Huhtikuun hurmurit 2015 -Maaliskuu-

Lumme toistan samaa kuin muutkin. Menisin kyllä herkkään näytille. Onko tosiaan pikkuiset keuhkot tarpeeksi kypsyneet? Antavatko jotain lääkettä niiden kypsyttelyyn, jos näyttäis et alkaa syntyä?

Mielialat täälläkin vaihtelee. Välillä alakuloa ja seuraavana päivänä ihan päinvastainen. En tiiä mitä tuo mies ajattelee näistä mielialan heilahduksista Ja oma peilikuva. Maha ei niinkään haittaa, mutta kasvot. Turvotus alkaa vaivata näin loppuvaiheessa niin ei meinaa enää itteensä tuntee peilistä Ja jalkojakin välillä kattelen, et kenen nää on

Lumi-15 33+2

 

Lumme:Samaa mieltä täällä kuin muut ihanaiset, HETI LÄÄKÄRIIN!!! Meillä lääkäri jo sanoi 28 viikolla, että jos jotain tulee niin välittömästi synnytys-päivystykseen!!! Tsemppiä, jaksuja ja kaikkea mahdollista sinulle:heart:

 

Mikä vointi LUMME?

 

Toivottavasti Lumme olet jo lääkärissä käynyt näytillä! (tai jäänyt seurantaan). Kovasti toivon, että tilanteesi on vaaraton, mutta anna ammattilaisten arvioida tilanne!

En osaa olla lukematta kuulumisianne, oli kiva odottaa kanssanne. Meillä tilanne on niin hyvä, että poika imi jo rintaa, minulta tulee lypsämällä maitoa, kotiudun luultavasti huomenna ja poikanen siirtyy samalla kotiamme lähemmäs kätilöopistolle. Painon kertymistä ja lämpötasapainon pysymistä seurataan, ja hyvä että hoitajat opastavat noin pienen hoidossa, kotiin siirtyminne jo nyt hirvittäisi. Niin ja olen ihan rakastunut pikkuiseemme, hän on täydellinen ja maailman kaunein vauva (kuten varmasti teidänkin vauvanne ) Ja oksitosiini on muuten ihmeellinen hormoni, rakastan koko maailmaa ja synnytys oli oikeastaan ihan hyvä kokemus (ja pikkasen oon ylikierroksilla )

Kevis + poikanen 3 vrk

 

Lumme: Toivottavasti kaikki kuitenkin on sinulla hyvin ja kannattaa ehdottomasti mennä näytille noilla oireilla. Itsellä kun tuntuu että paniikki iskee jo ihan pienistä oireista välllä.

Kevis: Ihana kuulla että kaikki on hyvin teillä molemmilla ja poika pääsee lähemmäksi kotia. Kyllä tässä itsekin alkaa jo odottamaan, että näkisi oman pikkuisen. Tosin pysyköön kyydissä nyt vielä kuukauden päivät.

 

Lumi: Niin hyvin sanottu ja täälläkin koettu! Mulla on ollu kovastikin turvotusta jo puolesta välin raskautta ja välillä hirvittää ja hävettää oma pärstävärkki! Tuntuu että on niin ruma kyllä välillä....ja nää jalat on kans kauhiat, vielä kauheammat ilman housuja kaikkine suonikohjuineen! Yäk!

