Onneksi olkoon merilinnulle ultrauutisista! :flower:
Ja tervetuloa tänne kolmekymppisten esikoiskommuuniin asustelemaan!
Ja tervetuloa tänne kolmekymppisten esikoiskommuuniin asustelemaan!
30 ja risat - ESIKOISTA ODOTTAESSA (vol.6)
- Viestiketjun aloittaja Sompio
- Ensimmäinen viesti
Mustikkaa, mitäs muutakaan!
Tuolta löytyy hyvä ohje:
http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/89612/Mustikkakakku
Heippa! Mustikkasuu, mitä siellä synnytystapa-arviossa tehdään? Mulla on ens viikolla semmoinen. Ja mitä tarkoittaa "laskeutuminen hyvissä ajoin"... Itsellä tuntuu semmosta painetta tuolla alapäässä muttei vielä keilapalloa kuitenkaan..
Tänään jouduin käymään sairaalabakteeritestissä. Oon ollut Hesassa sairaalassa vuosituhannen alus(?) ja TYKS:ssä vaaditaan että se on testattu ennenkun meen sinne ettei jouduta vaavin kanssa eristyksiin. Voin vaan sanoa että hyi yäk mikä testi: nenä, nielu, kainalo, nivuset ja peräaukko...
Siitä perhehuoneesta TYKS:ssä...minmä oon jostain saanut semmoisen käsityksen että siellä ei niitä enää ole. Se "joku" on varmaan netti joten eikä ehkä ihan paras lähde. Täytyy kysyä synnytysvalmennuksessa, tosin voi olla että olen pikkasen nolona kun kaikki muut tuntuvat tietävän paljon enemmän
Ihanat on nämä helteet olleet, ainakin miulle. Vaikka sanotaan että raskaana kärsii kuumasta niin mä oon tykännyt. Nyt kun on äippälomalla, ei enää jalatkaan turpoa (kiitokset crocsit) ja voi ihan rauhassa touhuta. Viikonloppuna oltiin telakalla venettä laittamassa kesäkuntoon ja, täytyy myöntää, että nyt oli kyllä massu jo tiellä
Paljon paljon onnea Merilintu!! Uusi vaihe elämässä ja ihanaa odotusaikaakin toivottavasti sinulla edessä. Oot senverran aikasessa vaiheessa, että ehdit nauttia kyllä kesästä kivasti eikä ole vielä silleen vaikeeta oloa.
Mona, alkuraskaus oli minullakin vähän tökkivää. Mulla oli varsinaista pahoinvointia vaan pari viikkoa mutta kyllä mä viikot 10-30 aika aktiivisesti urheilin. Tauon jälkeen aloitin steppitunnitkin uudestaan joskus rv 20 (nyt ei enää kykene. Toki jos oikeasti on tosi paha olo niin eihän sitä jaksa, mutta ite oon aatellut että mitä parempi kunto loppuun asti, sitä paremmin synnytys menee ja mulla ikuisena (notko)selkävaivaisena ei ole ollut raskauden aikana yhtään kertaa vaivaa tosta selästä. Uskon että lihasten treenaus on tehnyt tehtävänsä. No oli miten oli, oman jaksamisen pohjaltahan kaikki. Toivottavasti sullakin keskiraskaus sitten on parempi ja hyvinvoivampi!
Mukavia sadepäiviä nyt toivottelee Iiris ja lillan 35+5
Itsellä tuntuu semmosta painetta tuolla alapäässä muttei vielä keilapalloa kuitenkaan..Tänään jouduin käymään sairaalabakteeritestissä. Oon ollut Hesassa sairaalassa vuosituhannen alus(?) ja TYKS:ssä vaaditaan että se on testattu ennenkun meen sinne ettei jouduta vaavin kanssa eristyksiin. Voin vaan sanoa että hyi yäk mikä testi: nenä, nielu, kainalo, nivuset ja peräaukko...
Siitä perhehuoneesta TYKS:ssä...minmä oon jostain saanut semmoisen käsityksen että siellä ei niitä enää ole. Se "joku" on varmaan netti joten eikä ehkä ihan paras lähde. Täytyy kysyä synnytysvalmennuksessa, tosin voi olla että olen pikkasen nolona kun kaikki muut tuntuvat tietävän paljon enemmän
Ihanat on nämä helteet olleet, ainakin miulle. Vaikka sanotaan että raskaana kärsii kuumasta niin mä oon tykännyt. Nyt kun on äippälomalla, ei enää jalatkaan turpoa (kiitokset crocsit) ja voi ihan rauhassa touhuta. Viikonloppuna oltiin telakalla venettä laittamassa kesäkuntoon ja, täytyy myöntää, että nyt oli kyllä massu jo tiellä
Paljon paljon onnea Merilintu!! Uusi vaihe elämässä ja ihanaa odotusaikaakin toivottavasti sinulla edessä. Oot senverran aikasessa vaiheessa, että ehdit nauttia kyllä kesästä kivasti eikä ole vielä silleen vaikeeta oloa.
Mona, alkuraskaus oli minullakin vähän tökkivää. Mulla oli varsinaista pahoinvointia vaan pari viikkoa mutta kyllä mä viikot 10-30 aika aktiivisesti urheilin. Tauon jälkeen aloitin steppitunnitkin uudestaan joskus rv 20 (nyt ei enää kykene
. Toki jos oikeasti on tosi paha olo niin eihän sitä jaksa, mutta ite oon aatellut että mitä parempi kunto loppuun asti, sitä paremmin synnytys menee ja mulla ikuisena (notko)selkävaivaisena ei ole ollut raskauden aikana yhtään kertaa vaivaa tosta selästä. Uskon että lihasten treenaus on tehnyt tehtävänsä. No oli miten oli, oman jaksamisen pohjaltahan kaikki. Toivottavasti sullakin keskiraskaus sitten on parempi ja hyvinvoivampi!Mukavia sadepäiviä nyt toivottelee Iiris ja lillan 35+5
Iiris
Synnytystapa-arviossa otetaan ultrassa vaavin mitat ja arvioidaan niiden perusteella tuleva koko laskettuun aikaan mennessä. Ultrassa katsotaan muutenkin, että miten päin se mussukka siellä on (raivotarjonta vai perätila), onko jo laskeutunut jne. Sitten tutkitaan sun lantion tilavuus sisätutkimuksella. Eli varmistetaan, että vauvan kokoarvio ja sun lantiokanavan tilavuus täsmää ja vauva mahtuu tulemaan alatietä. Jos vauva on kovin iso ja äidillä ahdas lantio tai esim. häntäluu edessä tms., niin voi olla että päädytään suoraan sektioon eikä alatiesynnytystä edes yritetä. Sama, jos vauva on perätilassa, niin seurataan ja voidaan yrittää kääntää. Jos ei auta, niin silloinkin sitten päätetään, yritetäänkö perätilasynnytystä (jos lantio on riittävän tilava) vai mennäänkö suosiolla sektioon.
Olen ymmärtänyt, että kaikki vaavit ei kait laskeudu ollenkaan ennenkuin juuri ennen synnytystä tai sen jo käynnistyttyä. Meillä tuo on ollut tiiviisti kääntymättä, pää alaspäin jo viikoilta 27 asti ja laskeutui joskus viikolla 31-32. Siitä asti on painanut tuonne alas sen verran, että yli viikko sitten tosiaan oli kanavaa jäljellä enää alle sentti. Edelleenkin tuntuu välillä, että se porautuu aina vaan alemmas... Luulis, että kohta loppuu jo tila siltä porautumiselta tai alkaa päälaki pikkuhiljaa vilkkumaan
Kysy vaan siitä perhehuoneesta, jos se teitä kiinnostaa. Ei kannata ruveta turhia nolostelemaan. Kaikki on aina ensin olleet tietämättömiä, kunnes heitä joku muu on asiassa valaissut, muodossa tai toisessa. Ja jos joku on mielestään seppä jo syntyessään, niin pöh, pettää vaan itseään! Jokaisella on oikeus selvittää ne itselle epäselvät asiat ja oman mielenrauhan kannalta sitä ei kannata arastella yhtään. :hug: Sitä paitsi voit sitten ystävällisesti kertoa kaikille muille epätietoisille eteenpäin, mitä sait selville
Tänään meillä 37+6 eikä toistaiseksi mitään merkkejä... No, mikäs tässä odotellessa Muakaan ei ole onneksi helle haitannut, päin vastoin, vilukissa kun olen. Kiva vaan touhuta pihalla ja tehdä rauhallisia kävelylenkkejä, kun vointi sen kerran sallii. Toissapäivän käveleskelin kaupungilla ja aika hyvin senkin vielä jaksoin. Vähän illalla huomasi nilkoista, että pientä turvotusta oli, mutta heti kun sai jalat hetkeksi koholle, niin laskeutui.
Sompiolla näköjään maanantai-iltana alkaneet supistelut... Jokohan siellä ollaan äitiydytty? :heart: Ehkä se oli sittenkin se mustikkakakku tehonnut... viiveellä. Oli nimittäin hämäläisiä mustikoita!
Synnytystapa-arviossa otetaan ultrassa vaavin mitat ja arvioidaan niiden perusteella tuleva koko laskettuun aikaan mennessä. Ultrassa katsotaan muutenkin, että miten päin se mussukka siellä on (raivotarjonta vai perätila), onko jo laskeutunut jne. Sitten tutkitaan sun lantion tilavuus sisätutkimuksella. Eli varmistetaan, että vauvan kokoarvio ja sun lantiokanavan tilavuus täsmää ja vauva mahtuu tulemaan alatietä. Jos vauva on kovin iso ja äidillä ahdas lantio tai esim. häntäluu edessä tms., niin voi olla että päädytään suoraan sektioon eikä alatiesynnytystä edes yritetä. Sama, jos vauva on perätilassa, niin seurataan ja voidaan yrittää kääntää. Jos ei auta, niin silloinkin sitten päätetään, yritetäänkö perätilasynnytystä (jos lantio on riittävän tilava) vai mennäänkö suosiolla sektioon.
