Gabrielle Minä arvostan rehellisyyttä kaikki kaikessa ja olen sen sanonut myös miehelleni. Meillä on sellainen tarina, että ollaan nyt siis kolmatta kertaa ajauduttu yhteen
Oltiin aikoinaan toistemme ensirakkaus, tuolloin minä olin 15v ja mies 17v. Meni joitakin vuosia ja olimme jälleen pari. Sitten meni älyttömän monta vuotta ja nyt sitten asutaan yhdessä ja suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta. Tällä erää ollaan olut yhdessä reilu neljä vuotta. Ja alusta asti seksiä on ollut todella harvoin. Kyllä mä olen monesti pähkäillyt, mikä vika minussa on, vaikken vielä tiennytkään mieheni ajatuksista mitään. Ei todellakaan olla oltu samoilla linjoilla seksin määrästä ja se onkin aiheuttanut sitä kinaa. Etenkin kun olen tullut torjutuksi niin paljon. Olisiko ollut tuossa viime vuoden puolella, kun sitten nostin kissan pöydälle ja pakottamalla pakotin mieheni kertomaan eli yhdessäoloa oli tuolloin kertynyt reippaasti yli kolme vuotta ennen kuin sain tietää. Niin kuin sanoit, vaatii aika paljon sanoa omalle puolisolle jotain sellaista, jonka tietää toista loukkaavan. Ja sen takia mies ei ollut asiasta maininnutkaan. Meidän tapauksessa koen, ettei seksin määrä ole onnellisuuden mittari tai se ei kerro suhteen laadusta. Ihmiset ovat niin erilaisia myös halujensa suhteen. Miehen kanssa ollaan puhuttu ja hän itsekin on sanonut, ettei ole saanut lapsuudessa mitään "mallia" hyvästä parisuhteesta eikä ole nähnyt vanhempiensa hellivän toisiaan, keskustelevan keskenään yhtään mistään eikä tunteita ole kotona näytetty. Helliminen, koskettaminen ja muunlainen läheisyys on miehelleni jotenkin "vieras asia", mutta mä olen kyllä sitä mieltä, että tähänkin voi opetella. Tästä pääsenkin hyvin siihen, että olen joskus ollut tyytyväinen kroppaani, hiuksiini jne. Mutta nykyään en olekaan täysin tyytyväinen. Huomasin sen viime vuonna kodin ulkopuolellakin, esim. töissä ja sukuloidessa; peittelen esim. vatsamakkaroitani ja "häpeän" kroppaani siten, että apua nyt kaikki näkevät minun läskini. Ja tämä on näkynyt myös kotona tietyissä tilanteissa, joskus hävettää olla alasti mieheni kanssa vaikkapa saunassa, kun tiedän, mitä hän kropastani ajattelee. Ja ehkä tämä osaltaan vaikuttaa omaan suhtautumiseeni toisen koskettamiseen ja myös se, että olen tullut niin monesti torjutuksi. Tässä olisi oppimisen paikka meillä molemmilla, minun pitäisi vaan rohkeasti uskaltaa mennä mieheni lähelle koskettamaan ja mieheni pitäisi katsoa minua hyväksyvästi ja koskettaa takaisin ihan paljasta ihoa näyttääkseen, että hän hyväksyy. Ja ihan ilman seksiä, vaikkapa tv:tä katsellessa, kun istutaan samalla sohvalla. Mihelle tämä olisi hyvä sen suhteen, että se huomaisi, ettei koskettamisen tarvitse aina johtaa seksiin asti! Joskus viime vuonna koin jonkin aikaa, ettei mieheni hyväksy minua... ja aikaisemmat kokemukseni tuosta hylätyksi tulemisesta ja ei-hyväksyttynä olemisesta ja se, että olen aina joutunut hakemaan toisten hyväksyntää, vaikuttaa vahvasti käsi kädessä nyt tähän meidän nykyiseen ongelmaan ja siihen, miten minä itse asian koen. Minun täytyy tehdä paljon töitä myös itse itseni kanssa, oman pääni sisällä. Hyväksyn toki sen, ettei omalle nais- tai miesihanteelle ja kiihottumiselle voi mitään, mutta se mille itse voi tehdä jotain, on se, että siitäkin huolimatta hyväksyy toisen sellaisena kuin on (vaikkei se sitten silmää miellyttäisikään) ja osoittaa sen koskettamalla eikä ällöttele ja jätä koskematta.
Memelisa Liputan tutun ja turvallisen testin puolesta! Ja kun tietää, miten kyseinen jo itselle tutuksi tullut testi toimii omalla kohdalla, niin kannattaa tosiaan kokeilla sillä. Voi harmi! Aiotko testata tänään päivällä vai odottaa huomisaamuun? Tuuthan sitten heti kertomaan. Voimahali :hug:
Laretzki Tätipahoittelut :hug: Tuo on kyllä hyvä asia, että suhtaudut tähän kuitenkin positiivisesti!