**TOUKOTAAPEROT 2006**

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja macadamia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Huomenta! Onhan nämä pienet sellaisia apinoita, hyvässä ja pahassa. Ei meillä onneksi vielä mitään möläytyksiä oo tullut. Niinku kaverin perheessä, kun lapsi oli hoidosta hakiessa kailottanut: "Ai sillon ku sä pierasit mun nokkaan, iskä?!" Oli hoitotätin naama vähän venähtänyt =D

Ihana kun ei oo enää noita "kipi kipi, äkkiä" -aamuja. Mulla ei ole enää koko keväänä kasiksi menoa =)
 
Meille ei ihmeitä, nostelen vaan meidät hiiop -ylös.

Mimmikin on alannu juoksemaan ja on ihan _mahoton_ piirtämään! Letkautuksia alkaa pikkuhiljaa myös tulemaan joten sanoja saa varoa..

VP:lle nostan peukkua!!!!! :-D
 
huomenta

tuukan kolme käytetyintä fraasia tällä hetkellä taitaa olla:
"äiti/isi pois", "ei ota" ja "ei haittaa"..
eilen kun oltiin metsässä koirien kanssa, Lara kaatoi tuukan siinä vouhottaessaan - tuukka urheasti totesi" ei haittaa", mutta puhkesi kuitenkin samantien vuolaisiin kyyneliin....... no, kai se nyt itkettää kun on naama ihan lumessa.....
"no niin" on myös kovassa käytössä, vieläpä sellaisella ihanalla aksentilla, että no tulee matalammalla ja niin korkeammalla äänellä.

me päästiin eilen eka kertaa tänä talvena pulkkailemaan! tosin täksi päiväksi luvataan taas plusasteita, joten ei taida kauaa tääkään ilo kestää :o( mullakin "uudet" (lue = käyttämättömät, toissa talvena ostetut) sukset odottaa ullakolla, että joskus vielä pääsis hiihtämään.. ei paljoa kiinnosta isomäen kilometrin lenkki, jossa 50 ihmistä hiihtää toistensa niskaan huohottaen...

ei mullakaan ihmeempiä. mukavaa maanantaita!
 
Sama homma noiden suksien kanssa. Raskaana ollessani kävin hiihtämässä melko paljon, mutta silloin olikin LUNTA! Viime talvena ei yksinkertaisesti ehtinyt ja nyt kun olis enemmän aikaa, niin...tiedätte kyllä. Edes täällä pohjoisessa ei ole kunnon hiihtokelejä. Mulla on pertsasukset, eli pitää olla kunnon latu, että viitsii lähteä. Meillä lähtee ihan hyvä lenkki suoraan kotipihasta.

Vein Essin just hoitoon ja aloittelen päivän töitä. Eipä tässä ole kuin kolme tuntia, mutta jotain pitää tehdä. Essin yöt on olleet hankalia ja pelottaa korvavaivat. Kuumetta ei ole, eikä räkääkään. Päiväkuivuus menee hienosti ja vähillä vahingoilla. Oon ihan fiiliksissä, kun pistin "tavoitteeksi", että saan antaa ison osan harsoista siskolle, kun se vauvan on määrä syntyä kuukauden päästä. Hyvältä näyttää =)

Vähän ikävääkin meille kuuluu. Mun koira lähti lauantaina uuteen kotiin. Mies on sen jälkeen puunannut täältä pölyjä pois. Arki on helpompaa näin, mutta kyllä täällä autiolta tuntuu. Essi kyselee välillä koiran perään ja mun piti itkeä yks päivä. Nyt on jo ihan hyvä olla ja uudesta perheestä ei kyllä ole valittamista. Sovittiin, että jos koskaan tarvitsevat hoitoapua, niin koira(t, niillä on nyt kaksi) tulee sitten meille. Sen verran saa mies kestää oireidensa kanssa.

Pitääpä vaihtaa konetta ja tunkeutua nuottien maailmaan. Puhkun intoa tämän urakan äärellä =)
 
Voi surku VP teidän koiran puolesta vaikka helpotus on suuri jos toinen perhe on hyvä. Ja onhan se mieskin tärkeä olemassa ;)

Meidän pottatouhut on edelleen sitä samaa. Miten ihmeessä lapsi voi niin hyvin välttää pissimistä sinne vaikka malttaa istuakin siinä hyvän tovin?? Heti kun nousee saattaa lirauttaa johonkin. Ei meillä stressiä siitä oteta mutta illat ja viikonloput harjoitellaan ja äiti pyykkää kiltisti.