Mielialat:
Tänään meni päivä jo suunnilleen aamusta asti pieleen. Olin luvannu viedä esikoisen lastentapahtumaan ni piti aamusta suunnitella hyvin ruuat ym. Mies ärsytti mut heti kun ei viitsinyt nousta ylös sängystä vaikka vein sille aamupalan ja sai syödä rauhassa. Kävin monta kertaa pyytämässä että voisiko jo nousta niin ei! No lähtö oli siis hankala...kuopus raukka kulki perässä itkien kun olis niin kovasti halunnut kans mukaan. Sääliksi käy aina kun joutuu jättämään kotiin toisen. No sitten olipa aika rankka reissu meitsille ku käveltiin siellä hallia ympäri ja tyttö innoissaan meni erilaisia ratoja läpi. Väsyhän sillekin tuli lopulta ja itkun kans lähdettiin kotiin. Mulla oli heti perään Nlääkäri joten tuli kiire viedä tyttö kotiin ja itse lääkärille. No sitten lääkärin jälkeen sisko laitteli tosi masentavia viestejä. Teini kun on niin ei aina oikein lupaukset pidä eikä vielä ymmärrä tätä perheellisen elämää. No yritin sen ottaa vielä aika kevyesti. sitte en enää sietänyt yhtään kun tulin kotiin iltapäivällä eikä mies ollut juuri mitään saanut aikaiseksi! Lisäksi jatkoi mun kiusaamista ihan tosisaan äärirajoille saakka. Se ei kyllä osaa lopettaa sitten koskaan jos sille päälle sattuu. Meille tuli vieraitakin ja mies vaan jatkoi kiusantekoa. Lopulta olin niin loppu ja väsynyt että kun kävin pesuhuoneen siistimässä lasten kylvyn jäljiltä ni piti jäädä sinne itkemään omaan rauhaan vähäksi aikaa. Vieraat oli meillä edelleen. Sitten puuterikerros naamaan että kehtasin tulla ulos sieltä. No ei se siihenkään loppunut, vaan piti itkeä vielä ihan kunnolla kun vieraat lähti ja mies meni pihalle tupakille. En siis halua että mies näkee mua itkemässä. Se osaa sanoa aina jälestä päin niin pahasti eikä se osaa ainakaan lohduttaa pätkän vertaa. Oon huomannut että paljon parempi kun ei ainakaan sen nähden repeä. Kyllähän se kävi Anteeksi pyytelemässä, mutta mitä se enää auttaa? Se onnistui kyllä tekemään tästä päivästä täydellisen epäonnistuneen kaikkine kommentteineen jne. Että oispa taas niin ihana kun voisin siirtää tän mahan sille kaikkine vaivoineen ja sitten se tuolla kyykkiä lattian rajassa ja pesis lapsia hikihatussa jne...siihen päälle kiusasin kaikin keinoin. Oispa kiva nähdä miehen reaktiot siinä vaiheessa.
Sorry taas kauhee purkautuminen! :ashamed:

Neuvolalääkärissä siis kaikki hyvin. Ei haittaa vaikka syntyis jo huomenna
Väsymystä on täälläkin taas enemmän vaikka hb oli hyvä 119.
Jalat on taas tulessa ja särkee kun ollu liikenteessä tänään!
Kiloja kertynyt jo huimat 17! Aiemmissa raskauksissa esikoinen 13kg ja toka 7kg. Tosin lähtöpaino oli ihan eri luokkaa...nyt oli lähtiissä jo -10kg verrattuna esikoiseen, vaikken sillonkaan mitenkään ylipainoinen ollut varsinaisesti. Saas nähdä miten ne kilot karisee synnytyksen jälkeen. Kesäksi pitäs ehtiä kuntoon vielä, ainaki jonkinlaiseen kuntoon. kannustukseksi itselle oon hommannu jo valmiiksi uusia treenivaatteita ja gorejuoksukengät ym.

Ottaako muut paineita raskauskiloista/masuista/suonikohjuista jne jne...?

Jasmin ja poitsu 36 poks

 

Lumme:?:heart:

Kevis:Ihana kuulla noin hienoja kuulumisia:heart:Jatkossakin käy kertomassa niistä. Niin se vaan on että pienellä ihmisen alulla on ihmeellinen vaikutus itseensä ja koko perheeseen Se on yksi hujaus, niin pienokainen on kotona teidän kanssa.

Jasmin:Tsemppiä arkeen:hug: Onneksi edes tajusi pyytää anteeksi ja jospa se olis ollut vaan yksittäinen päivä Täällä kanssa odottelen lenkille pääsyä.. Vauvan kanssa:heart:

(.)...Täällä vessareissun jälkeen yökyöpelinä Eikä siinä vielä mitään... Alaselkä kipeä. Viime raskaudessa se oli vaivana lähes puolet ajasta. Nyt jo ehdin ajatella että ei tulisikaan. Joo... Ei olis pitänyt ajatella SUONIKOHJUT on aivan kamalat. Varsinkin oikeassa jalassa. Ne tuli jo edellisessä raskaudessa ja nyt jalka on aivan hirveän näköinen. Ihan itseäänkin iljettää Sanoin jo miehelle että leikkaus on edessä jos vähänkin kipuilevat. Ei kyllä enään tartte pitää kesällä polvipituisia hameita.

