*Kolmatta kaipaavien LOKAKUU*

Esittelempä siis munkin tarinan. 24v kahden lapsen äiti. Eka lapsi tuli ns. puskista kun mulla aina ollut hullun epäsäännöllinen kierto. Tyttö syntyi 8/2007 raskausaikana ei muuta kuin +27kg painoo. (onneks enään ei oo jälellä kuin 3 kg siitä). Kakkonen tuli totaalisena yllätyksenä, imetyksen loputtua yllättäen ei ehkäisyä käytetty, kun ajattelin että eihän se nyt voi tärpätä nopeaa. Kuitenkin ihana poikamme syntyi sitten 10/2008 (perjantaina siis 3v) 1v,2kk ikäerolla isosiskoonsa. Sit otinkin e-pillerit käyttöön, jotka lopetin 6/2011. Yksiäkään menkkoja ei ehtinyt olemaan / alkamaan pillereiden lopetuksen jälkeen. + tuli testiin 30.8. Viikolle 8 kaikki sujui ongelmitta, kunnes sitten alkoi verinen vuoto. Ekalla kerralla sitä tuli vain vähäsen. Neuvolassa ja ultrassa kaikki kuitenkin ok. Viikon päästä siitä (eli tasan viikko sitten) yskin kovan flunssan kourissa aamulla kovaa ja silloin aukes hanat. Verta tuli koko päivän ja illalla isoja hyytymiä, paljon! Tiistai aamuna oli sitten eka lääkärineuvola, jossa vauva vielä oli kaikin puolin kunnossa, liikkui ja sydän sykki. Helpottuneena jälleen kerran aloin uskoa että kaikki menee kuitenkin hyvin. Illalla sitten suihkussa ollessa sikiö tipahti lattialle. Viikkoja tuolloin oli se 10+2. Seuraavana päivänä oli kaavinta, josta siis tulee kohta viikko. Jälkivuotoa tässä vielä vuodatellaan sydänsurun lisäksi.

Kova on toive raskautua mahdollisimman nopeaa, jospa uusi vauva pysyisi matkassa mukana. Fiilikset kyllä paljon positiivisemmat taas tänään, jälkivuoto näyttää hiipuvan ja ehkä siitäkin syystä alkaa olemaan mieli korkeammalla. Aiotaan yrittää NELJÄTTÄ (uskomatonta!) heti kun vaan tämä tiputtelu loppuu. Että tämmöstä täällä.

 

Malania tiedän tuon tunteen "NELJÄTTÄ", mulla seuraava on kuudes raskaus vaikka lapsia on vain kaksi...

 

Mulla seuraava raskaus on viides. Lapsia meillä kuitenkin on kolme ja neljättä toivotaan. Vaikka kolmas kuolikin kohtuun, oli hän kuitenkin vko vajaa täysiaikainen ja miltein kolmikiloinen. Joka suhteessa siis laskettavissa lapseksi.
Laskentatapoja on monia.

 

Olipa mukava lukea esittelyjänne. Paljon kyllä suruakin mahtunut matkaan.

Täällä on lähempää neljää kymmentä ikävuotta oleva kuumeilija. Töissä käyn, mutta kiva olis jo jäädä kotiinkin. Meillä on ennen lapsia pitkähkö lapsettomuustausta. Nyt siis yritystä takana jo melkein vuosi. Moonchaser taisi miettiä lääkäriä meidän kohdalla, mutta siis tavallaan jo hoidossa ollaan. Lugeja syön juuri tuota tuhruttelua estämään, mutta jostain kumman syystä ei taaskaan auta. Täytynee soittaa lääkärille, kun uusi kierto alkaa. Me ei vaan millään enään haluttais mihinkään hoitoihin, vaikka vauvakuume kova onkin. Luomuvauva olis siis kovin hartaasti toiveissa.

Scattylle pahoittelut kp1:stä.

Uuden listalaisen nikki jäi toiselle sivulle, mutta tervetuloa minunkin puolestani.

