Heipä hei!
Kiitos oikein mahdottoman paljon kaikille onnitteluista!!!
No jos nyt saisin kerrottua sitä synnytystarinaa.
Pakko ensin hehkuttaa, että nuo pikku-ukot on kyllä uskomattomia nukkumaan. Öisin vain kerran syövät ja viime yönä vetivät huiput, kun illalla syötin ne klo 22, niin aamulla herätin ne klo 7 syömään kun eivät olleet ollenkaan syöneet koko yönä!!! Jos näin hyvin menee edes suunnilleen, niin ompa ihanaa. :heart: :heart:
No niin, eli silloin ke 18.4 oli normi polikäynti, jossa pissasta löyty proteiinit kahella plussalla ja paineet koholla. Lääkäti ultras ja tuumas, että rouvalla on raskausmyrkytys ja joudut osastolle jäämään. Ja sit kysyi mitä mieltä olen synnytystavasta. Vastasin, että sektio, johon hän sanoi, että samaa mieltä hänkin kun katseli aikaisempia synnytyskertomuksiani. Ja sit se sanoi, että on varmaan jo niin tukala olo ja hyvät viikot kaksoisraskauteen, että kun osastolle joudun, niin eikö ole sama jo leikata vauvat ulos! Olin kuin puulla päähän lyöty, kun se selasi varauskirjaa ja sanoi, että perjantaina ois aika vapaa...
Perjantai koitti, ja olin hyvin tyyni ja rauhallinen. Salissa epiduraalinlaitto oli vähän sähellystä kun ainakin 4 kertaa yritti sitä laittaa nuori lääkäri. Lopulta se sinne meni ja sit spinaalin laittoa en edes huomannut.
Miehen kanssa siinä jotain juteltiin. Hoitajat levittivät näkösuojia yms. Luulin, että valmistelevat vasta toimenpidettä... Sit sanoin, et miks minua meinataan puottaa pöydältä kun niin tärisen, ja samalla lääkäri jo huudahti, että täältä tulee ensimmäinen hyvän kokoinen poika!!!! Kauhee itku alkoi vauvalla ja äitillä. :heart: Ja minuutin päästä toinen poika!!! Uskomatonta, kun luulin, että ei edes olla alettu leikkaamaan vielä!!! Kyllä siinä virtasi kyynel jos toinenkin...
Kakki meni hyvin. VAuvat olivat tunnin lämpökaapissa ja todettiin hyväkuntoisiksi osastolle lähtijöiksi. Minä olin heräämössä pari tuntia ja paleli...
Toipuminen lähti tosi hyvin käyntiin, kipua ei ollut ollenkaan kahteen päivään. SEuraavana päivänä poistettiin kipupumppu ja pääsin ylös. Se sattui vähän, mutta ei yhtään niin paljon kuin olin pelännyt. Voisin melkein sanoa, että pääkipu voi tuntua ikävämmältä.
Sunnuntaina jaksoin jo itse vauvat hoidella. Itse koen ainakin, että helpommin olen toipunut kuin alatiesynnytyksistä, joissa olen revennyt kummallakin kerralla... :/
Nyt kotona kaikki mennyt aivan ihanasti. Mies jäi kotiin ja vauvat vain syö ja nukkuu. Syöttövälit vähintään 4 tuntia.
15 kg jäi laitokselle, joten kärsii rueta munkkeja paistamaan tänään.
Voimia todella paljon kaikille vielä odottaville!
Ja Onnea kaikille vauvat jo saaneille.
Tirlittan ja pojat 10 pv