Marraskuiset

Plussa: Miksi juuri kylkiasennossa sairaalaan jos vesi menee? Minulle sanottiin että makuuasennossa, muttei sen tarkemmin. Ja sekin jäi vähän epäselväksi kuinka paljon lapsivettä saa tulla, eli täytyykö sairaalaan mennä vaakatasossa jos vettä tihkuu vain vähän?

 

Janniina: eipä sanonu täti perusteita kylkiasentoon ehkä käy muukin makuuasento.. Mä ainakin oletan, että jos vettä vaan tihkuu tai tulee pari desiä niin en tilaa ambulanssia vaan sitten vaan nopeesti omalla autolla(ite menee vaikka takapenkille makaamaan) ja koittaa välttää pystyssä olemista. Mutta ei se täti sanonu mitään tarkemmin enkä kysellykään.

 

Heippa!
Anteeksi, kun tunkeilen tänne marraskuisten yhteisöön, mutta mullakin on laskettu aika marraskuussa (6.11) ja lapsi perätilassa. Eilen juttelin kätilön kanssa siitä, miksi perätilasynnytyksissä pitäisi mennä makuullaan sairaalaan, jos vedet menevät, ja hän sanoi, että pt.tapauksissa on vesien mentyä korkeampi riski, että napanuora luiskahtaa ulos, koska lapsen takapuoli/ jalat eivät ole samanlainen tulppa mahdollisesti jo avautuneella kohdunsuulla kuin lapsen iso pää. Hän kuitenkin sanoi, että näillä viikoilla (mulla siis eilen 36 tasan, kun juteltiin) sillä ei ole niin merkitystä, koska lapsella on jo kokoa ja ei niin helposti "luiskahda pihalle". Kylkiasento tulee kaiketi siitä, että näin loppuraskaudessa ei muutenkaan verenkierron takia suositella selinmakuuta. Vauvalta otettiin samalla sydänkäyrä ja siinä näkyi paljon supistuksia, tänään olo ollut tosi raskas ja menkkamaista jomotusta ja painontunnetta alavatsalla. Himputti, kun ensisynnyttäjänä on niin hölmö, ettei tiedä, mikä kuuluu asiaan ja mikä voisi kertoa lähenevästä synnytyksestä! Joku pohti imetysliivien hankintaa: mä kävin tänään liiviostoksilla Lindexillä ja siellä oli ihan mukava valikoima imetysliivejä, ostin sellaiset tavallisen oloiset ja mukavan pehmeät ilman kaaritukia ja toppauksia, mutta siellä olisi ollut kyllä topattujakin. Olen niin pienikokoinen, että en osaa kuvitella itseäni muutenkaan isorintaisena, saati sitten topatut Dolly Partonit ilmaa halkoen, vaikka normaalitilassa toplingit eivät tee minustakaan epäsuhtaisen näköistä. Normaalisti 75B on hyvä koko, mutta nyt hankin 80D ja ne ovat hieman reilut, toivottavasti mahtuvat, kun niiden aika tulee...

 

Minäkin ihmettelin tuota kylkiasentoa, mutta tosiaan jos on perätilassa... Mullahan esikoisesta meni vedet ja kun soitin synnytysvast. niin sanoi et menee kyljelleen laskeen liikkeitä ja menee sinne sitten muutaman tunnin päästä. Omalla autolla mentiin ja päästiin vielä päivällä kotiin kun ei tullut supistuksia. Seuraava neuvola onkin vasta ens viikolla ja silloin onkin lääkäri. Tänään tasan 34 viikkoa.

 

Tervetuloa myös Maarit74!

Niin mulla se ambulansseilu ja kylkiasento sen takia kun pää ei oo kiinnittynyt ( siis vauva ei ole laskeutunut lantioon) ja napanuora luiskahtaa helposti väliin jos lapsivedet menee eka ja vauveli sitten vasta sukeltaa alemmas.

Mietin tota tihkumishommaa vielä, niin ei sillon varmaan oo sitä luiskahdusriskiä, kun sillonhan kalvojen pitäis olla puhki jostain ylempää.

Hih ja en mäkään siis mitään toppaustoppauksia tarkottanu vaan semmosta tavallista ohutta toppausta, että ei oo se pelkkä kangas. Kiva jos topattujakin imetysliivejä sit löytyy.

