Tässä tulee oikea synnytyskertomusromaani.
En osaa kirjoittaa lyhyesti ja olihan synnytys aika pitkä ja vaiherikas:
Heräsin yöllä yhden jälkeen supistukseen ja kävin pissalla. Kun pääsin takaisin sänkyyn, hulahti saman tien lapsivettä. Olin vähän aikaa ihan pöllämystynyt, kunnes tajusin kipaista takaisin vessaan. Soitin miehelle, joka oli tulossa kotiin, että nyt tuli lähtö. Soitin myös sairaalaan, jonne saavuttiin klo 2. Pääsin käyrille, kohdunsuu tutkittiin ja se oli edelleen sormelle auki, mutta kanavaa oli jäljellä enää 1,5 cm:ä. Supistuksia tuli harvakseltaan. Emättimestä otettiin bakteerinäyte, joka otetaan aina kun vedet ovat menneet spontaanisti.
Koska synnytys ei ollut vielä käynnissä, minut lähetettiin prenataaliosastolle. Mies saattoi minut sinne ja lähti itse kotiin nukkumaan. En päässyt edes kunnolla sänkyyn, kun supistukset alkoivat säännöllistyä ja voimistua. Kolmen jälkeen kätilö pisti minut käyrille ja supistuksia tuli tasaisesti n. 5 min. välein. Menin suihkuun ja siellä aloin pikkuhiljaa käyttää ääntä kivunlievitykseen. Kovin kovaa en uskaltanut laulaa, koska suihkussa kaikui niin hirveästi!
Puoli viiden aikaan pyysin kätilön paikalle. Aloin olla aika kipeä ja pääsin uudelleen käyrälle. Kätilö myös tutki kohdunsuun tilanteen. Se oli auki kahdelle sormelle ja kanava hävinnyt melkein kokonaan. Vähän aikaa vielä suihkuttelin ja kätilö arpoi, laittaisiko minut jo synnytyssaliin. Soitin ennen kuutta miehelle, että lähtee tulemaan ja kuudelta olin salissa. Sain heti ilokaasua ja keinuttelin itseäni keinutuolissa. Ilokaasusta tuli miellyttävä pöhnä ja laulamisen kanssa ne auttoivat kestämään kipua. Mies tuli ennen seitsemää sairaalaan. Pian laulaminen alkoi muuttua huutamiseksi, enkä enää saanut vedettyä kunnolla ilokaasua.
Vähän ennen klo 8:aa kätilö katsoi kohdunsuun, joka oli auki 3 cm:ä ja ehdotti epiduraalia, kun aloin olla niin kipeän näköinen ja synnytys oli edennyt siihen mennessä hyvin. En todellakaan kieltäytynyt! Anestesialääkäri oli varattu, joten kesti hetken, ennen kuin hän pääsi paikalle. Epiduraalin laittaminen ei oikein ottanut onnistuakseen. Siinä kippurassa supistukset olivat ihan järkyttäviä, mutta lopulta katetri saatiin laitettua. Mies kommentoi jälkikäteen, ettei olisi ikinä antanut pistää itseään sellaisella neulalla. Onneksi ei ole silmiä selässä!
Epiduraali vei kivut mennessään ja jätti vain supistusten aiheuttaman paineentunteen. Yhdeksältä olin 4 cm:ä auki, ja klo 10 sain kipupumpun, josta annosteltiin lisää epiduraalipuudutetta. Mies kävi välillä syömässä ja välillä torkuimme salissa. Tunnelma oli leppoisa ja raukea. Ennen yhtätoista kätilö tuli sanomaan, että vauvan sydänäänissä oli laskuja. Vauvan päähän asennettiin pinni, jonka kautta päästiin seuraamaan EKG:tä. Sisätutkimuksessa todettiin, että vauva oli vielä kovin ylhäällä, ja pää oli sivutarjonnassa. Kohdunsuu ei ollut auennut neljästä sentistä yhtään ja siinä oli paksut reunat. Kätilö varoitteli vauvan yrittävän virhetarjontaa.
Kahdeltatoista lääkäri tutki kohdunsuun tilanteen, joka ei ollut parantunut. Sain oksitosiinitipan, jota nostettiin asteittain. Se taas aiheutti laskuja vauvan sydänäänissä, ja jouduin ottamaan lisähappea maskista. Hana oli kuitenkin väärässä asennossa ja vedin melkoiset henkoset ilokaasua! Sitä vähän naureskeltiin kätilön kanssa. Oksitosiini laskettiin minimiin. Synnytys ei edennyt, omat supistukset olivat melko heikkoja. Ilmeisesti vauvan virhetarjonta hidasti synnytystä. Minulta otettiin verinäyte ja kätilö varotteli sektion mahdollisuudesta. En saanut enää nauttia mitään suun kautta, mutta sain imeskellä jääpaloja. En ole ollut ikinä niin janoissani, suu oli kuiva kuin Sahara!