 

jospa minäkin hieman esittäydyn.

täällä kans yksi "kivisen tien" kulkija. moneen otteeseen on tullut todettua, ettei oikeastaan mikään mene suunnitelmien mukaan.
24 vuotta tulee täyteen parin viikon kuluttua, aviomies 27v. kaksi ihanaista pikku poikaa löytyy. ensimmäinen raskaus sai alkunsa suht pitkän yrittämisen jälkeen. joka valitettavasti meni kesken rv12+3 (keskeytynyt jo rv8) , kohtu tyhjennettiin onnistuneesti lääkkeillä. uusi raskaus alkoi kun yhdet menkat ehti olemaan. raskaus sujui ongelmitta, mutta yks kaks rv26+5 lapsivedet meni keskellä yötä. ei muuta kuin lanssilla sairaalaan jossa sitten todettiin kaiken olevan kunnossa ja vuodelepoon sairaalaan niin pitkäksi aikaa kunnes vauva syntyy. sain suonen sisäisesti antibiootteja ja supistuksen estolääkettä josta ei tehoa ollut. lopulta pieni kilon painoinen poika vauva syntyi rv 27+2 pienen parkaisun kera :heart:. hänet kiidätettiin tietysti heti vastasyntyneiden teho- ja tarkkailu osastolle. näin poikani kunnolla ensimmäistä kertaa vasta seuraavana päivänä keskoskaapissa letkujen ja piuhojen keskellä. näytti ihan mini vauvalta jolla oli musta tuuhea tukka :heart: vuorokauden ikäisenä todettiin aivoissa toisen asteen aivoveren vuoto jonka seurauksena puolentoista vuoden ikäisenä sai diagnoosiksi alaraajoihin painottuvan lievän cp-vamman. hän on nyt kolmevuotias oikein reipas pieni miehen alku, joka on ihan hirvittävän kiinnostunut autoista ja tietää kaikki automerkit ulkoa . mitään muuta kehityksestä poikkeavaa ei ole kuin motoriikassa, eli kävelee tuen kanssa ja tasapainon kanssa on vielä ongelmia. mutta hiljaa hyvä tulee. välillä on raskasta, mutta elämää ei kannata murehtimalla pilata elämme kuitenkin ihan normaalia perhe elämää, johon kuuluu tavallista enemmän sairaala käyntejä erinlaisineen toimenpiteineen ja fysioterapiaa pari kertaa viikossa. pikkukakkonen sai alkunsa vain puolenvuoden yrittämisen jälkeen ja sitäkin ennen sain varhaisen keskenmenon rv5. pikkukakkosen odotusta seurattiin tiiviisti, kohdunsuu ultrattiin joka kuukausi ja sisä tutkimuksia ei tehty, ärsytysvaaran takia. rv28 tuli käsky ottaa rauhallisesti kohdun kaulan ennenaikaisen lyhentymisen vuoksi. päästiin jopa viikoille 39+2 kun poika sitten syntyi. nyt nuorimmainen on jo 1 vuotta ja ihan hirvittävän vilkas tapaus :heart: siltikin kolmas pienokainen olisi erittäin tervetullut. rakastan lapsia ja hiljaa mielessämme hiipii haave suurperheestä

 

Pientä esittelyä: Kuulun niihin, joista ei ikinä pitänyt tulla äitiä. En nuorempana koskaan ajatellut haluavani lapsia. Epäilen, että jos lääkäri olisi tuolloin sanonut etten voisi niitä koskaan saada, tuskin olisin sitä mitenkään surrut. Myöskään tulevalla miehelläni/lasteni isällä ei ollut minkäänlaista aikomusta perustaa perhettä. Olimme pitkään ns. ystäviä joiden välillä kuitenkin roihusivat tuliset tunteet. Lopulta emme enää pystyneet hillitsemään itseämme, ja näin sai esikoisemme heti alkunsa.

