**Helmikuun Helmet** lokakuu

Joo elikkäs kaksi viimestä on syntyny syöksyllä,,,eka kesti 5h ja toinen 3.5h ja sitten kolmas tuli sillai,että lapsivesi meni yhtäkkiä klo.21.35 ja olin sen jälkeen niin kipee ettei voi sanoin kuvata :| ,,,(en halua nyt sitten pelotella ketään)no,siispä 21.50 lähdimme sairaalaan,matkaa oli onneksi vain 3km,ja 21.58 oli neiti sitten jo maailmassa,,,,ajettiin tuhatta sataa ja päin punasia seuraavan synnytin eri kaupungissa,eli siis viimeisimmän.ja matkaa oli 6km laitokselle,jotenka mua jännitti aivan sikana!no ennakoin vähän siten että mulla on aina kauhean levoton olo synnytyksen lähetyessä,sellanen iski sit yks sunnuntai ja lenkillä ollessa alkoi alamahaa juimia,lähin siltä seisomalta synnärille,olin 3cm vasta auki,ja kätilö tuumas että menee vielä monta tuntia,olin tosi kipee ja koetin sanoa että mun paikat aukeaa tosi pian,eipä mennykkää kuin 45min kun sain jo ponnistaa,,,ett onneksi ennakoin!!juu kyllä kätilö jälkikäteen sitten hiukan harmitteli kun ei ollu uskonu minua...mutta tällasia kokemuksia siis mulla.onhan se toisaalta hyväkin kun on nopea synnytys,mutta itse vaatisin ainaki sen parintunnin valmistautumisen jos voisin,,,,kivut on repivämmät syöksysynnytyksessä ja ne sanoo että jos aivan syöksyllä syntyy niin vauva ei ennätä valmistautua maailmaan tuloon kunnolla ja voi tulla happivajetta,,,mulla ei sellasia onneksi ole ollut,heti ovat parkasseet hyvästi...nyttemmin meidän paikkakunnalla on synnäri kiinni viikonloput ja matkaa tulee melkis 300km synnärille :| viikolla saa synnyttää täällä ja matkaa se 3km,,,niin ja repeämisistä,,,eli ekan kohdalla välilihaa leikattiin,kenenkää muiden ei.ja niin se kuulemma monesti onkin että ensimmäistä tehdessä pitää leikata,tai repeää-..mutta kaikki synnytyksethän on erilaisia,joillakin voi olla hyväkin kokemus syöksysynnytyksestä....

 

Moiks!

Nyt haluan huokaista syvään ja oikein koko ropan voimin. Pankki myöntyi isoon lainaamme ja nyt alkaa sit kaikki hommat.Oi joi kun mahassa oikein pyörii.. :kieh:

Mun sisko synnytti kans syöksyllä tytön täs alkukeväästä ja repes aikasta hyvin. Leikkaukseen joutui synnytyksen jälkeen ja verta lissäämään pari pussillista. Se hieman pelottaa. Nopsaan sisko kuitenkin loppujen lopuksi toipui. kauhusynnytyksiä on ollu muitakin tän vuoden puolella mutta eipä niitä auta alkaa miettimään. Itelläni eka synnytys oli helppo ja toisesta toivon samaa.

Kelalta ei oo vieläkään kuulunu mitään...hermot menee...viimeks sain kaikki kotiin 4 vkossa.

pitää mennä kattelemaan noita talosivustooja...oon ihan liian täpinöisääni nyt keskittymään muuhun. Typykin on juuri sopivasti päiväunilla. :heart:

Jepsu ja Marttipoju 25+0 :heart:

 

Mulla on noi avautumisvaiheet menny kanssa aika nopiaan, mutta tosiaan käynnistettyjä kaikki 3h, 7h ja 4h...tosin tuossa viimeisessä en tuntenu supistuksia kuin viimeiset 45min, onneksi olin sairaalassa muuten olis tullu 7-tien varteen
Jännityksellä odotan syntyykö tää itestään vai onko samanlainen jukuripää kun muutki

 

