Tervehdys mammat pitkästä aikaa.
Seuraa synnytystarinaa sun muuta! Mutta ensin onnittelut kohtalotovereille eli muille vauvan saaneille! Onko muuten kukaan kuullut Mannasta?
Meidän tyttömme päätti syntyä siis viime perjantaina 27.3., vaikka viikkoja oli vasta 36+5. Jäi siten 2 päivää täysiaikaisuuden rajasta, minkä takia lennettiin myös Kättärin Haikaranpesästä. Tytön strategiset mitat olivat 2,4 kiloa ja 45,5 cm.
Hieman puskasta tuli synnytys, ilman mitään ennakkovaroituksia. Vielä torstaina olin käynyt salilla, shoppaillut ja puuhaillut normaaliin tapaan. Joitakin kivuttomia suppareita tuli silloin illan aikana, mutta ei mitään aiemmasta poikkeavaan. Kunnes sitten perjantain vastaisena yönä klo 01 maissa heräsin siihen, että vedet menivät. Ihan ämpäristä kaatamalla! Voin ensiodottajat teitä lohduttaa, että siitä ilmiöstä ei voi erehtyä.
Soitin Kättärille ja kerroin tapahtuneesta, ja sieltä käskettiin näytille. Siinä sitten sitten ruvettiin pakkaamaan sairaalakassia (minä, joka yleensä hoidan asiat hyvissä ajoin etukäteen, en edes ollut ajatellut, että voisin etuajassa joutua laitokselle) ja kaasutettiin synnärille. Supistukset alkoivat jo autossa, ja Kättärille saavuttaessa ne olivat hieman kipeitä ja toistuivat 5 minuutin välein.
Synnytyshuoneeseen siirryttiin klo 7 aamulla. Pärjäsin ensin ilokaasulla ja myöhemmin sain autuaan epiduraalin. Sen laitto ei oikeasti tuntunut miltään; sitä paitsi sillä hetkellä supistukset ovat jo niin kipeitä, että olisin antanut vaikka kairata poralla selkärankaa.
Ponnistusvaihe kesti vain 8 minuuttia. Viimeisiin supistuksiin verrattuna se ei ollut niin tuskallinen, kun olin etukäteen ajatellut. Päällimmäisin tunne ponnistuvaiheen aikana oli pelko, sillä synnytyshuoneeseen alkoi lapata lääkäreitä ja muuta väkeä, koska vauvan sydänäänet menivät niin heikoiksi. Pelko on hyvä motivaattori; ehdin ponnistaa ehkä 4 kertaa, ja samalla lääkäri kiskoi vauvan ulos imukupilla. Episiotomia tehtiin loppuvaiheessa, eikä mun mielestä sekään tuntunut missään. Ja kuulkaa, minä olen yleensä tosi kipuherkkä ihminen.
Vauva syntyi klo 10.38, eli jos kellotetaan lapsivesien menosta, kesti synnytys sellaiset 9 tuntia. Tyttö sai 9 apgaria; pienuudesta ei sakoteta. Se huusi heti kurkku suorana ja rinnalla ryhtyi oitis etsimään tissiä. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Alapään tikkaukseen meni hetki, ja se hetkittäin vähän nipisteli. Mutta siinä vaiheessa oli jo vauva rinnuksilla, joten pienet nipistelyt kesti oivasti. Itse toivuin ihan ennätysvauhtia synnytyksestä ja köpöttelin omin jaloin salista ulos. Ja jo siinä vaiheessa, kun tikkasivat tuolla alhaalla, kyselin, että milloinkas saisi ruokaa...
Kättärillä olimme 4 yötä sen jälkeen, vaikka lastenlääkäri olisi päästänyt meidät kotiin jo normiajassa. Halusin kuitenkin seurata vielä labratuloksia keltaisuuden etenemisestä (bilirubiini), etten joutuisi kotona niitä panikoimaan. Koko ajan Kättärillä oltiin normi lapsivuodeosastolla 6 ja vauva oli siellä mulla vierihoidossa. Aluksi sille annettiin lisämaitona luovutettua äidinmaitoa (kiitos ihanille naisille, jotka jaksavat luovuttaa), koska pienuuden takia sen verensokeri oli alhaalla. Myöhemmin alettiin pärjätä kotimeijerin varannoilla.
Ylipäänsä tykkäsin kovasti Kättäristä ja sieltä saatavasta hoidosta. Kotona ollaan oltu 2 yötä, ja ihan hyvin on lähtenyt arki alkuun. Unet ovat äitillä vähän kortilla, mutta imetys sujuu tosi hyvin ja vauva kasvaa. Se on vieläkin kovin keltainen ja ihan säälittävän pieni minivauva, mutta juuri tultiin kontrollista, jossa todettiin, ett bilit ovat nousseet vain vähän eikä valohoitoa tarvita. Lisäksi mun läskileiri tuottaa tulosta, silä tytön paino on noussut 2 päivässä 110 g. Pian se jo saavuttaa syntymäpainonsa.
Ulkoilla voidaan vasta, kun vauva painaa 3 kiloa. Ajattelinkin, että voisin ilmoittautua vapaaehtoiseksi emännöimään seuraavaa pk-miittiä meidän kotona, kunhan muutkin pk-mammat vielä poksahtelette. Sovitaan tarkemmin meilissä!
Tsemmpiä teille vielä odotukseen! Mulla on ihan haikea olo, kun en enää ole raskaana. Ihan kaipaan sitä mahaa ja potkuja. Jätin muuten Kättärille 9 kiloa... hyvä kuntokuuri, kun 4 päivässä noin paljon lähti.
Hemuli (piti olla 37 + 4) mutta onkin nyt 6 päivää vanha pikkuakka
.