Me oltiin lauantaina ja sunnuntaina pulkamäessä ekaa kertaa kun isi teki takapihalle tytölle oman mäen. Hienosti pulkka luisti ja vaikka monesti kellahti kumoon niin typy vaan nauroi ja huusi lisää lisää. Liukurikin hommattiin mutta se on vähän isompien juttu kun meillä ei ainakaan tajua nostaa jalkojaan vaan ne jarruuttaa vauhtia. Neiti viihtyy ihan uskomattoman hyvin pulkassa kun ollaan lenkillä. Tosin vasta pari kertaa ollaan päästy kokeilemaan mutta siellä se nököttäs vaikka kuin kauan. Välillä vain komentaa koiraa et "Epe tuu", tietää ettei koira saa jäädä kuhnimaan :)

Aika usein huomaan että sintun jutut kuulostaa tuukan osalta kovin samalta kuin meillä. Yks hoetuin juttu on meilläkin "no niin" ja nimenomaan melkoisella painotuksella. Tosin toisin kuin tuukalla meillä hoetaan "äiti/isi tuu" sekä "Eppu pois". Nyt meille on tullut tosi kohtelias lapsukainen ja sen "vapaa" sijasta kiittelee koko ajan, siis ihan koko ajan ja kaikesta.

Hyvää viikonalkua!!
 
Miklukin on kohtelias taapero, 'tiitti' eli kiitti sanotaan aina ja vähän joka asiasta :) Pottaan kun tulee kakka niin hän kuiskaa 'hyvä' :) Paljon käytettyjä fraaseja on meillä 'ei mittää hättää' ja tuo 'ei haittaa'.
Letkautuksia tulee jo jonkin verran, kummisetä kun tuli käymään niin Miklu meni heti hänen luokseen ja sanoi 'anna ahaa' eli anna rahaa :D Sitten kerran isi lupasi että tulisi pian Miklun huoneeseen leikkimään. Isi ei kuitenkaan mennyt vaikka lupasi ja sanoin Miklulle että eikö isi pitänyt lupausta. Miklu sanoi 'isi pettää' :)

Hienolta kuulostaa se VP:n projekti! Huima nainen olet :)




 
Essikin muistaa aina kehua itseään ja jos oikein kovasti jotain haluaa, niin meillä kajahtaa: "Saisinko?" Korkealta ja kovaa. Kiitos pitää lypsää, omatoimisesti ei vielä osaa kiittää. Tänä aamuna kun noustiin jo ennen seiskaa, niin isi oli tytön mukaan "lähtenyt jo lenkille". Töissä se on. Pitää vähän järjestellä, että äiti pääsee laulamaan. Se onkin vakiovastaus, jos en oo kotona =) Tarhatätiltä tuli eilen kehuja kun Essi osaa sanoa, kun on hätä. Eilen oli kipittänyt vessaan: "Kakka tullee, kakka tullee!" Ei ollut tarvinnut arvailla, mikä neidillä on =D

Nyt aletaan puurolle. Mulla on kaupungissa eka palaveri uuden työparin kanssa =) Tosi mukavaa. Lähinnä pelottaa, että jäädään suistamme kiinni, enkä malta lähteä seuraavalle työmaalle. Mukavaa tiistaita!
 
hauskaa runebergin päivää ja laskiaistiistaita ;o)

ryhmiksessä on tänään laskiaisrieha! mukulat saavat grillattua makkaraa, laskiaispullia ja sitten pääsevät pulkkamäkeen. kuulostaa ihanalta!!

vielä noista taaperoiden käytetyimmistä fraaseista, yksi tuukan mielilauseista on "tuukka auttaa" ;o) tai vastavuoroisesti jos hän haluaa apua, niin ilmoittaa että "äiti auttaa"..

ja pottailusta sen verran, että tuukka kuulemma suostuu istumaan potalla hoidossa, mutta mitään tavaraa ei ole vielä tullut....... mutta siitä se lähtee!

nyt töihin. pitkiä pellavia vaan kaikille!!!
 
