Elokuu 2006/9

[jatketaan taas...]

Mariska 30.7.2005, 25 v., toinen tulossa P-HKS
Sitrus, 31.7., 30v., esikoinen
Esmeralda, 1.8., 30v , esikoinen, Tyks
Killi 1.8, 29v, pikku2
pirre 1.8.
Hobitti77 1.8. 28v, esikoinen, Oys
Merry 2.8.
Johanna 2.8., 29v, esikoinen, Kättäri
Janna 2.8. 24v, esikoinen, Tays?
Päksy 2.8. 30 v., neljäs tulossa, KYS
Justiina 4.8. 31v, esikoinen, SatKS
Nallukka81, 4.8, esikoinen, TAYS
ewa 4.8. 21v, esikoinen. Kättäri
annastiina 7.8.
Elsa 7.8. tienoilla, toivotaan 33v,.
stitch 8.8. 27v. ensimmäinen
k74 9.8. esikoinen, 31v.
Jensku, 10.8, 28v., esikoinen Oys
Mimi85 10.8. 20v, esikoinen
Shanti 11.8. 26 v, esikoinen
Iiq 11.8., 23v., esikoinen, Kättäri kaiketi
Salula78 12.8. 27v, esikoinen
Piukki 12.8. 24 v, esikoinen
Meri 13.8. 24v., toinen lapsi
Onerva 14.8 ? esikoinen, Tays
tuulia82 14.8.? esikoinen, Tays?
Vilhelmi 15.8. 31v. toinen tulossa
Eevi, 15.8.?,38, esikoinen,pks?
Mutteri 15.8 27v. esikoinen
Sinikukka 17.8. 26 v, esikoinen
Ali71 17.8. esikoinen
Milla2 17.8., 29v., esikoinen
Odottaja81 17.8., 24., esikoinen
Ihaa 18.8. 21v. toinen tulossa
Sartsa,18.8. 21v,kolmas tulossa, Itävalta
Nipsu 20.8., 22v, esikoinen, Kättäri
Tico 23.8 21v. esikoinen, TAYS
Janna 23.8., 31v., kolmas, Oys
Lellu81, 25.8, 24v, esikoinen, Seks
Alisa 25.8,27v., esikoinen
tigi 27.8., 26v, esikoinen, NKL tai Kättäri

 

[Iiq 12+2]

Pakko nyt kirjoittaa tästäkin tänne Ollaan oltu kihloissa jo yli neljä vuotta, eikä mies ole ollut lainkaan innostunut naimisiin menosta. Nyt sitten vauvauutisen kuultuaan kaikki olettavat, että totta kai mennään naimisiin Minusta se olisi järkevää lähinnä yhteisen sukunimen vuoksi, mutta muuten en ole mitenkään fanaattinen asian suhteen. Mutta etenkin mieheni sisarukset ovat sanoneet, että naimisiin pitää mennä. Etenkin tuleva setä tänään jo piirteli meille kauhukuvia isoista kirkkohäistä :O Mä olin kyllä ajatellut jotain hyvin vaatimatonta...

 

[Justiina]

Päättäkää ihan itse naimisiin menosta - on se sen verran iso asia! Ei eletä enää 60-70-lukua jolloin lapsen ilmoitettua tulostaan naimisiinmeno oli pakkotilanne. Ja jos itse päätätte alttarille kävellä niin tehkää juhlista oman näköiset. Muitten painostukset voi jättää omaan arvoonsa!

 

[Elsa]

Heip täältäkin taas!

Samaa mieltä olen Justiinan kanssa: koittakaa olla ottamatta stressiä siitä mitä muut ihmiset haluavat. Itse olen naimisissa, mutta silti sitä mieltä että se nyt on aivan sama ovatko tulevan lapsen vanhemmat vai eivät. Omiinkin häihimme liittyi niin paljon paineita ja erilaisia toiveita, kun emme tehneet hommaa ihan perinteisellä tavalla emmekä menneet naimisiin kirkossa... Muutama suuttui niin, ettei saapunut paikalle. Mutta koskaan ei voi miellyttää kaikkia, joten parempi vain tehdä häistä sellaiset missä itse viihtyy (silloin muuten viihtyy suurin osa vieraistakin!) tai olla menemättä naimisiin, jos siltä ei tunnu

Onnea & iloa odotukseen, sehän nyt on tällä hetkellä kaikkein tärkein asia!

