Heips!
Olen ollut jonkin aikaa nettipimennossa, ja onpa teillä riittänyt puhetta sinä aikana! Yritän jotain muistaa:
Isäkuukausi meillä pidettiin, ja päälle 6 muuta "isäkuukautta" eli mies oli kotona vauvan kanssa yli puoli vuotta. Se oli sille tosi rankkaa, joten katsotaan miten tämän kakkosen kohdalla tehdään. Minä voisin periaatteessa olla kotona siihen asti kun raatsin laittaa lapsen hoitoon, mikä minun kohdalla tarkoittaa joskus vähän päälle vuoden ikäisenä. Paitsi että syksyllä, kun vauva on noin puolivuotias, mun pitää päästä suunnilleen kolmeksi ja puoleksi kuukaudeksi tekemään mun graduseminaari loppuun kouluun. Että jos vaikka mies pitäisi sen isäkuukauden ja pari kuukautta päälle, niin se riittäisi tällä kertaa, ei tarvitsisi tällä kertaa minun puolesta jakaa hoitoaikaa puoliksi niinkuin viimeksi.
Ruokapainotteista on tosiaan keskustelu ollut täällä. Mä olen vähän liian löperö noitten rajoitusten suhteen, ostan kotiin kaikkea ja vasta ruokaa laittaessa alan miettiä että hetkinen, onkohan toi parmesaani nyt pastöroidusta maidosta, jaa ei, no voi itku, olispa niiiin tehnyt mieli... Ja varmasti olen syönyt kaikenlaista mitä ei saisi epähuomiossa. En jaksa stressata. Viimeksi olin tosi tarkka, mutta nyt kyllä huomaa, että on ollut hankala sisäistää tätä raskautta. Ja niin se tuntuu olevan, että mieliteot kohdistuu just niihin asioihin mitkä on kielletty - juustot ja maksalaatikko ihan etunenässä.
Onko teillä selvästi erilaisia mielitekoja kuin edellisessä raskaudessa? Mun esikoinen on poika, ja häntä odottaessa ei herkut maistuneet, teki mieli omenoita ja kurkkua ja vihreitä papuja ja vähärasvaista naudanlihaa, kunnon pihvejä. Tämä kakkonen haluaa puolestaan hampurilaisia (mitä enemmän majoneesia sen parempi), hedelmäkarkkeja ja suklaata ja kaikkea rasvaista ja makeaa. Ja greippimehua. Ekasta mun paino nousi kokonaisuudessaan alle 10 kg, kun herkkujen syönti väheni niin paljon normaalista. Tästä tulee varmaan 20kg. Puoli kiloa viikossa on tullut koko ajan painoa lisää, ja se on mulla aika paljon kun vertaa edelliseen.
Tämä kakkonen onkin ultran arvauksen mukaan tyttö. Niin vähän uumoilinkin, sykkeet on niin nopeat verrattuna esikoiseen, oli pahoinvointia mitä ei ykkösestä ollut ja sitten nämä mieliteot. Että pikkuprsessa olisi tulossa meidän perheeseen.
Rakenneultra oli tuossa torstaina. Mies ei tullut mukaan!!! Musta se oli ihan käsittämätöntä. Olen ihan huonona siitä, että hän valitsi jonkun tärkeän työjutun eikä sitä ultraa. Sanoi vaan että näkeehän hän sitten ne kuvat. Jooo.... Ensin mies on ollut pahoillaan, että hän ei ole (myöskään) oikein mukana tässä raskaudessa, pyydellyt anteeksi jos ei osaa tukea minua ninkuin ansaitsisin ja toivonut, että mieli tajuaisi mitä tapahtuu, niinkuin viime raskaudessa. JA sitten hän ei tule mukaan ultraan, jossa konkreettisesti näkee mikä pieni elämä siellä masussa on. Mulla ainakin side vauvaan vahvistui np-ultrassa ja nyt taas ihan hurjasti. Sanonpahan vaan, että olipa pönttöä. Ei mene järkeen.
Vaikka pitää sitä miestä vähän kehuakin, eilen hän järjesti pikasiivouksen isompien lasten kanssa. Minä olin jo iltatoimissa pojan kanssa, kun mies tuli isojen lasten kanssa kotiin, ja he sitten nelistään noin 40 minuutissa imuroi, moppasi ja järjesti tavarat (suunnilleen paikoilleen...) koko isosta talosta. Jossa on siivottu herra ties milloin viimeksi, että likaa ja puunattavaa riitti. Oli ihanaa kun ei ollut enää sitä kamalaa kaaosta, jonka kimppuun käyminen tuntui niin ylivoimaiselta että siivous vaan siirtyi ja siirtyi! Nyt pystyy taas pitämään kaaoksen loitolla vähän aikaa.
No joo, taas vaan roikun täällä vaikka pitäisi tehdä oikeita hommia. Ihania syyspäiviä kaikille!
Naru + pieni 20+2