Muuten menee kivasti. Vaavi tykkää köllötellä oikealla kyljellä. Tunne olis sellainen että pää alaspäin olisi. En kyllä ole varma. Viikon päästä on neuvola

Toiveessa&vaavi 32POKS<3

 

Olipa mukavia kuulumisia KEVIS Päivitä vaan minunkin puolestani teidän kuulumisianne! ihana lukea miten hyväkuntoinen ja reipas vauva teillä on!

JASMIN -Mä täällä tuskailen ajatuksissani myös kertyneestä painosta. Lähtöpaino oli 48 ja nyt kiloja on jo 62! Ja tuo on minulle tosi vaikea asia suhtautua järkevästi... Tällä hetkellä näen itseni tasapaksuna virtahepona

TURVOTUS on ihan hirveää taas... Ja juurikin oma peilikuva meinaa aamuisin säikäyttää

Se olis taas neuvolapäivä! Kuulumisia sieltä sitten iltapäivällä

Sitkeäsissi & muru rv32+3 <3

 

Kasassa ollaan vielä. Kävin äippäpolilla viimeyönä suppareiden takia. En ole ikinä kokenut niin törkeää käytöstä naislääkäriltä kuin olla ja voi. Hetken aikaa ottivat käyrää.Ultrasi nopeasti ja kokeili kohdun suun. Auki on hieman? Ei edes kunnolla"kopeloinut". Ultrasikin tosi nopeasti ja sanaakaan ei sanonut,vaikka kysyin mikä tilanne. Sanoi vaan etten vielä aynnytä ja pääsin kotiin. Joteniin tuli tunne,että ihan kuin ei olisi tiennyt asiasta mitään.
Onneksi ensi viikolla on neuvolalääkäri,joka varmasti tietää asioista enemmän.

 

Hih, äippälomalla it-firmasta enkä pääse ees kirjautuun tänne omilla tunnuksillani

Aamupuuron jälkeen yks laps koulus ja toinen hoidos, nyt mulla aamukahvit sohvalla suklaakakun kera ja sitte saunaan. Niin luxusta! Eilinen tuli oltua vähän rauhallisemmin, supistukset ehkä vähä rauhallisempia. Ja nyt on vauvanvaatteet lajiteltu, sais alkaa pesu-urakan. Myös vauvan tuleva huone on tyhjätty ja tapettimallit haettu, siitä se lähtee.. vauvan pinnis on meidän makkarissa alkuun, mutta toivon että tämä tulokas seurais isosiskon mallia ja nukkuis hyvin niin siirrellään sitten yösyöttöjen loputtua omaan.

Toivottavasti LUMPEELLA ja vauvalla kaikki myös hyvin. KEVIKSEN kuulumisia on kiva lukee, meillä oli la samoissa niin tuntuu jännältä ajatella et siä on jo vauva kainalossa ja täällä odotellaan viä 2-6vkoa. Mä odotan jo niin imettämistä! Maailman ihaninta ku vauva rapsuttaa kainaloa tissillä ollesssaan o (? ? ?) o

Meillä on vkl noiden vanhempien lasten synttärit, 6v ja 8v. Pitäis alkaa vissiin niitäki järjestää. En kyllä ajatellut panostaa nyt etukäteen siivoukseen, mä luulen et lopputulos on kuitenkin se sama ;-)

Omasta navasta viä neuvolakuulumiset (joita meillä harvemmin, ny loppuaikana 2vkon välein)
rv oli 35+3
Painonnousu kokonaisuudessaan 10kg (lähtö 59kg)
Verenpaine 110/77 (alipaine mulle ny korkeella, yleensä noin 55) mutta heikottaa kyllä
Bhb 114, koitan korjata ruolla jota ei oikein oo tehnyt nyt viimeaikoina mieli..
Sf 33
strepto neg
Vauvan syke 135
Ihan menee tuon isoveljen käyrillä ja mitoilla. Saas nähä lykkääkö ne siitä huolimatta tytön synnärillä syliin, täytyy kyllä tuplatsekata siinä vaihees ku poikaolo on niin vahva

pitkäperjantai 35+6

 