Idan käytetyimmät fraasit taitaa olla ainaki "kiitos","apuu", "äiti", "isi" ja sitte muitakin nimiä. Eli Ida ei vielä käytä kahta sanaa peräkkäin, kun harvoin. Tuntuu kuitenkin ymmärtävän sitäkin enemmän. Sunnuntaina, ku annoin Idalle pullataikinan palan leivottavaksi ja hetken päästä katsoin.. typykkä oli puolet siitä syönyt ja vitsailin siihn vaan, että "meinaatko sä sen kokonaan syödä?", ni Ida veti semmosen hassunkurisen ilmeen ja vastasi, että "maistaa" :) vitsi, että nauratti sen jälkeen. Ensimmäinen kahden sanan juttu Idalta tuli varmaan joskus joulun tienoilla, kun se sano isille, että " parta pois". kyllä niitä tosiaan välillä tulee, mutta suurimmaksi osaksi Ida käyttää vielä yhtä sanaa. Toinen kahden sanan juttu oli muuten "pissa pönttöön" ja vielä isille kerrottuna niin jelleenä ku tyttö vaan osas olla.

Idalla on joulun jälkeen sattunu varmaan viitisen pissavahinkoa ja ollaan oltu jo kylässäkin ilman vaippaa. Ulos, päikyille ja yöks laitetaan vaippa, mut yöunienki jälkeen se on yleensä kuiva. Nii ja ulos siksi, ku äiti ei jaksa pestä haalaria vahingon sattuessa, joten sekin vaippa on useimmiten kuiva.

Mies oli tänään kuulemassa tuloksia siitä vaivastaan ja lääkäri käski mennä vaan töihin ja oli heittäny vaan hatusta, et mitä siillä voisi olla. Eli lääkäri oli heittäny melkeinpä villasella koko pitkän saikun ja sillä ei edes ollu mitään mihin se olis sanomansa voinu perustaa, kuhan siis arvuutteli, että eiköhän se oo terve. Siihen se ei oolu sanonu mitään, kun mies oli sanonu, et se on edelleen kipeä :/ et katsellaan mitä nyt tapahtuu.

Vitsi, että turhautti tänään olla koulussa, kun oli niin turhat luennot..mut nyt Ida heräsi->
 
Huomenta! Me aloitellaan uutta päivää puuron voimalla. Erikoinen tilanne kun on kolmena päivänä putkeen tuota virantoimitusta. Ja aamulähtöjä =P Onneksi herättiin tänään koko porukka seiskalta.

Meidän koira on sopeutunut tosi hyvin uuteen kotiin ja miehen oireet on helpottaneet tosi paljon. Kyllähän täällä vielä koirapölyä on, mutta mies on ahkerasti puunannut paikkoja. Aamuiset yskäkohtaukset on poissa ja itse asiassa munki on helpompi olla =) Koiraa pääsee moikkamaan milloin haluaa, jos ikävä yllättää. Kasvatuksellisessa mielessä oon pahoillani, koska Essin eläinkontaktit jää nyt mummula- ja kummitätivierailuihin.

Nyt aamupalalle ja hophop, töihin!
 
Teillä on tosi hyvä tilanne teidän koiran kanssa, jos kerran uusi perhe on hyvä ja vielä että pääsette moikkaamaan koiraa. Parempaa ei voisi tuossa tilanteessa toivoa. Sitä on vielä pitänyt sanoa VP:lle että kateeksi käy sinun tarmoa tarttua aina "härkää sarvista" ja puskea menemään. Nytkin nuo sun uudet kuviot ja sitten vielä siitä hoitopaikkajutusta josta mainitsit sähkärissä. Itse olen niin hyvä uskoinen eli sinisilmäinen kun minulle sanotaan että no can do, niin minähän uskon. Nytkin hoitotilanne on katastrofaalinen meidän kunnassa, mutta en ole jaksanut laittaa tikkua ristiin asian eteen. Onneksi kaikki ei ole tälläisiä ja joku olikin tehnyt sivunmittaisen jutun asiasta paikalliseen sanomalehteen. Satahehtaaria uutta tonttimaata kaavoitettu, mutta hoitopaikkoja ei riitä edes nyt kaikille. Ylibuukkausta tapahtuu ja rajusti ja lapsethan siinä kärsii sekä tietty hoitajien jaksaminen.

Antsukan miehelläpäs on kurja tilanne :( Pakko varmaan käydä kuulemassa toisen lääkärin mielipide, mutta se taas on eriasia miten työnantaja suhtautuu jos hakee muulta kuin työpaikkalääkäriltä lausunnon.

Pottailusta pakko mainita että hoitaja kertoi että muutamat pisut ovat saaneet pottaan =) Pienestä se on mielihyvä =)=) Hoitaja joka päivä hämmästelee meidän neitin oma-alotteisuutta noissa pukuhommissa. Eilen hoitaja oli kerennyt sanoa että seuraavaks mennään pissalle ja jäänyt auttamaan muita. Hetken päästä meni perässä vessaan ja neiti oli istunut potalla. Oli heittänyt housut, avannut bodyn ja nakannut vaipan pois. Sama juttu kun lähdetään ulos. Muut on vasta alkutekijöissä kun yksi töröttää tamineet päällä ja odottaa. Aamullakin pyysi päästä laittamaan pukua ennen ku oli edes yöppiä vaihdettu.
 
Apua auttakaa, mä alan oleen jo totaalisen vauvakuumeen kourissa. Löydän itseni jatkuvaan tuolta haaveilijoiden puolelta. Eihän tässä muuten mitään hätää, mutta en haluais miestä pakottaa tähänkin projektiin, kun hän haluais pari kuukautta odottaa. Ensimmäiseen painostin aikas kovaa jo loppuvaiheessa kun kuume sekoitti pään. Mut kun MÄ HALUUN ;)
 
Nasulle lähettelen kärsivällisyyttä - tiedän miltä tuntuu kun MÄ HALUUN :) Mulla ei ollut ongelmia miehen suhteen, mut se kuukaudesta toiseen odottaminen otti kärsivällisyydelle!

Olemme siis palanneet kotiin. Kaapit täynnä salmiakkia ja pakastin ruisleipää :) Seuraavan kerran mennäänkin sitten vasta loppukesästä kun kakkonen on saatu maailmaan! Oli ihanaa nauttia lumisesta talvesta vaikka matkustuspäivät olikin vähän turhan rankkoja.

Eilen Theo nukkui ekan yön omassa isojen poikien sängyssä. Kyl sitä "muutamaan" otteeseen palautettiin sänkyyn kun lähti (omien sanojen mukaan) karkuun. Sitten kun uni tuli niin hyvin nukutti aamuun saakka. Nyt kun lähtisi tuo uusi nukkumisjärjestely hyvin käyntiin niin pääsisi vielä muuttamaan omaan huoneeseensa ennen vauvan syntymää :)
 
Terve Miia! Muistan kuinka sitä alkoi kaivata tiettyjä asioita kun ite olin kerran melkein 1,5v ulkomailla käymättä välillä Suomessa... Kärsivällisyyttä sen nukkumistouhun kanssa. Mimmi on nukkunut varmaan joulusta lähtien tiiviisti mun vieressä, nyt alkaa tuntua et vois alkaa taas siirtää omaan huoneeseen. Tai jos nukutan mun sängylle niin nostasin siitä omaansa ja sitte pikkuhiljaa siirtyis nukahtaankin taas sinne omaan sänkyynsä. Se vaan oli sellasta taistoa etten vaan jaksanu kun itekin tarviin unta ja aamuisin on töihinlähtö..

Antsukan miehen lääkärin toimintaa kyllä ihmettelen...!? Siis häh, että vikako on korvien välissä vai mitäs se oikein yritti vihjailla? Jos ei osaa / tiedä niin sillon mä ainakin konsultoin viisaampia... Toivotaan et asia nyt alkaa kuiteskin selvetä ja pääasia eli et käsi tulis kuntoon!

..ja mitähän muuta mun piti kommentoida.. ääk, katkes ajatus. Mimmi on syöny edelleen tosi vaihtelevasti, usein kumminkin heikosti... Kasvaa kummiskin koko ajan -vaatteista huomaa.
 