Jouduimme siinä vaiheessa miettimään kaiken uusiksi. Jo esikoisen odotusaikana oli molemmille selvää, että kun meistä nyt kerran oli perhe tulossa, niin lapsen olisi jossain vaiheessa hyvä saada ainakin yksi sisarus. Toinen raskaus saikin alkunsa yhtä helposti kuin ensimmäinen. Pitkä imetys piti kuukautiset lähes vuoden ajan poissa, mutta sitten raskauduin heti ensimmäisestä kierrosta.

Kolmatta ei kuitenkaan syystä tai toisesta ole heti kuulunut. Olisin toisaalta ollut yllättynyt siitäkin, jos vielä kolmannenkin kerran olisin tullut raskaaksi yhtä helposti. En kuitenkaan vielä viime keväänä olisi arvannut että siihen näin pitkään menisi. Nyt kun tuo puolen vuoden rajapyykki on jo ohitettu, on tilanne alkanut tuntua aika hämmentävältä. Ei voi kun ihmetellä miten tämä yhtäkkiä on niin vaikeaksi mennytkin? Lohdullista on toisaalta ollut täältä lukea, etten suinkaan ole ainoa jolle on näin käynyt.

 

Miekin esittäydyn, eli 29 vuotias naikkonen. Miulla on kaks ihanaa poikaa esikoinen -06 (edellisestä liitosta) ja nuorimmainen -11 nykyisen mieheni kanssa. Mieheni on 37 vuotias. Esikoista tehtiin melkein puolitoista vuotta ja toinen raskaus oli pilleriraskaus, eli tuli ihan puskista. Olen siinä suhteessa onnellinen, että en ole koskaan joutunut kokemaan keskenmenoa. Mutta esikoista tehdessä sain kyl kokee kaikki noi lapsettomuuteen liittyvät tunteet ahdistuksineen ja pelkoineen. Nyt päätettiin miehen kanssa, että kolmas olisi tervetullut. Söin synnytyksen jälkeen minipillereitä, jotka eivät sitten miulle tahtoneet sopia. Lopetin ne kun nuorin oli 4kk. Siitä lähtien ollaan sitten yritelty. Kesäkuussa lopetin imetyksen ja menkat alkoi heinakuussa. Sen jälkeen ollaan aktiivisemmin yritetty. Tosin olin niin typerä, että kuvittelin raskautuvani helposti tähän kolmanteen, mutta todellisuus on ollut tarua ihmeellisempää. No eihän tässä vielä mikään kiire ole, mutta toivoisin silti pientä ikäeroa lapsille. Meidän lapsiluku on kolmannen jälkeen täysi.

Ainiin ja molemmat olemme vakitöissä. Itse jään hoitovapaille ainakin ensi kesään saakka.

 

Minäkin voisin pienen esittelyn rustata Eli olen 25v, mies 32v ja meillä siis 6- ja 1- vuotiaat lapset joista nuorempi yhteinen. Hoitovapaalla olen töistä ja koulusta tällä hetkellä. Raskaaksi tulin esikoisesta "yrittämättä" ja kuopuksesta kapselin poiston jälkeen yk1. Eli erittäin helposti

Nyt tosiaan ollaan yritetty kolmosta nuoremman syntymästä lähtien toistaiseksi tuloksetta. Maaliskuussa alkoivat menkat, jotka olivat hyvin epäsäännölliset aina elokuuhun asti. Imetyksen lopetin heinäkuussa, joten se taisi olla selvä syy epäsäännölliseen kiertoon. Nyt siis menossa yk9.

Yritän olla sen kummemmin stressaamatta, mutta suuri toive olisi ollut saada nämä pienellä (alle 2v) ikäerolla. Toive tuskin toteutuu, koska joulukuussa pitäisi tulla raskaaksi niin ikäeroksi tulisi juuri se 2v.. Ja siihen on enää 2kk : / Että kuulun myös tähän kaksi helpolla ja kolmas ei niin porukkaan :|

Teidän juttuja lukiessaan sitä kokee itsensä hyvin onnekkaaksi, kun on kaksi tervettä lasta, eikä ole joutunut kokemaan yhtään keskenmenoa, vaikka muulta osin elämäni onkin ollut melkoisen kivikkoista. Pelottaa voiko onni osua kolmatta kertaa samaan osoitteeseen.