Mulla on kans suonikohjut vaivanneet joka raskaudessa ja aina vaan tietysti pahempina. Pahimmat on tuolla alapäässä ja se on ihan törkeen turvoksissa : / Tukihousut hommasin jo viime raskaudessa niiden takia, kun en muuten pystyis seisaaltaan olemaan lainkaan, kun se veren tuoma painekipu on jotain ihan kaameeta! Koomista sinänsä, et myin sillon mun hääpuvun ja ostin 250€ maksavat tukihousut Mut helpotus niistä on ollut! Nyt ne kohjut siis lähtee tuolta alapäästä ja meneevät pakaroiden kautta takareisiä pitkin aina polvitaipeeseen asti :ashamed: Joka raskaudessa ovat palautuneet, mut nyt vähän pahoin pelkään, kun ovat tosi pahana...

Lumme75: No jopa oli törkee lääkäri!! Onneks kuitenkin sait jonkinlaisen selvyyden, ettei vielä ole syntymässä. Voithan tietysti soittaa kyseiseen paikkaan vielä ja pyytää hoitajia kertomaan, et mitä lääkäri on kirjannut käynnistä, kun jäi vähän epämääräinen ulosanti siltä...

Painosta: Mulla lähtöpaino oli 52 kg ja BMI oli 18. Nyt on tullut 8 kg painoa, joka on melko hyvin mielestäni. Mulle on tullut yleensä 7-10 kg ja kaikki kilot aina lähteneet poiskin. Nyt en paina vielä ees niin paljon kuin esikoista oottamaan aloittaessa (64 kg). Oon siis lastenteon myötä enemminkin laihtunut aina siinä välissä.

 

Kevikselle onnea! Ihanaa, että pääsette koko ajan enemmän tutustumaan pienokaiseenne :heart:

Painoa tullut tähän mennessä 8kg. Edellisessä raskaudessa tuli 11kg ja varmaan samaan nytkin päädyn. Viime kerralla mulla oli kova stressi painonnoususta, mutta nyt olen osannut ottaa asian kanssa rauhassa, mikä johtuu varmastikin siitä, että painoa näyttää kertyvän hyvinkin samaan tahtiin kuin viimeksi. Ihoa kyllä rasvailen yhtä pelonomaisesti kuin viimeksikin Bio Oiliin olen tuhlannut rahojani. EN tiedä auttoiko viimeksi vai olisinko säästynyt ilman raskausarpia rasvaamattakin, mutta en ajatellut ottaa siitä sselvää tälläkään kertaa

Te, joilla on jo lapsia, niin missä vaiheessa olette lapsianne antaneet muille hoitoon? En tarkoita nyt välttämättä päiväkotia tms, vaan ihan isovanhempien ja ystävien hoitoapua? Meillä esikoinen vauvan nyt 1v 4kk ja ollut todella vähän kenelläkään hoidossa. Meillä ei juurikaan ole tarjolla hoitoapua, mutta pikkuhiljaa olen alkanut huomaamaan, että "vikaa" löytyy myös minusta. Eli en jotenkin osaa antaa lasta hoitoon muille. Ajattelinkin, että ehkä kynnyt hoitoon jättämiselle madaltuisi, jos kuulisin, minkä ikäisenä te muut olette lapsianne hoitoon jättäneet ja millaisiksi ajoiksi.

lumililja 32+2

 

LUMILILJA -Meillä siis neljä lasta. Esikoinen oli varmaan 3-4kk kun oli ekan kerran mummolassa yön (tultiin tosin yöllä myös sinne yöksi). Mutta puolivuotias oli kun lähdettiin kolmeksi yöksi provinssiin. Tuo onkin ainut joka ollut noin pienenä ekan kerran hoidossa. Nyt meidän nuorin on 1v9kk ja on ollut yökylässä 1-3yötä yhteensä neljä kertaa. Ekan kerran oli viime kesänä ollessaan reilu 1v.

