tivoli: hienoa et esimies suhtautui hyvin raskausuutiseen. =) Sulla nyt yks mietittävä asia vähemmän, voit senkin energian kuluttaa odotukseen.
Toivottavasti vaan teillä kaikilla muillakin joilla töihin kertominen on edessä, suhtautuisivat noin hienosti. :flower:
Anni76: koita unohtaa nyt ne häähaaveet (niin vaikeaa kuin se onkin, tiedetään). Niinkuin joku muukin sanoi, et miehellä on nyt muutenkin paljon muutoksia elämässä, kuitenkin se lapsen tulo ei miehelle konkretisoidu samalla tavalla kuin naiselle, eikä ainakaan aiheuta miehillä hormonaalisia heittelyjä.
Mutta nyt kun teillä on puhetta asiasta ollut, niin mies tietää ainakin alitajunnassa asiaa miettiä, ja saattaa sitten yllättääkin vielä.
Eikä kertomuksiesi perusteella siltä vaikuta, että mies ei naimisiin haluaisi, mutta just nyt se ei ole ajankohtaista. Tiedän, kuinka pahalle se tuntuu ja miten ärsyttää, kun kuitenkin on asioita jotka yhdistää. Eli siis vaikka naimisiin meno on iso juttu, niin siinä tilanteessa se kuitenkin olisi pieni. Tarkoitan että on pieni asia, koska kuitenkin olette jo sitoutuneet toisiinne yhteisen lainan ja tulevan lapsen kautta. :hug:
Hienoa
kinka että koiruus löytyi. Ja onnea myös hyvistä ultrakuulumisista. :flower:
papana aloitti painogalluppia.
Mulla tähän mennessä paino noussut 3,5kg ihan alusta. Tosin siihen rv14 mennessä paino ei noussut ollenkaan ja nyt sitten rv 14-22 oli noussut tuon 3,5kg.. :ashamed: Pistän kyllä ihan loman piikkiin, se kun mentiin neidin ehdoilla ja paljon tuli vaan istuskeltua hiekkalaatikolla.
Ehkä se tästä kun koulu taas alkaa niin tulee pakosta liikuttua enemmän.
Snoopy: meillä kans anoppi oli ihan kauhuissaan kun esikkoa alettiin odottamaan, avioton lapsi - mikä häpeä. :headwall: Ehkä sekin vaikutti hänen reaktioon, koska itse on aikoinaan kiireellä mennyt naimisiin kun lapsi ilmoitti tulostaan.
Mutta eihän se nykypäivänä ole kummallista. Ainakaan mun mielestä.
Mekin ensin mietittiin, että jos sitten ristiäisten yhteydessä, mutta tultiin siihen tulokseen että siirretään vielä. Kuitenkin kummallakin (ainakin vielä
) mieli sellainen et ainoastaan kerran naimisiin, niin ne juhlat sitten olikin vain meidän juhlat. Isovanhemmat ja sisarukset olivat esikon kanssa niin saatiin olla "kahdestaan" se päivä. :heart:
Onnea
pinkeijulle ultrakuulumisista, ja tervetuloa tyttöjen odottajiin.
Mulla tosin silti karvainen maha vaikka tyttöä kätilö ennustikin. :kieh: En osaa sanoa miks profiilikuva ei näy, jos ohjeiden mukaan sen teit... :/ En tiedä tarviiko, mut mä olen aina ennen poistanut vanhan kuvan ennen kuin olen uuden laittanut.. Kertokaa viisaammat.
Mauahtavaa: Niin kauhee tuo kuvailemasi tunne rannalla/matkalla. :headwall: Ja kun mourasee mahassa niin sit pitäs jo istua tyhjänpäällä.
Mulla ainakin tekee just jäätelö ja rasvaiset ruoat sen. Tosin siinä saattaa mennä puoli vuorokautta, mut tietää kuitenkin et se tulee. Onneks se kestää sen hetken, ainakin mulla yleensä kerta riittää...
Ja nyt kun niin moni on jäätelöä täällä kehunut syöneensä, pitää munkin hiipiä pakastimelle. :kieh: Onneks meillä on tuutteja niin ei kehtaa ottaa ku korkeintaa yhen päivässä.
polka älä murehdi nyt sitä painoa, sitä ehtii sitten myöhemminkin.
Mulla painoa ei sais tulla enää ollenkaan, mut ajattelin et koitan olla niin ettei nousis mut jos nousee niin ei sille sit mitään voi. Mulla ainakin edellisessä raskaudessa paino putosi nopeasti kun imetys lähti käyntiin, ja luotan nytkin siihen + vielä sitten jatkan silleen ettei se enää nouse. Esikkoa odottaessa mulla nousi paino 12kg kokonaisuudessaan, ja melkeen kaikki rv 20 jälkeen. Mutta laitokselta kun kotiin lähdin, paino oli jo 5kg miinuksella.
Yllättävän paljon painoa lähtee vauvan ja muiden hässäköiden mukana.
ON: Mä olen tän aamun täällä koneella pillittänyt. :'(
Meidän kummipoika syntyi eilen illalla, ja uunituore iskä soitti sitten puoli kaksi yöllä kun oli kotiin menossa.
Tänään mennään sitten pientä katsomaan (jos mulle annetaan lupa mennä kun en voi luvata olla parkumatta siellä sitten taas.
). Nyt odottelen että miehen veli tulee koneelle ja laittaa mulle kuvia pojasta. :heart: Mä en jaksais enää odottaa et sais oman vauvan syliin... :saint: No, toisaalta kuitenkin hyvä että on vielä aikaa niin saadaan esikon kanssa totuteltua tälleen varovasti vauvan kanssa olemiseen, jos se oma sisko ei sitten olisi niin kova järkytys... Nää tuoreet vanhemmat on esikon kummeja, ja ollaan puhuttu että sitten vaan kun heillä arki pääsee vauhtiin, niin käydään sitten heillä totuttelemassa, ja että he ottavat esikkoa "avuksi" vauvan hoitoon sen mitä kaksi vuotias voi auttaa (tuoda puhtaan vaipan, viedä vanhan pois, antaa vaatteita, tuttia tms.) ja että mekin sitten saadaan ottaa vauvaa syliin ym, et neiti tottuu siihen. Siedätyshoitoa?
Tiedä sitten onko siitä apua, toivotaan.
Sitten... Pakko vielä teille avautua... Mun yks hyvä ystävä on nyt tullut siihen tulokseen, et aikoo erota miehestään, ja se on kyllä hyvä ratkaisu, koska kaikkea uutta ja epämiellyttävää on viime aikoina ilmennyt... Mutta...
Tottakai haluan olla hänen tukena ja apuna, mutta kuitenkin jotenkin tuntuu etten nyt jaksaisi kovasti keskittyä kenenkään huonoihin asioihin, vaikka kuinka läheisiä ja rakkaita osalliset olisikaan... :ashamed: Jotenkin nyt tuntuu siltä, et haluis olla tässä omassa kuplassa odotuksen, asunnon oston, ihanan miehen ja esikon kanssa, ja vielä olla onnellinen kummipojan syntymästä... Ja sitten potee huonoa omatuntoa kun tuollaista ees miettii... :ashamed: No, eiköhän ne asiat tästä järjesty, ennemmin tai myöhemmin...
Kiitos. :flower:
Mutta nyt hakemaan sitä jätskiä.
Shamandalie ja Torsti 22+3 :heart: