hui kauhistus tuota ampumajuttua,olin neuvolassa kun radiossa siitä puhui silloin kun ei vielä tiedetty uhrien määrästä mitään,piti oikein jäädä kuuntelee et puhuuko se nyt suomesta,amerikassahan noita on tapahtunut eikä meidän turvallisessa pikku-suomessa....!
miten mä uskallan tulevaisuudessa päästää lapset kouluun,alan varmaan kohta suunnittelee pitäväni niille kotiopetusta,heh.....
ja :'( tuli kun ajattelin taas omaisia......sytytetään kynttilä uhreille.
todella surullista,miten jonkun nuoren päässä on ajatukset niin kieroutuneet että tuollaista edes harkitsee.en oo asiasta enempää lukenu,enkä halua,jotenkin nyt on niin herkkä olo että suojelee itseään.mulla teki jo tosi pahaa ihan fyysisesti kun näin hesarissa kuvan intialaisesta pikkulapsesta jolla oli 4ylimäärästä raajaa,jääny sikiövaiheessa kuolleelta kaksoselta.kävi sääli lasta....
mutta asiaan,mulla oli tänään huojentava neuvolakäynti;mä en tosiaan piilottelekkaan mitään jättivauvaa kylkiluideni kätköissä vaan se lääkäri oli epätarkka/huolimaton/ottanu aamulla väärät lasit...... sieltä oli neuvolaan siirtynyt painoarvio 2,7-2,8kg,huh helpotusta!
kortissa edelleen komeilee tuo väärä 3,2 pelottelemassa.....mutta kokenut neuvolatäti tunnusteli mahaa ja sanoi että on aivan normaalin kokoinen vauveli.siihen että oliko se äpolin lääkäri oikeassa sen verisuonijutun suhteen,ei täti sanonut oikein muuta kuin että senhän sitte varmuudella näkee vasta synnytyksessä.....että jepujee,toivottavasti on istukat ja verisuonet kohillaan!
sf ei ole paljoa noussu,mutta alapään vihlomisen perusteella vauva puskee itteään tosi kovin alas,tai sitte paikat alkaa pehmenee niin et se pään heilahdus tekee tosi kipeetä....ja täti kyllä mittas housujen päältä,mä kun makuultaan tunnustelen missä on pää ja missä häpyluu,niin aika hirmu alhaalla on pää.kävelemään noustessa oikein tuntee miten painovoima alkaa vetää vauvaa alas ja painaa päätä...jaiks.just sellasia viiltäviä sähkäreitä on alkanut tulla tosi paljon,nyt osaan ottaa ne jo vastaan säikähtämättä,saahan tässä jo paikat alkaa valmistautua pehmenemään kun kerran huomenna alkaa 37. viikko! tietenkin toivon että päästään täysaikaisuuden turvalliselle puolelle ennenkuin alkaa syntymään,mutta niin toivon ettei joudu tuskailee yliaikaa....neuvolatäti tais melkein närkästyä kun niin huokaisin että sais tulla vähän ennen jo,kun oon ihan kypsä tähän olotilaan.tietenkin kärsin itse mielummin kuin että vauva joutuisi kärsiä jos liian aikaisin syntyy....kun mä just tuota keskoskaappihoitoa pelkään,se olis mulle kova pala jos en sais pitää vierihoidossa 24/7......
painonnoususta täti huomautti ekaan kertaan,mutta sitä olikin 1500g/vko....mutta se oli lähinnä sellasta huomautusta että kyseli saanko syötyä säännöllisesti ja monipuolisesti,että jos se syöminen on sellasta närppimistä niin keho alkaa varastoimaan ettei joudu puutostilaan,ja sit kertyy painoa,ja katto sit hemoglobiininki,et jos se on laskenu niin vauva vie multa ja sit taas mun keho alkaa varastoimaan....ja oli se vähän laskenu.mutta myönnetään,että kaiken tän ero-ja muuttorumban jälkeen oon antanu itteni lohdutusherkutella.....nyt yht siis painoa tullu 16kg......
mutta mulla tosiaan tää päivä ollu ihan sumussa kulkemista,yöllä en oo saanu nukuttua just yhtään,kun en pystynytkään nukkua kuin toisella kyljellä,toisella aina alko pistää ja kiristää nivusesta......ja sit tietty ku vihdoin yliväsyneenä aamulla uni tuli,niin tyttö herää virkeenä kuudelta....
tais tuo teidän puhumanne ummetuskin valvottaa,illalla oli ihan tukkonen olo,ja aamupalan jälkeen ihan teki kipeää kun suolessa tuli liikettä.....mä kans oon sitä mieltä että kunnon kuidukas aamupuuro pitää hyvin suolen edes jonkinmoisessa toiminnassa.
mutta just tämä väsymys ja hankala olo vatsan kanssa ei ole enää kovin helppoa....kun istuminen ei oikein onnistu,jos yritän levätä nojatuolissa niin että vauvalla ois tilaa,alkaa tulla supistuksia kun joudun jännittää jtn lihaksia...
päiväuniakaan en osaa nukkua ellei ole täysin hiljaista......
kutinoista ootte puhunut,en tiedä olenko jo asiasta jaaritellut aikaisemmin,mutta mulla tuli synnytyksen jälkeen sellanen ihan kauhea kutina mahaan ja reisiin,siis niinkuin raskausarpien kohdalle....ihan kuin jotain olisi ihon kautta yrittänyt poistua ja kun se revennyt iho on ohutta niin sitte siitä....maha oli ihan punainen ja reidet,hulluna raavin....jatku muistaakseni jonkun viikon.....ensin luulin että se on normaalia synnytyksen jälkeen että ne arvet kutiaa kun iho löystyi,mutta sitte se meni niin raivokkaaks ettei ollu normaalia.otsonoitua oliiviöljyä sivelin,helpotti kutinaa,muttei siis parantanut sitä.itsestään rauhottui pikkuhiljaa.enkä tiedä mistä johtui,eikä lastenneuvolassakaan osannut sanoa mitä oli,arveli jotain perinnöllistä hormonaalista juttua,koska siskollanikin oli aivan sama juttu.eikä liittynyt puudutuksiin synnytyksen aikana,koska hän oli synnyttänyt sekä puudutettuna että luomuna.
mutta tälläistakin on,ja odotan kyllä että joudun kokea saman nytkin.
juu en muista mihin piti kommentoida,mutta
mauahtavaan maha oli kyllä hauska! onkohan varjostuksella osansa? vai voiko se olla oikeasti tuonmallinen? :saint:
jupsjups,ekat maitotahrat yöpaidassa havaittu! :wave:
tuitsulle vielä :hug: ,ymmärrän sun turhautumisesi.....mulla olis varmaan aika samat fiilikset jos ois poikittain,tosin mä pelkäisin sektiotakin hulluna! pidetään peukut pystyssä että kääntyy! luultavasti kääntyykin,sillähän on siellä jo ahdasta poikittain!mä makoilisin kyljellään ja voimakkaasti hieroisin pään tai pepun kohalta sinne oikeaan suuntaan....sellasta lempeää suostuttelua..... :hug:
menninkäinen 35+6