 

Lumme hyvä kuitenkin ettei sieltä nyt vielä ollut syntymässä, vaikka supparit niinkin kovia olleet.

Kevis tutulta kuulostaa nuo onnenhormoonit

Väsymys on kova.

Paino on noussut reippaasti, mutta en stressaa.

Arpia en saanut esikoisesta eikä ainakaan vielä ole tullut, en rasvaile.

Esikoinen on ollut meillä pienestä saakka hoidossa isovanhemmilla aika säännöllisesti. Mutta yökylään annoin ekan kerran vasta lähempänä 2 vuoden ikää. Nyt ollut pari kertaa ja on 2,5 v.

Nopea kännykkänaputus nyt vain..

Äitii88 ja mini rv 33+6

 

Neuvola takana
Nyt oli sf-mittakin hyvissä lukemissa (30cm rv32). Painoa ei ollut viimeviikkoon tullut juuri mitään (100g). Kaikki hyvin siis ja seuraavan ajan antoi parin viikon päähän.

VIHDOIN tuli postissa aika diabeteshoitajalle Onhan sitä jo vinguttukin ja nyt niillä vissiin meni tän mamman kanssa hermot ja ne luovutti Ensiviikon torstaina siis sinne
Jos tulis jotain tolkkua näihin mun Vs heittelyihin!?
Lisäksi tuli vielä 30.pvä tätä kuuta aika lääkärille jossa ilmeisesti tuota kasvua nyt katsovat...

Että tälläistä

 

Hoitoon jättämisestä Esikoinen oli 3-4 kk kun ekan kerran jätettiin muutamaksi tunniksi mummolle hoitoon. Käytiin silloin miehen kanssa ulkona syömässä. Ekan kerran hän oli yöhoidossa vuoden iässä ja silloin oltiin yksi yö pois. Sen jälkeen ollut harvakseltaan yhden yön hoidossa. Jotenkin en ole raaskinut jättää pitemmäksi aikaa hoitoon, vaikkei siinä varmasti mitään ongelmaa olisikaan.

Painoa tullut tähän mennessä 11kg enkä ole ottanut stressiä siitä. Uskon, että saan kilot karistettua pois.

Tänään kuului radiosta vauvan jokeltelua. Voi minkä hormoniryöpyn sain. Tajusin, että kohta on oma pieni kainalossa mitä nuukuhtella ja ihastella <3

 

Nyt vaan omanapaisesti ja pikaisesti : ensi viikon alussa viim. käynnistys tai sektio. Tänään polilla kokoerot vauvoilla sitä luokkaa ettei anneta pidemmälle mennä. Pienempi n.2,1 kg ja isompi 2,8 kg arvioituna. Lantion magneetti tehdään vielä, jotta saadaan varmuus mahtuuko perätilassa tuleva isompi syntymään. Viikonloppuna päivystysosastolle käyrille jne.
Nyt on jännää...
Kaikille ihania raskauden loppuaikoja ! Ja nauttikaa nyt, sit se h-hetki tulee hyvin yllättäen kuitenkin, en tiedä olenko ihan valmis minäkään vielä...
T. Paulanna ja pavut 36+1

 

Jaiks Paulanna!! Tsemppiä koitokseen, kohta on ihanat nyytit sylissä :heart:

Mulle on tullut painoa alle viisi kiloa ja kaikki mahaan. Tosi vähän mielestäni, vaikka en ole erityisesti ruokailua tarkkaillut. Normaalipainoinen siis lähtötilanteessa. Arpia ei vielä ole tullut ja suonikohjuja yksi pikkiriikkinen molempiin pohkeisiin. Mutta mulla on sitten ne saakelin peräpukamat!! :headwall: Sf mitta oli 30 viime mittauksessa viikolla 32+5.

