EX-KERMIT

[Mervi83]

Heissuli vei.
Minä muistelen että tuo raja on 22rv (154päivää), mutta voin toki olla väärässä.. Mulla taisi olla seuraava neuvola 12.4 ja silloin oli tarkoitus tutkia lappuja ja ottaa sf-mitta, multa sitä ei ole vielä kertaakaan mitattu
tänään rv 22 alkaa ja tässähän tämä menee ollessa. eilen piti ovet paukkuen lähteä kotoa eri paikkakunnalle porukoiden luokse kun alkoi kotiolot niin kiristämään päässä. Piti päästä pian pois. Oli minulla muutenkin tarkoitus lähteä ja olla viikonlopun yli, mutta meni se iltapäivä häneksi niin sitten piti suutuspäissään lähteä ja en kyllä tiiä milloin olen menossa takaisin. Pitkä juttu...
Nyt siis oon äetteen ja isän luona koiran kanssa ja äitin kans lähdetään kaapunnille ja sitte siskon kans shoppailemaan.
Tuttavalla on hoitopöytä myytävänä niin meinasin sen ostaa pois. mullahan olisi hoitotaso, mutta en mistään löydä sopivan hintaista lipastoa sen tason alle, joka olisi sopiva myös kooltaan, niin sama ostaa koko pöytä puolet halvemmalla kuin pelkkä lipasto.=) samalla sitten tutkailin vauvanvaatteita ja mukaan lähtikin pari kassillista. *hups* mie oon tällä viikolla vähä innostunut et myö varmaan kohta hukutaan vauvanvaatteisiin =D heillä olisi myös turvaistuin myynnissä ja se on vielä harkinnassa.. pitäs katella muualta hintoja samanlaiselle istuimelle..
täällä citymarketissa huimat tajoukset, kun siellä oli sattunut pieni savuvahinko, niin kaikki vaatteet -50% kengät ja laukut -30% ja elintarvikkeet -10% piti sitte sieltä parit pikku vaatteetkin ostaa ettei ihan kaikki käytettyjä ole.
Pitää melkeen äitille sanoa et vaatetta ei sitte ainakaan näillä näkymin tarvi...
Mut jatkan palstailuja ja viestien lukua hetken ja sitte mennään.
Mukavia kuulumisia kaikilla.. en jaksa nimiä eritellä, mutta kaikki viestit on luettu
ainiin ja täälä on myös valkovuoto lisääntynyt raskauden myötä, kun ei haise pahalle, niin en kyllä meinaa huolestua asiasta. =)

Ootte työ kaikki muuten niiiiin ihania.. *sydän teille*


mervi 22

 

[Naks]

Heipä hei!

Ihana lauantaiaamu, arska paistaa ja lumet sulaa. Ollaan tässä miehen kanssa lähdössä shoppailemaan vauvalle viimeisiä tavaroita: tuttipulloja, tutteja, pinnasängyn suojusta jne. Niin ja osaiskohan sitä jo ostaa itsellekkin ne imetysliivit? Vaikka eihän sitä tiedä millanen povipommi sitä on parin kk päästä

Huomasin just jännä jutun, muutama (onneksi pieni) raskausarpi on ilmestynyt vain vasemmalle puolelle mahaa. Vauva köllöttelee just sillä puolella. Vois vaihtaa asentoaan pikkuhiljaa keskemmälle niin tulee tasainen raidoitus...

Parin viikon päästä alkaa synnytysvalmennukset. Lisäksi neuvolasta kysyttiin , jos haluaisin extrasession amk-opiskelijan kanssa, joka tekee päättötyötään. En tiedä, et onkohan siitä kamalasti hyötyä, meinaan vaan että jos vauvan hoidosta yms. luennoi opiskelija, jolla ei ole omia lapsia/käytännön kokemusta.

Nyt on meneillään ihan kamala pesänrakennusvietti, talokuumekin pukkaa päälle. Mieskin alkaa olla pikkuhiljaa innostunut tästä taloasiasta ja kyllähän sitä tilaa tarvitaan muutaman vuoden sisään vähän enempi. Ei vaan löydy sopivaa taloa ei niin mistään.

Rentouttavaa viikonloppua!

Naks 32+0

 

[Tuuli!]

Todellakin ihanan aurinkoinen lauantai on täälläkin! Tosin lumet ovat sulaneet täältä jo aikoja sitten. Minusta näyttää tulleen oikein tämänkin ketjun "aktivisti", vaikka vähäisinkin toivo hävisi tämän aamun vessareissulla; sieltähän se täti on taas tulossa. En voi sanoa, että olisin kauheasti odottanut, mutta jotenkin olin aavistanut asian. Mutta siis Tehis, limaopit ovat menneet perille (voisit lisätä cv:hen ansioituneesi myös tällä saralla...). Onnistuin siellä reissussa hyvin pelkkien limojen perusteella bongaamaan oviksen ja siitä kahden viikon päästä tuli täti, että on kai tässä edes jotain edistystä tapahtunut, kun kierrot alkaa säännöllistymään, vaikkei toivottua lopputulosta tullut vieläkään.

Vilkutukset takaisin Bellamaarialle ja Pikku2:lle! Ihanaa kuulla, että kaikki on hyvin! Ja Bellamaaria on tosiaan jo noin pitkällä, muistan niin elävästi ne viime syksyn dramaattiset tapahtumat. Ja kiitokset tsempityksestä! Mieli on nyt ihan hyvä, on ollut vain pakko vähän tuulettaa ajatuksia näistä vauvahommista ja hankkia uutta ajateltavaa, koska tästä projektista näyttää meidän kohdallamme tulevan pitkä, enkä halua, että se ahdistus ja ainainen odottaminen ottaa pääosan elämästämme. Ja Sämpyllekin kiitos työpaikkaa koskevista onnitteluista En ole vielä ottanut yhteyttä lääkäriin, koska olimme tosiaan ulkomailla ja halusin katsoa vielä, että miten tämä kierto menee. Nyt aion alkaa tässä kumminkin kartoittamaan, että mihin klinikalle ottaisin yhteyttä, että kevään/alkukesän aikana saataisiin perustutkimukset tehtyä.

Jok Tehis kerroitte lapsille? Ja Jazz kertoi äidilleen? Nyt lähden ulos reippailemaan ja illalla pääsen Kapriksen tapaan syömään vähän synttärikakkua kummipojan synttäreillä. Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Tuuli

 

[Tehotyttö.]

Pikainen tervehdys aurinkoiseen lauantaipäivään
Aivan ihana keli. Lähden tästä kohta isännän kanssa vähän pihalle siivoushommiin. Täyyy olla itkuhälytin mukaan, kun poju meni just päikkäreille.
Vinkki vinkki. On muuten ollut hyvä hankinta tuo itkuhälytin! Meillä kun on kaksikerroksinen talo vielä, niin ei todellakaan kuulu äänet alakertaan makkarista. Ja ulkonukutuskin on vauvelilla helpompaa, kun on tuo vehje olemassa.

Voi harmi Tuuli, että tätönen saapui :-(
Mutta tosiaankin hieno juttu, että oviksen pystyt bongaamaan.

Meillä ei vielä lapsille olla kerrottu. Kun tajusin, että siinä on yksi pieni MUTTA. Minä olen töissä siis naapurikunnassa, työmatkaa n. 30km. Kuinka ollakaan meidän esikoisen opettajan poika on minun luokalla Pikku vaihturit siis... Esikoinen ei lärpätä, mutta tuo keskimmäinen ja tiedän, että tieto leviää tosi nopeasti kuitenkin myös esikoisen opettajalle, jolloin on vaarana mennä tieto myös minun oppilailla. Tosi selkeätä, eikö? Ja en haluaisi todellakaan vielä omille oppilaille asiaa paljastaa pitkään aikaan. Voi olla, etten kevään aikana ollenkaan. Pitäisi keksiä siis konsti miten tuon neitokaisen suu pidetään supussa. Sitten voi kertoa.

Nyt pitää kiitää. Voipi olla, etten kovin ahkerasti tässä jatkossa ehdi kirjoittelemaan. Lukemassa yritän kuitenkin käydä.

Tehis rv 11+6

 

[Naks]

Kertokaapa miten suhtautua todella läheiseen ystävään, joka kärsii lapsettomuudesta. Tiedän, että hän on vilpittömän onnellinen meidän puolestamme ja itsekin ymmärrän hänen tilanteensa hyvin, tehtiinhän mekin ekaa melkein vuosi ja sitten tapahtuikin kamalia.

Nyt tuntuu, että en halua hehkutella raskaudestani aivan mahdottomasti ystävälleni, mutta toki puhumme paljon aiheesta. Hänestä on tarkoitus tulla tietenkin yksi lapsemme kummeista.

Suoraankaan en haluaisi kysyä, että ahdistaako mun raskaus häntä jotenkin tms. Joka kuukausi tiedän hänen kuukautisensa tulot tarkkaan ja niistä raportoidaan kyllä

Mutta kysymys kuuluu; miten olla mahdollisimman kannustava ystävä lapsettomalle, kun itse alan olla loppusuoralla raskauteni kanssa? Olen kannustanut pariskuntaa hakeutumaan tutkimuksiin ja tsempannut uuteen kiertoon Mutta olisikos muilla antaa käytännön vinkkejä?

 

[pikku2]

Naks: Meillä on yksi 4v. poitsu ja toista yritetty kolmisen vuotta.. joista vuoden verran ollaan oltu fermedi-klinikan vakiovieraita.. Pakko sanoa, että nämä raskaus ja lapsettomuus on aika arkoja asioita, mutta rehellisyys on kuitenkin mielestäni tärkeintä.. Tietysti me ihmiset ollaan yksilöllisiä ja niin myös tunteemme.. Itselläni oli vaikea suhtautua lähisukulaisen raskauteen vain silloin kun itse olin kokenut keskenmenon keinohedelmöityksellä pakastealkiosta aikaan saadussa raskaudessa.. Nyt olen menossa raskaudessa 10+2. Jutelkaa ystäväsi kanssa ja kysy aivan suoraan: Mitä mieltä ystäväsi on raskaudestasi.. ja miltä hänestä tuntuu.. On totta, että hän on aivan varmasti onnellinen puolestasi, mutta voi olla että samalla myös haikea omasta puolestaan.. Minulle itselleni vaikeinta oli isojen masujen "seurassa" oleminen.. mutta vauvat olivat koko ajan ihania..

Tulipas saarna.. en tiedä oliko mitään päätä tai häntää..

Pikku2 10+2

 

[Tehotyttö.]

Mukavaa palmusunnuntaita!
Onkos teillä virpojia käynyt? Meillä muutamia ja omistakin keskimmäinen kävi reissulla. Pikkumies tekikin ihan oman muunnelman tuosta kuulemastaan lorusta:
"Viivon vaavon, pitsa uuniin." :-D

En osaa tuohon Naksin pohdintaan oikein kommentoida mitään järkevää. Ei ole kokemusta. Nuo Pikku2:n pohdinnat kuulostivat järkeviltä.

Olin tänään tuntevinani ensimmäisen pienen harjotussupistuksen. Melkoisen aikaisin mielestäni! Tuo kohtu tuntuu kyllä mulla niin selkeästi. Olen varma, että siellä aamulla kovasti liikehdittiin. Varsinaisia tömähdyksiä tai hipaisuja ei tuntunut, mutta vaan sellainen fiilis, että myllerrys käy. Olen aina tuntenu tosi aikaisin liikkeet, että kait sitä kohta voi jo niitä pieniä potkujakin alkaa tuntea.

Nyt pitää jatkaa kotihommeleita.

Tehis rv 12 tai 12+4

 

[Naks]

Itseäni ahdisti raskaana oleva ystäväni, kun olin juuri itse saanut myöhäisen keskenmenon rv 22+3. Vähän aikaa meni, että osasin oikeasti olla onnellinen hänen puolestaan. Hän kysyi minua mukaan mm. mammavaateostoksille ja kysyi silloin suoraan, että ei kai tunnu pahalta. Sittemmin keskenmenoni ja tämä uusi raskauteni ovat vain lähentäneet meitä ystävinä, aikaisemmin olimme vain kavereita.

Mutta aikaahan siinä menee, että saa omat ajatukset koottua. Mutta lapsettomuushan on kyllä eri asia kuin keskenmeno, lapsettomuudesta voidaan kärsiä vuosia, ehkä loppuelämä Toki keskenmeno on ajatuksissa loppuelämäni ajan, en sitä koskaan unohda, mutta vielä surullisemaa olisi tieto siitä, että ei ehkä ikinä tule raskaaksi.

 

[Hoppu]

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa. Viikkoja jo 16 *US-KO-MA-TON-TA* )))

Itselläni kävi aika surullisesti lapsettomuushodoissa käyvän kaverini kanssa. Aloitimme tämän lapsi "projektin" melko samoihin aikoihin ja olemmekin saaneet toisistamme tukea vaikeina aikoina, minä keskenmenojeni ja hän epäonnistuneiden hoitojensa välillä.

Kun sitten kävin tässä raskaudessa ensimmäisen kerran ultrassa ja näin sen pikkuisen sydämen sykkeen olin pakahtua onnesta. Kerroin tietysti kaverille, jolta sain laimeahkon onnittelun. Sen jälkeen olen saanut pari töksähtävää tekstiviestiä, joista viimeinen päättyi "Hyvää jatkoa teille." En ole kuullut hänestä sittemmin. En tosin ole itseäni hänelle tyrkyttänytkään. Tuntuu todella pahalta hänen puolestaan kun tietää miten se katkeruus kaivertaa sisintä ((

Voin vaan toivoa että hän löytää jostain lohtua, sillä ilmeisesti minä en voi sitä hänelle tällä hetkellä antaa. Uskon että hän ottaa minuun yhteyttä uudelleen, sitten kun hän on siihen itse valmis. Vaikeammaksi asian tietysti tekisi se, jos kyseessä olisi todella läheinen ihminen jota tapaa väkisinkin.

Ehkä aiheesta on parempi puhua sitten vasta kun kysytään.. en tiedä.

Muuten lapsettomuudesta... olin valmis hyväksymään mielummin täydellisen lapsettomuuden, kunhan ei enää koskaan tarvitsisi kokea keskenmenoa. Olin NIIN väsynyt pettymyksiin.... Nyt vasta tajuan miten pohjattoman surullinen olinkaan. Lapsettomuuskin tuntui helpotukselta!

Näihin ajatelmiin..
Hoppu

 

[Mervi83]

Tohon Naksin pohdintaan en voi muuten kertoa, kuin että oma siskoni ei ole tullut yrityksistä huolimatta raskaaksi ja hän ei osaa olla onnellinen minun puolesta, joka itsestäni tuntuu pahalta. Ei olla suuresti puhuttu asiasta (molemmille hieman kiusallista, etenkin siskolle), mutta nyt perjantai-iltana hän sanoi vaan sen, että häntä harmittaa kun ei omalle siskolle voi puhua kunnolla ja ettei voi olla onnellinen minun puolesta koska itsellä takoo päässä, että miksei hän ole raskaana vaan kaikki muut. Hän sanoi myös että jos se ei olisi omalla kohdalla ajankohtaista niin varmaan olisi iloinen, mutta kun heillä on yritystä ollut varmaan sen 1,5vuotta jos ei pidempäänkin, että tulee olo, että miksi kaikki muut... Toisaalta ymmärrän siskoani, mutta toisaalta tuntuu todella pahalta, että ystäville (ja vähemmän ystäville) voi kertoa paremmin kuin omalle siskolle.
Aiemminkin olen kehoittanut tutkimuksiin menoa, ja nyt hän vasta kertoi että hän on jo käynyt, että enää miehen vuoro. Olin aika ylpeä koska hän on sanonut että pelkää tutkimuksiin menoa, että jos sieltä kuulee jotain lopullista ja pysyvää lapsettomuudesta. Että minulla tämä tilanne on ihan lähellä...