sunflower: Joo, nyt kyllä on meidän vuoro! Aiotko testailla taas vasta kun menkkojen olisi pitänyt alkaa? Sinulla on jo hyvät dpo:t opcorn: Minulla tuli ostettua 15 niitä tässä kuussa vanhaksi meneviä r-testejä, niin ajattelin aloitella varhain, ehkä jo pe tai ma

Filuuri: Tervetuloa :wave:

Pettunia: Ok, ymmärrän ettei haluttaisi lähteä isompii hoitoihin. Toivotaan sinulle pikaista luomutärppiä bd

Liljan kukka: Ei ole omakohtaista kokemusta noista työkkäri jutuista, mutta olettaisin etteivät he ihan heti olisi pistämässä mihinkään kursseille. Ja onhan se tosiaan syy olla menemättä, jos hoitopaikkaa ei ole lapsille. Käsittääkseni nuorille on tiukemmat säännöt juuri tuossa että pitää käydä kursseilla yms että saa ne rahat. Kotihoidontuki on kyllä säälittävän pieni

 

Moonchaser: Mä oon testaillu ovistesteillä, mikä on negaa näyttäny.. katotaan. Testaan noi pois ja sit JOS tarvii ni ostan raskaustestin

 

Moonchaser ja Sunflower uskotaan, että teidän odotuksen odotus on pian päättymässä ja masun kasvatus pääsisi vihdoin alkamaan!

Esittelyä: Olen 28, mies 31. Ennen esikoista minulla oli kaksi km, joista toinen kohdunulkopuolinen. Esikoinen sai alkunsa helposti; kierron aikana oli tosi hiljaista peiton alla ja kerrasta tärppäsi. Kuopusta saatiin odotella tovi. Esikoisen syntymän (11/07) jälkeen ollaan oltu kokonaan ilman ehkäisyä, mutta imetys piti kuukautiset pois reilun vuoden synnytyksestä ja niiden alkamisen jälkeen meni jokunen kierto ennen tärppiä. Kuopuksen syntymän (04/10) jälkeen on ollut samat ajatukset kuin esikoisenkin; tulee jos on tullakseen, syliin mahtuisi vielä. Ehkäisyä ei ole ollut, mutta imetys pitää kuukautiset poissa. Nyt on kuukautisia odoteltu 1½vuotta. No, ne alkavat kun ovat alkaakseen ja raskaus saa alkunsa jos niin on tarkoitettu. Osasin odottaa imetyksen olevan tehokas "ehkäisy" tälläkin kertaa, mutta nyt kyllä alkaa mietityttää miten pitkään teho säilyy. Imetän siis edelleen. Ja aion imettää vauvakuumeesta huolimatta kunnes kuopus vierottuu.
Olen kotona lasten kanssa ja teen perheyrityksen paperitöitä arjen pyörittämisen ohessa. Sain työtarjouksen keväällä, mutta elämä pyöräytti kuviot uusiksi kuopuksen vakavan sairastumisen muodossa ja työelämä kodin ulkopuolella on nyt poissuljettu vaihtoehto. Kuopuksen tilanne näyttää nyt todella hyvältä ja sairaalassa käydään vain kontrolleissa, mutta asiaa "ihmisten ilmoille" ei ole vielä vähään aikaan, joten päivähoitoon vieminen olisi mahdottomuus tautiriskin vuoksi.

 

Hyvät kanssasisaret. Nyt on kysymys. Tein tuossa huvikseni ovulaatiotestin ja tuli niin järettömän vahva viiva siihen että sen takia täällä oonki utelemassa.

Onko kellää tietoa, kuinka kauan km:n ja kaavinnan jälkeen yleensä ovis tapahtuu? Eihän se oikeesti voi olla jo viikon päästä km:sta? Vai voiko? Jotain limahässäkkää bongasin samalla. Jälkivuotoa ei siis enää tuu ku vähä pyyhkiessä (anteeks kivat ja yksityiskohtaset selostukset) mut mää oon nyt ihan pihalla?
Onkohan siis vielä niitä raskaushormooneja elimistös nii paljo et toi ovistesti siks näytti lussaa?