Nyt nukkumaan..

 

Plussa, jos vaan jaksat niin koita nyt vielä mennä ulos, käydä kirjastossa, kaupoissa tms. nähdä ystäviä jne. sillä kokemuksesta tiedän, että 2 vk yliaikaiseksi mennyt raskaus tekee loppuajasta pelkkää makoilua ja pää meinaa hajota ;-( Niinkin voi sitten käydä.

 

Mammaloma on täälläkin alkanut!

Tosin olen eilen ja tänään heti aamusta kipittänyt Hullujen päiville ja sit reippaasti kotiin siivoilemaan, ei tuu aika pitkäks.
On kyllä vähän syyllinen olo, kun vaan on kotona, ihan kun ei ois "lupaa" vaan olla...
Kai sitä kannattais levätä ja nukkua vielä kun voi=)

Mä muistelin, että mulle on sanottu, että pitää olla konttausasennossa, jos vedet menee eikä vauva oo kiinnittyny... No kai se on pääasia ettei seiso/ kävele.

Maitoa ei oo multa ollenkaan tullu, mä muistan kans ku joskus hokasin, että se nännihän on täynnä semmosia pikkureikiä, mistä maito suihkuaa, eikä siinä ookkaan vaan yhtä isoa aukkoa=) Sit ku sitä maitoa oikeen suihkuaa ni on hassua kun lentelee eri suuntiin, ylös , alas, vauvan silmään jne...

Aluks kun tissit on tosi kipeet ja turvonneet ni ois varmaan parhaat jotkut ohuet tuettomat liivit, mutta kyllä sitä tukea ja toppausta sit rupee kaipaamaan jossain vaiheessa ja noi kangaslerpakeliivit jää lähinnä yökäyttöön.

Kävely on nykyään aika tuskasta, vauva vissiin yrittää jo laskeutua kun on semmosta inhottavaa paineen tuntua alapäässä ja paikat on arkana ihan ku ois polkenu pyörällä pitkän tauon jälkeen 10 km. Voi kun laskeutuiskin ja kiinnittyis ni ois taas vähän todennäköisempää saada lapsi alakautta ulos ettei tarttis leikata...

Nauttikaahan auringosta sikälimikäli muuallakin paistaa!

Lness ja rane/jane rv 35+0

 

Täytyy sanoa että vähän vielä ihmetettyy, sillä mulle ei esikoisen aikaan sanottu mitään että vauva olisi laskeutunut, mutta ei mitään myös kylkiasennostakaan...

 

Heippa vaan,

mukavaa, kun oli tullut kirjoituksia muiltakin!

Niin Plussako se oli, joka kyseli, miksi minulla on se synnytystapa-arvio. Esikoisen synnytys oli kiireellinen sektio, jonka vuoksi minulle tuli automaattisesti polikäynti lääkärille synnytystapa-arvioon. Kyllä jo jännittää, mitä ne siellä sanovat?!

Mulle ei neuvolassa sanottu mitään tuosta asentojutusta, jos vedet menevät, vaikka mullakaan ei siis vauva ollut vielä kiinnittynyt ja muutenkin pöyrii ja hyörii vielä melkoisesti. No onneksi kuulin, nyt sitten teiltä! Kiitoksia vaan! Mullakin kun tuota matkaa sairaalaan on melkoisesti, noin 70 km.

Lucille 36+6

 

Tapahtumarikas viikko ollut. Alkuviikon kärsin migreenistä, maanantaina oksensin 4 kertaa sen takia. Järkkyä. Onneksi eilisaamusta asti on ollut jo ihan normaali olo! Toivotaan ettei tollanen toistu enää ennen synnytystä, kun ei tosiaan saa enää mitään Buranaakaan ottaa.

Eilen käytiin tutustumassa synnärille ja vuodeosastolle. Oli ihan kiva visiitti. Jännää ajatella, että seuraavan kerran kun sinne mennään niin on tosi kyseessä... Hui. Ne kätilöt keitä tavattiin vaikuttivat tosi mukavilta. Saatiin kysellä kaikkea mikä mieltä painoi ja käytiin katsomassa synnytyssalia ja vesialtaita jne. Päädyttiin miehen kanssa siihen, että ei luultavasti oteta perhehuonetta vaikka sellainen olisikin vapaana. Mies haluaa kotiin nukkumaan (just joo), ja mä luulen että sillä olis kyllä aika tylsää siellä sairaalassa koko ajan. Täällä tosin sais käydä töissä päivällä vaikka oliskin perhehuoneessa.

Tänään oli neuvola. Kaikki ihan ok edelleen. Vauva on pää alaspäin, sf-mitta 32, hemppa 121 ja verenpainekin hyvä. Kiloja on kyllä nyt tullut jo n. 14! Kauheeta sentään. Onneks neuvolassa ei olla siitä mitään sanottu, siis negatiivisessa mielessä. Omat painoenkat on kyllä tullu... Toivottavasti en ikinä "normaalitilassa" paina näin paljon.

Imetysliivejä pitäis kyllä ostaa, ainakin ne yhdet etukäteen. Mun normaalikoko on 75B, nyt raskauden aikana oon ostanut parit 80C-rintaliivit, että varmaan imetysliivit pitäis sit olla jotain 80D? Ostan kyllä jotkut halvat, ettei sit ainakaan harmita jos on huonon kokoiset.

Ihania syyspäiviä kaikille! Nautitaan näistä päivistä vielä ja lepäillään ennen vauvan tuloa!

Lillis 34+2

 

Mun on myös kommentoitava tuota ambulanssi/lapsivesijuttua, eli mä sain valmennuksessa sellaiset ohjeet, että jos neuvolassa on todettu, että vauva on kohdussa pää alaspäin raivotarjonnassa, voi siihen tietoon luottaa ja sairaalaan saa vesien mentyä mennä miten haluaa. Siis siinäkin tapauksessa vaikka vauva ei olisi vielä kiinnittynytkään. Kun kaikilla vauva ei kiinnitykään ennen kuin vasta synnytyksen alettua. Mutta kuulemma eri sairaaloilla on hieman eri ohjeet ja käytännöt näissä asioissa, joten luulisin, että kaikista paras olisi tallettaa synnärin numero kännykkään ja soittaa sinne heti kun esim. vedet menee ja varmistaa vielä toimintaohjeet Siis käsitin Plussa ja Janniina, että teillä on vauvat kuitenkin raivotarjonnassa, eikä perätilassa, ja siksi en ihan ymmärrä miksi lapsivesien mentyä pitäisi ambulanssilla tulla, vai käsitinkö ihan väärin?

Mulla ei kyllä aika käy pitkäksi, vaikka mieli alkaa olla jo aika kärsimätön. Huomaan kyllä etten jaksa enää niin paljon touhuta, joten se aika kun en ole jossain menossa, koiran kanssa lenkillä tai tee kotitöitä, nautin vaan sohvalla löhöilystä. Nythän sitä pitäisi vielä nauttia tällaisesta luppoajasta ja lepäilystä kun vielä voi, mutta eipä siitä aina hirveästi nauti kun kaveri möyrii mahassa, paikkoja vihloo ja supistaa. Tuota alapään vihlontaa ja jomotusta mulla on viime viikkoina ollut aika paljon ja nyt on myös supistelu alkanut tuottamaan hieman kipua. Vauva ei kuitenkaan ole vielä laskeutunut. Mutta ei kai noista oireista voi mitään ennustaa, typy tulee ulos sitten kun hänelle sopii..pitää vaan kiltisti odottaa...

Jen 37+0

 

Lillis77: mulle äitiyspolin lääkäri kirjoittti reseptin panacodista, siis migreeniin. kun eihän niitä täsmälääkkeitäkään saa ottaa. onneksi en ole kertaakaan raskauden aikana tarvinnut. Toivottavasti et sinäkään jatkossa tarvii, mutta panacodia ainakin saa ottaa (vaikka itte oonkin eri mieltä).