Omasta kummusta sen verran, että tänne ei mitään uutta kuulu. Tiistaina on taas lääkäri, kun verenpainetta pitää tarkkailla. Mää stressaan vähän liikaa (tiedän sen, mutta en mahda mitään) tästä raskaudesta. Pelot ovat aivan hirmuisia aikaisempien keskenmenojen ja lapsettomuude jälkeen......... Siis välillä suunnattomia Mutta ihme ja kumma, siellä se kai edelleen sinnittelee! Vaikka sais mun puolesta jo vähän jutella ja vaikka potkia, niin uskois paremmin tyypin olemmassaolon Pikkusen pitää odotella vielä, etenkin tota juttelupuolta...

Vaaleja jännään täältä toiseltakin puolelta palloa! Kohta tulee lopulliset tulokset jo.

Terv. Elsa & Hippunen 12+6

 

[Iiq]

Kiitos vastauksista, mutta en minä nyt noin vakavasti asiaa tarkoittanut, koitin kovasti esittää nuo sukulaisten kommentit humoristisessa valossa... Siis tosiaan itse me päätökset tehdään, eikä tässä kukaan ole varsinaisesti paheksumassa jos ei naimisiin mentäisikään.

Kummipoika (3 v.) on riemuissaan tosiaan, oli tänään soittanut enolleen ja vaatinut päästä vauvaa katsomaan Ja miehen isoäiti oli kuulemma jo alkanut jotain neulomaankin...huh...toivottavasti nyt kaikki sitten ok, onneksi lääkäri ja ultra ensi viikolla.

 

[stitch 13+0]

Mulle on tullut jo pieni vauvakumpu, ei ole kaasua eikä turvotusta vaan on selkeästi esillä jo aamuisin vaikka muu vatsa on litteänä

Onkohan pääni pehmennyt kun aina kun syön jotain ei niin terveellistä, otan vain vähän ja ikäänkuin pikkuiselle kommentoin että eihän haittaa jos vähän nyt salmiakkia otan Itse asiassa olemme mieheni kanssa antaneet oman äänen pikkuiselle, ja aina aika ajoin se kommentoi ""maailmansa menoa"" meille kauttamme

Älkää pitäkö meitä hulluina. hehehe... Tai olemmehan me, hulluina tulevaan vauvaan )))

Vieläkin välillä pelottaa miten kaikki menee jne vaikka tähän mennessä on kaikki mennyt hyvin ja olemme saaneet ultrissa vain hyviä uutisia...

Pitää vain yrittää olla positiivinen eikä lukea liikaa näitä internetin palstoja.

 

[Mariska]

Huomenta naiset!

Kyllä se niin on että jokainen tehköön oman näköisensä häät. Onnea häähumuun jos sellaisia on tuloillaan.

Oma napa tänään siis menään 14+1. Minkäänlaisia tuntemuksia ei oo, alavatsakin tuntuu pienemmältä kun vähän aikaa sitten. Voipi olla että se tosin johtuu siitä että mulla oli 4 päivää tosi kova ripuli, eikä ruoka maistunut yhtään. Painokin on siitä syystä - 3kg, mun kropassa siitä ei kyllä ole mitään haittaa kun on noita vararankaita mistä ottaa. Mutta siitä on selvitty joten kuten paitsi että nyt vaivaa järkky ummetus (tulikohan popsittua hiilitabletteja liikaa?)

Elsako ? se murehti verenpainettaan? Mulla oli esikoisen kanssa tosi kovat verenpaineet, selvisin onneksi koko raskauden ilman lääkitystä. Seurattiin vaan tosi tiiviisti. Mutta siitä jäi pelko ja sana verenpaine saa mun pulssin nousemaan 150 ja vatsaa vääntämään. Todellinen verenpainemittauskammo siis.
Olihan mulla verenpaine ihan kiitettävän koholla jo ekalla käynnillä 87/127...varsinkin siis tuo alapaine...tosin niin sanotusi vielä normaalirajoissa mutta silti alapaine on jo nyt minun normaali oloissa mitattua painetta korkeampi...eli iiiiiik mitä se on raskauden lopussa?
Nyt olen vähentänyt suolaa ja rasvaa pois ruokavaliostani, lisänyt vielä enemmän vihreää ja kuituja siihen. Toivottavasti on vaikutusta...huoh tää on todellinen stressin aihe mulle...