Muuten on vointi hyvä. Pitää palstailla pari foorumia ja sähköpostit vielä niin kirjoittelen paremmalla aikaa enemmän, luin kyllä taasen kaikki =)

mervi 22+1

 

[Jazz.]

Hyvät huomenet teille kaikille!

Olipas taasen viikonlopun aikana tullut paljon tekstiä ja syvällisiä pohdintoja.

Tuohon Naksin tilanteeseen en kyllä osaa sanoa juuka enkä jaata. Hyviä kommentteja oli tullut monelta. Todella hankala tilanne kaikin puolin, riippuu niin ihmisestä miten asiaan suhtautuu.

Hopullakin on aika ikävä tilanne kaverinsa kanssa. Toivottavasti aika tekee tehtävänsä ja ystäväsi saa surunsa surtua, jonka jälkeen hän pystyisi mahdollisesti olemaan taas ystäväsi. Mutta mikäli näin ei käy, on se sitten ystäväsi valinta. Olet varmasti tehnyt parhaasi ystävyytenne elvyttämiseksi ja olen sitä mieltä ettei loputtomiin voi joustaa ja ymmärtää.
Kaikkien ystävyyksien ei ole ilmeisesti tarkoitus jatkua läpi elämän. Minua helpotti suunnattomasti kun tajusin tämän asian käytyäni läpi pari aika kuluttavaa ystävyyssuhdetta, jotka sitten ajan kanssa vain lopahtivat.

Mervilläkin on hankalaa siskonsa kanssa. Teillä on onneksi nyt keskusteluyhteys avattu, joten toivotaan että tilanne siitä helpottuisi ja siskosi pystyisi jälleen uskoutumaan sinulle. Toivotaan myös että he saavat avun lapsettomuuteensa.

Hoppu kirjoitteli jatkuvien pettymysten kestämisestä. Tiedän tismalleen tunteen. Minäkin olen vasta jälkikäteen tajunnut kuinka loppu ja rikki sitä olinkaan. Oli todella kuluttavaa elää sitä tunteiden ja hormonien vuoristorataa. Kummasti sitä vaan jaksaa rämpiä kun on pakko.
Sullakin on jo huima määrä viikkoja kasassa. Hienoa! Kohta voit odotella ensimmäisten liikkeiden tuntemista, ihanaa!

Tehikselle tuli tenkkapoo kertomisen kanssa. On varmaan hyvä miettiä miten hoitaa tämä asia mahdollisimman diplomaattisesti. On tosi ikävää jos iloinen perhetapahtuma vuotaa julki jotain muuta kuin toivottua kautta.

Tuulille tuli tätönen kylään, ei kiva. Lohtuhalaus! Kiertosi on kuitenkin jo normaalilukemissa, joten jotain hienoa ikävässäkin asiassa! Koska muuten aloitat uuden työsi?

Kiitos Bellamariia onnitteluista elämäntaparempan johdosta. Jeps, "muutama" liikakilo on kertynyt tässä vuosien varrella ja olen nyt yrittänyt pitää painoni kurissa. Hyvin on tähän mennessä sujunut.
Kelan papruihin saitkin jo vastauksen, mutta tuohon menkkakipuiluun. Mitäs siihen nyt keksisi syyksi... onko myös virtsatieinfektio suljettu pois? Sehän oireilee monesti raskauden aikana noin aiheuttamatta normaalia kirvelyä virtsatessa. Muita syitä en oikein keksi, muiden mainitsemien liitos- tai kasvukipujen & supistusten lisäksi. Toivottavasti ei kovinkaan kauheasti sinua vaivaa, ikävää jos koko ajan kipristelee ja jomottaa. Tsemppiä sinulle!

Mitenkäs Sämpy, vieläkö sukkapuikko majailee alapäässä? Toivottavasti ei, on nimittäin aika ikävän tuntuinen juttu.

Maaria se nukkuu ja nauttii äippälomastaan, ihanaa! Nyt on kyllä teitä kaikkia ä-lomalaisia hellitty oikein ihanilla keleillä.

Kapris on nauttinut suklaakakkua viikkiksenä, nami! Minäkin söin pullaa ja juustokakkua kavereiden luona, joten don't worry vaikket ole pysynyt tiukasti kuurilla. Sulla ei muistaakseni mitään paino-ongelmaa ollutkaan, joten senkin puolesta saat nauttia potematta syyllisyyttä.