 

Kiva lukea kaikkien esittelyjä. Tai kiva ja kiva, paljon on surua ja huolta mahtunut näihin tarinoihin. :'( Monesti tuntuu, että kaikki vain tulevat raskaaksi ja 9kk myöhemmin ulos plopsahtaa terve lapsi ja kaikki on niin helppoa, mutta tässä ketjussa voi lukea, että ei se taida kaikille niin yksinkertaista olla. Meistä vielä vähän enemmän kerron. Minä siis 37v. ja mies 32v. Yhdessä oltu 10 vuotta ja naimisissa 5v. Ensimmäinen raskaus sai alkunsa toisesta tai neljännestä kierrosta (mies matkoilla) laskutavasta riippuen. Puolessa välissä raskautta ultrassa näkyi sikiöllä poikkeavuus, jonka arveltiin olevan täysin helposti hoidettavissa syntymän jälkeen, mutta samainen poikkeavuus tulee useasti vaikeissa kehitysvammoissa ja niin loppu odotusaika oli aika stressaavaa kun mietti, että onko vauvalla kaikki hyvin. Lokakuussa -07 syntyi pienellä kauneusvirheellä varustettu muuten täysin terve poika ja helpotus oli suunnaton. Synnytyksen yhteydessä sain verenmyrkytyksen ja startti lapsiperheenä oli vähän toisenlainen kuin odotettu. Puoli vuotta myöhemmin tulin taas raskaaksi, tällä kertaa suunnitelemattomasti. Ekassa ultrassa selvisi, että sikiöllä ei ole asiat hyvin ja pian päättyikin tuo raskaus ikävästi. Suolaa haavoihin levitti se kun lääkkeellisessä keskeytyksessä kaikki raskausmateriaali ei tullutkaan ulos, vaikka niin luultiin ja sain käydä sen jälkeen vielä kahdesti kaavinnassa ja minulla todettiin kahteen otteeseen kohtutulehdus. Kun kaikesta tuosta neljän kuukauden kuluttua oli päästy, niin kuukautiset eivät palautuneetkaan normaaleina takaisin, vaan vuoto oli aivan onnetonta tiputtelua. Kävin useaan otteeseen lääkärissä jossa ultrattiin kohtua ja limakalvoa ja ruvettiin puhumaan siitä, että kaavinta olisi ehkä epäonnistunut ja limakalvoa olisi mahdollisesti vahingoitettu pysyvästi ja uusi raskaus ei näin ollen olisi mahdollinen. Pääsin tutkimusjonoon jonka aikana pyysin tutulta gyneltä vahvaa estrogeenireseptiä limakalvoa korjaamaan ja sen lopettamisen jälkeen (tai muuten oli tuuria) tulin heti ensimmäisestä kierrosta raskaaksi. Mutta tosiaan tässä meni se vuosi välissä. Raskauden aikana tuntui välillä, että kestääkö pää kun pelotti, että jokin menee taas vikaan, mutta keväällä -10 meille syntyi toinen poika ja kaikki meni hyvin. Mä olen hoitovapaalla vuoden -12 loppuun ja alkuvuodesta muutettiin miehen työn perässä läntiseen naapurimaahan sillä mielellä, että katsotaan jäädäänkö sille tiellemme. Työ mulle täällä olisi tervetullut jotta saisin sitten mahdollisesti kunnolliset äitiyspäivärahat täältä, muuten en saa kuin sen pienimmän kun Suomen tuloja ei täällä lasketa. Puhuttiin kuitenkin, että jos myöhemmin jotain katuisin, niin olisiko se se etten mennyt täällä töihin vai se, että koskaan ei edes yritetty kolmatta lasta, ja se lapsen mahdollisuus painoi vaakakupissa enemmän.