mulla on ollu mahassa jo muutaman päivän ajan outo olo. maha on jotenkin kipee... enkä oikeen osaa sitä paikallistaa. joka tapauksessa aika napakoita on supistuksetkin ollu ja tuntuvat tosi epämielyttäviltä ihan alavatsalla ja toista päivää tuntuu kun ois menkkakipuja ihan alaselällä. ne menee aina välillä hetkeks ohi ja sitten palaa taas. yön jälkeen aamulla olo ollu parrempi ja lepäilyn jälkeen myös. ei varmaan oo mitään syytä huoleen, mutta on jotenkin niin hassu ja ikävä tunne mahassa. vauva kyllä liikkuu, joten kaikki pitäis olla hyvin. en vain ole kärsinyt vatsakivuista koko raskauden aikana...
oon huomannu nyt viimisen viikon aikana, että sitä energiaa ei riitäkään samalla lailla ku ennen. pakko saada päiväunet lähes joka päivä. oon ollu jo pari viikkoa kotona ja aika ei kyllä ole tullut kertaakaan pitkäksi, ihanaa vaan kun saa touhuta aamusta iltaan omaan tahtiin! ja välissä nukkua jos siltä tuntuu!

natalie07 35+1

 

Aika outoa, että eri paikoissa ovat eri mieltä tosta miten pitää lapsivesien tullessa sairaalaan mennä, jos vauva ei oo kiinnittynyt. Kyllähän toi napanuoran luiskahtamisriski kuitenkin on kaikilla joilla pää ei oo tulppana. Ilmeisesti riski on sitten melko pieni kun eri ohjeet eri paikoissa.

Kävin ostamassa yhdet imetysliivit. Tarjonta oli aika huonoa kahdet topatut löysin ja toiset oli semmosesta putiikista ja törkykalliit, joten otin lindexistä aika rumat(mutta mukavan tuntuset päällä). Hassua kun piti tosiaan ottaa koko 80D kun vaan niihin jäi vielä tilaa paisua.

Vau, Jen on jo täysaikanen! Jännittää jo millon syntyy eka vauva tähän ketjuun. Mulla ei oo tullu yhtään napakkaa supistusta. Eilen huomasin 2 pientä supistusta. Se laskeutuminen tekis kanssa hyvää kun tuo vauva painaa ilkeesti tohon ylös kylkiluihin.

Mukavaa odotuksen jatkoa!

plussa 36+5

 

Natalie: mulla on Panacodia myös, ja sitä olen syönyt (päänsärkyä oli varsinkin kesällä pari-kolme päivää viikossa, eikä Panadolista ole mihinkään). Nyt ei pahimpaan migreeniin siitäkään ollut mitään apua. Onneksi tiistaina alkoi lääkekin auttamaan, kun pahin oli ohi. Pakko vaan syödä tuota Panacodia, vaikka kaikki lääkkeet arveluttaakin. Mutta aattelin niin, että ei se lääkäri sitä mulle määräis, jos siitä olisi tutkittua haittaa.

Supistuksista tuli mieleen, että mä en oikein itse ole semmoisia havainnut, mutta tänään terveydenhoitaja sanoi painellessaan mun mahaa, että pieni supistus tuntui. En itse kyllä huomannut mitään... Eli kai niitä sitten tulee välillä vaikkei ne miltään tunnukaan. No, ehkä ne "oikeat" supistukset lapsen lähtiessä syntymään tuntuu sitten joltain...

 

Taidan tosiaan soittaa synnärille jos vedet menevät kotona ja kysyä sieltä suoraan ohjeet. On tuo meidän nltäti muutenkin sellainen, että vähän väliä ne höpinät ihmetyttää... Niin ja kyllä tuo pikkuinen on tulla rt:ssa ollut jo useita viikkoja.

Löysin tänään kirppikseltä sopivan lämpöpussin, jossa aukot turvakaukalon turvavyötä varten ja päätin, että sillä pärjätään alkuun. On tosi hyväkuntoinen ja siksi 4e tuntuikin pilkkahinnalta. Alkaa siis vähitellen valjeta mitä pikkuiselle pakataan. Omat tavarat on vielä hukassa.

Minä alan päivä päivältä kypsyä tähän olotilaani. Liitoskivut vaikeuttavat liikkumista huomattavan paljon ja hyvän asennon löytyminen öisin on samasta syystä aina vaan hankalampaa. Tänään oli vika lääkäri ja pikkuinen on käyrien mukaan kehittynyt. Nyt painoa on 2,8kg ja arvio syntymäpainosta heiluu siinä 3,6- 3,8kg maastossa. Sisätutkimusta ei tehty ja vaikka mainitsin tuosta häntäluun murtumisesta, oletuksena on alatiesynnytys ja häntäluusta lääkäri sanoi sen murtuvan jos on tiellä tai sitten se murretaan jos ei muuten mahdu.:O Ei kuulosta kivalta häntäluun murtaminen, mutta...

Mukavaa oli huomata kuinka vilkasta ajatustenvaihto on ollut tässäkin pinossa! Ja tervetuloa mukaan keskustelemaan Maarit!

Janniina 35+4

 

Juu on se mustakin kyllä vähän outoa, että eri sairaalat tosissaan antavat hieman erilaisia ohjeita synnyttäjille. Vertailtiin kätilökaverini kanssa NKL:aa yhteen toiseen pääkaupunkiseudun ulkopuolella olevaan sairaalaan, niin mulle annettiin neuvolasta sellaiset ohjeet, että vesien mentyä esim. yöllä, voi hyvin nukkua kotona aamuun asti ja rauhassa odotella supparien tuloa. Samoin, että kotona kannattaa suppareiden alettua kärvistellä niin pitkään kun vain pystyy, jotta ei sitten tarvisi sairaalan käytävillä odotella. Kaverini sairaalassa taas kehoitetaan tulemaan heti vesien mentyä ja suppareiden alettua. No, luulisin kuitenkin että synnytyksen alettua olen niin jännittyneessä ja sekavassa mielentilassa, etten siinä vaiheessa muista enää mitään ohjeita vaan olen suuna päänä näppäilemässä synnärin numeroa ja kyselemässä sieltä ohjeita..hih

Täytyy myöntää, että hiukan on alkanut huolestuttamaan tuo hoitajien mahdollinen irtisanoutumisuhka. Luin eilen HS:sta, että ensi maanantaina kuulemma selviää, lähtevätkö myös synnytyssairaaloiden hoitajat siihen mukaan, ja jos lähtevät, niin se tapahtuu kahden-neljän viikon sisällä. Eli todennäköisesti juuri silloin, kun moni meistä joutuu sinne synnytyssairaalaan hakeutumaan.. Mutta kun asiaan ei pysty mitenkään vaikuttamaan niin täytyy vaan toivoa, että tilanne säilyisi ennallaan..

Jen 37+1 (juuh, täysiaikaiseltahan nuo luvut jo näyttävät, aika jänskää!!!

 

Jen: Kun kerran otit puheeksi tuon Tehy-asian, niin täytyy kyllä myöntää, että minuakin hiukan asia hirvittää!Eikä niinkään omasta puolesta vaan niiden, jotka maan suurimmissa sairaaloissa synnyttävät. Olen saanut käsityksen, että vain suurimmista sairaaloista aiotaan irtisanoutua, mikäli niin pitkälle tässä tosiaan asiat menevät. Eihän sitä tosiaan tiedä kuinka laajaksi tuo kuvio kehittyy, mutta pakkohan siellä synnärillä on olla henkilökuntaa kun synnyttämään mennään. Ja eipä kai tämä asia murehtimalla paremmaksi muutu... Viime päivinä minulta on kovasti kyselty laskettua aikaa (kaiken maailman puolitutut, joille nyt ei välttämättä haluaisi sanoa yhtään mitään). Olenkin sanonut kyselijöille, että marraskuussa pitäisi syntyä, mutta kai tämä kaveri sen aikaa odottaa, että kaikki maan kätilöt ovat irtisanoutuneet!

Yöunet alkavat olla täällä heikoissa kantimissa. Vessassa ei onneksi tarvitse käydä kahta kertaa useammin yön aikana, mutta muuten heräilen jatkuvasti. Sopivaa asentoa on mahdottoman hankala löytää ja siitä seurauksena niskat ja hartiat ovat nyt aivan jumissa. Täytyy yrittää kaurapussin avulla hautoa lihaksia vähän parempaan kuntoon.

Kyllä se aika on kulunut niin nopeasti! Siihen nähden onkin koomista että tämä loppuaika muka matelee, tai minusta ainakin matelee... Tuntuu tosiaan villiltä lukea näitä viikkoja. Jenillä on jo 37+1(luvut antavat toivoa minullekin)! Pian meistä ensimmäiset alkavat saada nyyttejä syliin. Nopeimmat ehkä jo ennen Tehyn toimenpiteitä. Mies naureskeli minulle tuossa pari päivää sitten, että mulla kello tikittää; lapsi tarttis hoitaa maailmaan ennen irtisanoutumisia.

Janniina 35+5

 

Äh... Luin äsken uutisia ja huomasin tuon Tehy-kuvion sitten todennäköisesti koskevan myös omaa synnäriä. Jostain olin saanut sellaisen kuvan, että lähinnä yliopistolliset keskussairaalat olisivat niitä paikkoja joissa irtisanoutumisia suunnitellaan.

No, riippumatta siitä vaikuttaako koko kuvio millään tavalla omaan elämään, niin kyllä varmasti tällaiset puheet saavat potilaat pelkäämään oman turvallisuuden puolesta. Kyllähän se on aivan selvä juttu, että palkkaus ei ole kohdallaan, mutta silti keinot tuntuvat nyt vähän turhan "rajuilta". Tästä voi tulla ikävää jälkeä...

 

täällä näköjään ollaan huolissaan tehyn irtisanoutumisuhasta... siis vaikka irtisanoutumisia tulisikin, niin ei ne voi ihmisiä kuitenkaan "heitteille" jättää, joten kyllä kaikilla synnäreillä on pakko olla porukkaa. muakin kyllä mietityttää, että jos on ihan minimihenkilöstöllä silloin ku itse on synnyttämässä, saako sitten varmasti kaiken mahdollisen hoidon...?ettei sitten mitään hoitovirheitä pääse syntymään.

millaset tunteet muuten teillä on, kun synnytys lähenee...? pelottaako tms.? mä en jännitä niinkään sitä kipua, pelkään enemmän sitä, että kaikki menis hyvin, ettei tuu mitään komplikaatioita ja sitä että mies ehtii mukaan synnytykseen... sen on välillä vaikea päästä töistä... kauhistuttaa ajatuskin,e ttä joutuis ilman miehen tukea synnyttämään,e ikä pääsis jakamaan sitä hetkeä kun vauva vihdoin maailmaan saapuu.

ihanaa, kohta meillä on ne nyytit sylissä, ei malttais enää oikeen odottaa!

natalie07 35+2

 

Me oltiin tutustumassa keskiviikkona synnärillä, ja kysyin kätilöltä, että vaikuttaako se siellä henkilökunnan määrään jos tulee lakko. Se kätilö vakuutteli, että ei vaikuta, koska se on suojelutyötä joka tapauksessa. Mutta siitä en kyllä tiedä sitten jos ne tosiaan alkaa irtisanoutumaan... Mä nyt joka tapauksessa luotan siihen, että siellä on osaavaa henkilökuntaa paikalla, kun he niin sanoivat.

Mua ei kauheasti pelota synnytys. En ole ihan kauheesti miettinytkään koko asiaa. Jännitän varmaan siinä ihan hulluja asioita (mieskin mulle nauraa), esim. sitä, että kun mussa on kaikkia piuhoja kiinni ja jos sitten tulee vessahätä niin miten toimitaan. Kipua en osaa vielä pelätä, kun en yhtään osaa kuvitella millaista se sitten on. Ehkä parempi näin. Eniten jännittää/pelottaa se, että onko vauva kunnossa, ja ettei vaan synnytyksessä tapahdu mitään, kuten hapenpuutetta ym. mitkä vois aiheuttaa esim. lapsen vammautumisen. Sairaalaan varmasti päästään ajoissa, koska miehen työpaikka on 2 kilometrin päässä meiltä kotoa, ja hän kyllä pääsee äkkiä tulemaan jos synnytys alkaa kun hän on töissä. Sairaalaankin on vain n. 6 kilometriä.

Mun mielestä aika menee hirveän äkkiä nyt tässä lopussakin, vaikken ole ollut töissäkään pitkään aikaan. Taas on perjantai! Ja nyt huomaa, ettei voikaan suunnitella enää mitään menoja pidemmän ajan päähän, kun vauva voi jo syntyä...