Me ollaan nyt kerrottu vanhemmille ja aika monelle kaverillekin viikonlopun aikana. Yllättäen olen osannut olla kyynelehtimättä ja joka kerta on jännittänyt yhtä kovasti kertoa. En tiedä kyllä miksi. Kaikki kun tietävät taustat ovat olleet tietty todella onnellisia. Olen myös todella läheinen äitini ja siskoni kanssa, mutta en ole tästä raskaudesta heille kertonut aiemmin koska en ole kerta kaikkiaan raaskinut kuormittaa heitä surullisilla uutisilla. Onneksi olen tällä kertaa päässyt kertomaan mukavia uutisia!
Äiti vaikutti jotenkin yllättyneeltä, tilanne ei ollut kaikkein luonnollisin koska mun mies morsetti koko ajan että kerro, kerro ja totta kai äiti vaistosi että jotain on tekeillä ja tietty ihmetteli että mitä. Sitten jouduin sen asian vain töksäyttämään kun kyllästyin ukon merkitseviin katseisiin ja nilkkaan potkimiseen. Miestä jännitti vielä enemmän kuin mua... Hassu!

Ja nyt saatte luvan kanssa pitää mua ihan höyrypäänä, mutta mä olen lähes satavarma että tunsin vauvelin liikkeet viikonloppuna. Illalla kun menin maate pötköttelin hetken selälläni ja pidin kättä masun päällä. Kämmenen alla oli paineen tunne, en osaa oikein tarkemmin kuvailla, ja tämä "tunne" siirtyi. Sen jälkeen tuntui kun masu olisi kääntynyt jonka jälkeen tuntui pienen pieni hento muksahdus kun oikein paino kättä kohtua päin. Ei voinut olla pelkkää ilmaa joka kulki suoliston läpi, se tuntuu nimittäin ihan erilaiselta... =/ Seisaaltaan ei ole mitään tuntemuksia. Mun ensisynnyttäjäkaverini tunsi ekat liikkeet viikolla 15 mahallaan maatessaan, joten kai tämä on nyt sitten ihan mahdollista? Tai sitten mulla on maailman vilkkain mielikuvitus....

Väsyttää ihan hirveästi. Eilinen päivä meni kyläillessä ja päivän päätteeksi olin vielä pari tuntia pyykkituvassa pyykkäämässä. Huh. Aamulla heräsin jo 5.30 vaikka olisin saanut nukkua vielä hetken. Höh sentään. No, eiku ylös ja töihin.

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille ja hyviä vointeja!

T. Jazz rv 13 (HUI!) Niin, huomenna aamulla on sitten np-ultra, jännää!

 

[sämpy]

Maanantaita,

Olipas vilkasta keskustelua viikonloppuna. Itse kävin täällä vain taustailemassa, kun keskityttiin tekemään ukon kanssa hommia. Mies laittoi pihaa ja minä siivosin kaappeja. Pitäisi päättää mihin nuo vauvan vaatteet oikein sijoittaa.

Niinhän se tosiaan olikin, että rv 22 on jo oikeutettu ä-lomaan. Hyvä Mervi, että korjasit mua. Onko BM:llä 'supistelujen' syyt selvinneet?

Tätipahoittelut sinulle Tuuli. Hienoa kuitenkin kuulla, että olette selvittämässä asioita. Eikös kuitenkin yleensä niin käy, että kun on vaihtanut työpaikkaa ja jättää vauvahaaveet vähän taka-alalle, niin sitten plussa tulee tikkuun Toivotaan ainakin niin.

Tästä pääsemmekin Naksin pohdintoihin. Oon samaa mieltä pikku2:n kanssa, että kannattaa ottaa asia suoraan puheeksi. Itselläni on ehkä kokemusta molemmista puolista, kun keskenmenoni jälkeen eräs kavereistani ilmoitti olevansa raskaana. Kaverini on todella helposti raskautuvaa tyyppiä ja me taas tuossa vaiheessa oltiin yritetty 1.5 vuotta. Totta kai omat fiilikseni olivat katkerat, mutta kun ajattelen kaveriani, niin mitäpä muuta hän olisi voinut tehdä. Hän ei tiennyt varsinaisesti yrityksestämme, mutta vaistosi varmaan tilanteen ja toisaalta jos hän olisi jättänyt kertomatta, niin ei sekään olisi minusta mukavalta tuntunut. Ja eihän se siis kaverini vika ollut. Ajoitus ei vain ollut paras mahdollinen minun kannaltani.

Tulin tilittäneeksi tämän tilanteen toiselle kaverilleni, joka on ollut siitä asti tietoinen yrityksestämme ja nyt minä olen raskaana ja he yrittäneet puoli vuotta. Omasta puolestani helpottaa se, että hän tietää raskautumisen olleen meille vaikeaa. Kuitenkin kun hän ilmoitti tilanteestaan, niin kieltämättä minullekin tuli hieman varovainen olo, että mitenkäs asiaan tulisi suhtautua. Olen kuitenkin kiitollinen, että hän kertoi asiasta, koska nyt voin ymmärtää häntä paremmin, jos häntä harmittaa meidän tilanteemme. Ja toisaalta uskon hänen tietävän saavansa tukea minulta, mikäli heille ei rupea kuulumaan raskautta.

On aina helppo sanoa jälkeenpäin, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ja omaa kaveripiiriäni ajatellen on normaalimpaa, että raskautuminen on kestänyt pikemminkin liki 2v kuin, että se olisi alkanut heti. Toisilla on mennyt kolmekin vuotta. Ehkä tästä asiasta jotain lohtua sinulle, Tuuli. Ja minun kaveripiirini keski-ikä on 30+.

