Onnea vaan kaikille käärön saaneille!
Mammalomalla olen ollut nyt reilut kaksi viikkoa ja olo on mitä parhain - eli sen puolesta olisin voinut ja voisin edelleen työskennellä vaikka täyttä päivää, mikäli tuo laki vaan sen sallisi. Aikani kuluttameksi olen tehnyt käsitöitä, siivonnut koko huushollin, vieraillut millon missäkin ja lenkkeillyt. Alkaa aika käymään hiljalleen pitkäksi kun kaikki omelushommatkin alkavat olla lopussa.
Edelleenkään minulla ei ole ollut mitään erityisiä ongelmia tai kipuja. Ensimmäiset selkäkivut ilmaantuivat tänä aamuna noustessa.Tiedä sitä, onko nukkunut huonossa asennossa, kun tässä on touhuillut, kipukin on rauhoittunut - saa varmaankin jumppaa askareiden lomassa. Yöt saan nukuttua hyvin ja öiset wc reissutkin olivat pitkään poissa. Viime yönä kylläkin jouduin käväisemään, saapa nähdä miten ensi yön kanssa käy.
Lueskelin tuossa, että ainakin Myy-y oli huolissaan vaavin liikkumisesta. Eiköhän se vain lepäile ja kaikki on kunnossa. Meillä tämä pikkukaveri sen sijaan ilmoittaa olemassa olostaan vähän väliä. Se tykkää kun olen liikkeellä, mutta kun yritän istua alas ja levätä itse - mitä ystävät ovat suositelleet - kaveri alkaa monottelemaan, hikottelmeaan ja tiest mitä. Neuvolassa käskettiin seuraamaan liikkeitä ja laskeskelmaan niitä. Totesin miehellekin, että taitaa olla turhaa tuo laskeminen kun se näkyy ja tuntuu koko ajan. Paraikaakin pikkutulokas monottelee, joten on kai kohta lähdettävä puuhailemaan jotain.
Tammikuussa neuvolassa laittoivat rautakuurille kun hemppa oli 106, no edellisen kerran se oli jo 116 joten tällä menolla se nousee kolmen viikon syksilllä seuraavalle käynnille 126:een
- no saapa nähdä sen sitten maanantaina. Ja edellisellä kerralla oman hoitajan sijainen oli löytävinään pissasta pientä plussaa leukista ja lähetti labraan. Kävinpä sitten siellä ja puhdasta näytti.
Laskettuunaikaan olisi vielä reilut kaksi viikkoa, joten jännäksi menee tulee ko ajallaan vai miten. Mies on töissä koko ajan hälytysvalmiudessa, jos lähtö tulee, vaikka tuskin tässä mitään vielä ainakaan viikkoon tapahtuu. Supistuksia, ainakin oletan niiden olevan niitä, on ollut satunnaisesti. Pientä pistelyä joka menee ohi hetkessä, mutta sen tuntee pienenä "kipuna" - kipu on vähän voimakas sana tuntemuksen, mutta enpä keksi parempaakaa. Noita harjoitussupistuksia, jotka ovat kivuttomia, on senkin edestä. Maha kovettuu vähän väliä ja tuntuu todella kireältä. Neuvolassa on sanottukin, että mulla tuo massu on piukka.
Kyselin hoitsulta tammikuussa, pystyykö arvioimaan mitään, niin tuumasi pitkäksi ja painoarvioksi 3,6 -3,7 kg. Edellisellä kerralla oli lääkäriaika ja kysyin ihan mielenkiinnosta saman asian lääkäriltä - arvioi painon olevan alle 3,5 kg - n. 3,2-3,3 kg. Eli onpa aikamoinen haarukka, mutta vielähän tässä kaverilla on aikaa kasvaa.
No maanantaina olis se neuvolatätin luona käynti taas. Eli sittenpä ollaan viisaampia.
Vointia kaikille!
Ekavekara ja pikkukaveri rv 37+3