Olen ymmärtänyt, että kaikki vaavit ei kait laskeudu ollenkaan ennenkuin juuri ennen synnytystä tai sen jo käynnistyttyä. Meillä tuo on ollut tiiviisti kääntymättä, pää alaspäin jo viikoilta 27 asti ja laskeutui joskus viikolla 31-32. Siitä asti on painanut tuonne alas sen verran, että yli viikko sitten tosiaan oli kanavaa jäljellä enää alle sentti. Edelleenkin tuntuu välillä, että se porautuu aina vaan alemmas... Luulis, että kohta loppuu jo tila siltä porautumiselta tai alkaa päälaki pikkuhiljaa vilkkumaan
Kysy vaan siitä perhehuoneesta, jos se teitä kiinnostaa. Ei kannata ruveta turhia nolostelemaan. Kaikki on aina ensin olleet tietämättömiä, kunnes heitä joku muu on asiassa valaissut, muodossa tai toisessa. Ja jos joku on mielestään seppä jo syntyessään, niin pöh, pettää vaan itseään! Jokaisella on oikeus selvittää ne itselle epäselvät asiat ja oman mielenrauhan kannalta sitä ei kannata arastella yhtään. :hug: Sitä paitsi voit sitten ystävällisesti kertoa kaikille muille epätietoisille eteenpäin, mitä sait selville
Tänään meillä 37+6 eikä toistaiseksi mitään merkkejä... No, mikäs tässä odotellessa
Muakaan ei ole onneksi helle haitannut, päin vastoin, vilukissa kun olen. Kiva vaan touhuta pihalla ja tehdä rauhallisia kävelylenkkejä, kun vointi sen kerran sallii. Toissapäivän käveleskelin kaupungilla ja aika hyvin senkin vielä jaksoin. Vähän illalla huomasi nilkoista, että pientä turvotusta oli, mutta heti kun sai jalat hetkeksi koholle, niin laskeutui.Sompiolla näköjään maanantai-iltana alkaneet supistelut... Jokohan siellä ollaan äitiydytty? :heart: Ehkä se oli sittenkin se mustikkakakku tehonnut... viiveellä.
Oli nimittäin hämäläisiä mustikoita! Kiitos Iiris! Ihan en ole täysin rinnoin vielä onnistunut nauttimaan raskaudesta. Odotan kuin kuuta nousevaa, että maagiset 12 viikkoa menevät ohi, vaikka toki sykkeen näkeminen jo hiukan helpottikin. "Täysin rinnoin" toteutuu kyllä noin konkreettisesti, koska jouduin ostamaan jo yhtä kokoa isommat liivit (rv 8). Onko teillä loppuvaiheen "raskailla" paljonkin kasvaneet rinnat? Onko liiviostoksille joutunut montakin kertaa?
Kaikille hyvää päivänjatkoa!
Sompion kuulumisia minäkin jännäilen...
(kiitos vain mustikkasuu reseptistä - käytän sitten aikanaan )
Kaikille hyvää päivänjatkoa!
Sompion kuulumisia minäkin jännäilen...
(kiitos vain mustikkasuu reseptistä - käytän sitten aikanaan )
Liiveistä kysyit. Minusta tuntuu (ja mieheni mielestä) mulla on rinnat itseasiassa pienentyneet tässä loppuvaiheessa...ihmeellistä kyllä. Kai ne sit synnytyksen jälkeen pitäis alkaa turpoamaan kun maito nousee. Toki joillainhan maitoa tulee jo ennen synnytystä. Mulla oli tänään rv 36 neuvola eikä painokaan enää ollut noussut gramman grammaa...
Mullakin kasvoi kuppikoko jo ennen positiivista testiä yhdellä! Kiristys ja pinkeys oli alkuvaiheessa sellaista, että piti hommata ohuet tuettomat rintsikat yöksi, kun ilmankaan ei voinut nukkua. Aristus kuitenkin hävisi pikkuhiljaa ja loppuraskauden ajan tilanne on ainakin minulla ollut suht muuttumaton, eikä uusille kuppikokoluvuille ole enää tarvinnut siirtyä. Onneksi... alkuvaiheen tahdilla yhdeksässä kuukaudessa olisi kyllä ehtinytkin kasvaa melkoiseksi dolly partoniksi! Kokeneemmat ovat tosiaan kertoneet, että sitten maidon noustua taas hypätään yhdellä kuppikoolla eteenpäin...
Joo, täytynee ruveta pikkuhiljaa itsellekin leipomaan hämäläisiä mustikoita... Jos tänään vaikka mustikkahyvettä spelttihiutaleilla...
(pakastimen tyhjennysviikot käsillä...)
rv 38+0 :heart:
Kokeneemmat ovat tosiaan kertoneet, että sitten maidon noustua taas hypätään yhdellä kuppikoolla eteenpäin... Joo, täytynee ruveta pikkuhiljaa itsellekin leipomaan hämäläisiä mustikoita... Jos tänään vaikka mustikkahyvettä spelttihiutaleilla...
(pakastimen tyhjennysviikot käsillä...)
rv 38+0 :heart:
Minäkin uskaltaudun nyt siirtymään tälle puolelle tuolta kolmekymppisten vauvakuume pinosta. Mona ja merilintu ovatkin minulle jo sieltä tuttuja.
Menossa on rv 7+2. Tänään oli ensimmäinen ultra, jossa sydän löi vahvasti ja muutenkin pikkuinen oli kunnossa. (syke 142 ja pituutta 12,6mm)
Alkuraskaus ei ole ollut ongelmaton, sillä minulla on ollut satunnaista vuotoa puolitoista viikkoa, joten ultra jännitti etukäteen aivan valtavasti. Ultrassa löytyikin kohdusta hematooma, joka tihkuu verta. Sitä seurataan jatkossa, mutta lääkäri sanoi tilanteen olevan kuitenkin ihan hyvä. Jännäämistä siis riittää vielä tulevina viikkoina.
Jännäämistä ja odottelua on ollut ennen raskautumistakin, sillä ensin yritimme aikamme kotikonstein ja sitten siirryimme lapsettomuustutkimuksiin ja lopulta tämän vuoden alussa lapsettomuushoitoihin. Raskaus sai alkunsa toisen ICSIn tuoresiirrosta.
iiris ja mustikkasuu ovatkin jo pitkällä Paljon tsemppiä viimeisiin viikkoihin!
Sompion seuraavat kuulumiset ovat varmasti jo vauvauutisia :heart:
Menossa on rv 7+2. Tänään oli ensimmäinen ultra, jossa sydän löi vahvasti ja muutenkin pikkuinen oli kunnossa. (syke 142 ja pituutta 12,6mm)
Alkuraskaus ei ole ollut ongelmaton, sillä minulla on ollut satunnaista vuotoa puolitoista viikkoa, joten ultra jännitti etukäteen aivan valtavasti. Ultrassa löytyikin kohdusta hematooma, joka tihkuu verta. Sitä seurataan jatkossa, mutta lääkäri sanoi tilanteen olevan kuitenkin ihan hyvä. Jännäämistä siis riittää vielä tulevina viikkoina.
Jännäämistä ja odottelua on ollut ennen raskautumistakin, sillä ensin yritimme aikamme kotikonstein ja sitten siirryimme lapsettomuustutkimuksiin ja lopulta tämän vuoden alussa lapsettomuushoitoihin. Raskaus sai alkunsa toisen ICSIn tuoresiirrosta.
iiris ja mustikkasuu ovatkin jo pitkällä
Paljon tsemppiä viimeisiin viikkoihin!Sompion seuraavat kuulumiset ovat varmasti jo vauvauutisia :heart:
Merilintu, onnea onnea hyvistä ultranäkymistä! Ihanaa!
Tirlittan, onnea sullekin! Tulinkin nimenomaan katsomaan teidän ultrakuulumiset..
Kiva kun tulitte tänne! Toivottavasti teitä seuraa vielä moni sieltä puolelta tänne!
Mun pahoinvointi laantui yhtä nopeasti kuin alkoikin ja on taas vain tavallista kuvotusta, joka ilmestyy ajoittain seuralaisekseni. Ruokahalu ei ole vieläkään oikein palannut, joten vähän joudun pakottamaan itseäni syömään. Mutta ihaninta on, että pää alkaa selvitä pahimmasta väsymyksestä. Tuntuu siltä kuin tulisin pilvestä ulos ja maailmaa taas alkaa kirkastua!
Tänään tuli täyteen 12 viikkoa!
En olisi uskonut, että tänne asti päästään. Ostin Suomesta kirpparilta todella hyväkuntoisia äitiysvaatteita, joita voin, farkkuja lukuunottamatta, töissä käyttää. Ja olenkin jo siirtynyt käyttämäänkin niitä, sillä pikkukumpuni saa tavalliset housut tuntumaan epämiellyttävän kireiltä - ja hassusti vain vatsan kohdalta. Saisin vielä housuja kiinni jos survoisin, mutta en halua sitä paineen tunnetta vatsan kohdalle.Sorruin jopa ostamaan muutaman hyväkuntoisen vauvanvaatteen kirpparilta. :ashamed: Mies se yritti muistutella, että on liian aikaista, mutta en voinut itselleni mitään.. Katselen niitä välillä kotona ja musta tuntuu niin kuin ne jollakin tavalla tekisivät asian todellisemmaksi. Onko teistä kukaan sortunut näin varhaisessa vaiheessa ostamaan vauvalle jotakin?
Ollaan sitten kerrottu kaikille sukulaisille. Haluttii kertoa miehen perheelle, mutta pakkohan se oli koko suvulle sitten kertoa.