Lillis 34+3

 

Ehkäpä tähän ajan mateluun liittyy minulla sekin, että olen päivät yksin ja yritän saada viimeisiä muuttolaatikoita tyhjennettyä, mutta hankalaa ja hidasta on. Miehen apua kovasti kaipaisin, mutta häntä ei paljoa kotona näy (töissä 6-21 tällä hetkellä)... Eli jos saisi enemmän tehtyä voisi aikakin kulua nopeammin. Olisi mukava lepäillä ja "kerätä voimia" tulevaa koitosta varten, muttei rentoutuminen oikein tahdo onnistua kun koti on vielä keskeneräinen. Tiedän, etten ehdi panostaa tavaroiden laittamiseen sitten kun pikkuinen on syntynyt ja tiedän myös tuon ukon tekevän jatkossakin pitkää päivää työmaalla. Ei hän sitten enää voi tietysti tehdä 6-21 päiviä, mutta tuskinpa hän paria tuntia enempää onnistuu typistämään.

Synnytys ei pelota. Paikkojen repeäminen kyllä herättää ikäviä ajatuksia. Sitä niin toivoisi, ettei ihan hillittömästi paikat hajoaisi! Paraneehan sitä ajan kanssa, mutta mukavampaahan tietysti olisi jos ei tarvitsisi kuin pari tikkiä... Sairaalat yleisesti ovat minulle ahdistavia paikkoja, joten sairaalassa oleminen ei tietenkään houkuttele. Sinne on kuitenkin pakko mennä ja toivoa hoidon olevan riittävää, riippumatta tuosta Tehyn tilanteesta. Kyllähän tässä on kaikenlaisia kauhukuvia raskauden aikana mielessä käynyt siitä mikä kaikki voi mennä pieleen ja unia on nähty laidasta laitaan. Välillä lapsi on meinannut vaihtua tai kuolla synnytyksessä jne. Kuuluu kai asiaan nuo päättömät unet... Jossain vaiheessa iskee varmasti paniikki, mutta kaipa sekin on tipotiessään sitten tosipaikan edessä. Kyllähän synnyttäminen on maailman luonnollisimpiin kuuluvia asioita. Ehkä nykyään tiedetään jo vähän liikaakin ja siksi osataan pelätä "enemmän"...

Minä menen jatkamaan laatikoiden pariin puuhiani ja lopetan nämä jaarittelut tältä erää!

 

Tulin just kaupasta ja tietenkin tarttu taas jotain herkkuja mukaan... en tiedä johtuuko raskaudesta vai tästä kotona olosta, että joka päivä tuntuu tekevän mieli jotain hyvää. Saas nähdä kauanko tätä kestää kun laskettuunaikaan on tänään vielä kuitenkin tasan 4 viikkoa.

Vähän olen jo pakkaillut sairaalakassia, mutta suurin osa on kyllä vielä pakkaamatta. Vauvan vaatteet yms. on nyt kaikki pesty ja pitäisi ne vielä järjestellä tonne hyllyille omille paikoilleen. Hyvin on aika ainakin toistaiseksi kulunut ja päivät menneet yllättävänkin nopeasti, mutta saas nähdä miten käy loppua kohden jos olo jotenkin hankaloituu... nyt on kuitenkin vielä hyvin pystynyt puuhaamaan kaikenlaista.

Yhdet imetysliivit olen ostanut ja ne oli joko Lindexiltä tai KappAhlista, en nyt ole ihan varma. Maitoa ei ole kyllä ainakaan vielä tihkunut yhtään.

Ajattelin itsekin tota sairaalaan lähtöä ja supistuksia ja vedenmenoa yms. ja mietin, että täytyy sitten varmaan aikanaan soittaa äitiyspoliklinikalle ja sieltä sitten osaavat paremmin kertoa että koska sinne kannattaa lähteä kun ei sielläkään viitsisi montaa kertaa ravata jos sitten pistävät vielä takaisin kotiin. Ja sitä vartenhan ne siellä kuitenkin ovat. Lakkoa olen miettinyt myös ja kyllähän noi ns. pakolliset hommat on kuitenkin hoidettava kun synnytystäkään ei paljon lykätä, mutta ei kiireelliset asiakkaat saavat sitten varmasti odottaa pidempään lakon tullessa.

Itse synnytyksessä mietityttää kyllä kipu ja tietenkin toivoo, että kaikki menisi hyvin eikä tule mitään komplikaatioita tai muitakaan ongelmia.