 

Malania: veikkaan sitä raskaushormonia Mulla ainakin tuulimunan jälkeen raskaustesti näytti plussaa monta viikkoa, olikohan 3 kaikkiaan. Ja kaavinta tehtiin silloin, mikä onnistui täydellisesti (kävin myös verikokeessa). Ja tosi vahva oli koko ajan mulla se plussa ennen tuota, viikkoja ehti tulla 12+3. Jälkivuoto kesti noin viikon, kaavinnasta 5 vkoa 5 päivää tuli oikeat menkat.

 

Whisky Peat nii mäki kyllä arvelin et vielä jyllää hormoonit raskaudesta. Jännä ko ei mulle mitään verikoeseurantaa määrätty? Hmmm... Pitäiskö sitä kuitenki soitella neuvolaan ja kysyy et pittäiskö sitä laskua nyt ees jotenki seurata?

Filuuri tervetuloa munkin puolesta!

 

Ei mullekaan sieltä sairaalasta määrätty. Sitten kun soittelin neuvolaan aikaa peruakseni, sanoi laittavansa lähetteen labraan. Seurasin itse kyllä raskaustesteillä, ja sain negan ennen kuin kävin edes verikokeessa (menin jälkijunassa, 4 vkoa kaavinnasta olis voinu mennä)

 

Heippa kaikille! Pieni esittely multakin. Eli itse olen 23v ja mies on 29v. Yhdessä oltu 8vuotta ja naimisissa 4vuotta. Esikoinen 08/07 poika ja kuopus 09/09tyttö. Esikoinen sai alkunsa yk 1 ja kuopus yk2 eli nopeasti kumpikin.. Nyt on yk 5 menossa ja mulla on ollu jotenki sellanen fiilis et nyt natsaa vaikka mitään oireita ei oo tai sellasta mut tein sitte testin vaikka vasta kp 20 ja dpo 6 niin kuvittelen tai sitten siinä oli joku pieni haamun haamu!? Onko mahdollista? Mäin aikaisin? Ja vielä ilta pissasta! No pakko testata aamulla uusiks. Mä oon koukussa testailuun.!! mut niin siitä esittelystä.. Meidän perheen haasteena on kuopus jolla vakava synnynnäinen maksa sairaus. Aiheuttaa omat haasteet ja murheet tällä hetkellä tilanne kuitenkin ihan hallinnassa, tuevaisuus on se joka tuntuu pelottavalta. Muutaman kerran on kieltämättä käynyt mielessä että mitä jos seuraavallakin lapsella on joku vielä pahempi sairaus tai käy kin jotain.. En tiedä.. Se riski näköjään otetaan jatkan taas myöhemmin, nyt mies vaatii iltapalalle

 

Heips, minäkin pikkuhiljaa siirryn tänne kuumeilemaan Meillä mies on jo tjot-fiiliksillä, minä vielä vähän jarruttelen Mulla on niin selvä ovulaatio, että en vielä uskalla lähteä oikeaan aikaan touhuksimaan.. syynä siis se, että meillä on 2v9kk ja 1v2kk ikäiset lapset, ja vaikka kuume on jo kova, järki vielä sen verran matkassa, että koitetaan sitten itsekin jaksaa pienten kera Vaikka - täältä lukeneena, ei se aina mene niin että tärppäis kerralla. Esikoista yritettiin reilu vuosi, mutta kuopuksen kohdalla oli kerrasta, ekan raskauden jälkeen ovikset suorastaan tuntee kun ne tulee ja on kohdillaan. Kumma juttu...
Kolmonen siis on tervetullut, kunhan tässä vielä hetki vedetään henkeä - mutta kuume on kova silti Meitä siis mies, minä, tyttö ja poika. Olen tällä hetkellä lasten kanssa kotona vakitöistä, ja saa nähdä menenkö nyt sitten sinne vielä pitkään aikaan.

Toivottavasti huolitte joukkoon tällaisen hitaasti-käyntiin lähtevän tapauksen Mukava teidän juttuja ainakin on lueskella! Vielä en teitä muista nimeltä, mutta plussatuulia säkkikaupalla täältä +++++++++++

-runttis-

 

KP 1/24-35 ja yk 11
Onpas "kiva" kun nyt jäi vaan 24pvän mittaseksi, luteaalivaihe 9pvää vaan.. ja ed. kierto taas oli 35pvää.. huoh.