Opin hetkessä enemmän ranskaa kun tutustuin tähän raskaus- ja äitiyssanastoon! Ostin viime viikonloppuna Pariisista sukulaisreissulta vauvalehden, jotta voin oikein opetella. Miehen suku on hurmioitunut ja puhelimessa ollaan todella oltu. Voi kamala jos menee jotakin vikaan... Mikä puhelinrumba sitten taas olisi.. No toivotaan ja uskotaan, että kaikki menisi hyvin! Tsemppiä kaikille niin loppu- kuin alkuvaiheisiinkin!
Iirikselle ja mustikkasuulle kiitokset rintaliivikommenteista! Toivottavasti pärjään näillä liiveillä melko pitkälle, kun menin hölmö hankkimaan parit melko hintavat liivit. Tällaisessa tilanteessa kun tissit elävät omaa elämäänsä olisi voinut tietysti alkuun hankkia jotkut vähän edullisemmatkin. No, ovatpa ainakin laadukkaat, ja EHKä jopa pärjään samoilla loppuun asti. Olen kyllä salaa ihan tyytyväinen, että kroppa vähitellen ilmoittelee jotain jännää olevan tekeillä.
Tirlittanille tännekin riemukas :hug: ! Ihania uutisia! :heart:
Monalle kiitos, ja onnittelut bumerangina takaisin 12 viikon maagisen rajan täyttymisestä! Kyllä mielestäni jo olet "ansainnut" ekat vauvanvaatteet ostaa, kun kerran kivat kohdalle osuivat. Eihän mikään koskaan ole täysin varmaa, joten kuvittelisin, että antaisin itsellenikin tuon 12 viikon jälkeen luvan jo täysillä suunnitella vauvan tuloa ja ostella jotain juttujakin.
:wave:
Tirlittanille tännekin riemukas :hug: ! Ihania uutisia! :heart:
Monalle kiitos, ja onnittelut bumerangina takaisin 12 viikon maagisen rajan täyttymisestä! Kyllä mielestäni jo olet "ansainnut" ekat vauvanvaatteet ostaa, kun kerran kivat kohdalle osuivat. Eihän mikään koskaan ole täysin varmaa, joten kuvittelisin, että antaisin itsellenikin tuon 12 viikon jälkeen luvan jo täysillä suunnitella vauvan tuloa ja ostella jotain juttujakin.
:wave:
Mustikkasuu, kysyin tänään meidän nauvolantädiltä siitä arviosta...
Se on jotain lonkkien yms. mittailua alapään kautta ja meillä ei tosiaan ole ultraa. Kuulemma nyrkki ajaa saman asian...
No täytyy toivoa, että nyrkki on pienempi ku vauvan pää
Onneks on ees naislääkäri
Ainiin Merilintu, minä ainakin tein niin että ostin noita raskausliivejä vähän "edullisempia". Muistaakseni Anttilassa oli tosi ihania värikkäitä liivejä tosi edullisesti ja ostin sitten reilua kokoa sieltä. Uskon että rinnat kuitenkin imetyksen jälkeen palaavat suurinpiirtein samaan kokoon mitä nyt niin en oo viitsinyt ihan hirveästi satsata näihin "väliaikaliiveihin". Tietty on parit imetysliivitkin sitten aikanaan ostettava...
Ja Tirlittan, tervetuloa
Se on jotain lonkkien yms. mittailua alapään kautta ja meillä ei tosiaan ole ultraa. Kuulemma nyrkki ajaa saman asian...
No täytyy toivoa, että nyrkki on pienempi ku vauvan pää
Onneks on ees naislääkäri
Ainiin Merilintu, minä ainakin tein niin että ostin noita raskausliivejä vähän "edullisempia". Muistaakseni Anttilassa oli tosi ihania värikkäitä liivejä tosi edullisesti ja ostin sitten reilua kokoa sieltä. Uskon että rinnat kuitenkin imetyksen jälkeen palaavat suurinpiirtein samaan kokoon mitä nyt niin en oo viitsinyt ihan hirveästi satsata näihin "väliaikaliiveihin". Tietty on parit imetysliivitkin sitten aikanaan ostettava...
Ja Tirlittan, tervetuloa
Tervetuloa Tirlittan! Mahtavaa, että ultrassa kaikki hyvin! :heart: Toivon sinulle onnellista odotusta myös jatkoon! Itse kävin joskus nuorempana luovuttamassa munasoluja ja eivät ne hormonihoidot mitään herkkua olleet... Lapsettomuushoidoissa ne ovat varmasti aika pientä kestettävää, kun on niin paljon muuta tärkeämpää pelissä! :hug:
Onnea myös Monalle 12 rv:n rajapyykistä! :heart: Hyvä, että alkuvaiheen vaivat jo helpottavat ja kaikkea upeaa myös teidän jatkoon!
Tietenkin minun on paha mennä sanomaan, kun oma ensimmäinen raskaus on sujunut ongelmitta, mutta minusta tuntuisi, että jossakin vaiheessahan sitä on annettava itselleen lupa nauttia raskaudesta. Kyllähän sekin varmaan jälkikäteen on pettymys, jos ihana raskausaika meneekin murehtiessa ohi. Omalta kohdaltani voisin myös kuvitella, että suru olisi ihan yhtä syvä ikävien uutisten tullessa, olisi raskaudesta nauttinut tai yrittänyt olla iloitsematta (paino sanalla yrittänyt). Ja eikös sitä sanota myös, että äidin oma positiivisuus ja onnellisuus (eli siitä erittyvät mielihyvähormonit) on myös yksi edesauttava osatekijä raskauden sujumisen kannalta =) Eli nauti vaan... vaikka vähän salaakin, jos miehesi ei vielä uskaltaisikaan :heart:
Me kerroimme vanhemmillemme joskus rv:llä 15. Olisimme varmaan kertoneet vähän aikaisemminkin, mutta odotimme joululomaa, jotta pääsemme kasvotusten näkemään ilmeet. Masu oli jo kyllä silloin vähän näkyvissä ja helpotti, kun ei sitten enää tarvinnut sitä yrittää peitelläkään. Taisin ensimmäiset hankinnat vauvalle tehdä myös silloin joululomalla kirppikseltä (miehen pyöritellessä silmiään vieressä!), kun eteen tuli maailman suloisimmat potkarit. :heart:
Iiris
Eiköhän se lantiotilavuuden riittävyys tosiaan selviä ilman ultraakin. Minä olin myös etukäteen yhdeltä meidän valmennusryhmäläiseltä kuullut inhottavan kertomuksen siitä "nyrkkitutkimuksesta"... Oli kuulemma ollut erittäinkin kovakourainen tutkimus. :/ Minun kokemukseni oli onneksi varsin "mukava" siihen verrattuna, jos nyt niin voi mistään sisätutkimuksesta ylipäätään sanoa :|
Loppuis tuo sade, että pääsis jo kunnolla ulos...
Onnea myös Monalle 12 rv:n rajapyykistä! :heart: Hyvä, että alkuvaiheen vaivat jo helpottavat ja kaikkea upeaa myös teidän jatkoon!
Tietenkin minun on paha mennä sanomaan, kun oma ensimmäinen raskaus on sujunut ongelmitta, mutta minusta tuntuisi, että jossakin vaiheessahan sitä on annettava itselleen lupa nauttia raskaudesta. Kyllähän sekin varmaan jälkikäteen on pettymys, jos ihana raskausaika meneekin murehtiessa ohi. Omalta kohdaltani voisin myös kuvitella, että suru olisi ihan yhtä syvä ikävien uutisten tullessa, olisi raskaudesta nauttinut tai yrittänyt olla iloitsematta (paino sanalla yrittänyt). Ja eikös sitä sanota myös, että äidin oma positiivisuus ja onnellisuus (eli siitä erittyvät mielihyvähormonit) on myös yksi edesauttava osatekijä raskauden sujumisen kannalta =) Eli nauti vaan... vaikka vähän salaakin, jos miehesi ei vielä uskaltaisikaan :heart:
Me kerroimme vanhemmillemme joskus rv:llä 15. Olisimme varmaan kertoneet vähän aikaisemminkin, mutta odotimme joululomaa, jotta pääsemme kasvotusten näkemään ilmeet.
Masu oli jo kyllä silloin vähän näkyvissä ja helpotti, kun ei sitten enää tarvinnut sitä yrittää peitelläkään. Taisin ensimmäiset hankinnat vauvalle tehdä myös silloin joululomalla kirppikseltä (miehen pyöritellessä silmiään vieressä!), kun eteen tuli maailman suloisimmat potkarit. :heart:Iiris
Eiköhän se lantiotilavuuden riittävyys tosiaan selviä ilman ultraakin. Minä olin myös etukäteen yhdeltä meidän valmennusryhmäläiseltä kuullut inhottavan kertomuksen siitä "nyrkkitutkimuksesta"... Oli kuulemma ollut erittäinkin kovakourainen tutkimus. :/ Minun kokemukseni oli onneksi varsin "mukava" siihen verrattuna, jos nyt niin voi mistään sisätutkimuksesta ylipäätään sanoa :|
Loppuis tuo sade, että pääsis jo kunnolla ulos...
Heippa kaikille,
Ehdin käydä tuolla jo perustamassa ketjun 30+ lapsettomuushoidoista plussanneet ensikertalaiset ennen kuin Merilintu tuli houkuttelemaan tähän pinoon. Täällä kun on tosiaan tuttuja tuolta vauvakuume-puolelta ainakin Mona, Merilintu ja Tirlittan, toivottavasti saadaan vielä Kuumettakin mukaan. Joten ajattelin tulla pikkuhiljaa mukaan kirjoittelemaan. Vielä en uskalla historiasta johtuen täysillä tunnustaa ja iloita, että raskaana tässä ollaan.
