Heimoi! Hengissä ollaan.. Olin tosi hermona kun päästiin aamulla perille. Otin 600 buranaa yhden tuntia ennen ja toisen puol tuntia ennen. Vois melkei sanoo että eipä siitä lääkkeestä hyötyä ollu.
Katetrin laitto ei juurikaan tuntunu, ehkä nipisti vähän. Mutta ai jumalauta ku ne rupes täyttää sitä ballongia niin ei jumaliste minuu koski! En oo vastaavaa kipua tuntenu koskaan! Vähän huusin ja puristin miehen kättä täysiä ja toisella kädellä puristin mahanahkani lähes verille. :'D Tuskan hiet valu mahanahkaa pitkin! Voi elämä oikeesti miten kovaan koski. Ja tuntu et se kipu ei lakkaa koskaan. Sit lääkäri poisti vähä ilmaa ja olo helpottu heti.
ensin toisen puolen munasarjaa lähettii tarkastaa, tuntu pientä painetta ja sit tuntu ja kuulu sellainen "strlurst"
Näin ku ne ilmakuplat tulvahti munasarjaa. Toinen munasarja ei menny niin nopeesti, vähän pitempää kesti. Epäilen et saatto olla vähä tukossa ku paineki tuntu kovemmalta.
Mutta auki ovat!
Ei ees ollu se oma lääkäri, vaan joku venäläinen. Oli vähä ymmärtämisvaikeuksia hänen puheeseen mut kysyin jos en ymmärtäny. Huoneessa oli miun ja miehen lisäks lääkäri ja kaks hoitajaa. Toinen niistä oli ilmeisesti joku opiskelija.
Vanhempi hoitaja tuli rauhottelee ja silittelee minuu ku ulvoin tuskasta. Yritti saaha minuu hengittää normaalisti.
Lääkäri kirjotti ens kierrosta alkaen clomit (vihdoinkin!!!) Ja heti ekasta kierrosta inssiin jos ovulaatio tapahtuu!!
Jes! On niin parempi olla! Parin viikon päästä pitäis mennä HIHE testeihin meiän kummankin.
Takasin kotii kun ajettiin niin mies sanoi: Jos oon synnytyksessä mukana, niin hankin tekokäden mitä puristat. Meinas nimittäi vähä sattuu.
HuPs!!