Neuvolassa kävin taasen Toukka voi hyvin ja kohdunkaulan tilanne ennallaan, lepoa edellen ja seuraava käynti vasta 2 vkon päähän. JEE!!! Kohdunpohjan korkeus oli tehnyt huiman nousun viimeks oli 20 ja nyt 28 Painoakin oli tullut roimasti 720g/vko :ashamed: :ashamed: ehkä johtuu siitä kun ei pääse liikkumaan. Tätä vauhti kerkee tulla kyllä huimasti painoa ennenkun tää toukka syntyy... :headwall: Juu nyt pitää mennä sänkyyn taas kun alkaa nipistellä heti kun on ollut jaloillaan pitempään! :wave: Heips ensi kertaan..

Tarppa ja toukka 26+0

 

Hurjan kuuloisia nämä synnytyskertomukset.
Aikas erilainen kokemus mulla sitten. Esikoista ootellessa oli vaikka mitä kipuja ja jomotuksia jo kahta kuukautta ennen LA. Sit jouduin raskausmyrkytksen takia osastolle viikkoa ennen laskettua. Supistuksia alkoi tulemaan päivän päästä maanantaina ja jatkuivat kipeinä ja tosi kipeinä ke-to yöhön. Kahden aikaan soitettiin isi paikalle ja laitettiin sitten mulle parin tunnin päästä epiduraali, jotta sain levättyä. Supistuksia oli tullut koko ajan kaks kolme päivää. Sitten heräsin 11.05 kun alkoi kipristellä taas ja kätilö sanoi että ei ihme kun tukka näkyy. No sit loppui supistukset. Laitettiin jotain litkua suoneen, jotta ne tulis takas ja tulikin, muttei tarpeeks enkä tuntenut tarvetta ponnistaa. Ponnistelin aina tietyn rytmin mukaan omalla tahdilla ja 40 minuutin päästä syntyi tyttö. Synnytksen kestoksi laitettiin 20 tuntia. En kyllä tiiä mistä ne ton oikein laski, kun eihän supistukset olleet loppuneet hetkeksikään kahteen kolmeen päivään. Joo-o. Ei mikään syöksy. Ja tyttö olis kuulemma ollut varsinaisesti valmis syntymään vasta viikon päästä, mut se raskausmyrkytys ilmeisesti teki supistuksia. Nyt olen kolme päivää kärsinyt vihlomisista ja painon tunteesta alavatsalla ja supistuksia on tullut kivuttomina. Äitiyspkl ei ota millään sinne, vaikka tuntemukset ovat selvät ja huolettaa mua todella. Tänään olen koko päivän soittanut erinäisiin numeroihin, jotta pääsisin sisätutkimukseen, jota ei mulle ole varsinaisesti vielä tehty alkuraskaudessa tapahtuneen toisen sikiön keskenmenon takia. Sattui samalle päivälle ultra ja neuvolan lääkäri silloin, niin ei neuvolassa uskaltanut enempää sörkkiä. No 25 minuutin jonotuksen jälkeen sain neuvolasta naisen kiinni, joka olikin samaa mieltä mun kans, että äitiyspkl:ään tai lääkärille tutkimuksiin heti. Ja kohta olen sinne menossa. Viikonloppuna yritin puhua tästä polille, mut eivät ottaneet sinne. Nyt onneksi jotain rotia saan tähän ettei tarvi pelätä enää et vauva tulee ennenaikojaan. Tuleva isä oli jo ihan tulos linjoi pitkin kun kuuli miten vaikee on päästä hoitoon. :/

 

Tarppa Hyvä kun tilanne ok. Mä mietin kanssa tota painonnousua, että satakilonenko tässä ollaan, enne pulla uunista ulos tulee . Kyllähän se paino nousee, jos yhtään ei saa kulutettua ja syödä pitää. Ja mä en kyllä suklaasta luovu!! Tosin en mä sitä mätäkkään, mutta suon itselleni sen nautinnon! Paisutaan kimpassa , hengessä mukana siis!
Kellä sä käyt tuolla? Etunimi varmaa iha ok sanoo tääl ääneen? Mulla on Helena, mut en oo ikinä nähnykkään sitä, käyny neljällä eri terkalla..ja Tarjan pitäsin ehdottomasti, muuta ei taida onnistua. Musta hän on ehdottomasti ammattitaitosin. No..huomen tutustun tähän Helenaan sit..