Meillä plussa tuli lopulta kolmannesta icsistä ja 4. siirrosta. Tätä ennen koettu jo kemialliseksi tulkittava raskaus, joka keskeytyi viikolla 5 sekä 1 keskeytynyt keskenmeno viikolla 8+2. Syytä lapsettomuuteen ei ole kummastakaan löytynyt. Minulla kilpirauhasen vajaatoiminta, joka ehkä näyttelee osaansa. Helpolla ei päästä tässäkään raskaudessa, koska kohdussa on hematooma, joka on vuotanut kahteen otteeseen. Tällä hetkellä tilanne ok, pieni on kasvanut mallillaan ja sydän on sykkinyt vahvasti. Joten aika samoissa tunnelmissa mennään täällä Tirlittanin kanssa. Ja toisaalta taas päivät ovat Merilinnun kanssa täsmälleen samat 8+4.
Kävin eilen jo ensimmäisessä neuvolassa ja yllätys oli lähinnä se, että ne tosiaan pitävät minua raskaana olevana. Itse kun en vielä uskalla täysin tilanteeseen tuon hematooman takia luottaa.
Muuten alkutaipaleesta on selvitty kunnialla. Paha olo on jatkuva seuralainen, yöllä juoksen vessassa niin usein, että jo siksikin väsyttää. Rintoja yritän puristella, mutta niissä ei näköjään tunnu mitään En tiedä toivoisinko kasvua vai en, mies kyllä kyselee milloin ne kasvavat.. Neuvolan vaaka näytti yli 2 kg enemmän kuin kotivaaka, joten naisellinen ulkonäkökriisikin tässä on nousemassa pintaan.. No ehkä en sentään tuohon takerru. Jos on hyviä vinkkejä pahan olon kanssa pärjäämiseen, otan kiitollisena vastaan. Napsin välipaloja (rusinoita, omenoita, pilttiä), mutta tällä hetkellä ruokakaan ei auta.
Eilen oli useissa uutisissa tutkimustuloksesta, jonka mukaan äidin stressaaminen raskausaikana vaikuttaa lapseen niin, että se on myös 6 kk ikäisenä stressaantunut, reagoi helposti ja vahvasti sekä positiivisiin että negatiivisiin ärsykkeisiin. Joten yritän nyt oppia ottamaan rennosti ja ajattelemaan, että tämä raskaus voi jopa kestää..
Nyt tuli tosi omanapainen esittäytyminen. Täytyypä tutustua teidän pidemmällä olevien matkaan ja muutenkin selailla vähän takaisinpäin, mitä kenellekin on meneillään.
Joka tapauksessa hauska tutustua ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!
Ehdin käydä tuolla jo perustamassa ketjun 30+ lapsettomuushoidoista plussanneet ensikertalaiset ennen kuin Merilintu tuli houkuttelemaan tähän pinoon. Täällä kun on tosiaan tuttuja tuolta vauvakuume-puolelta ainakin Mona, Merilintu ja Tirlittan, toivottavasti saadaan vielä Kuumettakin mukaan. Joten ajattelin tulla pikkuhiljaa mukaan kirjoittelemaan. Vielä en uskalla historiasta johtuen täysillä tunnustaa ja iloita, että raskaana tässä ollaan.
Meillä plussa tuli lopulta kolmannesta icsistä ja 4. siirrosta. Tätä ennen koettu jo kemialliseksi tulkittava raskaus, joka keskeytyi viikolla 5 sekä 1 keskeytynyt keskenmeno viikolla 8+2. Syytä lapsettomuuteen ei ole kummastakaan löytynyt. Minulla kilpirauhasen vajaatoiminta, joka ehkä näyttelee osaansa. Helpolla ei päästä tässäkään raskaudessa, koska kohdussa on hematooma, joka on vuotanut kahteen otteeseen. Tällä hetkellä tilanne ok, pieni on kasvanut mallillaan ja sydän on sykkinyt vahvasti. Joten aika samoissa tunnelmissa mennään täällä Tirlittanin kanssa. Ja toisaalta taas päivät ovat Merilinnun kanssa täsmälleen samat 8+4.
Kävin eilen jo ensimmäisessä neuvolassa ja yllätys oli lähinnä se, että ne tosiaan pitävät minua raskaana olevana. Itse kun en vielä uskalla täysin tilanteeseen tuon hematooman takia luottaa.
Muuten alkutaipaleesta on selvitty kunnialla. Paha olo on jatkuva seuralainen, yöllä juoksen vessassa niin usein, että jo siksikin väsyttää. Rintoja yritän puristella, mutta niissä ei näköjään tunnu mitään
En tiedä toivoisinko kasvua vai en, mies kyllä kyselee milloin ne kasvavat.. Neuvolan vaaka näytti yli 2 kg enemmän kuin kotivaaka, joten naisellinen ulkonäkökriisikin tässä on nousemassa pintaan.. No ehkä en sentään tuohon takerru. Jos on hyviä vinkkejä pahan olon kanssa pärjäämiseen, otan kiitollisena vastaan. Napsin välipaloja (rusinoita, omenoita, pilttiä), mutta tällä hetkellä ruokakaan ei auta. Eilen oli useissa uutisissa tutkimustuloksesta, jonka mukaan äidin stressaaminen raskausaikana vaikuttaa lapseen niin, että se on myös 6 kk ikäisenä stressaantunut, reagoi helposti ja vahvasti sekä positiivisiin että negatiivisiin ärsykkeisiin. Joten yritän nyt oppia ottamaan rennosti ja ajattelemaan, että tämä raskaus voi jopa kestää..
Nyt tuli tosi omanapainen esittäytyminen. Täytyypä tutustua teidän pidemmällä olevien matkaan ja muutenkin selailla vähän takaisinpäin, mitä kenellekin on meneillään.
Joka tapauksessa hauska tutustua ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!
Tervehdys pitkästä aikaa! Täällä on ollut aika hiljaista koko kevään, mutta siihen on ilmeisesti nyt tullut jo korjausta =) Oli niin kiva avata sivu ja nähdä uusia nimiä. Siispä tervetuloa kuumeilijat ja tarrasukkia joka sorkalle! Muistakaa, että ette ole yhtään sen vähemmän raskaana kuin muutkaan samoilla viikoilla olevat, vaikka onneen onkin vielä vaikea uskoa. Tunnen sen epätodellisen fiiliksen :heart:
Sompiolla ja Iiriksellä taitaa olla kohta uutisia *jännää*. Kyllä te aivan varmasti pärjäätte, Sompio! :hug: Ainahan mies ei edes pysty edes pitämään isyyslomaa heti synnytyksen jälkeen. Onneksi vastasyntynyt ei tavallisesti tarvitse paljon muuta kuin maitoa ja unta.
Olen jälkikäteen usein toivonut, että olisin itse osannut lähteä synnytykseen silleen avoimemmin ja ilman tuskaisaa toimenpidekammoa. Vaikkei meillä mennytkään ihan kässärin mukaan (imukuppisynnytys kasvotarjonnan takia), niin luottamus asioiden sujumiseen olisi varmaan auttanut kestämään koitosta paremmin. Mutta hyvähän tässä nyt on puhua, kun aikakin on jo armahtanut... Vieläkin luen ihmetellen muualla asuvien odottajien juttuja synnytystapa-arvioista, sillä meilläpäin ei sellaista tehty ollenkaan. Luulisi, että se säästäisi sekä hermoja että resursseja, mutta mitäpä meikäläinen siitä tietäisi. :ashamed: Kerronpa kuitenkin, että tänään Vauva tulossa -ohjelmassa synnyttäjä selvisi posterior positionista jopa ilman epiduraalia, kun jaksoi olla avautumisvaiheen loppuhetkillä kontillaan, jolloin vauvelin asento ilmeisesti muuttui suotuisammaksi!
Meidän tyttö täyttää kohtsillään 8 kuukautta. :heart: :heart: :heart: Hän nousee kontilleen ja "karhunkävelyasentoon", mutta etenee vain ryömimällä. Silti lapsi tuntuu ehtivän joka paikkaan. Koiran vesikuppi on jo kaatunut kertaalleen, lattialta haalitaan koko ajan pienimmätkin roskat suuhun, ja äiti on löytänyt "kadonneen" vauvan mm. sängyn alta. Kahta alahammasta saadaan ihailla usein, koska tytteli on nauravaista sorttia. Me aloitettiin kiinteät n. 5 kk iässä, ja nyt alkaa näyttää siltä, että pikkuakka voisi pikkuhiljaa luopua tissistäkin. Maitoa ei ole noin kuukauteen enää tullut vanhaan malliin, joten imeminenkin käy jo ihan työstä. Olen kuitenkin vähän ihmeissäni lopettamisen suhteen ja luen edelleen kaiken mahdollisen aiheesta. Imetän tällä hetkellä 3 kertaa päivässä: heti heräämisen jälkeen, lounaan ja päivällisen välissä sekä illalla.
Mä haaveilin jo aikoja sitten perhepedistä, mutta pelkäsin, ettei se onnistuisi kissojen takia. No, kissat eivät olleet vauvasta kiinnostuneita, mutta perhepeti jäi valitettavasti silti pääosin kokematta. :'( Pelkäsin, että vauvalle voisi tapahtua jotain ja lisäksi kuuntelin vähän liian tarkasti pikkuisen yöllistä ääntelyä. :/ Jännityksen takia omasta nukkumisestani ei tullut mitään, ja niinpä me totutettiin tyttönen jo ihan ensimmäisillä viikoilla nukkumaan omaan sänkyyn. Lämminvesipullo saattoi auttaa asiaa, mutta muutamana iltana sain kyllä ihan roikkua pinniksen yllä laulelemassa. Montaa yötä siihen ei kuitenkaan mennyt. Lisäapuna toimi iPod telakoineen, lastulle on ladattu unettavimpia piisejä, mitä maailmankaikkeudesta löytyy.
Perhepedistä luopumisen jälkeen olen yrittänyt kompensoida viekutusta eritysesti aamuisin, jolloin tyttö usein nukahtaa rinnalle. Meillä nukuttiin kokonaisia öitä vähän alle 6 kk:n ikään asti, kunnes ekojen hampaiden myötä heräilystä tuli taas jokaöistä. 7+ kk aloitettiin sitten unikoulu, jota ei tarvinnut kovin monena yönä soveltaa. Toistaiseksi siis yöt sujuvat ihan kiitettävästi. Päivisin tyttö nukkuu oikeastaan vain vaunuissa, mutta kaikkeahan ei voi saada. Kantoliinasta on meillä ollut suurta iloa, varsinkin kun sen avulla pääsee moniin paikkoihin, joihin vaunuilla ei ole asiaa. Olen hieman hurahtanut liinoihin, joten hankin juuri uuden kudotun liinan ihan vaan koska se oli niin kaunis. Aloittelijalle sopii parhaiten trikoinen liina, se on niin helppokäyttöinen. Liinoista on paljon iloa, kunhan jaksaa perehtyä sidontoihin. Meillä se teki aluksi tiukkaa, olihan talvi, ja lapsi oli jkv käsittelyherkkä ja ahdistui helposti, kun yritin soveltaa eri asentoja.
Jaahans, ilta/yö jo vanhenee. Jään täten odottamaan vauvauutisia ikuisen vakoilijan ominaisuudessani, koska en ehdi kovin usein kirjoittelemaan. Eikä meidän arki kyllä jatkuvaa päivittämistä kaipaakaan. Eipä muuta kuin kesän iloja kaikille! :flower: :flower: Kertokaa kuulumisianne, kyllä niitä luetaan.
Terv. Duudlari ja Elsa 8 kk
ps. Meillä on massoittain pieneksi jääneitä vauvanvaatteita. Musta oli kyllä mukavaa että niitä oli paljon, sillä minä ja pesukone ei olla ylimpiä ystävyksiä. Tykkäsin aluksi "vauvamaisista" vaatteista, ts. bodyista ja puolipotkareista yms. mutta nyt isompana on kiva käyttää huppareita, villatakkeja ja farkkujakin =)
pps. Reenatkaa ihmeessä muutaman kerran viikossa tuttipullon käyttöä, jos haluatte sitä jossain vaiheessa käyttää. Meillä tuttipullo jäi tammikuussa pois vajaaksi viikoksi, eikä enää palannut ohjelmistoon. Epähuomiossa tuli tauko rintaraivarien takia, ja se ratkaisi asian lopullisesti. Kiinteitä aloittaessakin sai iltavellit unohtaa. Nyt treenataan sitten nokkapulloa.
Sompiolla ja Iiriksellä taitaa olla kohta uutisia *jännää*. Kyllä te aivan varmasti pärjäätte, Sompio! :hug: Ainahan mies ei edes pysty edes pitämään isyyslomaa heti synnytyksen jälkeen. Onneksi vastasyntynyt ei tavallisesti tarvitse paljon muuta kuin maitoa ja unta.
Olen jälkikäteen usein toivonut, että olisin itse osannut lähteä synnytykseen silleen avoimemmin ja ilman tuskaisaa toimenpidekammoa. Vaikkei meillä mennytkään ihan kässärin mukaan (imukuppisynnytys kasvotarjonnan takia), niin luottamus asioiden sujumiseen olisi varmaan auttanut kestämään koitosta paremmin. Mutta hyvähän tässä nyt on puhua, kun aikakin on jo armahtanut...
Vieläkin luen ihmetellen muualla asuvien odottajien juttuja synnytystapa-arvioista, sillä meilläpäin ei sellaista tehty ollenkaan. Luulisi, että se säästäisi sekä hermoja että resursseja, mutta mitäpä meikäläinen siitä tietäisi. :ashamed: Kerronpa kuitenkin, että tänään Vauva tulossa -ohjelmassa synnyttäjä selvisi posterior positionista jopa ilman epiduraalia, kun jaksoi olla avautumisvaiheen loppuhetkillä kontillaan, jolloin vauvelin asento ilmeisesti muuttui suotuisammaksi!Meidän tyttö täyttää kohtsillään 8 kuukautta. :heart: :heart: :heart: Hän nousee kontilleen ja "karhunkävelyasentoon", mutta etenee vain ryömimällä. Silti lapsi tuntuu ehtivän joka paikkaan. Koiran vesikuppi on jo kaatunut kertaalleen, lattialta haalitaan koko ajan pienimmätkin roskat suuhun, ja äiti on löytänyt "kadonneen" vauvan mm. sängyn alta. Kahta alahammasta saadaan ihailla usein, koska tytteli on nauravaista sorttia. Me aloitettiin kiinteät n. 5 kk iässä, ja nyt alkaa näyttää siltä, että pikkuakka voisi pikkuhiljaa luopua tissistäkin. Maitoa ei ole noin kuukauteen enää tullut vanhaan malliin, joten imeminenkin käy jo ihan työstä. Olen kuitenkin vähän ihmeissäni lopettamisen suhteen ja luen edelleen kaiken mahdollisen aiheesta. Imetän tällä hetkellä 3 kertaa päivässä: heti heräämisen jälkeen, lounaan ja päivällisen välissä sekä illalla.
Mä haaveilin jo aikoja sitten perhepedistä, mutta pelkäsin, ettei se onnistuisi kissojen takia. No, kissat eivät olleet vauvasta kiinnostuneita, mutta perhepeti jäi valitettavasti silti pääosin kokematta. :'( Pelkäsin, että vauvalle voisi tapahtua jotain ja lisäksi kuuntelin vähän liian tarkasti pikkuisen yöllistä ääntelyä. :/ Jännityksen takia omasta nukkumisestani ei tullut mitään, ja niinpä me totutettiin tyttönen jo ihan ensimmäisillä viikoilla nukkumaan omaan sänkyyn. Lämminvesipullo saattoi auttaa asiaa, mutta muutamana iltana sain kyllä ihan roikkua pinniksen yllä laulelemassa. Montaa yötä siihen ei kuitenkaan mennyt. Lisäapuna toimi iPod telakoineen, lastulle on ladattu unettavimpia piisejä, mitä maailmankaikkeudesta löytyy.
Perhepedistä luopumisen jälkeen olen yrittänyt kompensoida viekutusta eritysesti aamuisin, jolloin tyttö usein nukahtaa rinnalle. Meillä nukuttiin kokonaisia öitä vähän alle 6 kk:n ikään asti, kunnes ekojen hampaiden myötä heräilystä tuli taas jokaöistä. 7+ kk aloitettiin sitten unikoulu, jota ei tarvinnut kovin monena yönä soveltaa. Toistaiseksi siis yöt sujuvat ihan kiitettävästi. Päivisin tyttö nukkuu oikeastaan vain vaunuissa, mutta kaikkeahan ei voi saada.
Kantoliinasta on meillä ollut suurta iloa, varsinkin kun sen avulla pääsee moniin paikkoihin, joihin vaunuilla ei ole asiaa. Olen hieman hurahtanut liinoihin, joten hankin juuri uuden kudotun liinan ihan vaan koska se oli niin kaunis. Aloittelijalle sopii parhaiten trikoinen liina, se on niin helppokäyttöinen. Liinoista on paljon iloa, kunhan jaksaa perehtyä sidontoihin. Meillä se teki aluksi tiukkaa, olihan talvi, ja lapsi oli jkv käsittelyherkkä ja ahdistui helposti, kun yritin soveltaa eri asentoja.Jaahans, ilta/yö jo vanhenee. Jään täten odottamaan vauvauutisia ikuisen vakoilijan ominaisuudessani, koska en ehdi kovin usein kirjoittelemaan. Eikä meidän arki kyllä jatkuvaa päivittämistä kaipaakaan.
Eipä muuta kuin kesän iloja kaikille! :flower: :flower: Kertokaa kuulumisianne, kyllä niitä luetaan.Terv. Duudlari ja Elsa 8 kk
ps. Meillä on massoittain pieneksi jääneitä vauvanvaatteita. Musta oli kyllä mukavaa että niitä oli paljon, sillä minä ja pesukone ei olla ylimpiä ystävyksiä. Tykkäsin aluksi "vauvamaisista" vaatteista, ts. bodyista ja puolipotkareista yms. mutta nyt isompana on kiva käyttää huppareita, villatakkeja ja farkkujakin =)
pps. Reenatkaa ihmeessä muutaman kerran viikossa tuttipullon käyttöä, jos haluatte sitä jossain vaiheessa käyttää. Meillä tuttipullo jäi tammikuussa pois vajaaksi viikoksi, eikä enää palannut ohjelmistoon. Epähuomiossa tuli tauko rintaraivarien takia, ja se ratkaisi asian lopullisesti. Kiinteitä aloittaessakin sai iltavellit unohtaa. Nyt treenataan sitten nokkapulloa.
:heart: :heart: :heart:
En ehtinyt tähän pinoon kirjoitella, kun supistukset voimistuivat ja lähdimme ma-iltana yllättäen synnärille. Aamulla klo 5.27 syntyi meidän tyttömme :heart:
Painoa oli 4000 g, pituus 52 cm ja pipa 35 cm :heart: :heart:
Viikkoja oli 40+3.
Synnytys meni hyvin ja eilen kotiuduimme. Palailen tarkemmilla kuulumisilla tässä myöhemmin tai ainakin lähipäivien aikana :wave:
En ehtinyt tähän pinoon kirjoitella, kun supistukset voimistuivat ja lähdimme ma-iltana yllättäen synnärille. Aamulla klo 5.27 syntyi meidän tyttömme :heart:
Painoa oli 4000 g, pituus 52 cm ja pipa 35 cm :heart: :heart:
Viikkoja oli 40+3.