No torstaina on neuvola + lääkäri ja ultra, ihanaa pääsee kurkistamaan masuun..

Hauskaa päivän jatkoa kaikille!!

 

[Vilhelmi]

Päivää kaikki kanssasisaret! En oo pitkään aikaan kirjoitellut, mutta myt aattelin ryhdistäytyä

Pahoitteluni kaikille keskenmenon kokeneille! Toivottavasti teillä menee kaikki hyvin ja tämä kokemus ei estä uusia yrityksiä!

Omasta masusta sitten... Kävin tänään np-ultrassa ja siellä kaikki hyvin. Otus köllötteli varsin rauhallisesti ja sydän pamppaili kovasti. Mittojen mukaan raskaus onkin pitemmällä kuin menkkojen mukaan eli nyt elettäs jo rv13 ja LA siirtyi 6.8. , mutta se toki tarkentuu sitten rakenneultrassa vielä.

Semmosia täällä

 

[Justiina]

Huh huh! Sain sitten ilmoitettua pomolleni ja hänen pomolleen jääväni äippälomalle. Helpommin meni kuin arvelin. Pientä äänen värinää oli havaittavissa tässä päässä. Miehet tuntuivat olevan kovastikin perillä asioista. Alkoivat heti kysellä että aiotko olla sitten vuoden vai kolme vuotta putkeen mutta enhän minä sitä vielä tiedä itsekään. Niin ja vuorotyötä kun teen niin lähin esimieheni tiesi jopa kysyä että mitä neuvolassa on sanottu yövuorojen tekemisestä. Pääsevät varautumaan kaikkiin asioihin mun mielestä ihan ajan kanssa. Helpotti!

Mulla muuten palas taas kerran tämä pahoinvointi. Mä alan oleen ihan kypsä tohon oksentamiseen. Muutama päviä on välissä hyviä ja sitten ne vatsanväänteet taas alkaa. Joka kerta ajattelee et jos se olis ollut jo tässä et nyt sais alkaa elämään ennekuin muita kipuja ja oireita ilmaantuu mut ei. No joo nyt meni taas valitukseksi! Vauva siellä vaan ottaa oman osansa )

Mukavaa viikonalkua kaikille!

Justiina rv 13+3

 

[sinikukka]

Mulla on tänään synttärit,27 tuli täyteen Jos joku jaksaa päivittää listaan,kun en itse pysty..

 

[Hobitti77]

Pullea tervehdys kanssasisaret

Juu, että aamulla ei mennyt enää ne samaiset suorat housut jalkaan, jotka perjantaina vielä meni... Täällä sitä nyt istutaan farkuissa töissä, vyötä löysennetty yhdellä ja alavatsa pullottaa. Ilmeisesti nyt loppui sitten toukalla kasvutila ""sisäänpäin"". Apua. Ensimmäisenä, kun housut ei menny kiinni, ajattelin että voihan v****... mutta hetken asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että voih - ompa ihanaa.. Nyt se alkaa kasvamaan. Kauneus siitä mahasta on vielä kaukana, nimittäin ne suhteellisen pienet vatsamakkarat, joita ei ennen paidan/housujen alta näkynyt lainkaan, ovat nyt pullistuneet eteenpäin. Ihan kuin läskiä ois kolminkertaisesti.. Mutta kyllä se oma tieto siitä, että mikä se siellä on kasvanut, riittää))

Onnea Jenskulle hyvistä ultrauutisista! On se ihanaa saada toisesta vähän elonmerkkejä) Hauska, että olemme käyneet samalla lääkärillä - ettei vain vielä peräkkäin

Oikein pulleaa (raskaus)/työviikkoa teille kaikille!

t. Hobitti & Toukka 13+6

 

[stitch]