KM71 36+0

 

Oon kanssa miettiny tota Tehyläisten irtisanoutumishommaa. Tv:ssäkin on oikein näytetty, että Kyssin hoitajat on ihan innoissaan irtisanoutumassa, niin varmaan sitten ollaan miehen kanssa kahdestaan siellä synnyttämässä.. Synnäreillähän usein on samaan aikaan paljon synnyttäjiä, niin mitenhän jollain minimihenkilöstöllä saadaan muka riittävästi hoitoa kaikille jos sattuu tulemaan ruuhkaa. Olis kyllä ihan mukava jos synnytysosastot ei lähde mukaan siihen.

Synnytys ei pelota enää vaikka aikasemmin pelotti. Tietysti kipu, repeämiset ja komplikaatiot mietityttää vielä. Se on pelottavaa kun vauvan mahtumista ym ei tutkita mitenkään. Kaikkein ikävintähän on se jos pari vuorokautta yritetään alakautta hirveissä kivuissa synnyttää, ja sitten joutuukin hätäsektioon kun huomataan, ettei vauva mahdu.. Epiduraalin onnistuessa synnytys ilmeisesti olis ihan siedettävä kokemus, mutta jotenkin tuntuu, ettei sitä kukaan yleensä ehdi saamaan tai sen ajoitus menee muuten jotenkin pieleen. Mä ajattelinkin siis heti vähänkin voimakkaammasta kivusta kipittää synnärille vaatimaan sitä. Oon varmaan muutenkin semmonen tyypillinen liian aikasin sairaalaan tuleva ensisynnyttäjä.
Ootteko jo suunnitellu mitä kivunlievitystä haluatte tai meinaako joku kokeilla luomuna?

Eilen illalla vihlo jokaisesta liikahduksesta alamahaan ja jonnekin kohdunkaulan suuntaan. Toivottavasti kypsytti siellä tilannetta. Huomenna kierrellään kauppoja ja sen jälkeen pestään matot, niin jospa saatais sitten supistuksiakin Sillon on masuasukki täälläkin täysaikanen, hienoa.

plussa 36+6

 

Epiduraalin onnistuessa synnytys ilmeisesti olis ihan siedettävä kokemus, mutta jotenkin tuntuu, ettei sitä kukaan yleensä ehdi saamaan tai sen ajoitus menee muuten jotenkin pieleen. Mä ajattelinkin siis heti vähänkin voimakkaammasta kivusta kipittää synnärille vaatimaan sitä.

Me kysyttiin tästä asiasta synnärillä tutustuessa. Meille ainakin sanottiin, että ensisynnyttäjillä on harvinaista, etteikö epiduraalia ehdittäis antaa. Että se on enemmänkin myytti tai liioittelua etteikö ehtisi. Ja he kyllä sitä tarjoavatkin jos ei itse tajua kysyä ajoissa. Ja mä oon kyllä ajatellut pyytää kaikkea mahdollista kivunlievitystä...

 

epiduraalia olen minäkin ajatellut. sitten mua kiinnostais lillua ammeessakin. vesi kun on jotenkin aika "rauhoittava"... luomusynnytys ei kyl oo mua varten, oon milestäni aika kipuherkkä kuitenkin ja mitä sitä turhaan kärsiä kun voi saada lievitystäkin. eikös valmennuksessakin sanottu että jos on liian kipee, ni se ovi hidastaa synnytystä...mua jänskättää kans toi mahdollinen repeeminen tai episiotomian teko. mahtaa olla kipeenä paikat sen jälkeen... ja muutenkin... ei varmaan tee seksiä vähään aikaan mieli ;D

plussakin siis huomenna jo täysiaikainen! hitsi kun tuntuu että aika menee nyt vauhdilla eteenpäin. nyt vain sitten kolmen S:n sääntö toimintaan, jos tahtoo supisteluja seksi, siivous, sauna ja kuulemma neljäskin on hyvä lisätä eli shoppailu... kaikki samalle päivälle ja luulis kai niitä suppareita tulevan.

tsemppiä kaikille loppuodotukseen ja toisille voi jo toivotella onnea synnytykseenkin! muistakaa tulla kertomaan tänne kuinka kaikki sujui ja kumpi tuli!

Natalie