Huhtikuun hurmurit 2015 -Maaliskuu-

Tsemppiä paulannalle synnytykseen!

Eläimistä. Meillä on koira, ehkä kuulostaa pöhköltä mutta minä olen ihan varma että koira raskaudesta aina tietää. Vaikka en ole pannut merkille muutoksia sen käytöksessä, mitä nyt joskus minua tuijottelee. Niinkuin sen näkisi koiran silmistä ja kun esikoinen tuotiin kotiin, koira ei ollut mitenkään yllättynyt nyytistä, ainostaan kovin innoissaan heti kaukalon luona vauvaa tervehtimässä. Se heti tiesi että tuo on uusi perheenjäsen ja vinkui vauvavahdissa ekat pari päivää, oli ihan täpinöissä (muiden vauvoja käydään vaan varovasti ja yltiökohteliaasti nuuskasemassa, sit painuu omille teilleen).
Mutta elo noilla kahdella yhdessä sujunut alusta saakka tosi hyvin.

Intiimi kysymys, onko muilla alapää (limakalvot) ihan turvoksissa? Minusta tuntuu että tuo pahenee päivä päivältä. Jotain pieniä suonikohjujakin on. En vaan pysty enää pitämään alushousuja kohta, kun ne jotenkin hiertää heti alapäätä ja alkaa kutina, vaikka juuri vaihdoin isompaan kokoonkin. Hiivakuurinkin käytin varmuudeksi, mutta oikeastaan kutina liittyy vain noihin alushousuihin. Öisin voi ottaa ilmakylpyjä ja silloin ei kutise yhtään! Kaikkea sitä.... !

Tänään 34 viikkoa täynnä! <3

 

äiti88: Tervetuloa "kerhoon"! Suonikohjuilta nuo sun alapään turvotusvaivat kuulostaa :/ Mulla ne on tosi pahana ja toosa on varmaan turvonnut raskauden aikana aina 3-kertaiseksi :$ Tooosi inhottava vaiva!

Meillä ei oo eläimiä, niin ei tietoo noista aistimisista. Mut eiköhän ne aavista samalla tavalla jotain erikoista tapahtuvan, kuin joidenkin sairauksien tms kohdallakin.

Kävin tänään ottamassa hammaskorun Aikas kiva! Nyt kun vaan pysyis paikallaan eikä irtois ennen aikojaan.

 

Oon käynyt lukemassa joka päivä, mutten oo viitsinyt alkaa puhelimella kommentoimaan tien päältä. Koitan nyt muistaa kommentoida ainakin jotain

Kuivat/turvonneet limakalvot: täältä löytyy ylä- ja alapäästä. Eli nenä, kurkku, korvat sekä alakerran limakalvot on enemmän ja vähemmän turvoksissa ja kuivan oloiset. Tuo kuivuus näkyy enemmän alapäässä, juurikin pikkuhousujen epämukavuutena sekä kutinana. Ihan bepanthenia olen laittanut kun tuntuu, ettei mikään auta. Kuopuksen kohdalla jatkui vielä syntymän jälkeen muutaman kuukauden ennen kuin helpotti. Inhottava vaiva

Paino/raskausarvet: Painoa tullut hyvin (17kg), mutta niin jokaisessa raskaudessa. Aiemmissa myös lähtenyt pois imetyksen myötä, joten en stressaa. Raskausarpia tuli ensimmäisessä odotuksessa muutamia pieniä rintoihin ja sisäreisiin. Ihan haaleita ovat jo, eikä uusia ole tullut toisten raskauksien myötä.
Painonnousuun on helpompi suhtautua nyt kun vatsa on oikeasti iso (alkuraskaudessa paljon vaikeampaa). Raskausarvet eivät haittaa, koska ovat niin pieniä ja suonikohjuja ei onneksi ole (vielä) tullut *koputtaa puuta*.

Lemmikit: meidän koirat ei oo näyttäneet erityisiä merkkejä tän raskauden suhteen. Toinen on jo vanhus, toinen taas sen verran höntti sekä suojeleva, että pörrää muutenkin tossa ympärillä. Ei siis muutoksia arkikäytöksessä. Kuopuksen syntyessä vanhus kuuli vauvan ekan itkun ja tuumas, että taasko tuollainen ja luikki mahdollisimman kauas. Nuorempi oli kiinnostunut tasan pari minuuttia ja sepä oli sitten siinä. Saa nähdä mitä tapahtuu muutaman viikon päästä. Ei varmaan mitään

Lastenhoito: meillä nyt 8 ja 3v lapset. Esikoinen oli aikoinaan helpompi jättää hoitoon ja yökyläilikin 1,5vuoden iästä lähtien, jolloin vietimme miehen kanssa paljon "kahdenkeskistä" aikaa. Tuo loppui melkein kokonaan kun pääsin vakitöihin, mies siirtyi vuoroon ja alettiin elää hieman eri rytmissä. Toki jos mummu pyysi niin vietiin esikoinen yöksi, mutta enemmän nautittiin siitä, kun pystyttiin olemaan koko perhe yhdessä kun sattui sitä vapaata samaan aikaan.
Kuopus ei ollut päivähoidossa ollenkaan ennen mun töihin paluuta (paitsi tietty isänsä kanssa) Kun palasin töihin (tytön ollessa 1v.3kk) niin järjestettiin hoito niin, että isovanhemmat hoitivat lapsia vuoron perään. Tosin hoitoa tarvittiin vain vähän (n.1pvä/vko), koska miehellä on tuo vuorotyö.
Kuopuksen synnyttyä ei olla oltu koko yötä poissa kotoa. Illanvietoissa tms. ollaan käyty, mutta tultu kotiin yöllä ja päästetty amma lähtemään tai sitten ollaan esim. kesällä menty lasten kanssa sukulaisille yökylään ja palattu sinne itsekin illan/yön päälle.
Tiedostan hyvin sen, että mun on nykyään vaikea laittaa lapsia hoitoon. Toisin sanoen tuota nuorempaa energiapakkausta. On siis ollut päiväseltään hoidossa töiden vuoksi, mutta ei muuten. Nyt kun olen itse kotona, niin en koe mitään tarvetta viedä hoitoon. Ihana hoitaa vaihteeksi omaa lasta, kun töissä hoitaa toisten lapsia!
Isovanhemmilla alkaa olla ikää, käyttävät paljon uniläkkeitä jne. Esikoinen voi mun puolesta mennä ja olla vaikka yötä (kun voi vaikka soittaa, jos sattuu jotain), mutta jotenkin huolettaa, että jaksavatko huolehtia nuoremmasta, joka heräilee vielä jonkun verran öisin (käy usein itse vessassa), keksii koiruuksia (menee piiloon eikä paljasta hevillä piilopaikkaansa) tms.
Katotaan nyt sitten, että mihin aikaan vuorokaudesta tulee tällä kertaa lähtö. Haetaanko mummu meille ammaksi vai viedäänkö lapset sinne hoitoon

paulanna: oih, paljon tsemppiä tulevaan! Sulla onkin jännittävä ensi viikko tulossa; taitaa mennä viikonloppu tuota miettien ja sisäistäen Onneksi pääsit näinkin pitkälle pikkuisten kanssa :heart:

Kevis: ihania kuulumisia! Ilman muuta voit päivitellä tänne, tässä menee hetki ennen kuin saat lisää vauvautuneita mammoja kaveriksi synnyttäneiden puolelle..
Pitäisikö muuten jatkaa keskustelua tuolla toisella palstalla sitten kun alkaa olemaan enemmän synnyttäneitä? Kiirettä pitää varmaan itse kullakin sitten nyytti kainalossa, mutta olisi kiva käydä välillä vaihtamassa kuulumisia

Omaa napaa: juuri palauduttiin lomalta. 1000km autossa, päivät reippailua lasten kanssa (välillä jopa korkkarit jalassa), kaupoilla pyörimistä, yms. eikä tunnu missään Olisin luullut, että ottaa enemmän kunnon päälle, mutta kattia kanssa...Olo on ollut mitä loistavin, paitsi yhtä huonosti nukuin reissussa mitä kotonakin.
Vatsa tuntuu isolta, mutta onneksi on suht alhaalla. Istuessa ahdistaa, seisoessa paljon parempi esim. hengittää. Vauva liikkuu paljon, mutta ei enää niin äkkinäisesti..Alkaa varmaan olemaan tilanpuutetta

Boomkaa ja papunen 34+6

 

Lakka: huipusti sanottu tuo "toosa turvoksissa"! kiitos päivän piristyksestä... Täällä juurikin näin eli osui ja upposi! Limakalvot on ollu kovilla koko raskauden ajan ja nenä vuotanut verta alkusyksystä saakka. Eikä parane ennen synnytystä kyllä. Alapää on tosiaan ainakin sen 3 kertaa "isompi" ja turvotusta esiintyy runsaasti joka paikassa.

Taas pitäs yrittää unta saada..äidin luo tulin yökylään niin sai tytöt jäädä vaihteeksi isänsä kans.

 

yökyläilystä...Esikoinen oli pienestä pitäen paljon yö-kylässä isovanhemmillaan. Tykkäsi itse kovasti mennä. Neiti Näpsän kohdalla sitten olikin tilanteet muuttunut. Ei ollut enään isovanhempia jotka hoitais. Heillä oli ikää jo esikoisen ollessa pieni. Toisaalta taas neiti tykkäs olla kotosalla Väillä käynyt mun hyvällä ystävällä yö-kylässä. Sinne menee mielellään Tällä hetkellä tokalla luokalla ja jos silloin tällöin käy kavereilla yö-kylässä. Tai sitten meillä ollaan Tiedä sitten tän masuasukin kanssa. Jos joskus pääsis treffeille ukko-kullan kanssa niin hyvä olis Lapselle on hyvä jos sillä on tuttu ja turvallinen läheisverkosto. Vanhemmat saavat omaa aikaa itselleen ja parisuhteelle Mutta jokainen tekee miten sydän sanoo:heart:

Täälläkin...On todellakin toosa turvoksissa ja kuiva. Mullahan on ollut tasaiseen nenän limakalvot kuivat. A-vita sumutetta käytän. Alapää välillä kutisee. Hiiva-kuurin mukana tullutta Canesten-voidetta olen sipaissut. Muutenkin valkovuodon määrä on erittäin runsasta.

Paino...On noussut 8kg. Neidistä tuli yhteensä 22kg, että hyvä näin Vaavi taas menee yläkäyrillä, että kyllä ravinnon saa

Meidän koiruus...Ei kyllä tajua mun tilaa. Se on itekkin niin vauva. Alaskanmalamuutti kohta 2v. Lapsirakas se kyllä on. Saas nähdä, mitä se tuumaa vauvasta Alkaako ulvoon jos vaavi itkee

paulannaVoi että...:heart: Paljon tsemppiä ja kaikkea hyvää :flower::heart:

LummeOnneksi tilanne rauhallisempi. Koita nyt levätä jos pystyt. Jos se kohdunsuukin on auki. Voimia ja tsemppiä sinulle:hug:

Oma vointi...Ennallaan. Olisko flunssa tulossa. Nokka vuotaa. Yrittänyt saada kutomisprojekteja valmiiksi Tars alkaa vaaville kutoon sukkia ja tumppuja Jonkin verran ollut kipeitä suppareita. Synnytys vähän jännittää...

Toiveessa&vaavi 32+2<3

 

Hyvä, jos näistä raskausvaivoista saa huumoriakin välillä revittyä irti Mut en valita! Joka kerta on tullut ikävä mahaa ja niitä vaivoja. Ainutlaatuista aikaa kuitenkin :heart:

Yökyläilystä: Esikoinen oli n.11kk kun oli viikon mun vanhemmilla hoidossa. Meillä oli miehen kanssa häämatka silloin. Muut on olleet ekaa kertaa yökylässä joskus vajaa vuosikkaana (n.10kk iässä). Useamman lapsen vanhempana on helpottavaa, et muksut pystyvät välillä olemaan yötä mummolassa. Viime toukokuussa oltiin miehen kanssa 1 yö poissa ja hyvin oli sillonkin mennyt. Nyt ei oo ollut tarvetta muuten.

Jes, tätä päivää oon oottanut! Mennään mun ystävän kanssa iltapäivällä syömään ja sit kattomaan se Luokkakokous -leffa =)

 

Änkeydynpä nyt loppumetreillä minäkin tänne sekaan.

Kriittisiä tietoja:

LA 26.4. Koksiin pitäisi lähteä poksahtamaan. Ensimmäinen lapsi ja äidillä ikää 26.

Raskausvaivoja on ollut tässä viikkoon 33 mennessä milloin mitäkin. Revennyt istukka, joka huomattiin rakenneultrassa. Ei kuitenkaan vähäisen hematooman vuoksi aiheuttanut toimenpiteitä tai mitään rajoituksia. Yhä töissä olen pakertanut entiseen malliin huiman alkusäikähdyksen jälkeen. Myöhemmin sain diagnoosin raskausdiabetekseen, kun paino (ylläri?) pompsahti joulun alla muutaman kilon harppauksen lyhyen ajan sisään. Sokerirasituksissa paastoarvo oli 5,7, muut arvot hyvät. Nyt kotiseurannassa kaikki arvot olleet priimaa, vaikka mitään radikaaleja muutoksia en ruokavalioon ole tehnyt. Painoa kertynyt kaikenkaikkiaan öpaut 15 kiloa lisää ("hyvässä lihassa" olin kyllä jo ennen raskauttakin). Hempat on tippunu mulla aika paljon, viime neuvolassa "enää" 119. (Normisti mulla 140 kieppeillä). Aiheuttanu etenkin alkuraskaudessa järkyttävää väsymystä. Verenpaineet olleet ihan hyvät. Raskausarpia tullu alavatsaan nätti röykkiö. Muita ulospäin näkyviä muutoksia ei ole. Ummettaa myös julmetusti. :'D

Nyt odottelen miestä kotiin saapuvaksi, että päästään käymään päivystyksessä. Tänne samaiselle alueelle jo avasinkin langan, jossa pohdin, että mikä mahtaa olla meininki, kun (ilmeisesti?) supistelee ja alapäästä tulee vettä. Supistukset on epämiellyttäviä mutta kivuttomia, vettäkään ei tule valumalla housujen läpi, joten nää saattaa nyt olla vaan kombinaatio normaaleja raskausvaivoja, mutta raskaana oleva nainenhan ei koskaan voi olla liian hysteerinen. Siksi päivystykseen tsekkaamaan tilanne varoiksi. Vauva kyllä, luojan kiitos, myllää mahassa ihan normaalisti. Synnärille ne mua tuskin huolii, kun oireet on niin epämääriset. Ja täältä synnärille on muutenkin tunnin ajomatka. Ei napostele yhtään, kun pelkään kuollakseni talviajokelejä. Eiköhän ne ihan tavallisessakin sairaalassa pysty tutkimaan, onko vuoto lapsivettä vai pissaista valkovuotoa.

 

"Kiva" tietää että "turvonnut toosa" sivuoireineen on ihan normaalia

Nippe Tervetuloa! Toivottavasti on vaan valkkaria, eikä tihku lapsivettä. Ja jos vedet menis kunnolla niin sit ambulanssilla sairaalaan noilla viikoilla pitää mennä tietääkseni (?), ettei napanuora luiskahda kun vauva ei varmaan ole vielä laskeutunut ?

