Tuitsu: :hug: Varmasti tulee ajateltua myös työkavereiden kohtaloa jos töistä jäät pois, mutta tärkeämpää on nyt kuitenkin sun ja vauvan hyvinvointi. Työkaverit unohtavat ja tarvittaessa antavat anteeksi (ja jos ei niin mitä sen sitten niin väliä?
) mutta miten on sun oman mielen kanssa jos vauva ei töistä tykkääkään? Tai sattuu jotain? Nyt vaan rohkeesti ja hyvällä omalla tunnolla (sairas?)lomalle nauttimaan odotuksesta, eihän tätä enää kovin kauan jäljellä ole. :hug:
Tervetuloa
Anni76. :wave: Meillä tuo tilanne oli esikkoa odottaessa kuin teillä nyt. Mulla jotenkin oli kova hinku naimisiin ennen lapsen syntymää, mut mies meinas että ne juhlat on sitten meidän ja sitten kun lapsi on isompi. Mä kyllästyin jankuttamiseen lopulta ja ajattelin että antaa sitten olla, vaikka ei koskaan mentäis..
(Kihloja odottelin kaksi vuotta, ja malttamattomana olin sittenkin jo toivoni menettänyt
). Kuitenkin sitten kun esikko oli n. 1,5v, mentiin naimisiin, yhdessä oltiin tuolloin oltu kaks päivää vajaa 7v.
Ei varmaan lohduta, mutta jospa se sunkin mies on sellanen et sun pitää keksiä kaikki hyvät ideat ja sitten kun menee jonkin aikaa niin hän keksii ne ite.
Koita ymmärtää mitä tarkoitan...
Mutta jaksamista... Meillä annettiin tytölle miehen sukunimi (tai siis muutettiin se kun käytiin isyyden tunnustuksessa), koska oli silloin jo tiedossa et
joskus mennään naimisiin ja mullakin nimi vaihtuu. Nyt sitten ei tarvinnut alkaa muuttamaan tytön nimeä.
Mauahatavaa: Täällä kans yks joka kerrankin elämässään ei palele.
Tosin vähän välillä menee hermo siihen kun on sisällä hiki jo ennen kuin saa vaatteet päälle...
Mutta toisaalta sitten kiva kun loppuraskaus on talvella niin ei tarvii palella.
Esikkoa odottaessa talvella (syntyi toukokuussa) käytin takkina tuollaista fleecetakkia, ja hyvin pärjäsi, välillä oli jopa hiki.
Tutut nauroi, kun normaalisti kun lämpötila menee alle +15, niin mulla on pitkät vaatteet ja kun on +5 niin mulla on pitkikset.
Mutta lämmin on kivaa, mut kai siinäkin joku raja...
Varsinkin kun ei oo sopivia sortseja! :headwall: Mies nauro eilen töistä tullessaan, kun olin penkonut vaatekaappia, ja mulla oli viimekesäiset caprit jalassa. Sanoin et nää on muuten hyvät, mut ei näillä istua voi. Mies totes ettei ne siis oo ollenkaan hyvät...
Mitähän ne koulussa meinais jos sanoisin etten voi istua kun on liian pienet housut?
Kauhistuttaa jo valmiiksi se, kun sitten on pakko kiskoa noi pitkät housut jalkaan kun en kehtaa siellä pöksyt auki kulkea.
(Sitä paitsi ne roikkuu jos on auki...
) Sinnehän sulaa! Mun pitää ottaa tollanen pieni rattaisiin tarkoitettu tuuletin mukaan.
maikka: tosi ihana kuva. :heart: Ja
tivolilla kans. :heart:
(.): Päätä särkenyt aamusta asti, heräsin itseasiassa siihen... :| Mietin, et jospa se ois siitä kun aurinko alkaa noustuaan paistaa olohuoneeseen ja siitä sitten makkariin ja suoraan silmiin... No, jos tästä kohta menis huilaamaan kun ei kahvikaan tunnu auttavan. Ja vettäkin on tullut juotua, ettei kai siitä ole...
Muuten olo ihan hyvä, nuhasta huolimatta. Vähän on vatsaa vääntänyt ja poltellut, mut ne saattaa olla ihan myötätuntokipuja.
Miehen veli vaimoineen meni tänään aamulla sairaalaan käynnistykseen, ja aamuyöstä oli tullut viesti ettei varmaan tarvii käynnistää kun oli koko yön supistellut tasaisesti. Vauvauutisia siis odotellessa... :heart:
Nyt huilaamaan jos vaikka ois päänsärky poissa kun mies tulee ruokatunnille. :saint:
Shamandalie ja Torsti 22+2 :heart: