Jomille isot onnittelut! :heart: Teillä kun oli suuniteltu sektio niin sinun mies pääsi mukaan. Mun joutui odottelemaan hermorauniona synnärin puolella että kätilö meni vauvan kanssa alas kun mua jäätiin kursimaan kokoon. Mäkin sain spinaalin noin 6.lla yrityksellä ja siinä vaihdettiin vielä anestesialääkäriäkin välissä, lisäksi mulle tuli spinaalin seurauksena päänsärky, joka jouduttiin korjaamaan veripaikalla keskiviikkona kun en enää voinut nousta ylös pääkivun vuoksi ja menemään lastenosastolle hoitamaan vauvaa.
Meillä siis pikkuinen joutui lastenosastolle vielä sunnuntaina kun verensokeriarvot eivät näyttäneet hyvältä. Sain pienen vierihoitoon vasta torstaina puolenpäivän jälkeen ja eilen päästiin sitten kotiin kun kätilöt huomasivat että selvittiin hengissä ensimmäinen yö yhdessä. Nyt ollaan siis kotona. Sektiohaava jomottelee aina välillä ja tänä aamuna se oli niin kipeä että itkin vain kun en päässyt sängystä ylös. Siitä vaan kauhealla tuskalla ja irveellä oli noustava kun piti saada pienelle ruokaa. Meillä on "pakkoruokinta" vauvalle vähintään kolmen tunnin välein kun oli niin mini syntyessään. Imettäminen sujuu jo jotenkuten mutta annan silti aina lisäruokaa pullosta kun en tiedä minkälaisia määriä tuo pieni saa rinnasta. Pumppaamalla oon kyllä saanut aika hyvin suuntaa mut pelataan vielä varman päälle. Ihan ihmeellistä tää on, en mä viime lauantaina ajatellut kun käyrälle lähdettiin että meillä on seuraavana päivänä lapsi. Itku tulee aina välillä kun pientä katsoo ja toteaa että onneksi lähdettiin sairaalaan tai olisi voinut olla suuri suru edessä. Pakko kehua vielä että mulla oli maailman ihanin kätilö joka sattui vielä olemaan useamman päivän töissä peräkkäin ja piti musta todella hyvää huolta. Tiuhtille kiitos kauniista ajatuksesta tulla katsomaan, mutta et olisi edes vauvaa kyllä nähny kun lastenosastolle ei pääse kun vanhemmat.
Toivon teille kaikille todella mukavaa loppuraskautta! Käyn yhä lukemassa kuulumisia mutta todennäköisesti nyt hieman harvemmin. Yritän saada jossain vaiheessa laitettua kuvaa pikkuisesta.
Namppis ja pikkuruinen poika 6vrk
Meillä siis pikkuinen joutui lastenosastolle vielä sunnuntaina kun verensokeriarvot eivät näyttäneet hyvältä. Sain pienen vierihoitoon vasta torstaina puolenpäivän jälkeen ja eilen päästiin sitten kotiin kun kätilöt huomasivat että selvittiin hengissä ensimmäinen yö yhdessä. Nyt ollaan siis kotona. Sektiohaava jomottelee aina välillä ja tänä aamuna se oli niin kipeä että itkin vain kun en päässyt sängystä ylös. Siitä vaan kauhealla tuskalla ja irveellä oli noustava kun piti saada pienelle ruokaa. Meillä on "pakkoruokinta" vauvalle vähintään kolmen tunnin välein kun oli niin mini syntyessään. Imettäminen sujuu jo jotenkuten mutta annan silti aina lisäruokaa pullosta kun en tiedä minkälaisia määriä tuo pieni saa rinnasta. Pumppaamalla oon kyllä saanut aika hyvin suuntaa mut pelataan vielä varman päälle. Ihan ihmeellistä tää on, en mä viime lauantaina ajatellut kun käyrälle lähdettiin että meillä on seuraavana päivänä lapsi. Itku tulee aina välillä kun pientä katsoo ja toteaa että onneksi lähdettiin sairaalaan tai olisi voinut olla suuri suru edessä. Pakko kehua vielä että mulla oli maailman ihanin kätilö joka sattui vielä olemaan useamman päivän töissä peräkkäin ja piti musta todella hyvää huolta. Tiuhtille kiitos kauniista ajatuksesta tulla katsomaan, mutta et olisi edes vauvaa kyllä nähny kun lastenosastolle ei pääse kun vanhemmat.
Toivon teille kaikille todella mukavaa loppuraskautta! Käyn yhä lukemassa kuulumisia mutta todennäköisesti nyt hieman harvemmin. Yritän saada jossain vaiheessa laitettua kuvaa pikkuisesta.
Namppis ja pikkuruinen poika 6vrk