Eipä muuta tällä kertaa

Karo ja vauveli 33+1

 

Nostan hattua kaikille pienten vanhemmille jotka uskaltaa ottaa arjesta taukoa ja hoitaa omaakin hyvinvointia. Ei oo aina helppoa tuo lasten hoitoon jättäminen! Vaikka itselläkin on perhe ja kavereita ympärillä mutta ei oo kovinkaan montaa tahoa jotka jaksais hoitaa kahta noin pientä kovin pitkää aikaa. Mun oma äiti ollut kolarissa aikonaan eikä pysty nostelemaan kovin hyvin lapsia. Eli vaippaikäistä en mielelläni jätä hänelle muuten kuin hätätilanteessa. Isompaa vois jo jättääkin mutta ei oo ollu oikeastaan tarvetta kun pitäs olla molemmille hoitopaikka. Kavereillekaan en viitsi yöksi viedä kun kaikilla on omia pieniä ja yöunet menee sitte koko talon väeltä. Meillä siis esikoinen 3vuotta ollut kerran yön yli mummin hoidossa ja pienempi 1,10vuotta kerran mun siskon hoidossa yön yli. Muuten ollaan pärjätty silleen että päiväselti käyty jossain niin silloin tytöt ollu hoidossa useampia tunteja. Useimmiten mummi tai mun sisko hoitanu. Miehen kotipuolessa (pohjois Afrikka) voidaan helposti jättää päiväksi hoitoon mutta yöksi en ehkä uskaltais. Siellä on ihan eri kulttuuri eikä lapset ole niin läheisiä miehen suvun kans.
Siispä me ei olla miehen kans oltu yhdessä kertaakaan missään yön yli sen jälkeen kun esikoinen syntyi. Vuorotellen ollaan käyty lomalla. Vuorotellen myös arkisin nukutaan pidempään ja annetaan toisillemme vapaapäiviä.

Lumme: inhottavaa! Mikähän siinä on että toiset on niin tympiintyneitä työhönsä?! Vaihtais alaa....lisäksi usein esikoista odottavaa kohdellaan ala-arvoisesti..koin itse saman, vaikka pitäs olla päinvastoin. :stick:
Paulanna: tsemppiä ihan hirveästi ja onnea matkaan! ???? :hug:
Kevis: :heart: voi sitä rakkauden määrää...ei voi ymmärtää ennen kuin on itse kokenut saman! Ite muistan vielä kaiken kuin eilisen esikoisen kohdalla. Tehon kautta lastenosastolle ja sieltä kotiuduttiin kohtuu pian. En voinut jättää vauvaa sinne vaan mun oli pakko olla hoitamassa/nautiskelemassa joka päivä ja kun oma vointi salli niin jäin myös yöksi hoitamaan.

Tänään vauva liikkunut suht vähän...toivon että se enteilee synnytystä pian! Niin mulla on yleensä mennyt. Muutama napakka suppari oli illan aikana ja yks kova vihlaisu.

 

Pikainen päivitys tilanteeseen. Suppareita, mutta onneksi ei kipeitä. Olen juuri lähdössä ostamaan loput äippä/vauva tavarat kaupasta. Jotain rasvoja ja tuttipullon tuteja yms, pitää vielä ostaa.
Onko kukaan huomannut vastaavaa, jos on kotieläimiä. Meillä on kissa nyt eilisestä lähtien ollut aivan minussa kiinni. Nukkuu se tavallisestikin sängyn jalkopäässä, mutta nyt on muuttunut. Se tuli eilen illalla minun tyynylle, ja hyvä ettei naamalla nuku. Mihin olen tänään mennyt se seuraa perässä. Nytkin kun istahdin tietsan ääreen, se tuli 50cm päähän tuolille(johon se just ja just sopii) nukkumaan. Kävin veskissä, niin se jäi oven taakse huutamaan. Otin kahvia se hyppäsi pöydälle, jota se ei tee koskaan(ainakaan minun nähden ) Osaisiko se aavistaa jotain ?