Onnea sinikukalle syntymäpäivän johdosta

 

[sinikukka]

Näin viime yönä unta,et meille syntyi 2-kiloinen poikavauva.Kaikki oli kunnossa,poika osasi puhua

 

[Odottaja81]

Ihania nuo vauvaunet!! Täällä rv 11+4 ja np-ultra keskiviikkona. Onneksi mies pääsee mukaan. Meillä vain vähän kinkkinen tilanne miehen vanhempien kans tai oikeastaan anoppini kans, kun he eivät vielä tiedä tästä meän tulokkaasta, eikä kyllä uskalleta sanoakkaan. Hän on NIIN kova nainen ja aika pelottava, että ei voi uskoa, reaktio voi olla mikä tahansa, onnellinen tai tosi onneton ja kohta pitäs alkaa sanomaan. En kerta kaikkiaan tiedä mitä tekisimme. Pakko olis keksiä joku kivuton vaihtoehto, ehkä muuttaa pois paikkakunnalta tai vajota maan alle...

 

[Alisa]

Heippa!

Onnea Sinikukalle!
Häistä: Kannattaa oikeasti pitää omannäköisensä häät, eikä miettiä liikaa sitä, mitä muut esim. sukulaiset ajttelee.Omat häämme olivat juuri meidän näköisemme, vaikka jotkin sukulaiset varmaan loukkaantuivatkin kun eivät kutsua saaneet (vain n. 50 vierasta).Hauskaa oli!

Kiva kuulla positiivisia ultrakuulumisia, se antaa itsellekin toivoa.

Stich: mua alkoi naurattaa kun kuvittelin, että puhutte miehenne kanssa ""vauvan suulle"". Hauska idea.

Omaa napaa: eipä mitään kummallista. Vanhat farkut menee jalkaan jotenkuten, mut painavat sen verran mahaa, et olen nyt suosinut tosi paljon hameita töissä. Niiden kanssa on tosi mukava olla.Mulla näköjään maha tulee tosi aikaisin esille, ja ihmettelen jos eivät töissä jo ole huomanneet tai epäilleet jotain. Töissä ja muillekin ajateltiin kertoa vasta ensiviikon np-ultran jälkeen,jos kaikki on hyvin.Huomenna on neuvola ja kuulen varmaan verikokeiden ym. tulokset. Toivottavsati sydänäänetkin kuuluisivat jo.
Iltaisin maha on kuin jalkapallo, mutta kuulunee asiaan. Ole aloittanut uuden liikuntamuodonkin: pari kertaa viikossa uimassa, ai että tekee hyvää, suosittelen! Olen entinen himoliikkuja, ja nyt olen halunnut ottaa rauhallisesti.

Viikonjatkoja kaikille

 

[Iiq]

Miten voi saada miehen ymmärtämään, että jotkut jutut vain kuuluvat raskauteen? Niin kuin yliherkkyys...mä oon viime päivinä ollut tosi herkkä, etenkin kun oon ollut väsynytkin. Oon aina ollut vähän yliherkkä, mutten silti ihan näin paljon. Ja nyt - kuten aina ennenkin - mieheni luulen minun tekevän sitä vain kiusallani. Hän ei suostu ymmärtämään eikä tukemaan, koska muuten kuulemma tukisi tällaista käytöstä. Mulla on nyt iho tän atopian takia aika kurjassa kunnossa ja se on aina ollut mulle arka asia. Ja sen takia en saa nukuttuakaan kovin hyvin ja lisäksi opinnäytetyökin aiheuttaa stressiä. Ja sitten tuntuu niin kurjalta, kun tuntuu ettei toinen välitä laisinkaan. Raskauden alussakin hän oli sitä mieltä, että kaikki oireet ovat kuvittelua (siis kun raskaus oli jo todettu) ja huomionhakua...

 

[stitch]

Lyö sille eteen joku artikkeli missä selostetaan mitä kaikkia oireita raskaana ollessa voi kokea, jos ei kerran muuten usko. Minunkin miehen on ollut vaikeaa ymmärtää väsymystäni sekä sitä, että superhajuaistini takia kaikki hajut, myös hänen hengityksensä, saattavat aiheuttaa yökköoloa. Olen yrittänyt painottaa ettei ottaisi ""hajuista yms nalkuttamistani"" liian henkilökohtaisesti vaan laittaisi sen raskauden piikkiin. On näistä onneksi osattu repiä huumoriakin ettei liian vakavaksi menisi.

