Vaikean kysymyksen Sutska heitit...
Nautinko raskaudesta tässä vaiheessa...? No periaatteessa pahoinvointi on nyt takanapäin ja onnekseni olen (ainakin vielä) säästynyt niin monien kiroamilta issias- ja liitoskivuilta. Lisäksi tunnen pikkuisen liikkeet ja potkut, eli kaikki pitäisi ainakin siltä osin yhtä onnea... Nauttia en kuitenkaan voi sanovani... koko ajan on pieni huoli ja pelko, että mitä jos...? Tietysti minulla asian voi selittää huonot kokemukset aikaisemmista raskauksista ja myös tässä on ollut hieman "jännitystä". Eräs ystäväni sanoi kuitenkin, että niin hänkin "panikoi" koko ensimmäisen raskautensa alusta loppuun vaikka mitään konkreettista syytä ei olisi ollut.
Eli vastaus lienee, että en nauti... Mutta onnentunteita kyllä koen, varsinkin juuri kun on käynyt lääkärillä tai neuvolassa ja nähnyt tai kuullut pikkuisen... :heart:
Niin ja miltä sen raskaudesta nauttimisen sitten pitäisi tuntea... kertokaahan joku onnellinen, joka niin tuntee!? :wave:
Pöhinä 19+1
Nautinko raskaudesta tässä vaiheessa...? No periaatteessa pahoinvointi on nyt takanapäin ja onnekseni olen (ainakin vielä) säästynyt niin monien kiroamilta issias- ja liitoskivuilta. Lisäksi tunnen pikkuisen liikkeet ja potkut, eli kaikki pitäisi ainakin siltä osin yhtä onnea... Nauttia en kuitenkaan voi sanovani... koko ajan on pieni huoli ja pelko, että mitä jos...? Tietysti minulla asian voi selittää huonot kokemukset aikaisemmista raskauksista ja myös tässä on ollut hieman "jännitystä". Eräs ystäväni sanoi kuitenkin, että niin hänkin "panikoi" koko ensimmäisen raskautensa alusta loppuun vaikka mitään konkreettista syytä ei olisi ollut.
Eli vastaus lienee, että en nauti... Mutta onnentunteita kyllä koen, varsinkin juuri kun on käynyt lääkärillä tai neuvolassa ja nähnyt tai kuullut pikkuisen... :heart:
Niin ja miltä sen raskaudesta nauttimisen sitten pitäisi tuntea... kertokaahan joku onnellinen, joka niin tuntee!? :wave:
Pöhinä 19+1