^Joo :) Mä olin ilman ruisleipää 2 kk ja kun sain sitä tuliaisiksi Suomesta niin meinas päästä itku, heh. Nyt sit raahattiin ruispuikuloita, karjalanpiirakoita, JAFFA-keksejä, salmiakkia, LontoonRae-suklaata, suomalaisia lehtiä, TexMex-pataa (pusseja), Kouvolan lakuja, MissäX:iä, jne. niin paljon mukana et matkalaukku painoi 30kg tullessa =D Mä en kyl pystyisi olemaan 1,5 vuotta pois Suomesta (ainakaan nyt kun mummoloihin pitää päästä tasaisin väliajoin), nyt hirvittää jo tämä edessä oleva ½ vuotta. Mutta sitten pääsee keskelle Suomen suvea ja grilliherkkuja. *Ai miten niin mä ajattelen nykyään vauvamasua kasvatellessa vain ja ainoastaan ruokaa* =D Nimimerkillä 1,5viikon loman aikana keräsin kiitettävät 3kg =D
 
Nostan meitit yylös, hiiops.

Tällä viikolla on ollu niin söpöä aamuisin pk:ssa kun Mimmi on saanut halit joka aamu, leikkihuoneeseen päin kävellessä on jo tuumaannut; 'XX halaa' (-; Tänä aamuna kaveri vaan oli potalla joten jäi odottelemaan niitä aamuhaleja. Tämän kaverin isän kanssa yks aamu tuumailtiinkin että miten tyytyväisiä ollaan tähän pk:iin, ei tarvii olla huolissaan kun lapset viihtyvät ja hoitajat on ihania. Mimmin ryhmässä on 12 lasta mutta kaikki eivät ole niin pitkää päivää paikalla, taitaa Mimmi tehä pisintä päivää (n.9h). Hoitajia on 3 ja usein myös opiskelija apuna ainakin osan päivää. Eli kyllä se Essin ryhmä kuulostaa hurjalta... Tosin aamuisin meilläkin lapset viedään isompien puolelle josta sitten hajaantuvat aamupalalle omille puolilleen. Meidän pk ei ole suuren suuri, onkohan niitä ryhmiä 3 tai 4.

Mukavaa päivää kaikille!! <3
 
Kyllä tämä meidänkin pk on pieni. Onneksi.

Ihanaa olla töissä ja sain ihan huippukivan ryhmän vedettäväksi. Jes! Edellisessä jaksossa oli sellainen kivireki, että koko ajan meinas mennä hermot.

Meillä oli eilen ihana ilta, kun leivottiin pullaa. Essi oli niin touhuissaan. Pitihän sitä taikinaa haukata vähän väliä, mutta leipoi myös monta hienoa pullaa =) Oon edelleen ihan ihmeissäni, kun mulla on nykyisin vapaa-aikaa. Vuosikausiin en oo saanut käyttää iltoja mihinkään pullakekkereihin. Voiko työpäivä oikeasti mahtua kahdeksaan tuntiin?! Ja tällä hetkellä jopa viiteen?!! Mieletöntä!!!

Mun pitää mennä syömään ja jatkaa sitten hommia.
 
Kirjottelin eilen pitkät tarinat mutta vahingossa hävitin kaikki yhdellä napin painalluksella, enkä uudelleen jaksanut enää kirjottaa...

Nasulle piti toivottaa kärsivällisyyttä vauvakuumeeseen, turhauttavaahan se on! Toivottavasti pian pääsette kuitenkin vauvapuuhiin!

Kärvistelen täällä Miklun alkavan uhman kanssa. Huh mitä menoa välillä, ja tämä on vasta esimakua... Eilen ja tänään ulkonaolo on ollut ihan tuskaa, en tiedä miksi hän heti ulos päästessään alkaa kiukuttelemaan. Eilen Miklu jäi makaamaan keskelle kävelytietä ja kiukuttelemaan koska pallo ei mennyt hänen haluamaansa suuntaan... Annoin pojan maata ja kiukutella, nousi hän siitä sitten lopulta ja jatkettiin matkaa :)
Tänään lenteli lapio ja ämpäri koska autoin häntä ottamaan tippuneen lapion maasta. Paksuilla hanskoilla hän kun ei itse sitä saanut nostettua. Siitä sitten tuli itkukonsertti ja totaalinen kävelylakko, joten nostin vastahakoisen pojan rattaisiin rimpuilemaan.
Turha edes mainita siitä millaista täällä on kun mies tulee töistä kotiin, Miklu varmaan niin kovasti isiä ikävöi päivän aikana joten häneen purkaa lopun kiukkunsa.
Ihanaa :)

Siinä se valitusvirsi taisi olla...
 