Tulipas vakavaa tekstiä heti näin maanantaiksi Tehiksellä tosiaan hankala tilanne kertomisen kannalta ja Jazz on kertonut läheisilleen. Joko Jazz oot miettinyt, milloin meinaat töissä sanoa? Ja liikkeitäkin on kumpikin 'tuntenut'. Miksei se voi niin ollakin, varsinkin kun teillä ei ole ensimmäinen raskaus kyseessä ja tiedätte miltä ne liikkeet tuntuu. Tsemppiä Jazz muuten np-ultraan! Tällä viikolla oli muitakin ultrakuulumisia odotettavissa.

Kiitos kysymästä Jazz, sukkapuikko on vakiovieras alapäässäni Rupeaa menemään hermo, kun ei ole mitenkään mukavammista päästä tuo tunne. Yölläkin siihen herää. Liikkuuko teillä muilla muksut kovin tai onko liikkuneet? Mä en tiedä mikä tuota meidän vauvaa vaivaa, mutta tuntuu, että se ei ainakaan nuku missään vaiheessa. Ja nyt ne liikkeet on niin voimakkaita, että ne tekevät todella kipeää ja niihinkin herää yöllä. Viime yönä ajattelin, että vauva tulee vatsanahan läpi justiinsa.

Hyvää alkanutta viikkoa
toivoo sämpy 35+5

 

[Maaria.]

Pikaisesti kirjoittamassa tänne...

(.) ei ihmeempiä vieläkään, tänään ollaan kuitenkin jo täysiaikaisia 37+0!! Mitään tuntemuksia synnytykseen liittyen ei tosin ole, mahankovettumissupistuksia, muttei muuta...

BM saikin vastauksen siihen äitiyslomapapereihin, meillä ne täytettiin neuvolassa kun 22 viikkoa oli tullut täyteen.

Nyt pitää mennä ripustamaan pyykit ja sitten lähteä neuvolaan, vaihteeksi - siellä kun saa käydä nyt viikon välein.

Aurinkoista maanantaita kaikille!!

Maaria 37+0

 

[Jazz.]

Pikaisesti ja pelkästään omaa napaa.

Nyt olen AIVAN varma että tunsi liikkeet. Söin hetki sitten suklaapusun (hyi minua, oli ÄLLÖmakea ja nyt tekee pahaa, mutta se on sivuseikka, enpä syö niitä enää . Mutta asiani liittyi siis tuohon, että hekten päästä alkoi alamasulla tuntumaan pientä hentoista mutta selkeää sarjatykitystä... Istuin hiema lysyssä, jolloin tila kävi ehkä ahtaammaksi vauvalle ja tästä syystä liikkeet tuntuivat selkeämmin. =)
Taisi vauveli tulla sokerihumalaan. Hassu tunne!

 

[Tehotyttö.]

Pikainen morjestus ketjuun!
Eka työpäivä takana. Kyllä väsyttää Mulla melkoinen työmaa, kun sijaisella ollut vähän höllempi tuo ote noihin tenaviin. Nyt laitetaan mukelot ojennukseen.
Pää on melkoisen tyhjä, joten mitään järkeviä kommentteja ei ole luvassa. No, siihen olettekin jo tottuneet :-D

Kyllä Jazz siltä kuulostaa, että tosiaan liikkeitä jo tunnet <3
Tosiaan mulla samanlaisia aavistuksia, mutta en vielä virallisesti sano tuntevani liikkeitä. On tuota kokemusta sen verran, että tosiaan tietää mitä odottaa :-D

Palailen paremmalla ajalla joskus eli kesäkuussa ;-)
Mukavaa viikon alkua!

Tehis rv 12+1

 

[Maaria.]

Jazzille vielä tsemppitoivotukset huomiseen np-ultraan!
Tuuthan kertomaan uutiset sitten meille

 

[Jazz.]

Heippatirallaa!

Kiitos ultratsemppauksesta kaikille! Hyvinhän siellä näytti asiat olevan. Niskaturvotuksen maksimitta oli 2,3cm kun hälytysarvo meidän masukaverin mittojen mukaan olisi 2,7. Laiska oli liikkumaan, kuten siskonsakin aikanaan. Jouduttiin heiluttelemaan masua ja mehunkin join kesken kaiken, mutta ei se hirveästi vaikuttanut kaveriin. Rauhallisesti siellä käänteli kylkeään ja oli aivan kippurassa, kuperkeikka-asennossa. Kätilön mukaan kaikki oli kuitenkin ok, kommentoi että sama ongelma on ollut sinä aamuna lähes kaikilla ultrattavilla, liekö sitten pilvinen sää vaikuttanut myös masuasukkaiden vireyteen?

Vauveli vastasi viikkoja 13+4 (menkkojen mukaan 13+1), mutta laskettua aikaa ei kuitenkaan sen perusteella muutettu. Huonosti saatiin kuvia kun hän oleili siellä lähinnä selkä meihin päin. Yhden kuvan perusteella kätilö tuumasi, että vauvalla on jykevä leuka, mutta en sano mitään kun en... lause jäi kesken, mutta meille jäi nyt sellainen käsitys että hänen arvion mukaan meille on mahdollisesti tulossa poika... saapi nähdä. Miehen mielestä vauveli näytti ihan pojalta, mutta minä en kommentoi. No, me mennään 4D-ultraan jossain vaiheessa, joten siellä se sitten viimeistään selviää.