Et semmosta.. Ei meille se kolmonen taida koskaan tulla

 

Tervetuloa mukaan runttipulla
Meilläkin tjottailu käynnissä, ei viitsi vielä kunnolla yrittää kun synnytyksestä on parin päivän päästä 7 viikkoa. Mutta ehkäisyä ei olla ollenkaan nyt käytetty, saa nähdä miten käy Mulla eka ovis tuntuu selvästi, kun kierto käynnistyy niin oviksesta ei mitään hajua... Näin ollut kaikkien kolmen synnytyksen jälkeen (tai siis kolmannen jälkeen ei ole ollut kun yhden menkat) sekä kierukan poiston jälkeen kun kierto jälleen palautui.

 

Sunflower :hug:

Meillä kolmonen tärppäsi kun olin jo valmis lopettamaan yrityksen kun menkat alkoivat viime jouluaattona 2 päivää liian aikaisin. Mies siis jatkoi yritystä ja mä kiltisti hommissa sen mukana.. Täältä listalta huomasin vasta että olikin jo kp 24 ja siitä kierrosta plussa sitten tuli Joten voisin sanoa että toi asenne on hyvä

Kovasti jaksamista sinne!

 

Morjens kaikille! kiva lukea esittelyitä, tässä mustakin tiivistetty versio: mentiin naimisiin 2004 ja siinä vaiheessa lapsen yritystä oli jo vuosi takana. Toisen vuoden yrityksen jälkeen lääkäri totesi mulla endometrioosin ja pco:n, söin monta kiertoa clomeja joihin reagoin tekemällä kymmeniä ja taas kymmeniä raakoja muniksia...sitten tehtiin kolme hormoniavusteista inseminaatiota joista viimeisestä sain elämäni ensimmäisen plussan mutta joka myöhemmin todettiin tuulimunaksi. Jouduttiin hoitotauolle, pco:n vuoksi aloitin syömään metformiinia jolla tiedetään olevan hyviä tuloksia pco:n hoidossa.. Otin pakottavaan lapsenkaipuuseeni lääkkeeksi koiranpennun jota hoitotauon ajan hoidin täydestä sydämestä ja annoin kropan ja mielen levätä. Sitten tuli vihdoin viimein odotettu aika IVF-hoidon suunnitteluun, ja samana päivänä testasin luomuplussan, josta myöhemmin syntyi meidän ihana esikonen <3.
Pojan syntymän jälkeen ei aloitettu ehkäisyä, toinen sai tulla vaikka heti vaikkei siihen meistä kumpikaan uskonut että tärppi helposti kävisi. eikä käynytkään. taas meni puolitoista vuotta kun plussa tuli. Tämä plussaus päättyi keskenmenoon rv16, sikiön massiivisen turvotuksen vuoksi. Ei saatu koskaan selville mikä oli vikana. Tämän tapauksen jälkeen sain vielä yhden keskenmenon rv6.

Tästä taas vuosi eteenpäin ja aloitin metformiinin syömisen, ja huomasin että ovuloinkin ihan täysin eri-aikaan kuin olin luullut. Kierto oli jotenkin heittänyt ihan häränpyllyä jossain vaiheessa. Ystävystyin ovistikkujen kanssa ja sitten kesälomalla vihdoin viimein taas plussasin. Tästä syntyi siis ihana kuopuksemme <3.

Kuopus on nyt 2,5 vuotias. Tässä sitä taas mennään... ovistikku näytti suht. vahvaa viivaa tänään mutta luulisin että huomenna sen voi lukea plussaksi. ja nyt on siis kp 17.

Tsemppiä kaikille meille

 

Tervetuloa uudet!

Näitä esittelyjä on tosi kiva lukea, huomaa ettei se muillakaan ole niin helppoa. Lohduttavaa.