Voi järkky, miten osaa väsyttää. Essi on TAAS sairaana. Kuumetta ja epäilenpä, että myös korvatulehdus. Mitä tähän enää sanoisi... Mies yrittää parhaansa mukaan osallistua hoitoon, että minä saisin edes hetken torkahtaa. Mutta tyttö huutaa äitiä niin isosti, että ei siinä metelissä pysty nukkumaan. Helvetin helvetti.

Tuo vauvakuumeilu on kyllä tuskaista. Tiedetään... Mutta meillä ei enää edes keskustella aiheesta. Taitaa olla se kuuluisa tjot-vaihe. En pane pahakseni, kun kuukautiset alkaa ja saan "lisäaikaa" olla töissä. Jokainen kuukausi vie kohti vakituista työpaikkaa. Mutta toisaalta eipä se kakkonen meidän maailmaa kaataisi ja salaa sitä toivoo molemmat.

Nyt nukkumaan! Aamulla on aikainen lähtö ja mummu tulee tänne hoitoavuksi. Onneksi tuli sentään viikonloppua vasten sairaaksi, ettei tartte niin paljon kiemurrella tuon hoidon suhteen.
 
Voi kurjuus VP teidän Essin tilannetta. Raukka on jo monet flunssa ja korvatulehdukset syksyn aikana sairastanut. Voimia koko perheelle.

Meidän hoitotäti on kipeenä ja tyttö joutui menemään varahoitoon. Onneksi jo vähän ymmärsi kun selostin tilannetta mutta vähän empivänä se sinne jäi. Ilman itkua ja hoitotätiä kädestä pitäen lähtivät katsomaan pikkukakkosta, mutta vähän oli jarrut päällä. Tällä tätillä on kolme poikaa meidän tytön lisäksi hoidossa ja nämä pojat ovat kolmesta-viiteenvuoteen. Ei siis ole oikein kamua, kun ovat niin paljon vanhempia. Onneksi tämä on vararatkaisu, mutta tänään omatäti soittaa ja kertoo kuinka kauan saikku kestää. Voi olla jonkin aikaa, kun kättään menee näyttämään. Jopa maallikko näki kuin turvoksissa se eilen oli :(

Onpas Lillillä sisukas kaveri. Koita jaksaa olla yhtä sisukas niin loppujen lopuksi pääset helpomalla.

 
Voi ei, VP, Essi-ressua! Pikaista, pikaista paranemista!!! *kop-kop*, MImmi ei ole sairastanut muistaakseni tavan nuhaa kummempaa joulukuun puolivälin jälkeen.... Tosin Mimmin pk-ura alkoikin jo viime huhtikuussa joten on ehtinyt kerätä sitä vastustuskykyä. Neiti nauratti mua toteamalla eilen iltapalalla että 'matu täynnä' (eli maSu täynnä, ei sano S-kirjainta) ja hampaita pestessä matki mua kun syljin tahnavettä pois ;-). Eilen oli pk:ssa höpissyt verkkaiseen puhetyyliinsä että; 'iltapäivällä, äiti tulee, hakemaan' että kyllä niitä lauseitakin tulee. Niin ja erottaa 'roskavaipan' ja kestovaipan ja höpöttää niistä kestoista joskus ;-D. Tänään laitoin semmosen ihquli-harkkahousuvaipan, se on vaaleenpunanen missä on erivärisiä kruununkuvia. Eilen oli kakannut siihen kestoon -olin että häh...? Eli ihan _tahallaan_ tekee tota, oon miettiny et pitäskö ehdottaa pk:iin et ois vaan pikkareilla sisällä.. Nojuu, ehkä mä vaan oon kärsimätön mutkun kotona toi homma menee niin hyvin, ei me enää kauppareisuillekaan laiteta vaippaa. Ja osa toukoista on viä vallan vaipoissa -huom tää ei ollu mitään vertailua!! Kunhan vaan mietin ja toisaalta Mimmi läks niin myöhään käveleen kun toiset jo juoksivat, ei myöskään osaa pukea niin hyvin kuin nasun tyty ;-).
 