Synnytys meni hyvin ja eilen kotiuduimme. Palailen tarkemmilla kuulumisilla tässä myöhemmin tai ainakin lähipäivien aikana :wave:
Niin ja tervetuloa Vaahtokarkki! :wave:
Hauska kuulla myös jo vauvautuneen Duudlarin kokemuksia! Niillä on käyttöä, kun alkaa pikkuhiljaa jo innonsekaisesti jännittämään. Mua ei ehkä jännitä niinkään itse synnytys, mutta sen jälkeinen aika alkaa jo mielessä odotuttamaan.
Tänään ohjelmassa siivousta, tavaroiden järjestelyä (eilen saapui tilattu lipasto vauvan vaatteille ja tavaroille ) ja ompelua. Hommiin siis!
rv 38+2
Hauska kuulla myös jo vauvautuneen Duudlarin kokemuksia! Niillä on käyttöä, kun alkaa pikkuhiljaa jo innonsekaisesti jännittämään. Mua ei ehkä jännitä niinkään itse synnytys, mutta sen jälkeinen aika alkaa jo mielessä odotuttamaan.
Tänään ohjelmassa siivousta, tavaroiden järjestelyä (eilen saapui tilattu lipasto vauvan vaatteille ja tavaroille
) ja ompelua. Hommiin siis!rv 38+2
Onnea onnea Sompiolle! :heart: Synnàrikertomusta odotellaan! :hug:
Ja ihanaa, kun Merilintu, Tirlittan ja Vaahtokarkki ovat myòs tààllà! :heart:
Ja ihanaa, kun Merilintu, Tirlittan ja Vaahtokarkki ovat myòs tààllà! :heart:
Ihanaa, paljon paljon onnea Sompio) Mukavan kokoinen tytteli eikä onneksi paljoa mennyt yli!
Synnytyskertomusta odotellaan ja me mustikkasuun kanssa sitten varmaan tullaan ihan just kohta perässä
Duudlari kiitos paljon hyvistä vinkeistä ja tarinasta. Meillä on suunnitelmissa että mä meen 3 kk töihin kun laps on reilun puolen vuoden ikäinen ja mietinkin just että miten sen imettämisen kanssa käy mutta kun sanoit että tarjoat 3 kertaa päivässä niin enköhän mäkin onnistu...jos maitoa siis riittää...
Mä sain vihdoin äitiyspakkauksen eilen, JEE!! Kyllä nyt on ihailtu ihanaa beesiä haalaria ja kaikkea muuta. Miten ne pakkauksen vaatteet onkin niin "pehmeitä" ja silkkisiä verrattuna noihin kaupan vaatteisiin??
) Mukavan kokoinen tytteli eikä onneksi paljoa mennyt yli! Synnytyskertomusta odotellaan ja me mustikkasuun kanssa sitten varmaan tullaan ihan just kohta perässä
Duudlari kiitos paljon hyvistä vinkeistä ja tarinasta. Meillä on suunnitelmissa että mä meen 3 kk töihin kun laps on reilun puolen vuoden ikäinen ja mietinkin just että miten sen imettämisen kanssa käy mutta kun sanoit että tarjoat 3 kertaa päivässä niin enköhän mäkin onnistu...jos maitoa siis riittää...
Mä sain vihdoin äitiyspakkauksen eilen, JEE!! Kyllä nyt on ihailtu ihanaa beesiä haalaria ja kaikkea muuta. Miten ne pakkauksen vaatteet onkin niin "pehmeitä" ja silkkisiä verrattuna noihin kaupan vaatteisiin??
Kiitos onnitteluista :heart:
Ei oikein aika tahdo riittää enään palstalle, vaikka mies onkin kotona. Lueskelen teidän jutut joko vielä nyt tai jos Nuppu herää niin myöhemmin.
Meillä nukutaan välillä päivällä pitkiä päikkäreitä, mutta yöllä syödään ja kukutaan. Tosin usein syödään kyllä päivälläkin. Paras asento minulla imettää on makuullaan ja Nuppu on alkanut puklaamaan, joten aina syönnin jälkeen täytyy nostaa pystyasentoon ja röyhtäyttää. Ja siitäkös ne pikkuisen unet häiriintyvät
Mutta ollaan vielä aika alussa, joten kai meille joku rytmi jossain vaiheessa tulee. Ja olen harjoitellut istuallaan imettämistä ja vielä pitäisi kokeilla sänkyyn pönkittää itsensä tyynyjen kanssa pikkaisen koho-asentoon, että Nupulla olisi pää ylempänä.
Mutta siis:
Maanantaina aamusta kävin vielä neuvolassa ja pikkaisen jomotteli selkää. Neukkutäti vain sanoi, että ei se välttämättä vielä mitään tarkoita. Totesin ihan saman ja varasimme seuraavan käynnin perjantaille
Lähdin sitten vielä miehen selkälääkärille "kuskiksi" ja askarteluliikkeeseen nukkekotitarvikkeita hakemaan. Kun on aikaa askarrella vielä pari viikkoa
Noh, mies ajoikin itse takaisin, kun säryt voimistuivat.
Iltapäivällä alkoi suppailemaan harvakseltaan. Jossain vaiheessa ne voimistuivat, mutta niiden kanssa pärjäsi kaurapussin kanssa.
Salattujen elämien jälkeen olo oli aika kivulias ja menin saunaan ja suihkuun. Saunassa ei voinut kauaa olla, kun istuminen lauteella supistuksen aikaan oli tosi vaikeaa. Suihkussa oli hyvä olla. Aloin sitten kellottamaan supistuksia ja niitä tuli ensin 7 min välein muutama ja sitten 2-5 min välein. Soitin synnärille ja sanoi, että voin tulla näytille tai odotella kotona.
Sitten ne alkoi olla niin kivuliaita kymmenen aikaan, että sanoin, että lähdetään. Mies pakkasi kiireesti sairaalakassin loppuun, kun en minä ollut ajatellut vielä mihinkään lähteä
Automatka oli aika kivulias, kun meiltä synnärille ajaa 45 min. Mutta miehen mielestä näytin ihmeen rauhalliselta koko matkan. Synnärillä tutkittiin ja olin 3 cm auki ja kaula hävinnyt. Menin käyrille ja aika pitkiä suppareita tuli tasaisesti. En muista millä välillä tuli.
Kätilö alkoi täyttämään ammetta ja sitä odotellessa supparit voimistuivat aika paljon. Oksensin kivusta. Menin ammeeseen, mutta en löytänyt sieltä yhtään hyvää asentoa supistusten ajaksi. Oksensin lisää. Kätilö yritti puhua pysymään siellä vielä vähän aikaa ja yritin, mutta sitten luovutin. Tilattiin lääkäri paikalle, että saan epiduraalin.
Sen laittaminen ei ollutkaan niin inhottavaa kuin olin ajatellut ja veivät kivut aika nopeasti pois. Epiduraali laitettiin klo 2.10 ja torkahtelin siinä hetken aikaa. Sitten kivut palasivat ja mies lähti hakemaan kätilöä. Luultiin, että epiduraali on lopettanut vaikuttamisen. Oli inhottava paineen tunne, ei niinkään supistuskipuja.
Kätilö sanoi, että epiduraali vaikuttaa vielä, mutta että hän veikkaisi että synnytys on käynnistymässä. Ja hän teki sisätutkimuksen ja olin 10 cm auki Klo oli 3.40.
Kalvot eivät olleet vielä puhjenneet ja kätilö halusi odottaa ne eikä puhkaista. Kivut oli aika kovat ja päätin lähteä pissalle. Siinä pytyllä alkoi jotain roikkumaan jalkojen välistä ja paniikki iski. Se oli kalvopussi (vai mikä lie), joka sieltä lähti tulemaan. Tätä siis odotettiin Mies talutti minua synnytystuoliin ja matkalla kysyin saanko ponnistaa. Sain luvan, ja kalvopussi pullahti lattialle. Pysyi ehjänä siihen asti kunnes kätilöopiskelija alkoi sitä siivoamaan. Vedet holahti siihen lattialle. Kirkasta oli. En nyt muista pussin nimeä. Harvinaista on, että kalvot pysyvät noin ehjänä, mutta ihan normaalia kuitenkin että näin käy.
Klo 3.50 aloin ponnistamaan ja kivut olit suunnattoman kovat. En ollut tajunnut, että epiduraali ei vaikuta mitään ponnistuskipuihin Tuntui, että en jaksa ponnistaa ja mitään ei tapahdu ja en niiltä kivuilta voi ponnistaa. Kätilö ja mies kannusti ja ponnistin kuulemma hyvin loppuun asti ja useamman ponnistuksen peräkkäin.
Lopulta klo 5.27 oli tyttö maailmassa
Istukan ponnistin n. 10 min päästä. Lähti ihan itsekseen ponnistuttamaan ja tuli aika nätisti pihalle.
Viereiseen saliin tuli siinä sitten toinen synnyttäjä ja kätilö lähti sinne. Osastolta tuli lastenhoitaja meidän kanssa ja yritettiin saada tyttö imemään rintaa yms.
Toinen kätilö tuli ompelemaan minua. Tuli 2. asteen repeämiä ja n. 10 tikkiä. Välilihaa ei jouduttu leikkaamaan.
Menetin aika paljon verta (1400 ml) ja se alkoi tuntumaan. Päässä pyöri ja pyysin, että vauva otetaan paitani alta pois, koska saatan pyörtyä. He lähtivät siitä sitten punnitsemaan yms. ja mies tietenkin mukana.
Osastolle päästessä olo oli ihan ok, mutta vessaan mennessä meinasin pyörtyä. Tiistai-päivä menikin sitten enemmän ja vähemmän nukkuessa ja voimia kootessa. Vessaan tarvitsin taluttajan alkuun ja en saanut nostella vauvaa. Jälkivuotoa oli edelleen niin, että lorahteli siteestä läpi aina noustessa. Illalla olo alkoi olla parempi ja sain jo yksin mennä vessaan.
