Tervetuloa
Fuksia, ja oonkos
Marpaa jo onnitellut tänne tulosta? Kuitenkin, molemmille paljon onnea =)
Ja inha Fuksia tuo siun anoppi, tuollasia laukoo, epävarmaa se odotus on alussa joka tapauksessa, ilman tuollaisia
Itekkin panikoin alussa aivan helkutisti, jopa niin kauhuissani olin nt-ultrasta että olin melkein viikon saikulla kun oli hermot niin riekaleina. Sen jälkeen vähän helpotti, kun se nt-ultra oli jonkinnäkönen etappi kahden km:n jälkeen, pientä paniikin poikasta pukkasi taas rakenneultraan, ja nyt alkaa taas panikoittamaan loppua kohden : /
Ja siitä ommoon nappoon; tosiaan nyt panikoittaa hieman tuo että vauveli edelleen perätilassa taikka poikittain, ja viikkoja 34+2. Pitäis kääntyä jos on kääntyäkseen, eikä mitään hajua meinataanko kääntää ulkopuolelta vai ei. Neuvolalääkäri on vasta reilun viikon päästä, silloin katotaan miten päin siellä ollaan, ja sitten vasta lähetettä eteenpäin. Omalla lääkärillä ei siis käännellä tai mitään muutakaan, vaan sitten keskussairaalaan.
Neuvolatäti oli sitä mieltä että sinne yleensä mennään viikolla 38, vieläkö sillon mitään pystyy tekemään? Ei mitään hajua, keskusteluista yrittänyt noita katella, kovin hajanaista käytäntöä tainnut olla.
Kovasti vauveli mahassa myllää, eli tilaa vielä liikkua on kun kylkeä vaihtaa selkeesti, kroppa mutkalla eri suuntiin. Mutta kun ei älyä pyörähtää kokonaan ympäri :headwall: mahakin melko korkeella, ei oo laskeutunut yhtään tuonne alaspäin.
Sektio ei muuten ajatuksena ahdistele, siinä stressaa se typerä käytäntö jos vauvaa ei saa lähelle/syliin/koskea ennen kuin vasta tuntien jälkeen. Mitä pari tuttua käynyt tässä "meillä" sektiossa, niin vauvaa vaan suurinpiirtein vilautetaan ja lähtee pois isän kanssa, ite makaat siinä saakutin petissä sidottuna (kuohuttaa kuohuttaa...)! Meinaan kyllä olla hankala potilas ja pistää tuohon käytäntöön hanttiin minkä kerkeen jos tuohon joudutaan...
Monissa keskusteluissa osa äideistä on saaneet vauvan jopa rinnalleen siihen leikkauspöydälle ja uudelleen heräämössä, jos kaikki on kunnossa. Tietty sitten eri asia jos vauva tarttee hoitoa tai äiti, ymmärrettäväähän se. Mut en ymmärrä että sitten heräämössä kärvistellään kelloa kytäten että milloin sen vauvan taas näkee.
Sitten mietityttää, että jos synnytys käynnistyykin, niin kiiruulla sairaalaan ja leikkuriin, en tykkää. Suppareita on päivittäin harvakseltaan, muutoin niitä jopa nauttisi että paikat alkais valmistautua, mut nyt vaan stressaa tuota väärinpäin oloa
Tietty tärkeintä olis se terve vauva, tuli ulos miten tulee, mutta kun vaan stressaa :headwall:
Muutoinhan tässä päässyt melko vähällä, selkä jos ei reistaisi niin olis jopa hieno olotila, ei turvotuksia, ei sokereissa tai verenpaineissa häikkää, sillon tällön närästää johtuen tuosta korkeasta olevasta mahasta ja vauvan pää välillä painaa suoraan mahalaukkuun. Sf-mitta 34, reippaasti yli käyrien, sekin johtuen vauvan asennosta. Isoa vauvaa povataan kovasti, viikolla 31+0 painoarvio 1960 :O yli nelikiloista siis odotettavissa tällä menolla...
Kiitos ja anteeksi pikku purkaantuminen :ashamed: mut nyt alkaa taas ajatukset mylläämään kun loppu alkaa häämöttämään...