Malania Mulla ainakin ovulaatiotesti reagoi vielä raskaushormooniin 2 viikkoa km:n jälkeen ja myöhemminkin varmaan, koska en saanut tikutettua plussaa koko kierrossa. Veikkaan ettei tuo munasolu ikinä irronnut kasvamisestaan huolimatta tuon hcg:n takia. Jännä ettei teille ole määrätty veriseurantaa, vaikka mulla on ultrattu monta krt tyhjäksi niin silti verikoe otettiin 16pv km:n jälkeen ja lääkäri sanoi ettei lopeteta ennen kuin 0. Ja viikonloppunahan raskaustestiin tuli vielä haamu 2krt, joten hcg:tä oli vielä.

).( kp 3, vuoto superniukkaa, pikkuhousunsuojalla pärjännyt koko ajan, mutta toisaalta se lääkärihän sanoi mulle, että limakalvo on tosi ohut eli ei siellä ehkä ole vuodettavaakaan. Ei harmainta aavistusta milloin aloitan tikuttamaan ovista, kun ei ole kiertoakaan ollut niin pitkään aikaan. Muistaakseni silloin vuonna 2007, se oli noin 30 päivää jos siis aloittaisi vaikka kp 12 varmuuden vuoksi.

Bindi onko sulla raskaudet vaikuttaneet pco:hon? Mullahan annettiin ennen esikoista sama tuomio, mutta nyt lääkäri sanoi ettei kyllä näy enää merkkiäkään. Meinasin jos olisi kanssa aloittanut metforminin uudestaan, musta silloin aikoinaan lääkäri sanoi, että ehkäisisi km-riskiä.

 

MOREBABIES: Itseasiassa munasarjoja on viimeksi kurkittu silloin kun tuli tuo keskenmeno rv16, eli monta vuotta sitten. Ja silloin olivat kyllä monirakkulaiset yhäkin...en tiedä sitten onko sen jälkeen tilanne muuttunut. Ainakin kierto on yhä pitkä (keskimäärin 37 päivää). Just itekin ajattelin että jos se alkaa taas näyttämään siltä ettei tärppiä käy niin käyn uusittaan omankin metu-reseptin, siinä oli vaan se huono puoli että mulla tuli niistä alkuun aika paha olo. Mutta sen nyt kestää jos sen plussan sais taas niiden avulla.

 

sunflower: EIKÄ, voi ei! Iiiso :hug: Sinulla on kyllä tosi lyhyt luteaalivaihe, mistäköhän se voisi johtua?

Äidin onni: Kiitos

runttipulla: Tervetuloa :wave:

Daniella: Jotenkin vaikea kuvitella että voisi jo dpo6 näkyä jotain, mutta kaikki on mahdollista. Toivotaan että vahvistuisi bd Teitkö uutta nyt aamulla?

 

Sunflower: Voi kurjuuus... Voimia!

Itsellä menkat vihdoin ohi, ja mieliala pikkuhiljaa kohoamassa suon pohjalta. Tänään olen yrittänyt ajatella tätä odotuksen odotusta yhdenlaisena uutena elämänkokemuksena. Ensimmäinen raskaushan oli todellinen shokki, johon en ollut millään lailla varautunut. Toinen raskaus taas oli jo ihan toivottu, ja tilanteena kaikin puolin aivan toisenlainen. Tällä kertaa taas uutena kokemuksena on tullut tilanne, jossa raskaus ei ihan heti alakaan toiveista huolimatta. Jälleen on saanut käydä läpi aivan uudenlaisia ajatuksia ja tunteita - ja opetella uusia termejä. Ennen viime kesää en edes tiennyt mitä tarkoittaa DPO tai miten ovulaatiotestejä ihan tarkalleen ottaen käytetään. Itse asiassa taisin ennen jopa hieman hymähdellä oviksen tikuttajille. Vähän tulee tästä mieleen se, miten esikoisen odotusaikana törmäsin ensimmäisen kerran käsitteeseen tandem-imetys. Ajattelin että "kaikenlaisia hulluja sitä onkin". Eikä mennyt kuin pari vuotta kun olin itse tandem-imettäjä.

Elämä on tosiaan opettanut yhtä sun toista...