Itse vedin tänään sitten 4 tunnin päikkärit esikoisen kanssa. Eilen pari tuntia, oisin nukkunut pitempäänkin mutta lapsi heräsi niin oli pakko nousta. On kyllä oikein vauvahautomo olo, lähinnä syön ja nukun ja lepään 24/7.

mini rv 34+1

 

Ihanaa kun sai nukkua viime yön kokonaan. Sitä ihmettä ei oo vähään aikaan tapahtunut. Ja vielä aamusta sai heräillä "rauhassa" jos ei lasketa kauheaa painetta ja pissihätää pitkän yön jäljiltä

Mies sanoi että ottaa rauhallisesti nyt ja "lomailla" täällä mummolassa.
Normaalisti tuntuu että tuolla ukolla on pahemmat raskausoireet ja mielialan vaihtelut kuin mulla...toivottavasti te muut saatte omalta mieheltä vähän enemmän tukea kuin minä. Tuntuu että tuo mies osaa kaataa aina sopivasti kaikki omatkin ongelmansa/stressinsä minun niskaan ja tekee sen ihan huoletta ja huomaamatta.
Juu no kyllähän sitä yrittää ottaa rauhallisesti vaan kun ei ole tottunut vaan olemaan niin äkkiä käy aika pitkäksi jos ei oo tekemistä tai seuraa koko ajan. Nyt jo vähä turhauttaa :ashamed:
Tää on sitte tätä oman navan ympärillä pyörimistä...eli kaikki paineet ja kolotukset tuntuu vahvempana. Syön tylsyyteen niin ähky koko ajan. Ihanaa valittamista sitte tällä omalla ajalla mutta pitää muistaa käydä vähä oikaseen välillä ja nautiskella vaikka illalla saunasta (meillä ei ole ollenkaan omaa).

Nippe tervetuloa! :wave:

Äitii88 eipä sitä kyllä hirveitä jaksa tehdä, vaikken normaalisti saakaan päikkäreitä otettua kun en osaa mennä nukkumaan vaikka oiskin tilaisuus.

Boomkaa sä oot rautaa! Ei tulis mieleen lähteä mitään 1000kilsan lenkkiä heittään autolla. Vaikka saahan siitä paljon positiivísta energiaa kun perheen kans yhdessä touhuaa.

Jasmin ja poitsu 36+3

 

Nippetervetuloa minunkin puolesta=) Ja tsemppiä:hug: Toivottavasti on kaikki hyvin

Täälläkin on podettu väsymystä jo toista viikkoa. Vois vaan nukkua, syödä ja muuten vaan levätä. Kroppa taitaa valmistautua tulevaan

Vaikka vaivoja on ollut niin on tää raskaus ihanaa aikaa. Muistan kun esikoista odotin, niin joka aamu ihailin masua. Poika kainalossa surin kun masua ei enään ollut

On ollut kiva päivä Saunaan vielä ja sit vaan unta kuuppaan. Jos vaikka kävis sellainen ihme että nukkuis aamuun saakka

Ihanaa iltaa kaikille:heart:

Toiveessa&vaavi 32+2<3

 

Tsemppiä loppuraskauden vaivojen kanssa! Pääsin eilen synnäriltä kotiin ja poika pääsi lähemmäs kotia seurantaan. Tänään hän keksi tosissaan tissillä olemisen idean, kun maitoa tulee nyt ihan kunnolla. Nyt olemme jo tottuneet siihen, miten pieni hän on, ja käsittely on koko ajan luontevampaa, mutta on hurjaa, kun näkee ihan täysiaikaisena syntyneitä vauvoja, miten valtavan paljon isompia ne ovat. Ja silti nekin ovat pieniä.

Nämä omat hormonit ovat kyllä hurjaa kamaa, tunteet hyökyvät yli ja itku tulee herkästi, siis ihan käsittämättömän herkästi. Siinä on mies ihmeissään, kun kyynelehdin kun oli niin söötti nukkuessaan sohvalla.

Sektiohaava paranee, ja raskausmyrkytyksen jälkeen joudun nyt seuraamaan koholla olevia verenpaineitani ja syömään siihen lääkkeitä, ja pistämään veritulppien estolääkettä aamuisin.

Mulle jäi mysteeriksi, paljonko painoa tuli raskauden aikana, kun edellinen neuvola oli tammikuussa, enkä sitten tullut käyneeksi puntarilla tuolla osastolla ollessani. Heinäkuu-tammikuu oli 10 kg. Jalat on vielä turvoksissa, ja maha toki.

Mutta käykää ihmeessä matalalla kynnyksellä tarkistuttamassa, onko kaikki hyvin. Tuolla näki ja kuuli kaikenmoisia tarinoita ja monella vakavienkin juttujen ensioireet olivat olleet tosi pieniä. Ikävää Lumme että sattui nihkeä lääkäri, mutta menethän silti uudestaankin tarkistettavaksi, jos oireet jatkuvat!

Kevis + poikanen 6 vrk

 

Tervetuloa mukaan nippe, lisäsin sut listalle Mites meni päivystysreissu; oliko kyse lapsivedestä vai mistä?

Jasmin: hyvä, että oot saanut levättyä. Teilläkin kuulostaa arki olevan aika hulinaa, joten kaikki extra lepo tulee tarpeen tässä tilassa

Omaa napaa: minä tuun varmasti kaipaamaan vauvamahaa heti kun vauva on ulkona. Lähinnä varmaan sen vuoksi, että on se vaan outoa kun timmin ja pyöreän mahan tilalla on sellainen "pehmeä ja periksi antava" tila Tuota muistan pyöritelleeni mielessä ekassa suihkussa synnytyksen jälkeen.
Päikkäreitä voisin nukkua useammat päivässä. Varsinaisesti ei väsytä, mutta musta on ihanaa kun voi/saa mennä pötköttämään milloin haluaa. Meidän aamuvirkut lapset herää aikaisin joka aamu, joten ei ole ihme, että päivän eka lepohetki on jo tuossa yhdeksän korvilla
Syöminen: mieli tekisi kaikenlaista, mutta vatsa ei tunnu vetävän juuri mitään. Vatsahapot nousee hirveän herkästi suuhun, jos on syönyt yhtään enemmän. Vettä koitan juoda mahdollisimman paljon, että vatsa toimisi hyvin, mutta sekin täyttää tuota vatsaa.
Saunominen: eilen tuli saunassa ekaa kertaa huono olo tämän raskauden aikana. En ollut kauaa/heittänyt löylyä vaan tein jalkakylvyn itselle ja istuskelin keskilauteella. Olo helpotti vasta nyt aamuun mennessä.

Pitää varmaan hetkeksi oikaista sohvalle ja alkaa sitten metsästämään noita villakoiria imurilla (ihana kevät ja koirien karvanlähtö!).


Ja btw, ihanaa naistenpäivää kaikille :heart::flower:

Boomkaa ja papunen 35+0

 

Nippe: Tervetuloa! Mäkin olen ihan vasta äskettäin tänne liittynyt mukaan =) Mukava porukka ja paljon tekstiä tulee, joten kiva paikka jutustella!

Päikkäreistä: Oon lähes joka päivä, kun oon vapaalla, ottanut ½ tunnin unet. Kuopus menee päikyille klo 11, niin syön ite sillon ja samantien kömmin vähäks aikaa pötköttelemään. Nuo isommat touhuaa omia leikkejään/ kattoovat lastiksia sillä aikaa.

Boomkaa: Mulla sama juttu, et tuun aina samantien synnytyksen jälkeen kaipaamaan masua. Mulla ei myöskään oo ylimääräistä ollut ja mahan melko timmiksi oon saanut noitten 3 jälkeen, niin se vatsalihasten/ keskivartalon heikkous on jotain aivan kaameeta, kun ei hallitse kroppaansa! No hiljalleen sit vaan ruettava taas kehoa huoltamaan.

Liikunnasta: Minkä verran liikutte vielä, jos pystytte? Mä poljen päivittäin kuntopyörää 40-60 min. Sit siihen vielä kehonhuoltoa. Sivulankut on ihan parhaita olleet nyt, ja kestänkin olla siinä vaikka kuinka kauan =) Kävelemässä käyn satunnaisesti. Joulua ennen vielä kävin juoksemassa, mut kaaduin 2 kertaa, niin on nuo ulkona liikkumiset vähentyneet... Saa nähä, jos heinäkuuss kävis 10 km juoksemassa, kun täällä on Maraton-tapahtuma silloin. Viime heinäkuussa puolimaratonin juoksin, mut nyt ei oikein pysty

Eilinen ilta oli ihana!!! Hyvää ruokaa ja leffa siihen päälle hyvän ystävän kanssa =)

 

Jasmin En minäkään normaalisti malta enkä osaa nukkua päikkäreitä, mutta nyt olen vaan kaatunut sänkyyn väkisin

Mites Nippe kävi?

Kevätkaihonkukka Hyvä kun siellä menee hyvin. Hormoonit herkillä juu, toisaalta ainakin minusta se onnenkupla synnytyksen jälkeen oli aika ihanaa aikaa

Vatsa En usko että tulen kaipaamaan tätä möhömahaa pätkääkään, en kaivannut esikoisenkaan jälkeen. Onhan se pussukka synnytyksen jälkeen vähän inha, mutta helpompi senkin kanssa on olla kuin raskausmahan kanssa Tietysti sekin varmaan vaikuttaa kun en ole päässyt liikkumaan nyt ollenkaan moneen kuukauteen, eri asia jos kokis olevansa edes vähän energinen ja hyvinvoiva.