Nyt on uusi tukka ja parempi mieli . Palaan taas!

 

mun tuttavalla kans pelkkä ponnistusvaihe kesti yli kolmetuntia :| ettei ne pitkätkää synnytkset oo varmaan kivoja,,tuossa tapauksessa äidillä murtui häntäluu ja váuvalla solisluu kun väkisin repivät imukupilla pois,,,ei ollu äitikää osannu vaatia leikkausta kun ekaa teki,,,siis sektiota.mullakihan oli niitä suppareita ja kipuja koko raskauden ajan viimeksi,mutta paikat pysy kiinni kunnes synnytys koitti eikä muutenkaa mitään synnytykseen viittavaa aiemmin ollu,,,ekasta mulle leitettiin epiduraali ja se meni jalkoihin :/ en siis pystyny kävelemään tai mitään,makaamaan vaan ja sekää ei ollu lystiä---

 

niin joo ja painon noususta,mulla on aina tullu aivan sikana painoa!nyt muka päätin että liikun koko syksyn,ni olinki sit elo syyskuun ja osan lokakuutakin kauheessa flunssassa,,,joten se siittä liikkumisesta,,,painoa tuli yhessä kuukaudessa 900g viikkoa kohti kymmenen kiloo on jo tullu,,,plaah

 

Vähiin tahtoo jäädä palstailu, kun tämä istuminen tuntuu niin hankalalta... oletteko muut huomanneet samaa? Muutaman viikon ajan jo en ole pitkiä aikoja pystynyt istumaan, kun tuntuu kun maha pusertuisi kasaan.

Supistukset on pysyneet nyt aisoissa, iltaisin kyllä supistelee mutta ei kivuliaasti. =) Viikon päästä onkin sitten lääkärineuvola edessä.

Painoa on tullut kymmenisen kiloa... argh! |O No, ei voi mitään, kova laihdutusurakka on vaan taas edessä.

Eipä tässä ihmeempiä tällä kertaa... alan lukemaan teidän juttuja kun on taas pitkältä aikaa lukematta.

Hissukka rv26+1

 

Jep Hissukka, oon toista päivää töissä saikun jälkeen ja ai että tuntuu inhottavalta istua tuntikausia! Onneks mun työ on tosi itsenäistä, joten voin tietysti jalotella ja vaihtaa asentoa ja sellasta. Mutta kuitenkin! Jomottaa ja vihloo ja nyt alko liitoskivutkin oikein kunnolla. Aiemminkin oli jotain mutta tää on nyt sitä että tuntuu ku puukolla vedettäis nivusissa. Ajattelin, että ihan tuntuu ku olis kroppa hajoamassa sivusuuntaan.. Mutta sitten tajusin että eikä mitä ihan niinku, vaan just niinhän se on! Lantio alkaa antaa tilaa. Aika hurja ajatus kun sen oikein visualisoi B)

Mulla ei ollu syöksysynnytystä, se kesti ihan mukavat 11 tuntia ja oli ihan jees, mieski viihty siellä hyvin. Laitoin siitä äsken jotain mutta taisin hukata tekstin jonnekin. No kuitenkin, se mikä mua vähän arveluttaa (enkä myöskään halua pelotella ketään eikä mulla mitään erityistä kammoa ole) on ponnistusvaihe. Se kesti mulla viimeks tunnin ja lopuks jouduttiin vetämään imukupilla ku alko sydänäänet heiketä, selvis sitte että lapsella oli ollu napanuora kaulan ympärillä. No ei siinä mitään, pisteet oli kuiteski ihan hyvät ja poika täysin ok. Viime aikoina oon vaan miettiny, ku pojan puheenkehitys on ollu hidasta ja huolestuin että onko sillä joku kehityshäiriö, että ei kai se saanu kuitenki jotain happivajausta synnytyksestä.

