Toggle sidebar

Helmikuun äipät 15

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja _/\_/\_
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Tuli käytyä neuvolassa... Ei ihmeempiä, sf-mitta pysynyt samana, tosin eri mittaaja edellisellä ja tällä kerralla. Vauva raivotarjonnassa ja sykkeet hyvät, tasaisen rauhalliset=), päiväuniaika! Paineet pikkasen koholla, 133/89, mutta ei terkan mielestä tarvi huolestua kun ei oo pissassa vikaa. Turvotusta on kyllä mutta painoa ei ollu tullu 1kg/2vko!
Niin ja siitä lorahtelusta, terkkarin mielestä ei oo lapsivettä (mistähän se sen tietäis..) mutta jos jatkuu ni soitan kyl synnärille suoraan. Vauva heilui siellä jonkun verran joten täti sanoi ettei se vielä tuu... Katotaa ja ootellaan! Antoi mulle maanantaiks ajan mutta mä sanoin että toivottavasti ei tarvi tulla!! Hb oli 125, ihmeen korkeena pysynytkin..

Nyt sitten vaa ootellaan. Ensi viikon lauantaina on sitten viimeinen takaraja, jos ei oo tullu ni sit joutuu osastolle käynnistykseen tai suoraan leikkaukseen (riippuu taas kuka lääkäri sattuu olemaan vuorossa kun sinne menee..)! Toivotaan että jotain tapahtuisi ja pian!!

Mihinköhän se Una on kadonnut? toivottavasti kaikki on ok!?

Mutta, mukavaa loppusuoraa kaikille ja supistuksia niitä haluaville=)!!
 
Äitee, jos sulla mahdollisuus käydä tarkistuttamassa äitiyspolilla onko kyseessä lapsivesi vai ei, käy ihmeessä. Tikkutesti oli tosi simppeli testi ja ainakin saa sitten mielenrauhan. Ainakin täällä NKL:llä käynnistetään synnytys vuorokausi lapsiveden menon jälkeen, ellei luomusti ala.

Minullakin jopa polin kätilö ei meinannut millään uskoa että kyseessä on lapsivesi, vaikka tikkutesti näytti viivaa; oli sen verran vaalee. Sitten loppupelissä jouduin antibioottitippaan, kun lapsiveden tihkumisesta oli mennyt jo kaksi vuorokautta...

Ihmettelen vaan miten terkkari voi ilman testiä ottaa kantaa onko kysessä lapsivesi vai ei....

 
No meijän terkka on hiukan ""oma lukunsa"", ei olla oikein löydetty missään asiassa yhteistä säveltä!! Mulla on tonne synnärille matkaa sellaset 90 kilsaa joten en ihan vaa äkkiä pääse siel käväsee joten täytyy soittaa ja kysyy eka mitä mieltä ovat. Kyllä tietty jos tänää viel toi lorina jatkuu tai muuttuu runsaammaks ni sit kyl täytyy mennä ihan käymään.

Odotellaan hetki ja jännitetään...
 
Hei tosi paljon rutistuksia Paukulle! Oot vaikeassa tilanteessa, koeta jaksaa! Vauva on kuitenkin hyvässä turvassa, mutta oma mieli on jo muutenkin herkkä, saati tuollaisen huolen vuoksi.

Mä olen tällä kertaa saanut olla aika rauhassa kyselyiltä, kaikki tutut ei taida edes tietää, että vaavi on tulossa. Laitan sitte tekstaria, kun on syntynyt...

Neuvolassa oli kaikkia mitat entiseen malliin, painokin oli pysynyt samana, joten ei kun jatketaan ja uudet treffit viikon päästä.
 
Tänää ekaa kertaa vaunuttelemassa...hienosti meni, poju nukku koko ajan. Itseäni hieman jännitti, ku pakkasta oli 9 astetta ja vaatetta paljon, täytyi reilut 5 kertaa tarkastaa et hengittäähän poju ja eikai sil vaa oo kylmä:),,,no huomenna sit jo onnistuu kaiketi paremmin.

Neuvolatäti kävi kotikäynnillä. Pojulle oli tullut reippaasti painoo 400g 10 päivän aikana...nyt painaa jo 3,9 kg:),,,itsellä tikit ei oo vielä alkaneet sulaa, mut kohtu on täysin supistunut takaisin alkuperäisen kokoseks.

Sit viel (neuvolatädin) vinkki muilleki eripari tissisille: eli pitää aloittaa imetys aina siitä huonommasta eli pienemmästä tissistä. Tätä nii kauan kunnes tissit o saman kokoset....

Nyt takas vauvan hoito puuhiin....
 
Oikein paljon voimia sinulle, Paukku! Elämä ei tosiaankaan ole aina oikeudenmukaista. Varmasti ristiriitaisia tunteita; miten iloita omasta raskaudesta, kun samalla toinen läheinen taistelee elämästään. Koita jaksaa, kuulostaa raskaalta. Oman terveytesi vuoksi, jos vähääkään tuntuu siltä, käy juttelemassa jollekin ulkopuoliselle. Siinä ei voi kuin voittaa.
 
Tervehdys täältä pitkästä aikaa! Tänään palattiin sairaalareissulta maailman suloisimman nyytin kanssa: poika syntyi 4.2. ja pituus 51 cm, paino 3270 g.