Vauva on selvästi hiljentänyt tahtiaan. On hetkiä, jolloin se riehuu kauheasti, mutta pitkään on hiljaa. Olo alkaa olla aikasta tukeva

Kiloista: 7kg on tullut lähtöpainosta (58kg)

Lumme75 + riisinnuppi 32+2

 

Kiva lukea kommennetejanne lasten hoitoonjättämisestä. Meillä esikoinen nyt 1v 4kk ja vasta viimeisten kuukausien aikana eroahdistus helpottanut. Oikeastaan sekä hänelleä että minulle =) Tyttö ei ole aiemmin halunnut jäädä edes lyhyeksi ajaksi ilman minua ja niinpä on ollut erossa minusta vain, jos ollut isänsä kanssa. En ole jotenkin halunnut/jaksanut nähdä vaivaa edes totuttaa häntä hoitoon. Nyt on muuttunut paljon reippaammaksi ja omille vanhemmilleni jätän mielelläni pariksi tunniksi kerrallaan, mutta he asuvat niin kaukana, että harvoin tarjoutuu mahdollisuutta edes jättää heille hoitoon. Joskus tuntuu vaan siltä, että itse varmaan nauttisi arjesta enemmän, jos olisi enemmän hengähdystaukoja arjesta. Ja ehkä tekisi ihan hyvää käydä joskus miehenkin kanssa jossain kahdestaan, kun sitä ei ole tapahtunut esikoisen synnyttyä Sinänsä olen tyytyväinen tilanteeseemme, mutta onhan nämä hoitokuviot menneet aivan eri tavalla kuin ennen esikoisen syntymää kuvittelin. Sen takia välillä tuleekin olo, että pitäisikö asioiden olla hieman eri tavalla...

Lemmikeistä sen verran, että meidän koira kyllä aistii hyvin missä mennään. Heti alkuraskaudesta lähtien on ollut normaalia enemmän minun perääni. Nykyään saatan jopa huolestua omasta tai vauvan voinnista sen perusteella miten koira käyttäytyy Välillä kun on tunne, että se aistii paljon enemmän kuin itse edes omia olojani osaan tulkita.

Mulla alkaa pikkuhiljaa tulla tunne, että vielä on niin paljon asioita tekemättä. Vauvalle patja ja petivaatteet kuntoon, tuttipullojen sterilointi, rattaiden ja turvakaukalon hankinta, sairaalakassin pakkaaminen... To do list on kyllä valmiina, mutta pakkohan se on kohta alkaa tekemäänkin

 

PAULANNA -Hui, kohta sullakin jo nyytit kainalossa onnea matkaan! Tiedätkö jo mikä tulee olemaan SE päivä

 

Aistikohan tuo kissa jotain aamulla? Nyt on alkanut koskemaan alaselkään ja säteilee mahasta polviin asti. Siis reisiin ja tonne värkkiin. Satunnaisia suppareita.
Siis tää on niiiiin erilainen raskaus, mitä nuo edelliset. Ei tämmöisiä minulla ole ennen ollut. Jotenkin ihmeellinen olo ollut koko päivän.
Yritin syödä tuossa lasten kanssa välipalaa(kaupan lättänä pizzoja), niin oksennus kävi suussa. Vesi on nyt ainut mikä menee alas... Seuraillaan

 

Piti ihan puskista tulla Lumme75 kirjottamaan, että meillä 7vuotta sitten kun esikoinen syntyi kissa oli koko päivän aivan samanlainen. Käveli perässä, vahtas kokoajan, nukku sylissä (mitä ei muulloin tehnyt). Samanlainen se on ollut muiden raskauksien kohdalla ennen plussatestiä. Toisiin synnytyksiin ei oo noin voimakkaasti reagoinu.
Eläimillä on joku kuudes aisti.

 

LUMME -Niin ne raskaudet voi olla erilaisia Sulla on kuitenkin jo niin monta raskautta takana että kroppa ja erityisesti kohtu saattaa reagoida niin paljon herkemmin kaikkeen. Voihan tuo olla tuollaista napakkaa valmistautumista tulevaan Toivotaan ainakin niin. Ja jos olet yhtään "rehkinyt" tänään enemmän kaupoilla tai kotona niin varmasti sekin heti tuntuu kun aika supistusherkkä kohtu tuntuu sulla olevan. Tietysti jos nyt kipeydyt selkeästi vielä niin lähde ihmeessä käymään näytillä! Koita lepäillä Vielä olisi muutama viikko jäljellä! Ilmoittele tilanteesta mihin suuntaan olo muuttuu