No joo, tuskinpa, ja kuten sanottu ei mulla mitään kauhua tullu enkä halua sellasta lietsoa. Se vaan tuli mulle yllätyksenä, ettei ponnistamisen tarvetta tullu ollenkaan. En sitte tiedä mistä se johtu. Ja se jäi vähän kaivelemaan.

Kipua ei kannata eikä tarvitse pelätä, sillä ensinnäkin se loppuu suurimmalta osin kun synnytys loppuu, toiseksi kivunlievitystä saa todella hyvin jos haluaa ja kolmanneks siinä on sitte muutakin ajateltavaa. Ja vielä neljänneks (hih aika lista...) se on kuitenki kipua, jolla on joku mielekäs tarkotus.

 

tää täällä ihmeissään. Työkaveri käy hakemassa radiojodi tpl torstaina eli vaikka sätelily on pientä tulee varmuuden vuoksi pitää toisiin ihmisiin n.1m matka sekä välttää raskaana olevia, imettäviä ja lapsia. Kävin kysyyn pomolta! Järjestelee asiaa et jos tämä työkaveri olis myös perjantain sairaslomalla. Ku kuitenki asiakaspalvelutyötä teemme. kaikki eivät näköjään ajattele nokkaansa pidemmälle..vaikka ammatin puolesta näin luuliski! no toivottavasti tyyppi ei lue tätä mut en usko.

 

tää täällä ihmeissään. Työkaveri käy hakemassa radiojodi tpl torstaina eli vaikka sätelily on pientä tulee varmuuden vuoksi pitää toisiin ihmisiin n.1m matka sekä välttää raskaana olevia, imettäviä ja lapsia. Kävin kysyyn pomolta! Järjestelee asiaa et jos tämä työkaveri olis myös perjantain sairaslomalla. Ku kuitenki asiakaspalvelutyötä teemme. kaikki eivät näköjään ajattele nokkaansa pidemmälle..vaikka ammatin puolesta näin luuliski! no toivottavasti tyyppi ei lue tätä mut en usko.

Miksi työkaverisi kävi hakemassa radiojoditabletin? (vai onko multa mennyt joku juttu ohi?) Tuskin niitä huvikseen haetaan...

 

onkohan tuolla kelassa ihan oikeesti jotain ihmisiä töissä vai kenties jotain sirius-planeetalta palkattuja :headwall: :kieh: en muista laitoinko tänne siitä kun ne tivas meiltä tulotietoja, on niillä, toimitettu useemman kerran syksyn aikana ja ilmotin ettei tilanne muuttunu. kirjotin niille sitte kirjeen :kieh: ja viimisin oli et eka tulee työkkäristä ilmotus että mun työmarkkinatuki on lakkautettu koska työnhaku ei ole voimassa. ja kohta samanlainen ilmotus kelasta. ja mikä hauskinta, mä olen kh-tuella :headwall: miks hemmetissä niille pitää mitää tietoja ilmottaa kun ne ei osaa niitä sieltä kattoa :kieh: puistattaa koko laitos :x
no se siitä ja muihin aiheisiin;

tyttiliini: onko sulla minkä ikänen poika? mun täytti syyskuussa 2-vee ja puheenkehitys kanssa hitaanlaista. synnytys kesti mulla 8,5h ja ponnistusvaihe 35min ku oli epi päällä enkä tuntenu supistuksia. pojallaki oli napanuora kaulan ympäri ja oliko vielä käden ja vartalonki, tarkkaan en muista mut kietoutunu oli. mulla oli kyllä pitkä napanuoraki, 80cm. en usko et tästä on mitään hapenpuutetta seyurannu, sullakaan, tai et se olis vaikuttanu siihen puheenkehitykseen. siihenki vaikuttaa niin moni asia ja lapset on yksilöitä ja kehittyy omaan tahtiinsa. mäkin olen kyselly eri tahoilta et miks ja onko ehkä jotain vialla mut eipä olla oltu huolestuneita. mites teillä esim kävelemään lähteminen yms, lähtikö aikasin? mun poika oli 9 kk ja sillä kirjaimellisesti tallautu sanat jalkoihin. kyllä ne siitä ajan mittaan rupee puhumaan ja oon kuullu paljo tapauksia mitkä on ihan hissukseen ja sit yhtäkkiä rupee suoraan puhumaan.

zuku: mä oon nyt vissii ihan blondi mut en oikeen tajunnu tota sun juttuu B) :ashamed:

 

nelHM Minäkin olen käynyt neljällä eri terkalla tänään kävin Helenalla ja sillä pitäs loppu raskaus käydä. Se on ihan ok, vähän "imelä" täti mutta asiallinen.

 

Mulla kesti ekan ponnistusvaihe 1h50min ja imukupilla vasta saatiin ulos :x :kieh:

 

voi tää on inhottavaa.. oon jo monta kertaa yrittäny kirjottaa mut aina jumittaa :headwall:
Siispä, Hei taas! :wave:
Täällä mennään ihan samoilla kun muut, olo on jokseenkin hankala koko ajan, pahoinvointi on tullu takasin, flunssa vaivaa... valivalivali siis. En muista enää yhtään mitä kaikkea piti kommentoida..
Hurjalta kuullostaa nuo syöksysynnytykset. Noh, me todennäköisesti mennään sillä suunnitellulla sektiolla ton mun typerän lantion takia, joten tuskin tarvii tuosta huolehtia. Olis muuten kiva kuulla noista sektioista teidän konkareiden kokemuksia.

Siru 26+1

 

tää täällä ihmeissään. Työkaveri käy hakemassa radiojodi tpl torstaina eli vaikka sätelily on pientä tulee varmuuden vuoksi pitää toisiin ihmisiin n.1m matka sekä välttää raskaana olevia, imettäviä ja lapsia. Kävin kysyyn pomolta! Järjestelee asiaa et jos tämä työkaveri olis myös perjantain sairaslomalla. Ku kuitenki asiakaspalvelutyötä teemme. kaikki eivät näköjään ajattele nokkaansa pidemmälle..vaikka ammatin puolesta näin luuliski! no toivottavasti tyyppi ei lue tätä mut en usko.

Miksi työkaverisi kävi hakemassa radiojoditabletin? (vai onko multa mennyt joku juttu ohi?) Tuskin niitä huvikseen haetaan...

Niin mun työkaverilla (siis lääkärillä) on kilpirauhasen liikatoimintaa ja tuo radiojoditapletti on siihen hoitona... Tuo tpl siis "säteilee". Tää työkaveri kävi mulle selvittämässä iltapäivällä että tpl aiheuttaa niin vähän säteilyä ettei siittä ole haittaa! muuloin ku sillon ku on 1m häntä lähempänä pitkän aikaa siis minutteja :/ Et ei hän olisi töissä jos siitä olisi muille vaaraa!

 

niin ja se säteily "voi" isoina annoksina aiheuttaa lapsille jotain vaurioita, ilmeisesti hermostoperäisiä

 

Cruella= mustakin tuntuu et noi Kelan tädit ja sedät on toisinaan ihan eri planeetalta kuin me... mutta tänään koin jotain yllättävää. Vein viikko sit paprut sinne ja tänään tuli päätös äippäpakkauksen myöntämisestä, eli kohta sen pitäisi tulla. Mutta miinuksena ( joka oli mun vika) tuli selvityspyyntö vanhenpainrahasta, pitääkö puoliso sitä miten. Täytyy soittaa ja varmistaa sinne vielä se huomenna, että oon ymmärtänyt oikein.

Onpa ihmeellistä olla yksin kotona, koko viimeiset pari kuukautta on ollut tosi hektistä sekä töissä että kotona. Muutto uuteen kotiin ja töissä kauhee kiire. Nyt on koira yökylässä siskon luona ja mies lätkäpelissä =) tuntuu että kaikki ei ole ok kun kerrankin saan vaan löhötä sohvalla ja olla möllöttää. Tosin toi kasvava pyykkipino näyttäis kaipaavan silittäjää mut ei se sieltä minnekään karkaa. Ehkä mä van nautin nyt tästä hetkestä täysin rinnoin!

 

siruko: Meillä esikoinen syntyi sektiolla, joka alunperin oli suunniteltu sektio rv:lle 39+4. Kävin synnytystapa-arviossa äitiyspolilla rv 37+2. Poika oli todettu olevan istumassa jo rv 28 ja samassa asennossa siis pysyi loppuun asti. En suostunut alatiesynnytykseen perätilavauvan kanssa enkä myöskään kääntöyritykseen. Vauvan kooksi arvioitiin tuolloin 2,4kg ja siksi sektioaika annettiin noinkin myöhäisille viikoille. No eipä mennyt kuin vuorokausi ja synnytys käynnistyi itsekseen supistuksin. Sairaalassa sitten lääkäri vähät välitti jo sovitusta sektioajasta vaan olisi väkisin haunnut kääntää vauvan tai ainakin minun olisi pitänyt yritää synnyttää alakautta :/ En vain suostunut ja lopulta lääkäri päätti kirjoittaa minut koko ajan supistelevana synnyttämättömien osastolle sisään... Siellä oli onneksi vastassa toinen lääkäri joka totesi heti, että minut saa valmistella leikkaukseen heti, ei tämä synnytys tästä enää pysähdy (olin tuolloin 4cm auki). Siispä lääkärin kommentista n. 1h20min ja poika oli maailmassa painaen juuri saman 2,4kg, joka oli ollut edellispäivän arviokin. Poika oli jalkatarjonnossa, joten alatiesynnytys ei olisi edes ollut mahdollinen. lisäksi napanuoralla oli pituutta vain 40cm ja sekin oli kiertyneenä kaulan ympärillä. Eli tässä oli vielä toinen syy miksi alatiesynnytys ei olisi onnistunut. Itse leikkaus menikin sitten ihan hyvin, mitä nyt koko ajan pelkäsin, että milloin kuolen, sillä minun kuolemallani eka lääkäri minua pelotteli eikä suostunut leikkaamaan |O Varsinainen idiootti!!!! Leikkauksen jälkeen ekat nousut sängystä on tuskaa, mutta jokainen kerta on helpompi kuin edellinen. Muistahan vaan pitää itsestäsi hyvää huolta leikkauksen jalkeen ja yritä liikkua mahdollisimman paljon. Vaikka se tekeekin kipeää, niin se nopeuttaa paranemista.
Kakkonen syntyi normaalisti alakautta synnytyksen keston ollessa 17h, josta n. 7,5h oltiin sairaalassa. Ainoa toiveeni koko kakkosen synnytksen suhteen oli, että tuo kyseinen idioottilääkäri ei minua hoitaisi. Tyttö syntyi keskiviikkopäivänä ja mainitsemani lääkäri oli jäänyt sairaalasta edellisenä perjantaina eläkkeelle. Silloin tämä mamma paineli hymy huulilla synnytyssaliin ja otti ilolla vastaan mitä tuli

 

Iltaa =)