Liikunta Siis joo, tällä hetkellä kävelen autolle ja sitten koiraa lenkitän about 200 m bussipysäkille ja takaisin, enempää ei pysty. Yks päivä erehdyin menemään koiran kanssa tuohon metsään n. 200 metrin päähän, siellä sitten istuskelin kiven päällä 15 minuuttia kun ei jalat kantaneet takaisin En tiedä mikä juttu siinä sitten on, että jalatkin on niin heikot. Liekö kohtu painaa jotain hermoja pahasti, koska aamullakin kun vaihdoin asentoa niin molemmat jalat vaan tärisi voimattomuudesta. Sit vielä liitoskivut ja huimaus <3

Mutta hyvää naistenpäivää! :flower: Minä odottelen että se kovin luvattu aurinko pilkahtaisi vihdoin esiin täälläkin, mutta synkältä näyttää... :/

 

Liikunta: pitkä pätkä oli tässä välissä, että liikunta oli todella vähäistä. Oikeastaan aika lailla nollassa. Töiden jälkeen ei vaan jaksanut, eikä edes huvittanut lähteä tuonne pimeään lenkkeilemään (täällä ei paljon muita mahdollisuuksia ole). Nyt tilanne on ihan eri kun voi lähteä silloin kun itsestä hyvältä tuntuu.
Kuopus istuu koiranulkoilutus lenkillä kärryissä, koska mennään sen verran vauhdilla ettei pysyisi kävellen perässä. Siinä onkin jo aika paljon lisävastusta Eilen tehtiin 3,5km lenkki. Pidempikin menisi kunnon puolesta, mutta mulle tulee armoton pissähädän tunne. Supisteluja tulee myös lenkillä, mutta taitavat jo kuulua asiaan. Pitää vaan hetkeksi hidastaa/pysähtyä
Välillä käydään sitten köpöttelemässä koko porukalla. Nuorempi pääsee treenaamaan pyöräilyä kun tiet sulavat. Ja kohta joutuukin pyöräilemään, kun vaihdetaan koppa vauvaa varten kärryihin.
Mulla myös haaveissa ensi kesälle/syksylle noita maraton-juoksuja (5-10km). Siinä onkin aikamoinen urakka taas edessä, että jaksaa edes hölkätä Ja tietty haluan aluksi saada tuon imetyksen sujumaan vauvan kanssa, tärkeimmät asiat siis ensin :heart:

 

Turvotusta ja kuumaa oloa on täällä. Siis aivan hillittömän kuuma. Mistään muusta lapsesta ei ole tullut tunnetta, että nyt voisin mennä. Mutta tästä on nyt. Äly sanoo, ettei vielä ole aika, mutta mieli sanoo toisin. :/

Minä en uskalla kauheasti liikkua, ettei supista. Närästys on nyt oikein tosiaan vaivamaan.

Vauva majailee todella alhaalla ja painaa "looraa" todella. Kuitenkin on hiljentänyt riehumistaan, mitä tavallisesti riehuu. Loppuuko siltä tila sitten? Kuitenkin olen laskenut sen 10 liikettä, jos ei enemmän tunnin sisällä.

Väsymys vaivaa täälläkin. Voisin nukkua vaikka koko päivän.

 

Näin viime yönä että joku lapsistani tai tämä syntyvä vauva tipahti joltain reunalta veteen jossa oli kivikko. Kun menin katsomaan,niin tätä lasta ei löytynyt. Vaan isolla kivellä istui mies budhan asennossa. Noh aamulla paikallis lehdestä luin,että auto oli ajanut rekkaa päin ja mies henkilö kuollut. Se mies oli meidän naapurin mies. Kuvitelkaa!!! Miten se voi minun uniin tulla?

ON: Pyöryttää,oksettaa ja noihin luihin koskee mitkä on tuolla alhaalla. Sokeri on 4.4. Vauva liikkuu hyvin. Mitähän tuo uni oikein tarkoitti? Tuleeko ens yönä lähtö synnyttämään?

 

Jännää....täälläkin tuntuu että saas nähdä!
Äitillekin laitoin viestiä että nyt on semmoset tuntemukset että voi tulla lähtö. Osaapa olla valmiina...tää poitsu vaan nyt jo muutaman vuorokauden antanut merkkejä että lähtö ois tulossa. Jospa nyt vihdoinkin.

 

Täällähän on jännää
Tulkaahan ilmottelemaan kuulumisia! JASMIN?

Niin ja tervetuloa NIPPE! Mites kävi päivystyksessä?

LUMME- outoa! ehkä jopa pelottavaa

 

TÄÄLLÄ illalla oli kovasti jomotuksia ym ja aamuyöllä heräsin 5:30 kipuun. Söin aamupalan varalta ja tulin takas sänkyyn. Uni voitti kivuista huolimatta ja nukuin aamuun saakka. Nyt pitää aamuhommien jälkeen lähteä lasten kans ulos ja kiertämään tuota urheilukenttää niin saadaan ehkä tää eteenpäin. Koko aamun on jomotellut alapäähän ja selänkin puolella tuntuu välillä. Jospa se tästä. Hassua että tää poika odotuttaa ja pitää jännityksessä näin kauan ku tytöt on syntyny aina heti seuraavana päivänä kun on alkanu jomotukset niin kuin nyt ollu.

 

Hui, täällä palstalaisillahan alkaa olla jo kohta tosipaikat edessä. Kuink nopsaan tuo aika meneekään.

ON: Lähti käyntiin viiikko 35+0 ja sen kunniaksi oli tänään lääkärineuvola. Kuten arvata saattoi tukalasta olosta johtuen, vauva on perätilassa. Eli lähete polille tulossa ja katsotaan mitä asian suhteen tehdään. Alusta lähtien olin kyllä menossa ihan synnyttämään, mutta kait tuo sektiokin pitää ottaa varteenotettavaksi vaihtoehdoksi... No sen näkee sitten.
Täällä oli puhetta noista lääkärien tekemistä sisätutkimuksista ja täytyy sanoa, että koskaan ei ole yhtä inhottava ollut. Tuntuu että nuo paikat o n muutenkin turvoksissa.. :O

Ei muuta kuin tsemppiä uuteen viikkoon ja jaksamisia kaikille.

 

Hui, älkää nyt ihan vielä synnytelkö (jep niinkuin sitä voisi jotenkin estää.. ) Tai no, onneksi rv 37 alkaa jo monella häämöttää, et mikäs siinä Ties kuinka monta vauvaa vielä saadaan tähän pinoon.

Joppu Voi harmi että hää viihtyy siellä väärinpäin. No, tuleehan ne niinkinpäin ulos, tavalla tai toisella Tai jospa saavat vielä kääntymään..

Minulla myös huomenna ylimääräinen terkkakäynti, jossa tarkistellaan vauvan asento. Luulisin kyllä että on nuppi alaspäin, mutta en varmaksi osaa sanoa. Aika hyvin ainakin punkeaa itseään (päätä?) alas lantioon vihlonnoista päätellen ja ylävatsalla ja kyljissä tuntuu potkut (?).

Supistellut ei ole ollenkaan, ainoastaan painetta tuntuu mutta kelläpä ei tässä kohtaa.

Mini rv 34+3

 

Täällä kans perätilassa majaillaan! Ja neuvolatädin mukaan syvällä, syvällä istutaan tyytyväisenä. Keskiviikkona sitten neuvolalääkärille, koska viime viikot on supistellut kovasti. Ihan saan huohottaa ja puhallella välillä En taida saada olla töissä äippäloma alkuun asti, no eipä tuo pahasti tavoitteesta jäänyt (1vko). Lähete äippäpolille, saa nähdä yrittävätkö käännellä.

Synnyttäjät ja tuumailevat, onnea koitokseen!

Elea ja vappuvauva

 

No jopas oli kaikenlaisia juttuja kerennyt tulemaan..!

Vieläkä sitä ollaan kasassa Jasmin ja lumme?
Ja paulanna, miten siellä menee - onko pienokaiset jo saatu maailmaan? opcorn:

Tsemppiä perätilavauvojen mammoille, toivottavasti polikäynneillä selviää synnytysten kohtalot, että mitä kautta vauvat meinaavat tulla tähän maailmaan Hieman kuitenkin lisää jännitystä loppuraskauteen..

Mites muut odottajat? Vieläkö on pitkästi äitiyslomien alkuun vai ootteko joutuneet jo jäämään pois töistä? Kukaan ei tainnut joutua täysin vuodelepoon, ainakaan aktiivisimmista kirjoittajista?

Omaa napaa: Supparit jatkuu täälläkin (etenkin iltaisin), mutta ei näistä oo vielä mihinkään. Olo tuntuu nyt vaan parantuvan päivä päivältä, voi herran jestas sentään Tänään ei ole väsyttänyt (vaikka heräsin seiskalta enkä nukkunut edes päikkäreitä) eikä närästänyt (vaikka join kaksi kuppia kahvia kun kävi vieraita). Olen käynyt lenkillä, hoitanut kahta super-ylikierroksilla käynyttä lasta sekä siivonnut yms. Tietysti saatan olla huomenna ihan raato, kun menen tällä lailla hehkuttamaan
Vauva muistuttelee olemassa olostaan suht säännöllisesti, mutta on kyllä hieman vähentynyt/rauhoittuneet nämä iltajumpat. Vielä olisi viikko neuvolalääkäriin; siellä tehdään varmaan ekaa kertaa sisätutkimus (perinteisellä käsikopelolla) niin kuulee onko paikat lähteneet vielä kypsymään. Tiiän että se tuntuu inhalta, mutta toisaalta kiva kuulla, että missä mennään. Huomaa, että alkaa olla pientä malttamattomuutta tässä loppua kohden

Boomkaa ja papunen 35+1

 

Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Eli ensin kykittiin oman paikkakunnan päivystyksessä vajaa neljä tuntia ennen kuin ulkomaalainen yleislääkäri otti vastaan. Paineli mun mahaa ja kuunteli stetoskoopilla... Mietin jo siinä vaiheessa, että yhtä hyvin olis voinu katsoa vaikka korvakäytäviä. Oli todella onnettomat ja epävarmat otteet lääkärillä. Se sitten luovutti ihan samantien ja soitti Kotkaan synnärille. Saatiin lähete lähteä siis Kotkaan. En olisi halunnut lähteä, koska ihan paikallinenkin lääkäri olisi voinut katsoa onko kohdunsuu kiinni ja tehdä lapsivesitestin. Lisähaasteita toi toki se fakta, että ei ollut rahaa edes tankata autoa niin pitkälle matkalle. Sitten soiteltiin pariin paikkaan ja lopulta saatiin bensarahat. Soitin vielä vähän hämilläni ja peloissani synnärille, että saanko syödä mitään ennen sinne lähtöä, kun kukaan ei mulle mitään ohjeita antanu. (Olin ollu syömättä koko päivän, kun jostain takaraivossa oli muistikuva, että jos kaikki menee ihan reisille ja joudutaan tekemään hätäsektio, niin ei saa syödä ennen leikkausta.) Synnäriltä vastasi joku ilmeisesti pitkää vuoroa tehnyt naisihminen ja kilahti mulle puhelimessa, että nyt pitää samantien lähteä heille. Heti puhelun jälkeen purskahdin peloissani itkuun, kun kukaan ei missään vaiheessa selittänyt mulle, että mitä tapahtuu ja mitä multa/vauvalta halutaan tutkia ja onko nyt oikeesti tilanne se, että me ei vauvan kanssa yhtenä kappaleena enää kotiin tulla. Huoli ja pelko (ja nälkä) oli kovia.

