin on kotona sellainen palasaippuaköntsä, kun se tuoksuu jotenkin tosi ihanalta :) muita sen kummempia himoja ei ole vieläkään ilmaantunut eikä varmaan enää tulekaan. tai no, ryvitan ruisnäkkileipää voisi syödä vaikka kuinka, kun se on niin ihana suolapala (vaikka onkin vähäsuolainen).

vauvatavarat on hommattu täälläkin. sunnuntaina löysin kirppikseltä hyväkuntoisen hauck:n sitterin, vielä pitäisi jostain saada toinen. lisäksi löysin hauskan limen vihreän lohikäärme kevyttoppapuvun, jossa on selkäevät vai mitkä ne nyt on ja häntä ja kaikki. oli ihan käyttämätön.

sairaalakassi on mulla pakattuna myös. pahin pelko on, että tulis äkkilähtö ja joutuisi miehelle opastamaan etänä mitä sinne pakataan. siellä on nyt vauvoille ja mulle tuliuudet kotiinlähtö vaatteet, shampoot ja sellaiset sekä tietenkin päällimmäisenä se kureliivikorsetti, josta aiemmin taisin kertoa :) joka paikassa sanotaan, että pitäisi ottaa evästä mukaan. mitähän sitä keksisi mutusteltavaa pakata..

nyt taisi tulla extrapitkä viesti, hups!

Aurinkoisia päiviä kaikille!!
 

Similar threads

K
Viestiä
105
Luettu
2K
M
O
Viestiä
104
Luettu
4K
M
O
Viestiä
103
Luettu
6K
Lapsen saaminen
osa 11/ tehty
O
U
Viestiä
87
Luettu
2K
Lapsen saaminen
mammahuhtikuu
M
H
Viestiä
0
Luettu
348
H

Yhteistyössä