Synnytyksistä ollaan jo alettu puhumaan, kiva aihe, ja todella odotettu..kelaan sitä joka päivä ja monta kertaa :headwall: . Juu, tuo syöksyhomma kuullostaa kyllä hurjalle, ite en haluiaisi sitä kokea, mutta ken tietää.
Itselläni eka synntys: Supistelua oli pitkin raskautta ja viimesen kuukauden rv37 asti olin jalat ristissä. Noh, sit ku sai luvan liikkua ja elää normaalisti, supparit kyllä ylty, mutta tapahtunut ei sit mitään. Toka kerralla ottivat mut synnärille ja päästivät saliin. Siellä vietin 24h yhteensä. Petidiiniä antoivat ensimmäiseks ja se lopetti supistelut ja nukuin salin pöydällä monta tuntia. Kun kanava oli poissa, mutta kohdunsuu ei tarpeeksi avautunu, laittoivat mulle oksitosiinitipan, ja sit alko tpahtumaan. Kalvot puhkastiin ja siitä pari tuntia tyttö syntyi. Ponnistus 5min jäkeiset vartin verran.
Toka synnytys: Oli se sytotec käynnistys mun terveydellisistä syistä eli väsymys, pahat liitoskivut ja alavatsakivut. Eka päivänä alko supistelee alle 5min, mutta tilanne ei edistynyt, salissakin kävin. Osastolle--> toka päivänä supparit 2min parhaimmillaan ja salissa koko yö. Aamun kierrolla lääkäri totesi, että käyrälle ei piirry tarpeeksi kovat supistukset ja edistys liian hidasta..oisko 3cm auki ja kanava pois tmv.. Kotia passitti mut itkevänä. Muutaman tunni kärsin olla ja palasin n. klo14.30 kovissa supistuksissa. Kalvot ne puhkas taas. Tyttö syntyi 17.45. Ponnistus 6min, jälkeiset 15 min.
Molemmissa synnytyksissä oli epiduraali ja ekassa lisänä kohdunkaulanpuudutus epparin takia. Ja tietty ilokaasu. Eka tytöltä murtui solisluu ja toka tytöllä oli vihreä lapsivesi, jonka vuoksi ponnistuvaihe pitkittyi, ku pään jälkeen piti pidättää, kun imivät hengitystiet vauvalta.
En siis osaa kuvitella teitä, joilla ollu esim yli 15min ponnistusvaihe . Se on aikamoista touhua ja mulla toi 11min yhteensä kahessa synnytyksessä ollu oikeen passeli. Tokihan sitä ei voi valita itse..toivoa kyllä, että tämäkin yhtä nopeesti tulis.
Ja nyt osaa sen verran tietää, että JOS vedet menee luonnollisesti, sitten on kiire, koska pari tuntia menny molemmissa, tokassa vaa muute tunti, kun syntyvät kalvojen puhkasun jälkeen..ja täältä ajelee sen tunnin KYSiin :/ . Uskon suht nopeaa synnytystä, eli ei yli 10h ainakaan. Eka tais kestää 11h ja toka 9h..ku laskivat niistä supistuksista, kun alko aukomaan. Ja plaaplaa..pitkästytte. Mielellään noita muistelee, on se vaan nii hieno kokemus, aina. Toivoa vaan täytyy, että kaikki sujuu ongelmitta.

 

Siruko meilläkin syntyi tuo esikoinen suunnitellulla sektiolla perätilan ja ahtaan lantion vuoksi, alatiesynnytystä ei edes harkittu. Samalla kun perätila todettiin joskus rv38+, lääkäri totesi että kääntämistä ei kannata edes yrittää ja kävin lantioröntgenistä. Kun soittelin tuloksia, sanottiin vaan että ahtautta on ja sektio on maanantaina kello 9. Joten eipä tarvinnut paljon asiaa itse pohtia... taisin sitten olla niin toivoton tapaus.

Sektio itsessään meni ihan ok ja vauva oli ulkona nopeammin kuin olisin ikinä uskonut. =) Mutta mulla tuli siitä komplikaatioita, jäi joku suoni vuotamaan vatsanpeitteiden väliin. Kivut oli kamalat ja uudella leikkauksella täytyi sitten korjata asia. Varmaan johtuen toisesta leikkauksesta, toipuminen oli sitten todella hidasta ja tuskallista. Mutta hyvä puoli koko jutussa oli se, että vauvalle ei tullut mitään ongelmia missään vaiheessa. :heart: Mieluummin näin päin, kuin että olisin riskeerannut vauvan terveyden alatiesynnytyksessä.

En vielä tiedä tulevaa synnytystapaani tällä kertaa, se selviää rv37 tienoilla tehtävässä synnytystapa-arviossa. Vauvan tarjonta sen aika pitkälle määrää... toivon että ei ole toista sektiota edessä, mutta jos näyttää riskialttiilta synnytys, niin mieluummin otan ne riskit itseeni kuin vauvaan liittyen. Silti, ajatuskin toisesta sektiosta hirvittää...

