Kiitos onnittelusta kaikille!
Lämpimiä Onnentoivotuksia lähettelen miekin kaikille vauvansa saaneille :heart:
Sekä
Sonjasusannalle :hug: ja voimia toipumiseen.
Itse olen edelleen sairaalassa mutta muutaman tunnin kuluttua päästään lähtemään VIHDOIN kotiin. Tyttö oli vähän aikaa sinivalossa joten meidän reissu venyi muutamalla päivällä.
Jospa tässä aikani kuluksi kerron miten meillä meni...
Edellisenä iltana oli likkakaverini kanssa puhelimessa ja totesin et ei tässä mitään. Poitsu kun oli 5 vko:a etuajassa niin ihan varmasti tämä on 2 viikkoa yli. Ei siis mitään tuntemuksia edellisenä iltana ja yönä että pitäisi johonkin lähteä.
Mutta aamulla alkoi sitten tapahtua. Heräsin käymään vessa kuuden aikoihin ja kun menin takas sänkyyn kuului hirveä rusahdus ja sattui ihan kamalasti. Samassa tuli tosi kipeä supistus. Nukahdin kuitenkin mutta heräsin ehkä puolen seitsemän maissa uudelleen supistukseen mut oli niin väsy et jatkoin unia. Seitsemältä taas tosi kipeä supistus ja tunne et on pakko mennä vessaan ja tunsin ylös noustessa et vesiä tuli.
No siinä sitten nousin ylös ja pakkasin aamulla
sen sairaalakassin mitä kukaan ei ollut pakannut... Supistukset jatku ja ne tiheni tosi nopeesti 5 minuuttiin. Mieheni herätin vähän vaille kahdeksan ja tuumasin et ei tartte lähteä töihin vaan me mennään sairaalaan. Siinä kuitenkin kotona kärvistelin ja kun me puolen yhdeksän jälkeen päästiin vihdoin lähtemään niin auton kelloa kun seurasin oli koko matkat supistukset sellaista 2-3 minuuttia väliltään. Matkaa sairaalaan oli kuitenkin 60 km.
Perille kun päästiin meinasi laitta miut käyrään mut kun teki sisätutkimuksen ni totesi et siirrytään suoraan synnytyssaliin. Olin 8 cm auki. Kello oli suurin piirtein kymmenen.
Kätilö pyysi lääkäriä että laittaisi puudutteen kohdunkaulalle mutta lääkäri totesi ettei enää pysty. Joten synnytin ilokaasun voimalla. Ja tyttö oli maailmassa 12.03. Eli aika nopeeta toimintaa loppujen lopuksi.
Kaikki meni hyvin. Olisin ollut valmis kotiin jo seuraavana päivänä mutta sitten sunnuntaina huomattiin että tyttö on keltainen ja arvot oli kohoamaan päin. Joten ti aamupäivällä joutui valoon josta pääsi seuraavana päivänä pois. Tänään oli vielä yksi kontrolli ja kun arvot oli menossa alaspäin niin päästään vihdoin kotiin. Ja nyt odotan et mies ja poitsu tulee meitä hakemaan. (Ovat jo matkalla)
Että teille jotka olette jo "luopuneet toivosta" niin ei sitä koskaan tiedä milloin se lähtö tulee.
:hug: kaikille sitä tarvitseville.
Tää oli nyt vähän oma napainen kirjoitus mutta paremmalla ajalla sitten lisää...
Saimaanrannan äippä ja Neiti "melkein aprillipila" 5 vrk