Imetys lähti sairaalassa ihan kivasti alkuun, mutta nyt nännit ovat niin turvonneet, että usein joudun käyttämään rintakumia. Vauva saa kyllä rinnan päästä otteen, mutta ei jaksa pitää sitä kovin kauaa.
Syödään aika usein ja unet jäävät lyhyeksi. Muuten Nuppu on aika rauhallinen tapaus. Muutaman kerran olen pumpannut rinnat pumpulla ja sitten on onnistunut paremmin. Täytyy siihen kysyä konstia neuvolasta tai jostain alkuviikosta. Mutta onneksi saamme kuitenkin syötyä riittävästi
Paino lähti jo sairaalassa nousuun ja ainakin tulee monta pissavaippaa päivässä, joten uskoisin, että riittävästi saa maitoa.
Neuvolan kanssa ei ole sovittu vielä käyntiä, mutta soittelen sinne huomenna.
Kaikenkaikkiaan synnytys oli siis paljon helpompi ja nopeampi kuin luulin. Eli ihan positiivinen kuva jäi. Kätilö oli aivan ihana, joka oli synnytyksessä ja myös kätilö-opiskelija oli mahtava. Hän kävi meitä osastollakin katsomassa muutamaan kertaan ja oli kiva jutella sellaisen kanssa joka oli ollut auttamassa koko synnytyksen ajan. Harmikseni vuorossa ollut kätilö jäi suoraan pidemmälle vapaalle ja häntä en tavannut ollenkaan enään.
Huh, tulipa pitkä kertomus
Ei oikein aika tahdo riittää enään palstalle, vaikka mies onkin kotona. Lueskelen teidän jutut joko vielä nyt tai jos Nuppu herää niin myöhemmin.
Meillä nukutaan välillä päivällä pitkiä päikkäreitä, mutta yöllä syödään ja kukutaan. Tosin usein syödään kyllä päivälläkin. Paras asento minulla imettää on makuullaan ja Nuppu on alkanut puklaamaan, joten aina syönnin jälkeen täytyy nostaa pystyasentoon ja röyhtäyttää. Ja siitäkös ne pikkuisen unet häiriintyvät
Mutta ollaan vielä aika alussa, joten kai meille joku rytmi jossain vaiheessa tulee. Ja olen harjoitellut istuallaan imettämistä ja vielä pitäisi kokeilla sänkyyn pönkittää itsensä tyynyjen kanssa pikkaisen koho-asentoon, että Nupulla olisi pää ylempänä.
Mutta siis:
Maanantaina aamusta kävin vielä neuvolassa ja pikkaisen jomotteli selkää. Neukkutäti vain sanoi, että ei se välttämättä vielä mitään tarkoita. Totesin ihan saman ja varasimme seuraavan käynnin perjantaille
Lähdin sitten vielä miehen selkälääkärille "kuskiksi" ja askarteluliikkeeseen nukkekotitarvikkeita hakemaan. Kun on aikaa askarrella vielä pari viikkoa
Noh, mies ajoikin itse takaisin, kun säryt voimistuivat.
Iltapäivällä alkoi suppailemaan harvakseltaan. Jossain vaiheessa ne voimistuivat, mutta niiden kanssa pärjäsi kaurapussin kanssa.
Salattujen elämien jälkeen olo oli aika kivulias ja menin saunaan ja suihkuun. Saunassa ei voinut kauaa olla, kun istuminen lauteella supistuksen aikaan oli tosi vaikeaa. Suihkussa oli hyvä olla. Aloin sitten kellottamaan supistuksia ja niitä tuli ensin 7 min välein muutama ja sitten 2-5 min välein. Soitin synnärille ja sanoi, että voin tulla näytille tai odotella kotona.
Sitten ne alkoi olla niin kivuliaita kymmenen aikaan, että sanoin, että lähdetään. Mies pakkasi kiireesti sairaalakassin loppuun, kun en minä ollut ajatellut vielä mihinkään lähteä
Automatka oli aika kivulias, kun meiltä synnärille ajaa 45 min. Mutta miehen mielestä näytin ihmeen rauhalliselta koko matkan. Synnärillä tutkittiin ja olin 3 cm auki ja kaula hävinnyt. Menin käyrille ja aika pitkiä suppareita tuli tasaisesti. En muista millä välillä tuli.
Kätilö alkoi täyttämään ammetta ja sitä odotellessa supparit voimistuivat aika paljon. Oksensin kivusta. Menin ammeeseen, mutta en löytänyt sieltä yhtään hyvää asentoa supistusten ajaksi. Oksensin lisää. Kätilö yritti puhua pysymään siellä vielä vähän aikaa ja yritin, mutta sitten luovutin. Tilattiin lääkäri paikalle, että saan epiduraalin.
Sen laittaminen ei ollutkaan niin inhottavaa kuin olin ajatellut ja veivät kivut aika nopeasti pois. Epiduraali laitettiin klo 2.10 ja torkahtelin siinä hetken aikaa. Sitten kivut palasivat ja mies lähti hakemaan kätilöä. Luultiin, että epiduraali on lopettanut vaikuttamisen. Oli inhottava paineen tunne, ei niinkään supistuskipuja.
Kätilö sanoi, että epiduraali vaikuttaa vielä, mutta että hän veikkaisi että synnytys on käynnistymässä. Ja hän teki sisätutkimuksen ja olin 10 cm auki
Klo oli 3.40. Kalvot eivät olleet vielä puhjenneet ja kätilö halusi odottaa ne eikä puhkaista. Kivut oli aika kovat ja päätin lähteä pissalle. Siinä pytyllä alkoi jotain roikkumaan jalkojen välistä ja paniikki iski. Se oli kalvopussi (vai mikä lie), joka sieltä lähti tulemaan. Tätä siis odotettiin
Mies talutti minua synnytystuoliin ja matkalla kysyin saanko ponnistaa. Sain luvan, ja kalvopussi pullahti lattialle. Pysyi ehjänä siihen asti kunnes kätilöopiskelija alkoi sitä siivoamaan. Vedet holahti siihen lattialle. Kirkasta oli. En nyt muista pussin nimeä. Harvinaista on, että kalvot pysyvät noin ehjänä, mutta ihan normaalia kuitenkin että näin käy.Klo 3.50 aloin ponnistamaan ja kivut olit suunnattoman kovat. En ollut tajunnut, että epiduraali ei vaikuta mitään ponnistuskipuihin Tuntui, että en jaksa ponnistaa ja mitään ei tapahdu ja en niiltä kivuilta voi ponnistaa. Kätilö ja mies kannusti ja ponnistin kuulemma hyvin loppuun asti ja useamman ponnistuksen peräkkäin.
Lopulta klo 5.27 oli tyttö maailmassa
Istukan ponnistin n. 10 min päästä. Lähti ihan itsekseen ponnistuttamaan ja tuli aika nätisti pihalle.
Viereiseen saliin tuli siinä sitten toinen synnyttäjä ja kätilö lähti sinne. Osastolta tuli lastenhoitaja meidän kanssa ja yritettiin saada tyttö imemään rintaa yms.
Toinen kätilö tuli ompelemaan minua. Tuli 2. asteen repeämiä ja n. 10 tikkiä. Välilihaa ei jouduttu leikkaamaan.
Menetin aika paljon verta (1400 ml) ja se alkoi tuntumaan. Päässä pyöri ja pyysin, että vauva otetaan paitani alta pois, koska saatan pyörtyä. He lähtivät siitä sitten punnitsemaan yms. ja mies tietenkin mukana.
Osastolle päästessä olo oli ihan ok, mutta vessaan mennessä meinasin pyörtyä. Tiistai-päivä menikin sitten enemmän ja vähemmän nukkuessa ja voimia kootessa. Vessaan tarvitsin taluttajan alkuun ja en saanut nostella vauvaa. Jälkivuotoa oli edelleen niin, että lorahteli siteestä läpi aina noustessa. Illalla olo alkoi olla parempi ja sain jo yksin mennä vessaan.
Imetys lähti sairaalassa ihan kivasti alkuun, mutta nyt nännit ovat niin turvonneet, että usein joudun käyttämään rintakumia. Vauva saa kyllä rinnan päästä otteen, mutta ei jaksa pitää sitä kovin kauaa.
Syödään aika usein ja unet jäävät lyhyeksi. Muuten Nuppu on aika rauhallinen tapaus. Muutaman kerran olen pumpannut rinnat pumpulla ja sitten on onnistunut paremmin. Täytyy siihen kysyä konstia neuvolasta tai jostain alkuviikosta. Mutta onneksi saamme kuitenkin syötyä riittävästi
Paino lähti jo sairaalassa nousuun ja ainakin tulee monta pissavaippaa päivässä, joten uskoisin, että riittävästi saa maitoa.
Neuvolan kanssa ei ole sovittu vielä käyntiä, mutta soittelen sinne huomenna.
Kaikenkaikkiaan synnytys oli siis paljon helpompi ja nopeampi kuin luulin. Eli ihan positiivinen kuva jäi. Kätilö oli aivan ihana, joka oli synnytyksessä ja myös kätilö-opiskelija oli mahtava. Hän kävi meitä osastollakin katsomassa muutamaan kertaan ja oli kiva jutella sellaisen kanssa joka oli ollut auttamassa koko synnytyksen ajan. Harmikseni vuorossa ollut kätilö jäi suoraan pidemmälle vapaalle ja häntä en tavannut ollenkaan enään.
