Reissusta on kotiuduttu! Perjantai-iltana tulikin niin paljon kipeitä supistuksia, etten voinut tehdä muuta kuin maata sohvalla. Mietinkin, että jos nuo supistukset eivät saaneet mitään aikaiseksi tuolla alapäässä, niin eivät sitten mitkään.
Marjutti: pakko minunkin kommentoida tuota synnytysasentoasiaa. Minäkin olen ymmärtänyt, että puoli-istuvassa asennossa (selälleen) ollen olisi yksi kaikkein hankalimpia asentoja synnyttää. Minulla esikoisen kohdalla kätilö alkuun kehotti minua ponnistelemaan kontalleen ja kyljelleen, mutta lopulta patisti minut selälleni. Käsittääkseni myös epiduraali voi vaatia sen, että pitää olla ko. asennossa samoin kuin myös, jos tehdään jotain toimenpiteitä (epparit yms.).
Empuu: minulla oli esikoisesta raskausmyrkytys ja turvotus oli aika samantyyppistä, kuin mitä kuvassasi. Minulla tosin turvotusta oli vielä enemmän, mutta kyllä tuo määrä jo mielestäni on melkoinen. Onko sinulla olleet verenpaineet ja valkuaiset ok?
Katyana: kauheeta! Onneksi mitään ei sattunut! Miten saareke voi päästä kaatumaan tuolla tavalla? Luulisi, että pelkkä laatikoiden avaaminen ei saisi tehdä tuollaista.
Angelia: minulta otettiin sappi- ja maksa-arvot pari päivää sitten. Tulokset saan niistä keskiviikkona. Minulla on ollut pitkään todella järkyttävää ylävatsa- ja selkäkipua oikealla puolella, juuri sapen ja maksan kohdalla.
Siru: esikoisen synnytyksen ponnistusvaiheessa minulta repesi lannerangasta välilevy. Minulla on siis hieman keskimääräistä ahtaammaksi todettu lantio, tai joku mitta siinä. Kärsin sitten todella pahasta välilevytyrästä vajaan vuoden ja kävin läpi kaikki hoidot, mitä siihen voi antaa ja itse tehdä kuten myös lääkityksen. Lopulta 11kk jälkeen jalasta katosi tunto kokonaan enkä voinut enää tehdä muuta kuin maata mahallani ja itkeä. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan ja selkäleikkaukseen. Pullistuma oli ollut todella suuri ja selkärankaa piti samoin jotenkin leikata, jotta kanavaan jäisi enemmän tilaa. Nyt olen kunnossa paria jalkaterän ja pohkeen tunnottomaksi jäänyttä aluetta lukuunottamatta enkä enää ikinä halua olla samassa jamassa!!! Loppuvaiheessa ainoa toimiva kipulääke oli morfiini suoraan suoneen. Ongelmana on, että ei voida 100% varmuudella todistaa, että selkä meni synnytyksessä, mutta tavatonta se ei kuulemma ole enkä kärsinyt koskaan ennen synnytystä minkäänlaisista selkävaivoista. Ortopedit ovat arvioineet, että tuossa se olisi mennyt, kun kivut alkoivat viikko synnytyksen jälkeen. :/ Samoin nyt siis selvitellään anestesialääkäriltä, voidaanko mulle laittaa esim. epiduraalia ollenkaan.
Veriryhmävasta-ainekokeisiin ollaan menossa täälläkin syynä ekan synnytyksen jälkeen saatu verensiirto. Alkuraskaudessa kokeissa jo kävin, mutta millä viikoilla se toinen testi otettiinkaan?
Donu: hienosti on isomummusi voittanut pelkonsa.
Samoin on minunkin mummoni synnyttänyt lapsensa kotona saunassa. Itse en kyllä ikinä uskaltaisi kotisynnytykseen: jos olisin esikoisen kotona synnyttänyt, ei välttämättä olisi nyt kovin kivat oltavat minun, vauvan tai kummankaan suhteen.
Huomenna taas poksutaan, jo 34+0! Viikko aikaa seuraavaan lääkäri- ja neuvolakäyntiin.
Piipa rv 33+6
Nyt takaisin sohvalle, Sopranos on hyvä sarja. 
mut se saa jääd kyllä jollekkin toiselle päivälle, vaatiil iikaa ajattelua 
! Koko päivä meni osastolla maatessa, lääkäriä odotellessa. Henkilökunta oli kireenä kun viulun kieli ja anto kaikella käyttäytymisellään ymmärtää et mun vaiva oli mitätön ja et oon vaan tiellä :snotty: . Loppujenlopuks lääkäri ehti illalla hieman ennen yheksää ottaa vastaan kaikkien hätäsektioidensa ja synnytysten avustusten keskeltä, lätkäs kasan lääkkeitä kouraan ja sano et voit jäädä tänne tai lähteä kotiin, kummin haluat. Lähdin todellakin kotiin, ramppaan siellä vaan seurannassa, ja nää mun "turhat vaivat" osottautu sit tosiaan raskausmyrkytykseksi ja hepatoosiksi. 