No, toisaalta nuo komplikaatiot on kuitenkin aika harvinaisia, ja epätodennäköistä on että osuisi kohdalle toisenkin kerran. Joten ehkä toipuminenkin olisi tällä kertaa vähän inhimillisempää.

Vinkkinä: pyydä leikkauksen jälkeen lääkäriltä resepti särkylääkkeisiin. Niitä tulee kulumaan, ja reseptillä saa paljon halvemmalla... harmittaa kun en itse sitä tajunnut aikanani :kieh: Niitä kannattaa kyllä syödä ihan suosiolla, että pystyy paremmin liikkumaan, silloin toipuminenkin on nopeampaa.

 

Nopeesti riipustelen jotain ennen nukkumaanmenoa...

Minnuu on ruvennu jännittämään tuo synnytys, kun siihen on enää 3kk Kipua pelkään eniten ja sitä, että menee kontrolli käytöksestä, kun koskee niin kovasti :ashamed: Silti on kiva lukea kaikenlaisia synnytystarinoita, myös niitä, missä kaikki ei mennytkään ihan putkeen.
Miulla on tuo Synnytä rentoutuneena- cd, mutta eipä sitä ole tullu kuunneltua, ukko siitä eilen muistutti...

Kauhea väsymys kokoajan |O Oon taas työharjottelussa ja joka aamu meen 7.30 töihin. Pitää nousta aikasin, kun työmatkaan menee reilu 30min ja on pakko olla aikaa syödä aamupalakin, vaikka en yhtään ole aamupalaihmisiä. Sitten, kun vielä on tällänen iltakukkuja niin jää yöunet tosi vähiin
Kohdussa on ruvennu taas tuntumaan repäsykipuja :snotty: Alavatsalla tuntuu työpäivän jälkeen kiristystä ja ylösnoustessa repäsee TOSI kipeesti jostain nivusten seudusta tai kohdunpohjasta (?), keskellä mahaa tuntuu pistävä kipu. Luuliitos on myös ruvennu vaivaamaan, samoin peräpukamat on kipeet :ashamed: Nice...

Valivali....

Kiin ja My 26+1

 

Neuvolalääkäri eli oma gyne on nyt käyty. Oli kiva mennä sinne kun vika merkintä oli kesästä se keskenmenoepäily. Silloin mä olin toisella gynellä ja tää mun alkuperäinen oma gyne oli aatellut että olisin nyt uudestaan raskaana. Ilahtui kun kerroin että samaa raskautta edelleen elellään.

Vauva voi hyvin. Se availi suutaan just kun ultrattiin, sit se mutrusti suutaan. Mutta ei näyttänyt jalkoväliään!Eli ei tiietä vieläkään kumpi tulee. Mun mies, joka ei päässy mukaan tällä kertaa, epäili että tyttö tulee kun ei sukupuolta näy. Mulla taas on ihan poikafiilis..

Kohdunsuukin on tiukasti kiinni ja lähes ulottumattomissa, kohdunkaula tais olla 3 cm.. Istukka takaseinässä ja vauva oleili pää alaspäin. Ehtiihän se tossa vielä miljoonasti kääntyillä.

 

tere,

täällä valvoskellaan... Helmi potkuttelee niin kovaa, että välillä oikein koskeepi... NO, onpahan virkee tyttö! :heart:

Lueskelin silmäillen nuo jutut; oli tullu niin paljon tekstiä, mutten kyllä muista yhtään mihin kommentoida... Ei tainnu vissiin olla sit mitään erityistä asiaa mulla... :/ Oon roikuskellu muutaman päivän FaceBookissa: koukussa ollaan! :headwall: Onkos täällä muita nassukirjaan hurahtaneita?

Nyt nukkumaan,
vaikka väkisin... :wave:

evaellen & helmi 26+0 (?) en taida olla ihan kartalla...