 

[milla2]

Hei,

Ilmoittelen pitkästä aikaa itsestäni. En ole oikeastaan ehtinyt tänne edes viestejä lukemaan - ilmeisesti useampiakin keskenmenoja on tänne tullut. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että rankkaa se on, mutta toisaalta arvostan nyt raskautta aivan eri tavalla ja elämää yleensäkin. Toivotaan vaan, että kaikki keskenmenon kokeneet pääsisivät pian taas odottajiksi! Voimia.

Omasta navasta sen verran, että kun täällä on ollut housuista keskustelua. Itse vihdoin hankin äitiyshousut (mustat suorat housut, joissa joustovyötärö), taisi olla kappahalista hintaan n. 30 euroa. Ja ai että ne on ihanat! Yhtään ei kiristä, ei mitään. Tosin tänään pelkäsin jo töissä, että joku tarkkasilmäinen huomaa totuuden - turhaa varmasti Suosittelen lämpimästi!!! Viikkoja on minulla vasta 11, mutta jo tuo vatsa pömpöttää - erityisesti iltaisin kuten asiaan kuuluu.

Syy netistä poissaolooni on oloni, eli iltaisin on jumalaton väsymys ja huonoa oloa pukkaa, joten illat ovat lyhyitä ja nettiin ei paljon ehdi saati että tekisi mieli koneella istua. Uintia olen itsekin suosinut ja kävelylenkkejä. Etelässä kun vielä hiihtolatuja odotellaan.

Jatkoja kaikille ja voikaahan paksusti!

 

[Elsa]

Niin, ja sitten aiheesta on monia aika hyviä kirjojakin, joissa useissa on oma kulunsa tuleville isille. Niissä sitten kerrotaan mitä kaikkea voi odottaa kokevansa kumppanin puolelta ja tulevaisuudessa muutenkin Onhan se varmaan miehille kummaa tää fiilisten vaihtelu, kun välillä itsekin yllättyy. Meillä onneksi mies on vain jaksanut ymmärtää ja pinna on ollut uskomattoman pitkä... Mukavaa aikaahan tää tietenkin suurimmaks osaks on, mutta stressantuneena ja hormonimyrskyissä sitä ei aina osaa parasta puoltaan tuoda esiin. Ollaankin naurettu ettei enää muisteta millainen mä oon ilman myrskyjä, kun on pari vuotta hormonihoitoja takana ja nyt sitten tämä

Täältä ei edelleenkään mitään uutta, väsyttää vaan hirvittävästi kun toi nukkuminen on jotenkin vaikeutunut. Luin muuten siitäkin, että kuuluu asiaan - hormonit laittaa unirytmin jo valmiiksi vastasyntyneen tasolle, heh. Että harjoitella saa jo tässä vaiheessa...

Huomenna on lääkäri ja jännittää. Toivottavasti se verenpaine nyt olis edes vähän alempana ja ne pikkuset sydänäänet kuuluis edelleen masusta.

 

[Elsa]

P.s. Suurin piirtein samaan aikaan kirjoiteltiin... Kivaa kuulla, että Millakakkosellakin menee edelleen hyvin! Varmasti sullakin on ollut omat km-pelkosi, mutta hienoa että raskaus etenee

 

[Esmeralda]

moikka!

Olen kirjoitellut tuolla heinäkuun puolella, kun siellä oli joku kiintoisa juttu menossa... mutta elokuisiin oikeasti kuulun. Tuossa listassa LA:ni on vielä 1.8., mutta se siirtyi np-ultrassa päivään 6.8 = sama kuin Vilhelmillä, eli terkkuja vaan!