Sämpy kyseli olenko miettinyt töissä kertomista. Hirveästi tekisi nyt mieli kertoa lähimmälle työkaverille, mutta en taida viitsiä. On ikävä asettaa hänet tilanteeseen, jossa hän joutuisi asiaa salaamaan. Yritän sinnitellä vielä hetken ja odotan sitä kun meillä jossain vaiheessa (toivon mukaan pian) on kehityskeskustelut. Siellä voisin sitten kertoa asian laidan. Mutta mikäli tässä masu alkaa kovasti pyöristymään, on totuus kerrottava aiemmin.

Tehis ei sitten virallisesti tunne liikkeitä, höpsö olet. =) Rankalta kuulosti työpäiväsi, mutta eiköhän lapset pian totu uuteen kuriin. Minkäs ikäisiä lapsia opetat? Käy nyt kuitenkin välillä kertomassa kuulumisia, ettei tarvitse ihan kesäkuulle asti odottaa.

Kaikille kovati terkkuja ja ihanaa päivää. Nyt täytyy kiriä aamupäivän tekemättömät työt että pääsen kotiokin tänään.

Jazz rv 13+1

 

[Tuuli!]

Onnea Jazz! Ihana juttu

Onnittelen myös Ruusaa hyvistä ultrakuulumisista nyt tällä puolella! Tuolla Kermiteissä on nyt joku ottanut oikein asiakseen kertoa, miten kauan keskenmenoa pitää ja saa surra ja kuinka kauan siinä ketjussa olisi hyvä kirjoitella, joten en taida sinne nyt viitsiä mitään kirjoittaa, kun taidan olla jo pahasti yliaikainen...Ei vaan on siellä hyviäkin kommentteja tullut vastineeksi.

Ja Sämpylle vielä erikoiskiitos lohdutuksesta. On aina kiva kuulla, ettei ehkä itse olekaan mikään outolintu. Minulla itselläni on tuttavapiiri myös tuota 30+ ja lähellä 40, mutta kun muilla on tuota jälkiasvua siunaantunut siinä alle kolmenkympin. En tiedä, onko kenelläkään heistä ollut vaikeuksia lasten saannissa, ei ainakaan kukaan ole koskaan puhunut semmoista.

Oikein mukavaa päivän jatkoa kaikille!

Tuuli

 

[Omppu75.]

Jazzille sylintäydeltä ansaitsemaasi onnea!!

Kiitos Kirpullekin onnitteluista! Nii, mun "ei pitänyt" listautua yhtään mihinkään eikä muutenkaan antaa itelleni valtaa koko raskauden ajattelemiseen, mutta.. on toi työpari saikulla ja meinaa olla vähän liikaakin aikaa miettiä oman navan alapuolisia juttuja . Ei se hittolainen voi se keskenmeno siitä olla kiinni, että uskaltaa myöntää olevansa raskaana puhumattakaan siitä, että iloitsis asiasta! Menee kesken jos menee, ei sitä voi ite aiheuttaa. Tähän lopputulokseen olen tullut. Itketään sitten, jos on syytä itkeä ja toivottavasti tietysti ei.

Taistelutahtoa lisää se, että rakas ystäväni kertoi tänään odottavansa vauvaa yhdeksännellä viikolla, meillä on kuukausi eroa lasketuissa ajoissa. Kyllä ihan tuhatvarmasti kirpaisee potenssiin 2 jos mun raskaus ei nyt onnistukaan, taaskaan, mutta kuten sanottu, en aio sitä nyt etukäteen tämän enempää ajatella.

Huippuihanaa odotusaikaa teille kaikille

 

[Kirppu!]

Joku muukin on (muka) tuntenut vauvan liikkeitä... Nimittäin minä olin tänään ja eilen tuntevinani liikkeitä. Just silleen vähän lysyssä istuessa. Ensin ajattelin että masussa vain kuplii, mutta sitten niitä vaan tuli ja tuli ja olin lähes varma että tunsin liikkeet. En tiedä vaikuttaako asiaan se että olen tosi hoikka? Tai sitten vaan kuvittelin kaikki. Kohdun koon tunnen ihan selvästi ja siellä yläreunassa tuntui liikkeet varmaan parin minuutin ajan. Mulla tosin viikkoja vasta 11+2...

Noista km + raskaus -jutuista. Mulla paras kaveri (tai niin luulin) oli juuri samoilla viikoilla raskaana kun minä ja kun km tuli niin hän vaan kuittasi asian että "turhaan siinä murhedit kun teillä on jo yksi lapsi. Ja aikaa on yrittää lisää". Kertaakaan ei kysynyt mikä mun olo on tai mitään. Sen koommin ei ole kysellyt raskautumisyrityksestä tai mikä on olotila muuten. Aina kyllä muistaa omasta olostaan kertoa ja he aloittivat koko kämpän remontin kun raskaus varmistui. Ja muutenkin aika korkealentosta se niiden odotus. Minä olen aika loukkaantunut vieläkin, vaikka yritän pitää yhteyttä lähinnä sen takia että on esikoisen sylikummi. Ei ole muuten häntäkään käynyt katsomassa (vaikka on ollut jo kohta 2kk sairaslomalla ja ensi viikolla jää äippälomalle) vaikka matkaa on sellanen 50km. Ottaa kyllä rankasti päähän. Ajattelinkin etten tästä raskaudesta hänelle kerro ennenkuin on ihan pakko!!!