Hieman ennen yhtä lääkäri tutki uudelleen kohdunsuun tilanteen. Olin auki 5 cm:ä. Lääkäri myös ultrasi vauvan pään asennon, joka oli nyt raivotarjonnassa. Lääkäri päätti kokeilla vielä kerran oksitosiinia ja sanoi, että jos se ei auttaisi, klo 16 tehtäisiin sektiopäätös. Ajatus leikkauksesta pelotta, mutta juttelimme miehen kanssa, että tuli mitä tuli, tärkeintä oli saada vauva terveenä maailmaan. Oksitosiinitippaa lisättiin ja sain uuden annoksen epiduraalia. Seurasin sydän sykkyrällä vauvan sydänääniä. Niissä ei kuitenkaan tapahtunut enää laskuja, ja tippaa päästiin lisäämään asteittain. Paineentunne alapäässä lisääntyi, etenkin häntäluun seudulla. Kolmen jälkeen sain antibioottitipan, koska bakteerinäytteestä oli löytynyt positiivinen agalactia-bakteerilöydös.
Samalla tutkittiin kohdunsuun tilanne, ja olinkin auennut puolessatoista tunnissa 5 cm:stä 8 cm:iin! Puoli neljältä sain viimeisen annoksen epiduraalia. Klo 16 alkoi hieman ponnistuttaa ja samalla minulle tuli kamalat vilunväreet ja tärinät. Lämpöä oli 37,7 astetta ja sain parasetamolia sekä nestetipan, joka auttoi tärinään heti. Vähän ennen viittä aloin kätilön luvalla harjoitella ponnistamista, koska tunne oli niin vahva. Viideltä alkoi varsinainen ponnistusvaihe. Olisin halunnut nousta polvilleni ja ottaa tukea sängyn päädystä, mutta epiduraali vei hieman tuntoa jaloista ja lisäksi kätilön piti päästä tukemaan kohdunsuulla edelleen olevaa "liparetta". Aloitin puolimakaavasta asennosta, mutta siinä vauvan sydänäänet laskivat rajusti. Ponnistin sitten vasemmalla kyljellä. Ponnistin heti oikeaan suuntaan ja vauva syntyi 28 minuutin ponnistamisen jälkeen. Kätilö öljysi välilihaa ja tuki sitä koko ajan. Sain kaksi pientä repeämää, toisen virtsaputken suulle, toisen välilihaan. Ne tikattiin, vaikka kätilö jälkikäteen sanoikin, että se oli ehkä hätävarjelun liioittelua. Istukka syntyi 12 minuutissa. Synnytyksen kokonaiskestoksi merkattiin 13 h 40 min.
Kaiken kaikkiaan synnytys oli todella positiivinen kokemus, vaikka mutkia olikin matkassa. Alapää ei ollut erityisen kipeä, pystyin käymään heti vessassa ja seuraavana päivänä tunnistin jo lantionpohjanlihaksetkin. Ainoastaan pissahädän tunne on puuttunut ja siksi rakko pääsee välillä liian täydeksi ja virtsa karkailee.
Vauva vietti ensimmäisen tuntinsa happikaapissa tarkkailussa, mutta on sen jälkeen voinut oikein hyvin. Pojalla on ihana silkkinen vaalea tukka, ja aivan hurmaavat hymykuopat! :heart: Paljon isänsä näköinen pallero. Aika hiljainen kaveri, itkee vain nälkäänsä ja on melko pieniääninen.
Meillä on nyt käynyt joka päivä vieraita. Perjantaina piipahtivat appivanhemmat, lauantaina minun äitini ja isäpuoleni sekä tänään isä, äitipuoli, sisko avopuolisoineen sekä pikkusiskopuoli. Aikamoista hulinaa on siis riittänyt. Toisaalta on ollut mukavaa, kaikki vieraat ovat täyttäneet jääkaappia ja tehneet askareita.
Toisaalta on ollut vähän raskasta. Nyt tulee onneksi pieni paussi vieraissa.
Parista päivästä viikkoon!!!! Tosiaan....taitaa tonttu viihtyä yksiössään jouluun asti =) Tänään on ollut tosi tukala olla, vähän väliä on menkkajuilintoja selässä ja alavatsalla. Niihin terkka sanoi että ovat ennakoivia supistuksia ja valmistelevat synnytystä. Häpyluu on ollut todella kipeä
Yritän rentoutua ja tukea itseäni ja vauvaa tyynyillä, mutta silti hartiat ovat aivan jumissa. Olen jumpannut niitä, hautonut kauratyynyllä ja mies on hieronut, mutta turhaan. Burana auttaa hetkisen. :/ 
