Huomenet!
Tulossa heti perään jatko-osa tuohon KIVA OLLA RASKAANA -sarjaan. Olisin sen voinut jo eilen kirjottaa, mutta ajattelin säästää tähän päivään.
Meillä huomenna luvassa reissu tuonne saaristoon. Isännän työkaverin 50-vuotisjuhlia vietellään jotenkin vähän epämääräisesti vesibussilla ajellen siellä sun täällä jne. Kutsu olisi koskenut koko perhettä eli ainakin osa lapsista olisi voitu ottaa mukaan. En kauaa sitä harkinnut, kun ilmoitin isännälle, että me lähdetään kyllä ihan kaksistaan, KERRANKIN! Olen mielestäni tänä kesänä yhden oikean lomapäivän ansainnut. Sitten vielä keksin, että mehän ei kutsutakaan hoitajia tänne meille, vaan viedään lapset jo tänä iltana mummilaan, kun lähtö on jo aikaisin huomisaamuna. Niinpä saataisiin tänä iltana viettää RAUHASSA OMASSA KODISSA kahdenkeskistä aikaa, HMMMM... ;-)
No niin, ja sitten pääsemme tarinan osioon Kiva olla raskaana...
Just joku aika sitten taisin isännällekin sanoa, että tässä raskaudessa ei ole vielä ollut HIIVATULEHDUSTA, PERÄPUKAMIA eikä SUONIKOHJUJA. Noista aina joku kombinaatio on joka raskaudessa tainnut olla
Niin, no arpokaapa siitä sitten mikä iski just tähän saumaan!!! :-/
Tietysti kauhean kutiseva hiivapimppi!
Olen sitä nyt yrittänyt lääkitä eilisen päivän juhlakuntoon. Ties vaikka vielä täksi illaksi johonkin malliin saataisiin...
Olisi kiva nauttia vielä tuosta seksistäkin, kun tuo kolo tuolta turvonneesta alapäästä löytyy. Kohta taitaa olla niin turpea, ettei enää löydykään
No, tämä hiivapimppikin on kyllä pienempi paha kuin oikein karmeat peräpukamat. Tuosta kolmosesta mulla tuli "vatsataudin jälkitautina". Ja oli oikein sellaset kunnon vuotavat, yäks. Kerran jouduin isännälle soittamaan vessan pöntöltä, että oletkos tulossa kotiin, kun pitäis esikoinen kuskata harrastukseen ja minä istun pöntöllä perä valuen... :-D Ei naurattanut tuokaan silloin! Eikä se meinannut millään lakata.
Ja kaikesta huolimatta olen aina tykännyt olla raskaana. Onneksi nuo on olleet aina sellasia hetkellisiä vaivoja! Ja kaikesta huolimatta mieskin vielä pitää vaimoaan haluttavana, nostan kyllä hattua :-D
Eilen tein muuten ensimmäisen vatsanympärysmittauksen. Sain vaivaiset 91,5cm vatsan korkeimmalta kohdalta.
Niksu, jostain syystä olisin esikoistasi pojaksi veikannutkin. Onkohan kuitenkin jossakin muistin syövereissä? Varmaan ollut puhetta, mutta tietoisesti en muistanut.
En osaa oikein finnineuvoja Tuulille antaa.
Ninniltäkin oli tullut sähköpostia, kiitos! En ole vielä vastaillut niihin mitään, kun mulla tökkäsi oma sähköpostikin. Taisi mennä salasana vanhaksi. Enkä kyllä olisi kerinnytkään vielä perehtymään tuohon oikein ajatuksella. Ehkä ensi viikolla...
Ei kerkiä enempiä, pitää mennä laittautumaan. Jos vaikka pienelle shoppailureissulle lähdetään...
Tehis rv 29+5