Huh, tulipa pitkä kertomus
Iiris Hyvä, että olet jaksanut liikkua. Mulla jäi jopa töihin kävelykin (matkaa 1 km) ensin issiaskipujen ja sitten liitoskipujen takia. Ja en juurikaan pystynyt kävelemään muuta kuin pakollisen. Mutta ihmeen hyvin meni synnytys, vaikka oli monta kuukautta lähes ilman liikuntaa. Kätilö jopa kysyi, että mitä harrastan säännöllisesti, kun on niin hyvässä kunnossa paikat ja jaksan ponnistaa niin hyvin
Mustikkasuu olikin bongannut minun supisteluni Oli aika nopeaa toimintaa, kun hämäläiset mustikat alkoivat tehoamaan. Hämeessähän minä itsekin olen Oli tiistai-aamuna uskomaton olo kun tyttö oli sylissä, että vuorokausi aiemmin olin vielä nukkumassa ja menossa aamulla neuvolaan tietämättä mikä edessä onkaan vuorokauden kuluttua :heart:
Liiveistä olette jutelleet. Mulla oli ennen raskautta A75 ja sitten käytin loppuraskaudesta B80 liivejä. Imetysliivit ostin C80 ja juuri tänään laitoin niihin jatkopalan, eli periaattessa on liivit nyt C85.
Tervetuloa Tirlittan-75 ja oikein kovasti onnea ja tarrasukkia pikkuiselle :heart: Samoin Vaahtokarkille onnea ja tarrasukkia :heart:
Vaahtokarkki Mä kärsin alussa aikamoisesta kuvotuksesta, oksentamisesta harvoin. Mulla parasta oli viileät ja raikkaat syömiset. Jääkaappiviileät mandariinit oli ihan parasta
Mona Minä aloin ostelemaan vasta rakenneultran jälkeen. Vanhemmille ja sisaruksille kerrottiin raskaudesta jo np-ultran jälkeen. Itse uskon siihen, että jos jotain tapahtuu, niin sille ei mitään alkuvaiheessakaan mahda. Jos löytää jotain kivaa niin siitä vain ostelemaan.
Synnytystapa-arvio meilläkin tehdään joko ihan neuvolalääkärillä käsituntumalla tai sitten sairaalan valinnasta riippuen pääsee äippäpolille tutkimukseen. Itse olin menossa meidän vaihtoehdoista tuohon pienempään sairaalaan ja siellä tosiaan siis tehtiin äippäpolilla. Ultralla meillä katsottiin vauvan koko-arvio ja napanuoran paikka. Varsinainen lantion ja häpyluun tutkiminen tehtiin kuitenkin ihan käsikopelolla, ei kai niitä oikein voi millään ultratakaan. Napanuorakin silloin rv 36 on vielä niin väljästi, että ei se kerro lopullisesta paikasta yhtään mitään tuossa ultrassa. Ja kokoarvioksi saatiin ulralla 3800 g ja syntymäpaino oli siis 4000 g. Neuvolantädin käsituntuma oli hieman pienempi. Niin ja lantion tutkiminen oli ihan ok, mutta häntäluun tutkiminen sattui enemmän.
Mustikkasuu olikin bongannut minun supisteluni
Oli aika nopeaa toimintaa, kun hämäläiset mustikat alkoivat tehoamaan. Hämeessähän minä itsekin olen Oli tiistai-aamuna uskomaton olo kun tyttö oli sylissä, että vuorokausi aiemmin olin vielä nukkumassa ja menossa aamulla neuvolaan tietämättä mikä edessä onkaan vuorokauden kuluttua :heart: Liiveistä olette jutelleet. Mulla oli ennen raskautta A75 ja sitten käytin loppuraskaudesta B80 liivejä. Imetysliivit ostin C80 ja juuri tänään laitoin niihin jatkopalan, eli periaattessa on liivit nyt C85.
Tervetuloa Tirlittan-75 ja oikein kovasti onnea ja tarrasukkia pikkuiselle :heart: Samoin Vaahtokarkille onnea ja tarrasukkia :heart:
Vaahtokarkki Mä kärsin alussa aikamoisesta kuvotuksesta, oksentamisesta harvoin. Mulla parasta oli viileät ja raikkaat syömiset. Jääkaappiviileät mandariinit oli ihan parasta
Mona Minä aloin ostelemaan vasta rakenneultran jälkeen. Vanhemmille ja sisaruksille kerrottiin raskaudesta jo np-ultran jälkeen. Itse uskon siihen, että jos jotain tapahtuu, niin sille ei mitään alkuvaiheessakaan mahda. Jos löytää jotain kivaa niin siitä vain ostelemaan.
Synnytystapa-arvio meilläkin tehdään joko ihan neuvolalääkärillä käsituntumalla tai sitten sairaalan valinnasta riippuen pääsee äippäpolille tutkimukseen. Itse olin menossa meidän vaihtoehdoista tuohon pienempään sairaalaan ja siellä tosiaan siis tehtiin äippäpolilla. Ultralla meillä katsottiin vauvan koko-arvio ja napanuoran paikka. Varsinainen lantion ja häpyluun tutkiminen tehtiin kuitenkin ihan käsikopelolla, ei kai niitä oikein voi millään ultratakaan. Napanuorakin silloin rv 36 on vielä niin väljästi, että ei se kerro lopullisesta paikasta yhtään mitään tuossa ultrassa. Ja kokoarvioksi saatiin ulralla 3800 g ja syntymäpaino oli siis 4000 g. Neuvolantädin käsituntuma oli hieman pienempi. Niin ja lantion tutkiminen oli ihan ok, mutta häntäluun tutkiminen sattui enemmän.
Piti jo lähettää välillä, ettei tekstit katoa. Jatkoa seuraa...
Duudlari Kiva lukea teidän vauva-arjesta :heart: Perhepeti meillä ei ollut haaveissa, mutta tuntuu, että pakon edessä siihen joudutaan jos halutaan nukkua yöllä. Vauva on ollut jo laitoksella sellainen, että nukahtaa ihan kylkeen kiinni ja siinä hän sitten nukkuisi vaikka kuinka pitkään. Mutta omaan sänkyyn kun nostaa, niin unet ovat max 1 h, usein lyhyempiäkin. Minäkään en uskalla nukkua kunnolla perhepedissä, mutta jatkuvan heräilynkin takia nukun huonosti. Kuulostelen kyllä muutenkin vielä liian tarkasti jokaista ininää yms. Mutta eihän vauva ole vielä kuin vajaan viikon, joten ei sitä tiedä minkälaiseksi tämä menee öiden suhteen. Toivottavasti tottuisi pian omaan sänkyyn. Viime yönäkin valvottiin 4 asti ja sitten kun otin pikkuisen meidän väliin, niin hän heräsi vasta kasin aikaan.
Liina meilläkin on, mutta en ole vielä kokeillut. Mutta ajatellut kanssa että olisi meidän juttu
Tuttipullosta ja tutista toivotaan, että niitä ei tarvittaisi. Molempia on kyllä hankittuna ja valmiiksi keitettynä. Lisämaidon aiomme ainakin kokeilla hörpyttämällä näin alkuun, jos tarve vaatii. Varsinkin kun meillä on tuo kunnollinen imuote vielä pikkaisen haussa.
Iiris Onnea pakkauksen saamisesta :heart: Taisitte saada jo tän vuoden pakkauksen?
Nyt vielä päivitän tuon etusivun ja on aika mennä ihailemaan nukkuvaa Nuppua :heart: Hän on niin suloinen ja ilmeet ovat niin ihania nukkuessa :heart: Minä voin kyllä jatkossakin tätä pinoa päivittää, koska tapahtumia on niin harvakseltaan. Mutta joka päivä en enään välttämättä käy lukemassa, joten pikkaisen saattaa olla päivityksissä viivytystä. Tirlittan ja Vaahtokarkki voivat ilmoittaa LA:t ja synnytyssairaalat, jos haluatte ne etusivulle.
Duudlari Kiva lukea teidän vauva-arjesta :heart: Perhepeti meillä ei ollut haaveissa, mutta tuntuu, että pakon edessä siihen joudutaan jos halutaan nukkua yöllä. Vauva on ollut jo laitoksella sellainen, että nukahtaa ihan kylkeen kiinni ja siinä hän sitten nukkuisi vaikka kuinka pitkään. Mutta omaan sänkyyn kun nostaa, niin unet ovat max 1 h, usein lyhyempiäkin. Minäkään en uskalla nukkua kunnolla perhepedissä, mutta jatkuvan heräilynkin takia nukun huonosti. Kuulostelen kyllä muutenkin vielä liian tarkasti jokaista ininää yms. Mutta eihän vauva ole vielä kuin vajaan viikon, joten ei sitä tiedä minkälaiseksi tämä menee öiden suhteen. Toivottavasti tottuisi pian omaan sänkyyn. Viime yönäkin valvottiin 4 asti ja sitten kun otin pikkuisen meidän väliin, niin hän heräsi vasta kasin aikaan.
Liina meilläkin on, mutta en ole vielä kokeillut. Mutta ajatellut kanssa että olisi meidän juttu
Tuttipullosta ja tutista toivotaan, että niitä ei tarvittaisi. Molempia on kyllä hankittuna ja valmiiksi keitettynä. Lisämaidon aiomme ainakin kokeilla hörpyttämällä näin alkuun, jos tarve vaatii. Varsinkin kun meillä on tuo kunnollinen imuote vielä pikkaisen haussa.
Iiris Onnea pakkauksen saamisesta :heart: Taisitte saada jo tän vuoden pakkauksen?
Nyt vielä päivitän tuon etusivun ja on aika mennä ihailemaan nukkuvaa Nuppua :heart: Hän on niin suloinen ja ilmeet ovat niin ihania nukkuessa :heart: Minä voin kyllä jatkossakin tätä pinoa päivittää, koska tapahtumia on niin harvakseltaan. Mutta joka päivä en enään välttämättä käy lukemassa, joten pikkaisen saattaa olla päivityksissä viivytystä. Tirlittan ja Vaahtokarkki voivat ilmoittaa LA:t ja synnytyssairaalat, jos haluatte ne etusivulle.