Huomenta!
Taas uusia ultria ja tyttö/poikalupauksia! Onnea kaikille! :heart:
Annalinnea, älä suotta huolestu, kun on kerta kielletty! Meillä se painoarvio oli pari päivää viikkoa pienempi, mutta huomasin siinä ruudulla, että ei ne mitkään kokoon liittyvät viikkolukemat (pään ympärys, vartalon ympärys jne) olleet samoja, vaan heittelivät jokainen muutaman päivän sinnetänne.
Te kokeneemmat, oletteko synnyttäneet samankokoisia lapsia kuin mitä itse olitte? Onko sillä merkitystä? Meillä äiti tupakoi ja silti olimme siskon kanssa noin nelikiloisia, niin mietin, että minkähänlainen jättiläinen tuolta tulisi. Toisaalta sisko (joka oli siis vielä minuakin isompi) on saanut paljon pienempiä vauvoja.
Tuosta
vastustuskyvystä. Eikös se ainakin mene niin, että äidin immuniteetin täytyy vähän höllätä, että sietää sisuksissaan vierasta geeniainesta (eli sitä lasta). Mutta miten paljon sitten vaikuttaa sairastamiseen.
Eilen tuli taas pikkusäikähdys, kun pyyhittäessä tuli vähän ruskeaa verta. Tämä oli jo kolmas kerta tässä raskauden aikana ja tällä kertaa ei tullut yhtään tuoretta verta, niin en ihan hirveästi panikoinut. Synnärillä sanottiinkin, että tod.näk. ei huolta, tule käymään jos tulee kipuja tai tulee enemmän verta. Mutta neuvolaan joka tapauksessa yhteyttä maanantaina. No, meillä on tiistaina neuvola-aika eikä yhtään ole vuotanut yön aikana, joten taidan odottaa siihen. Lisärauhotusta toi poika, joku mönki illalla pitkät ajat tuolla masussa. En tiedä, mitä hän teki, mutta tuntui jo melkein epämukavalta. Voin vain kuvitella, miten epämukavia hetkiä on tiedossa, kun tuosta vielä melkein 10-kertaistaa painonsa...
Meillä on sellainen
telakallinen kaukalo, mutta en muista enää edes sen merkkiä.
Joku ihan tuttu merkki. Saatiin siis mun serkulta lainaan.
Me emme aio
kummeja pyytää (kun ei kirkkoon kuuluta), mutta työnnän silti lusikkani soppaan. Eiköhän sen kummien valinta riipu vähän siitäkin, mitä haluaa kummilta? Eikös se kummien virallinen tehtävä ole huolehtia lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta. Ja sitten joskus aikoinaan ajateltiin, että kummit ovat ne ihmiset, jotka ottavat lapsesta vastuun, jos vanhemmat kuolevat. En ole varma, mutta epäilen, että minun omat kummit on valittu sillä perusteella, että he eivät voineet saada omia lapsia. Vähän kuin lohdutuksena (kauhealla tavalla kirjoitettu, mutta kyllä ymmärrätte, mitä tarkoitan.) Heillä on minun lisäkseni muistaakseni 7 kummilasta (aikuisiahan me tietenkin jo kaikki ollaan) ja he olivat TODELLA hyvät kummit. Itse en pyytäisi siskoa kummiksi, hänhän on joka tapauksessa lapsen ainoa täti. Pyytäisin varmaan jonkun serkkuni sillä perusteella, että se pitäisi ehkä meidät läheisenä.
Se, miten kirkkoon kuulumattomiin "kummeihin" suhtaudutaan, taitaa riippua kovasti seurakunnasta ja papista. Pk-seudullahan taidetaan nykyään kelpuuttaa se, että yksi kummeista kuuluu kirkkoon (kun kummeja on muuten vaikea löytää). Mun mies on parinkin lapsen "kummi", vaikka ei kirkkoon kuulukaan. Maaseutupappi oli minusta jo törkeä, miten hän jätti huomioimatta uskonnottoman kummin. Oli siis kuin tämä kirkkoon kuulumaton ei olisi ollut kummi ollenkaan. Vähän voisi lapsen vanhempien valintoja kunnioittaa.
Tuuliannaliina, minun ensimmäinen työkaverini huomasi raskauden jo heinäkuun lopussa. Pitäisi varmaan takki päällä töissä liikkua, jos haluaisi piilotella. Ja on muutenkin helpottanut elämää, kun voin ihan suoraan sanoa, että käyn päivän mittaan vessassa oksentamassa tai että olen sen takia poissa töistä. Mulla on aika paljon tollaisia 18-25 -vuotiaita pojankoltiaisia (osa on ihan koltiaisia!) työkavereina ja ne on melkein liikuttavia, kun huomaavat, että "taas sulla on maha kasvanut" jne.
*Saikku*, valkotakkiverenpainetta täälläkin. Omaa mittaria ei ole, mutta olen käynyt terveysasemalla itse mittaamassa, niin saan järkevämpiä tuloksia.
Heidukka, meillä oli ensimmäisessä perhevalmennuksessa toinen puoli ajasta suuhygienistin opastusta, miten hampaita harjataan (omia ja vauvan) ja miten pitäisi syödä, ettei tule happohyökkäyksiä liikaa... Hitusen turhuudeltahan se tuntui.
(.) Minä jo valvon öisin noiden käsieni kanssa, kun puutuvat ja koskevat. Löysin vaivalle uskottavan selityksenkin, eli rannekanavaoireyhtymä, jostain syystä raskaus voi aiheuttaa/pahentaa sitä. Ei ollut kovin rohkaisevia ne keskustelut, joita aiheesta löysin, vaikka vaiva voikin loppua hyvinkin synnytykseen. Päivisin koskee selkään, öisin käsiin ja välillä aina oksennetaan. :stick: Eilen totesin miehelle, että ei yhteen kroppaan kaikkia vaivoja voi tulla, joten jos tämä odotus on mulle vähän hankalaa, niin jospa sitten vauva voisi, kasvaisi ja syntyisi hyvin ja terveenä ilman ongelmia!
Pari pikku kommenttia kirjoitin ja silti tuli taas kauhea romaani! :snotty:
P-L 22+4