Noh, päästiin sitten reissuun, kun appiukko lainasi bensarahaa. Kotkassa ne laittoi samantien käyrille. Kymmenisen minuutin kuluttua kätilöt tuli ottamaan mittareita pois ja totesivat, että lääkäri ottaa seuraavaksi vastaan. Sitten arvioidaan tarviiko mun ja mahan jäädä osastolle. (Tässä vaiheessa paniikki ja ahdistus oli melkein huipussaan). Lääkäri sitten teki sisätutkimuksen, kohdunsuu kiinni, kohdunkaula normaali, teki väritestin mahdollisesta lapsivedestä (lapsivettä ei siis ollu tullu) ja lopuksi ultrasi. Totesi, että lyllerö voi hyvin ja lapsivettä oli kohdussa normaali määrä. Ainoa mistä sanoi, oli, että lapsi on perätilassa. Pitää tulla loppukuusta vielä katsomaan, että onko saanut aikaiseksi kääntyä vai joudutaanko kääntämään. Muuten kaikki ok. Kiitosmoimoi.

Loppujen lopuksi siis kaikki hyvin. Kiva oli nähdä masuasukkia taas telkkarista, kun se näytteli ruudulle pyllyä ja totes, ettei hän oo vielä mihinkään tulossa. Tosi paha mieli vain jäi päivystyksen ja synnärillä puhelimeen vastanneen henkilön toimista. Mä ehdin lietsoa itseni ennen ultraa ihan paniikkiin, kun edes joku näistä terveydenhuollon ammattilaisista olis voinu väläyttää edes sitä mahdollisuutta, että kaikki saattaa olla ihan hyvinkin. Ja edes jotain toimintaohjetta olis voinu antaa.

Ainoa mikä mua nyt mielenipahoittamisen lisäksi jäi kalvamaan, oli tuo varsinainen syy, miksi reissuun lähdettiin. Eli menkkakrampit. Lääkäri sanoi, että kuuluu näillä viikoilla asiaan. Mutta kun neuvolassa (ja myös lähipiirissä ennenaikaisesti synnyttäneet tuttavat) on sanoneet, että menkkakrampit ei missään nimessä kuulu asiaan. :F Mulla olis vielä 2 viikkoa töitä jäljellä, mutta aloin harkita, että onko viisainta ottaa loppuaika saikkua ja jäädä tarkkailulevolle. Töissäkään ei muuten mitään, mutta kun se on 6-9 h/pv seisomista. Ja Googlehan osasi taas tietysti kertoa, että seisomatyö lisää ennenaikaisen synntyksen riskiä. Lääkäri ei tosin Kotkassa maininnut mitään, että kramppien takia pitäisi normaalielämää rajoittaa. Olen todella tunnollinen työntekijä, niin tuntuisi vähän lierolta vedolta näin lähellä äippälomaa "luovuttaa". Etenkin kun naisvaltaisilla aloilla muutenkin katsotaan saikuttamista kieroon ja olen kuullut paljon jaskanpauhantaa raskaana olevista naisista, jotka saikuttaa "kun saavat niin helpolla saikkua ja pitävät itseään heti työkyvyttöminä kusitikun näyttäessä positiivista". Oon siis tehnyt kaikkeni raskauden aikana, etten anna itsestäni lusmua vaikutelmaa. Pyysin jopa lisätöitä ja olen työni tehnyt samoin kuin ennenkin raskautta. Mutta en ylpeyttäni halua missään nimessä vaarantaa vauvaa. Mutta kun mulle on nyt epäselvää, että haittaako noi satunnaisen (ja käytännössä kuitenkin kivuttomat) kramppailut?

Onko teillä arvon kanssaodottajilla ollu paljon menkkamaisia kramppailuja? Onko ne nyt sitten niitä supistuksia?

Muu terveydentila: Mulla ei onneksi ole vielä *kop kop* iskeny väsymystä tän loppukolmanneksen aikana. Ei ole ollu mitään kivulaita supparitakaan. Lähinnä alamahaa juilii inhottavasti. Mutta ei juuri rajoita tekemisiä/olemisia. Närästänyt mua ei ole ikinä - ei ennen raskauttakaan, joten en osaa edes sanoa, miltä se tuntuu. Alapää kyllä valuu kuin seula. Ilmeisesti se on sitten just tooooosi vetistä toi valkkari, mikä on lisääntynyt aika reippaasti mulla. Jos kalsarit ei nyt varsinaisesti märät ole niin nihkeät kyllä joka päivä.