Mua on kans mietityttänyt tuo naimisiin meno!! siis me ollaan vasta vuosi oltu yhdessäkin, mutta selvää on että naimisiin haluan ja elämäni elää just mieheni kanssa. Ja alussa puhuttioiin enemmän aiheesta, kun nyt nykyisin ei todellakaan ainakaan häneltä ole keskustelu avautunut tähän suuntaan. Ei mulla ole mitään sellasta periaatetta, että pitäis olla naimisissa kun lapsi syntyy - ei todellakaan. Mutta haluisin kuitenkin mennä niinkuin vielä ""nuorena"".. olen kuitenkin jo 30v enkä haluis olla ihan rupsu sitten hääjuhlassani. (tuskin haluamme kirkkohäitä, enemmänkin pippalot kavereille)

Se mikä mulle tuntuisi tärkeältä naimisiin menossa, olis yhteinen sukunimi KOKO perheellä. Nyt sitten tuntuu siltä, että mä olen ""ulkopuolinen"" porukassa, kun olen ainoo millä on tämä sukunimi..?! miehellä on jo poika ja sitten meidän vauva saa miehen sukunimen, niin mä olen sitten ainoo joka on eri niminen. Vihjaillut olen tästäkin, tai no, sanonut suoraankin, että se ei tunnu kivalta. Mutta kun mä en halua ""painostaakaan"" vaan haluan että se kosinta sitten tulee kuitenki mieheltä, ja että se olis vähän sellainen yllättävä tilanne kuitenkin

No joo, pitemmittä puheitta, hyviä vointeja ja kirjoitellaan

 

[Iiq]

Jeps, kiitos vinkeistä. Olen kyllä lainannut miehelle kirjastosta miehille suunnatun raskauskirjan, mutta suhtautuminen oli ""minä olen mies, nuo on naisten asioita, ei kiinnosta.""

Miehellä on itselläänkin nyt stressiä lähestyvien pääsykokeiden vuoksi, ja minun pitäisi toki ymmärtää, että hänellä on pinna kireällä. Jahah. Mutta mun hysteeristä käytöstäni hän ei voi hyväksyä, eikä ole koskaan hyväksynyt. Eikä tämä johdu raskaudesta vaan olen aina ollut tällainen ja piste. Ja keskustella asiasta ei kannata. Hienoa.

Elsa: mullakin on nukkuminen tosi vaikeaa. Osittain mun atopia vaikeuttaa unentuloa, mutta raskaudellakin on osansa. Toissa yönä taas kukuin puoli yötä ennen kuin sain unta ja sitten aamulla olin tosi väsynyt ja tosi yliherkkä. Olin menossa kauppaan ja soitin äidille siinä matkalla. Sitten äiti mainitsi, että eiväthän kaupat vielä ole auki ja sitten tuli itku. Huh huh. En mä kyllä ihan tollanen oo aiemmin ollut :O

Ei mun miestä kyllä saa tuota asiaa ymmärtämään...kun ei hän kerran suostu edes uskomaan, että johtuu raskaudesta.

Elsa: Mullakin on muuten huomenna lääkäri ja jännittää myös kovasti. Toivottavasti menee hyvin kumpaisellakin Mulla ei oo aiemmin kuunneltu sydänääniä, joten toivon kovasti, että lääkäri ne kuuntelisi.

 

[Iiq]

No sainhan mä sen viimein tajuamaan! Lupasi nyt yrittää muistaa, etten voi sille välttämättä mitään jos olen yliherkkä välillä. Ja lupasi yrittää ymmärtää. Huh...on se välillä vaikeaa miesten kanssa. Onneksi se on muuten ollut aika ihana, niin huolissaan siitä, etten käytökselläni mitenkään vahingoita vauvaa yms Eilenkin vielä pohti sitä, mahtaako valohoito varmasti olla turvallista vauvan kannalta. Enpä ikinä olisi tosta miehestä uskonut Ehkä tämä tästä taas kääntyy parempaan suuntaan. Ollut vaan pari tosi raskasta päivää takana.

 

[Elsa]

Eli onnea lääkäriin sullekin, Iiq!! Pyydä, että kuuntelee... Kyllä ne tässä vaiheessa jo yleensä kuuluvat Toivottavasti on kiltti lääkäri ja täyttää toiveesi!

 

[Elsa]

P.s. Ihanaa kuulla, että mieskin alkaa ymmärtää homman jujun ; )