Huomenet kaikille!
Mulla onkin melkoista menoa tää päivä. Ensin aamulla piti lähteä käyttämään esikoista vuosittaisella silmälääkärireissulla (tytöllä ollut lasit 3-v asti). Tunnin päästä pitäis mennä tenttiin ja kun siitä on selvitty niin nopsaa kotiin ja kuskaamaan esikoista balettiin... Hengästyttää jo etukäteen. Olispa jo ilta ja syksyn viimeinen tentti takana. Mutta kai se sieltä tulee, kun ehtii.
Olis muuten mielenkiintoista kuulla tähän pinoon kirjoittaneen vieraan mielipide, toivoisivatko autistisen lapsen vanhemmat itse, ettei tämä olisi koskaan syntynytkään. Ulkopuoliset ei välttämättä kuitenkaan näe niitä hyviä hetkiä, joita lapsi tuo tullessaan, oli tällä sitten millainen vamma/sairaus tahansa. En väitä, että olisi helppoa tai että itselläni olisi kokemuksia, mutta uskon kuitenkin, ettei elämä yhtä kärsimystä ole missään tilanteessa.
Minuakin lääkäri "lohdutti" km:n jälkeen, ettei kannata niin surra, sillä jos lapsella oli jokin vakava sairaus, niin ei se elää sellaisenkaankaan kanssa ole helppoa. Minusta vähän outo argumentti ensinnäkin, koska mitään näyttöä mistään sairaudesta ei ollut ja enkä minä ainakaan odota, että elämä olisi jotenkin helppoa. Jo odottaisin, en varmaan olisi koskaan yhtään lasta hankkinutkaan.
No, nämä on henkilökohtaisia arvoja ja asenteita ja jokaisella on oikeus omiinsa. Mutta riitelemättä, please.
Nyt pitää alkaa ruokkia kuopus, jotta pääsee tenttiin ja saapi sen pois päiävjärjestyksestä.
Hyvää perjantaita kaikille!<br><br>