Morjens täältä "Etelästäkin" päin. Mulla on lekuri vasta ens viikolla, ollu jo niiiiiin pitkä tauko, että meinaa kärsivällisyys loppua. Mitäs tässä ite voi kuin seurata painon kehitystä ja kuulostella, onko hyvä olo vai ei. Onneksi on, mitä nyt pieniä kramppeja iskee pohkeisiin, jos erehyn niitä venytteleen aamusella. Nukun myös huonosti, mutta se on vanha vaiva, äidiltä peritty ja vaivannu ihan teinivuosista asti, eli en usko paksuudella olevan sen kanssa mitään tekemistä. Nukun kunnolla n. joka 4. tai 5. yö, kun oon tarpeeksi väsynyt, muuten menee sellasen pikkutorkkuilun kanssa. Nyt jatkunu jo pari vko, jospa taas menis ohi ku nämä jaksot ei yleensä kestä juuri sen pitempään.
Mää en oo ostellu vielä mitään vaaville. Sillon Suomestahan tuotiin jonku verran vaatteita ja vaunut mukana, siskontytön "perintöö", mutta uutta en oo ostanu vielä mitään. Hankala ostella, kun en oikeestikaan tiiä, kuinka paljon mitäki pitää olla! Ei oo kyllä kiinnostanukaan. Sain ostettua pari pitkähihasta paitaa itelleni, ku en oikeen enää noihin vanhoihin mahu ilman, että napa paistaa koko maailmalle, mutta muuten ottaa päähän tämä, että Mahani vie kaiken huomion, eikä ketään enää tunnu kiinnostavan, mitä mulle kuuluu. Nyt on ventovieraatki jo ruvennu "tuijottaan" mahaani, vaikka tuskin ne sitä oikeesti tekee, kuvittelen vaan... Oli muuten jännää palvelua Puolassa, jossa taas käytiin pikavisiitillä. Mentiin jonoon sellaselle kassalle supermarketissa, joka oli merkitty ihan invoille ja raskaana oleville, mutta jono oli aika pitkä, eli siitä yks neito tuli hakeen meidät eri kassalle, jossa päästiin jonon ohi. Muuten kiva, paitsi ettei me ulos itse kaupasta kyllä nopeempaa päästy, ku se kassa oli siellä kaupan sisällä, eli jouduttiin siinä ulos mennessä vartijalle esitteleen kaikki ostokset ja kuitit, siinä meni hyvä tovi. Eli ens kerralla taidetaan pysyä vaan siinä tavallisessa jonossa kuitenki, vähemmällä vaivalla selviää
Toivos vaan, että sais jonku pikajonon näihin meidänki kauppoihin, kun mulla ainaki nimenomaan paikallaan seisominen ottaa aika lailla voimille. Koiran kans voin taas kävellä pitkiäki lenkkejä, mutta seisoskella ei näköjään saa.
Munakoiso, ukkoni soitti taas ja ilmotti olevansa tulossa kotiin. Siis siinä itessään mitään vikaa tietenkään, toki kotiin saa tulla, mutta sillä on ollu ongelmia masennuksen ja stressin kanssa, oli ennen pääsiäistä pitkään sairaslomalla nimenomaan stressin takia, ja nyt näkyy taas vaivaavan. Kuulemma kaikki kaatuu niskaan eikä voi keskittyä mihinkään. Ongelmahan on, että kerran ku kunnolla sairastuu stressiin, sietokynnys madaltuu. Ei oo kovin kauaa, kun se vasta alko tekeen täyttä päivää, se alotti sillon sairasloman jälkeen "pehmeesti" puolella päivällä ja sai luvan keskittyä yhteen hommaan kerrallaan, hoitaa sen valmiiksi ja alottaa vasta sitten uutta. Nyt sen pitäis taas olla joustava ja tehä projekteja ja mitä nyt tarvii, useempaa kerralla, ku porukkaa liian vähän (paitsi pomojen mielestä, eli uusia ei palkata..), ihan tavallista työelämää siis. Ei vaan tunnu kestävän. Meillä on kyllä privapuolellaki ollu aika kiire, varsinki tuo Puolassa ravaaminen käyny voimille itelläki (ukkoni kävi siellä hammaslääkärillä - isomman remontin kyseessä ollessa kannattaa mennä sinne asti, täällä Tanskassa on niiiiiin kallista). Nyt kalenteri näyttäis rauhallisemmalta, jospa se auttais. Sais ees iltasella ihan vaan olla kotona. Katotaan. Jospa tässä ite pysyis kunnossa, se se kaiken kruunais, jos jotain omalle kohalle sattus! *Koputan puuta*