No, nyt pitää lähteä sohvalle rentoutumaan ja lukemaan uutta kaksplussaa joka tuli tänään. Ja ehkä vähän herkuttelemaan Noora-karkeilla (suklaata+lakua) nam! Oletteko maistaneet (keltaisia ja mustia palloja)???

Kirppu
rv 12

 

[Kirppu!]

Ainiin, Jazzia piti vielä onnitella ultrakuulumisista...

 

[Jazz.]

Kiitos ihanaiset ja rakkaat kamut onnitteluista!

Tuuli, tosi kivaa kun käyt täällä meitä moikkaamassa! Mulla on ollut ihan ikävä sua ja käynkin säännöllisesti taustailemassa WABeja lukeakseni kuulumisesi. Koska muuten aloitat uudessa työssäsi? Hienoa että päätitte jatkaa yrittämistä uudesta työstä huolimatta. Toivon kovasti että positiivisuuden aalto elämässäsi toisi myös sen positiivisen r-testituloksen että saataisiin susta ihan pysyvä kirjoittelukaveri. Halauksia kovasti!
Minäkin luin tuon kermit-ketjun ja oli aika ikävä asenne vierailevalla kirjoittajalla. Onneksi niitä rohkaiseviakin viestejä oli tullut joukkoon. Paha mieli jäi minulle ja voisin kuvitella ettei kukaan taustailija nyt ainakaan uskalla liittyä seuraan. Harmi että meidän ketju taitaa painua unholaan kun aktiivisimmat kirjoittajat ovat siirtyneet muualle.

Ruusalle onnittelut hienoista ultranäkymistä! Tervetuloa tänne kirjoittelemaan kunhan kerkiät.

Ompulle kovasti onnea tässäkin ketjussa! Ihana ja tismalleen oikea asenne sulla on, ei sitä mahdollista keskenmenoa kannata etukäteen murehtia vaan pitää iloita uudesta elämän alusta niin kauan kun voi, ja ehdottomasti toivotaan että päästään iloitsemaan sinne eräpäivään asti.

Huh, olipas Kirpun kaverilla ikävä asenne. Helppohan se on tuolla tavalla kommentoida kun on itse raskaana. Syvä huokaus, ihmisten asenteita on välillä kovin vaikea ymmärtää. Kait se on jokaisen oma asia miten keskenmenoon suhtautuu ja kuinka sitä suree. Yksi olemassa oleva lapsi ei välttämättä vähennä surua yhtään. Olet hieno ihminen kun yrität jättää hänen kommenttinsa omaan arvoonsa ja yrität ylläpitää ystävyyssuhdettanne!

Mutta, nyt taas töiden pariin, blaah.

Ihanaista päivää teille kaikille!

 

[Omppu75.]

Juu mullahan oli kans ton edellisen raskauden kanssa niin, että kun mulla meni kesken niin ystävä plussas, ja hän kehtas sitä sit hehkuttaa, vaikka on itekin kokenut muutaman keskenmenon. Sillon kyllä pisti vihaksi, että miten toinen voikin olla niin tahditon. No, hänellä osoittautui raskaus tuulimunaksi ja taas oltiin lähtöviivalla molemmat. Pakko tunnustaa, että kauheen pahoillani en hänen puolestaan ollut, tai siis olin tietenkin, mutta.. ymmärtänette. Nyt sit jännityksellä odotan, plussaako hän taas kohta puoliin! Meillä on ennestään pojat seitsemän viikon ikäerolla, että sikäli olis kolmas kerta, kun ollaan yhtä aikaa raskaana. Mutta ite en siis ikipäivänä lähde hehkuttamaan varsinkaan sellaiselle, jolla tiedän olevan ongelmia raskaaksitulemisessa tai keskenmenoja takana tms.. No täällä tietenkin vähän, mutta vähän eri juttu, eiks vaan?

 

[Omppu75.]

Kiitos Jazz =) Pidetään eräpäivästä kiinni!

 

[Omppu75.]

Höh. Ette ikinä usko, mitä mun mieleen nyt tuli.. aloin ajattelemaan, että hitto sentään, me on tahkottu lasta vaikeuksien siivittäminä jo yli vuoden, sitte toiset, jotka ei (mukamas) edes yrittäneet, onnistuvat siinä vaikka "ei pitänytkään". Rouvan piti mennä lokakuun alusta töihin ja moneen kertaan vielä sanoi, että kyllä olen töihin menossa ja mielelläni! Tuntuu, että nyt meni pohja meikäläisen odotukselta, kun toinen vielä kiilas eteen. Eikö oo KAUHEITA ajatuksia!!? Kehtaanko edes nimimerkillä tätä heittää...*häpeän itseäni* Huah, pakko oli vaan saada purkautua!