Niin mimmimamma empä jaksa uskoa että olis täti valheelisesti vierailulla käväissyt, kun tuolloin kp 31:si keskiviikkona negan löysin r-testistä. :headwall: Joten kyllä tais täti tosissaan olla.
Juu ja lukaisin tuolta toisaalta mantanan kirjoituksia ja oma oloni on just tuo sama: luovuttanut-ei tässä enään luonto-äiti taida meille vaavia antaa. :'( Elikkä jotenkin on niin niin perkuleen mansentunut olo jatkuvien pettymysten ja odotteluiden jälkeen. Niin et ei oikeen jaksa enään uskoa, toivoa, onnea ja muita kavereita rinnallaan kulkemassa pidellä. Pikemminkin ovat kaikki nuo kaverukset saaneet omiin oloihinsa hipsiä-pois näköetäisyydeltä. Hmmmmmmm...... ja tuo samainen olotila on jo kilojen kanssa kampailussakin-ei jaksa kerta kaikkiaan enään pinnistellä missään. Ruoka on vain kokoajan hallitsemassa ajatuksia vaikka mitä muuta yrittäs ajatella/tehdä. :kieh:
Öh, ja tuntuu tuo kuopuskin sen jotenkin kait vaistoavan jotta äidil ei olo ole parhaal mahdollisel tasolla. Sillä hän tuntuu jotenkin kaipaavan jätkuvaa läsnä loa ja sylissä kyhnäämistä kun kahden kotosalla nyt kaikki päivät ollaan eikä edes iltapäivällä ole kuin ukko meidän lisäksi kotosalla. Muut lapset kun ovat nyt lomailemassa isällään, eikä meillä täällä edelleenkään ole ystäviä tai tuttavia löytynyt. Eikä täällä ole sellaisia leikkipuistoja joissa vois tavata toisia perheitä. Niin kuin oli tuolla pk-seudulla useampiakin leikkipuistoja joissa saatoimme käydä silloin kun mieli teki. Joo todeta täytyy et näin kun asuu omakotitalossa pientaloalueella. Niin ei pihassakaan ole muita lapsia leikkimässä-tai ei siis tuo kuopuksen ikäisiä, eikä ole niitä vahtejakaan sitten joiden kanssa itse voisin rupatella.
Jotenka tästät voinee päätellä et aika yksinäisiä (ainakin tältä minusta itsestäni tuntuu-sosiaalinen kun luonteeltani olen) taidetaan täällä uudella asuinpaikkakunnalla olla. Vaikka onkin todettava et ei niitä ystäviä kovin montaa ollut siellä edelliselläkään asuin paikalla, mut siellä oli sentään silloin tällöin niitä hiekkalaatikko-tuttuja joiden kanssa sanan pari saattoi vaihtaa. Niin ja minun sukulaiset olivat lähempänä, vaikka matka heidän luo saattoi kestää kauemmin kuin nyt kun asumme kauempana, mut oli edullisempaa matkustaa.
Täältä synkeiden ajatusten keskeltä plussai huitelen jos joku vaik jollekin osuis kohdalle.
++++++++ :wave: :wave: :wave:
ps. On harmaata ja vettäkin sataa niin et tälläinen "sisä-päivä" tais tulla. Tosin kauppareissu on jollain aikaa tehtävä kastumisenkin uhalla, mikäli ruuissa meinataan pysyä.
Juu ja lukaisin tuolta toisaalta mantanan kirjoituksia ja oma oloni on just tuo sama: luovuttanut-ei tässä enään luonto-äiti taida meille vaavia antaa. :'( Elikkä jotenkin on niin niin perkuleen mansentunut olo jatkuvien pettymysten ja odotteluiden jälkeen. Niin et ei oikeen jaksa enään uskoa, toivoa, onnea ja muita kavereita rinnallaan kulkemassa pidellä. Pikemminkin ovat kaikki nuo kaverukset saaneet omiin oloihinsa hipsiä-pois näköetäisyydeltä. Hmmmmmmm...... ja tuo samainen olotila on jo kilojen kanssa kampailussakin-ei jaksa kerta kaikkiaan enään pinnistellä missään. Ruoka on vain kokoajan hallitsemassa ajatuksia vaikka mitä muuta yrittäs ajatella/tehdä. :kieh:
Öh, ja tuntuu tuo kuopuskin sen jotenkin kait vaistoavan jotta äidil ei olo ole parhaal mahdollisel tasolla. Sillä hän tuntuu jotenkin kaipaavan jätkuvaa läsnä loa ja sylissä kyhnäämistä kun kahden kotosalla nyt kaikki päivät ollaan eikä edes iltapäivällä ole kuin ukko meidän lisäksi kotosalla. Muut lapset kun ovat nyt lomailemassa isällään, eikä meillä täällä edelleenkään ole ystäviä tai tuttavia löytynyt. Eikä täällä ole sellaisia leikkipuistoja joissa vois tavata toisia perheitä. Niin kuin oli tuolla pk-seudulla useampiakin leikkipuistoja joissa saatoimme käydä silloin kun mieli teki. Joo todeta täytyy et näin kun asuu omakotitalossa pientaloalueella. Niin ei pihassakaan ole muita lapsia leikkimässä-tai ei siis tuo kuopuksen ikäisiä, eikä ole niitä vahtejakaan sitten joiden kanssa itse voisin rupatella.
Jotenka tästät voinee päätellä et aika yksinäisiä (ainakin tältä minusta itsestäni tuntuu-sosiaalinen kun luonteeltani olen) taidetaan täällä uudella asuinpaikkakunnalla olla. Vaikka onkin todettava et ei niitä ystäviä kovin montaa ollut siellä edelliselläkään asuin paikalla, mut siellä oli sentään silloin tällöin niitä hiekkalaatikko-tuttuja joiden kanssa sanan pari saattoi vaihtaa. Niin ja minun sukulaiset olivat lähempänä, vaikka matka heidän luo saattoi kestää kauemmin kuin nyt kun asumme kauempana, mut oli edullisempaa matkustaa.
Täältä synkeiden ajatusten keskeltä plussai huitelen jos joku vaik jollekin osuis kohdalle.
++++++++ :wave: :wave: :wave:
ps. On harmaata ja vettäkin sataa niin et tälläinen "sisä-päivä" tais tulla. Tosin kauppareissu on jollain aikaa tehtävä kastumisenkin uhalla, mikäli ruuissa meinataan pysyä.