Tulehdushan siellä korvassa taas jylläsi. Seuraavasta kerrasta mennään erikoislääkärille, joka tutkii ja kirjoittaa "virallisen" lausunnon ja suunnittelee hoidon. Oon vähän skeptinen, koska ei näihin mitään taikasauvahoitoa ole olemassakaan. Tulehduksesta toiseen mennään, kunnes tytön röörit kasvaa niin, ettei jokainen räkäpallero aiheuta tautia. Huoh.

Mun mielestä vaippojen jättäminen on saanut Essin valppaammaksi vessailun suhteen. Ilmoittaa: "Mennään kakalle", tai: "Kakattaa." Yleensä pissattaa, tosin =) Mutta väliäkö tuolla, osaa kuitenkin kertoa tarpeistaan. Vaippapyykkiä tulee ihan toivottoman vähän ja pesuvälit venyy...

Meilläkin on viimein aloitettu juoksuharjoitukset =) Hassun näköistä, kun toinen niin kovasti yrittää. Tk:n käytävät oli IHANIA! Essi on jo niin tottunut tuohon sairasteluun, että mielialassa ei juuri näy kipuilu. Yöt on vähän hankalia, mutta annan silloin kipulääkettä, että saadaan nukuttua. Enemmän sillä varmaan on korvakipuisia päiviä kuin kivuttomia.

Nyt taidan ottaa itsekin päiväunet. Illalla on töitä ja huomenna on miehen nukkumisvuoro. Pitää jaksaa vaikka elämä ei ihan ruusuista olekaan.
 
Voi Essi-rukkaa ja Nasun typykällä taas uusi paikka :(

Meillä mies ja Ida on ollu tänää evakossa, kun tehtiin meillä parin kanssa kouluhommia. ja nytpä ne tuliki, ni meen tuonne->
 
Jenna höpisee niin paljon, ettei hänellä oikeastaan ole mitään erityisempiä mielihokemia. Lauseet kun ovat jo viidenkin sanan mittaisia. Mutta vastapainoksi tälle pukemisinnostusta ei nykyään ole eikä pottailutkaan ole edenneet, ennemminkin ottaneet takapakkia. En ole nyt muutamaan viikkoon viitsinyt pitää häntä ilman vaippaakaan. Mutta kolmisen viikkooa töitä ja eiköhän sitten taas meikäläisenkin innostus palaa kotioloissa. Hope so.

Kylläpäs Essi nyt sairastaa oikein urakalla, pikku reppana. Varmasti siinä ovat vanhemmatkin kovilla. Jennan hoitaja huomasi, että typylle on puhjennut neljä poskihammasta. Eipä ole noita yhtään valitellut. Olisivatkohan puhjenneet korvatulehduksen aikana, jolloin lääkitys oli pahimpia kipuja hälventämässä. Tai sitten homma on vain yllättäin mennyt kivuttomasti.

Jenna onkin ensi viikon taas anopin hoteissa, kun hoitopaikan perhe lähtee viikoksi Vuokattiin. Jennahan kyllä nauttii rajattomasta huomiosta, mutta äiti on vähän epäilevällä mielellä. Tympii niin, kun anoppilassa eivät tajua, ettei Jennaa tarvitse lahjoa koko aikaa karkeilla. Anoppilassa kun on aina kulho täynnä karkkeja. Eikä niitä yritetäkkään piilotella KJennalta. Niitä jopa tarjotaan käteen, jos typy ei huomaa kerjätä. Mrrrr. Aluksi koitin kieltää, samoin kuin mieskin, mutta eipä oo menny jakeluun. Joten oon luovuttanu, vaikkei saiskaan. En viitsi tuon asian takia vähentää käyntejäkään, vaikka mieli välillä tekisikin. Oon jo miettiny kiristämistä, lapsellista, ettei käydä jos typylle tarjotaan karkkia. Mutta olkoot. Huah!

Meillä on myös ottanut tuo omassa sängyssä nukkuminen vähän takapakkia. Muutama yö on nukahdettu meidän sänkyyn, josta olen nostanut alkuyöksi pinnasänkyyn. Pinnasänky kun on edelleen meidän sängyn vieressä. Tässä meni välillä jo muutama yö niin, että typy meni itsekseen sänkyyn tai nukahti sohvalle, mutta nyt ollaan taas lähes lähtökuopissa.
 

Yhteistyössä