Pitkästä aikaa kirjoittelen, että elossa ollaan
Uhmaa orastelevan n.2 vuotiaan kans ei ole aina muutenkaan helppoa, vaikka hän kyllä on loppusalta hyvin ihana kun ei saa raivareita yms, mutta osaa hän kokeilla milloin äiti pomppaa
Nyt kaupan päälle kun on flunssa ja raskausväsymystä niin on hupaisaa tää arki kun viikot kaksistaan ollaan. Mieheni on reissutyössä.
Kohta on muutto maalta maalle, mutta lähemmäs kaupunkia kuitenkin, nyt olemme siis täysin korvessa, lähikauppaan pikkukylälle 30 km ja Kajaaniin se 70km...valinta se tämäkin...maalaisromatiikkaa joo!
Kaupunkilainen olen siis ollut suurimman osan elosteluani.
Tyttöolo vaihtui rakenneultrassa poikaan
Eli kiklut näkyy kuvissa
Aion vielä asian varmistaa kyllä seuraavassa ultrassa
Nyt oma napa riittää
Mies on mukana nyt taas enempi, alussa häntä hiukan taisi hirvittää eikä hän, kuten en minäkään osannut ajatella että taas mentiin, vaikka raskaus on toivottu, mutta jotenkin hän oli "kujalla"
Nyt laittaa "masulle silityksiä"-viestejä töistä ja kyselee kyllä joka päivä kuinka pikkuinen on liikkunut yms. Vauva liikkuukin ihan mahdottomasti!
Isyyslomaa mies pitää 3-4viikkoa ens alkuun, kuten viimeksi.
Supistuksia tulee mutta siis niitä harjoitussuppareita. Voin liikkua ja lenkkeillä täysin, mut jos vähänkin pissattaa niin saattaa lenkillä supistella, siks on kiva asia korvessa kun pääsee puskapissille helposti
Nyt kun makaan tässä niin välillä huomaa et supistaa, mutta, mua kyllä pissattaakin.
Äippäpakkausta en ota nyt. Esikoisen ajalta jäi ne mitä hänkin tarvitsi pakkauksesta, oikeastaan ei juuri mitään, makuupussi oli eniten käytössä.
Närästää kyllä! Mulle määrättiin Omeprazoliakin ekassa lääkärinkäynnissä, mutta en ota edes päivittäin, edes varmaan viikottain, sinnittelen
Tykkään syödä vielä tulista, jalapenoja yms, niin onhan se tunne aina toisinaan...
Ekan aikaan olin
sokerirasituksessa ikäni puolesta, ja se pomppasi 0,1 kun ed.illan paasto hiukan lipesi puolella tunnilla. Mittailin niitä sitten kotona viikon ja heitin mittarin seinään, no en oikeesti
mutta arvot oli ihanteelliset, kuten näillä ruokailutottumuksilla oletinkin. Nyt sitten kuuluinkin heti "riskiryhmään" sen huikean edellisen raskauden 0,1 arvon heilahduksen vuoksi, niin en sitten suostunut käymään kuin sen viikolla 13-16 tapahtuvassa, se siis tehdään JOS ekassa sokrut heilahtaa...
ne oli nyt sitten ihanteelliset ja kun TAAS ois pitänyt tässä puolivälissä mennä niin sanoin suoraan että en todellakaan mene. Painoakaan ollut tullut 21 viikkoon menessä kuin 2 kg ja liikun enempi kuin ekassa ja syönti samaa kuin ennenkin. Inhottavinta on olla eka 12 tuntia paastolla tässä tilassa ja sitten se 2 tuntia labrassa ja tyhjässä mahassa vaan se liuos
sitten kun nyt viimeksi alkoi ne verikokeiden otot sattumaan käsiin, niin en halua alkaa pelätä kipua, kun en ole aiemmin pelännyt, mutta nyt se tuntui ääri epämiellyttävälle!
Mittasin sitten kotona yks päivä sokerit niin normaalit oli. Tiedän, että jos ne heilahtaa koholle, on ideana MYÖS se, että tiedetään riski sairastua myöhemmin diabetekseen, mutta minä tiedän, se on jo sukurasite, kevyesti kylläkin, mutta tiedostan riskin ja siksi koetan elää niin, etten joskus siihen sairastuisi.
Jos teillä muilla on tuollainen uhmaikäinen niin kuinka ootte selvinneet? Mulla ei siis tällä hetkellä oikeestaan pienintäkään mahdollisuutta järkätä omaa aikaa kun asutaan niin kauheen kaukana äidistäni (70km) ja mies tosiaan 5-6päivää/viikko pois ja nyt kävi 2 yötä kotona ja taas läksi. Koiran kans viikon koho kohta on kun päästään agilityyn! No kohta ollaan lähempänä kaupunkia, sitten kaverit yms pääsee paremmin kylään ja minäkin viitin ajella enempi kuin 2 kertaa viikossa kaupunkiin
Ekassa raskaudessa en ollut lainkaan väsynyt, nyt olen...se ei helpota arkea, mut onneksi olen kotona, niin voin vaikka nukkua päikkärit. Kuten sanoin, ääritapaus lapsi ei ole, ei saa raivareita, tavarat lentää vaan kun hän väsyy tms, mutta hän vaatii nyt jostain syystä enempi mua leikkeihin, kun ehkä vaistoaa etten jaksa tai ole "planeetalla"
Yleensä leikkii hienosti pitkiä aikoja itsekseenkin.
Sitten on niin suloinen kun hän tulee ja silittää vatsaa ja kertoilee niitä asioita vauvasta, mitä me ollaan hänelle kerrottu
Oletteko miten valmistelleet tulevia isosiskoja tai veljiä?
Lienekkö muuta unohtunut? ... 1.11. ois taas ultra/lääkärineuvola.
Tuntuu että meillä on paljon ultria, se on sit jo 4. Liekkö vielä lopussa yksi.
Synnytystä jo miettinyt ja tavallaan suunnitellut, tietty riippuu eteneekö se niin, että voin ensimmäisestä viisastuneena toteuttaa suunnitelmat
Haluan olla mahd.paljon suihkussa, viimeksi se auttoi supistuskivut pois lähes kokonaan, mutta ekakertalaisena en uskaltanut kauaa siellä lotrata, sitten toivoisin saada liikkua ja kävellä ja ihan lopussa kun mahd.ottaa epiduraalin JOS enää uskallan. Viimeksi se rutisi ja tuntui kauheen epämiellyttävälle kun ne sen laittoi ja se vaimensi synnytyksen kulkua, toki se laitettiin 6 tuntia ennen ponnistusvaihetta auttaa supistuskipuja. Toisaalta olen miettinyt synnytystä ilman kivunlievitystä...en tiedä kumpi pahempi, epiduraali vai synnytys tuntoineen kaikkineen
Ekalla kertaa se pudutus kyllä lakkasi ponnistukseen, eli niin....
No, nyt vessan kautta nukkuu
Hyviä vointeja kaikille!