Meille tuli tosiaan lähtö viime perjantain-lauantain välisenä yönä. Perjantaina supisteli puolesta päivästä lähtien, ja 18 lähtien alkoivat supistukset olla alle 10 min välein. Vedet menivät klo 00.30 ja sairaalassa oltiin tunnin kuluttua. Totesivat vauvan sydänkäyrän olevan huonon ja kun se ei parantunut tehtiin aika nopeasti päätös sektiosta (ei kuitenkaan hätä-). Mulla eivät paikat olleet vielä auenneet paljoakaan, ja vauvan tila olisi synnytyksen pitkittyessä vaarantunut. Vedetkin oli vihreät, joten oli selvä että pikkuisella oli hätä. Ja mulle ei myöskään voitu tämän vuoksi antaa kipulääkitystä. Meillä siis synnytys sujui aika nopeaan kun 2,5 h sairaalaantulon jälkeen pakkas-ukko näki maailman. Poika oli kuitenkin terve ja hyväkuntoinen, joten kaikki hyvin.

Tänään ollaan sitten ihmetelty kotosalla miten epätodelliselta kaikki tuntuukaan. Vauva on niin kertakaikkisen suloinen, ihana ja kiltti, että minäkin itkeä tirauttelen vähän väliä voiko tää olla mahdollista. Olo tuntuu niin onnekkaalta.

Katselin nopsaan ketjun otsikoita, ja vaikuttaa siltä että poikia on tullut maailmaan oikein urakalla! Täytyy käydä huomenna lukemassa tarkemmin. Päivitättekö listaan myös meidän tiedot, kiitos! Ja toivottavasti kaikilla on kaikki hyvin!
 
Päivityksiä

Osallistujat:

Ria LA 31.1-1.2.06, Lapin lääni
* poika 26.1.2006 3625g 50cm
Pikkukamu LA 31.1-1.2.06
* poika 29.1.2006 3960g 52,5cm
Missu LA 31.1.06 Porvoo
Tytsi LA 1.2.06, Pääkaupunkiseutu (Jorvi)
* tyttö 31.1.2006 3560g ja 51cm
Una LA 1.2.06 kaksoset :) Pääkaupunkiseutu (NKL)
-Tuikku- LA 2.2.06
hunajakana LA 2.2.06, Pääkaupunkiseutu (NKL)
* poika 2.2.2006 3700 g ja 51 cm
likka LA 2.2.06
kauris LA 2.2.06
Wirkku LA 2.2.06, Helsinki (Kätilöopisto)
* poika 4.2.2006 3640g 51cm
Jen LA 2.2.06
Nekku LA 3.2.06
* poika 2.2. 4130 g
riina LA 3.2.06
Äiti77 LA 4.2.06
* tyttö
Orvokki LA 4.2.06
aurinko LA 4.2.06, Oulun lääni
Helmiäinen LA 5.2.06
Lillian LA 5.2.06
tuitsi LA 5.2.06
Sportti LA 6.2.06
Vilma LA 7.2.06
Odottaja LA 7.2.06
Nessa LA 7.2.06, Itä-Uusimaa (Porvoo)
* tyttö 1.2.2006 2565g 49 cm
Helmimasu LA 8.2.06
natu-70 LA 8.2.06
Äitee30 LA 8.2.06 (KOKS)
Arde LA 9.2.06, Pori (SATKS)
Katariina LA 10.2. Pori (Satks)
* poika 2.2.2006 3360 g 53 cm
Nasu LA 10.2.06
SuVi.R LA 10.2.06
Kirsikka LA 10.2.06 Helsinki (NKL)
* poika 24.1.2006 4076g 51 cm
Cathy LA 10.2.06 Oulu
Pia LA 11.2.2006 (Hyvinkään sairaala)
Kaisa LA 11.2.06
Tuplamami LA 12.2.06 (kaksoset), Helsinki
* pojat (3150g ja 2875g)
Tinz@ LA 13.2.06
fanni LA 13.2.06
Kata LA 14.02.06
marde LA 14.2.06
Minnie LA 14.2.06, Pirkanmaa (TAYS)
* poika 4.2.2006 3270g 51 cm
Marie LA 15.2.06
Maku LA 16.2.06
Tuuli LA 17.2.06
Kesäheinä 17.2.06
Tarah LA 19.2.06, Kööpenhamina
päkä LA 20.2.06 (OAS)
Katarina LA 20.2.06 (TYKS)
1 LA 20.2.06 (NKL)
Raisa LA 22.2.06 (OYS)
Paukku LA 23.2.06, Helsinki (Kätilöopisto)
Muumimamma LA 23.2.06
Mirkku LA 24.2.06
Amina LA 28.2.06 Helsinki (Kätilöopisto)
 
Mäkin huomasin että pojilla oli ylivalta täällä helmikuulaisissa. No pari napakkaa tyttöä vielä tasoittamaan..

Mulla on myös tunteet tosi herkässä, saatan vaan katsoa tyttöä niin alkaa itkettää tai kun mies laitto mulle iltapalaa niin alko taas itkettää.. tällasta tämä on.. en olis ennen synnytystä uskonut minkälaisia tunteita tuo pikkutyttö voi äidissä herättää.

Mies on ollut aivan mahtava, se hoitaa ja hellii sekä vauvaa että minua. Yölläkin herää ja auttaa vaipan vaihdoissa ym. Se on aivan myyty tuosta pikku tyttärestään. Tiesin jo etukäteen että siitä tulee hyvä isä mutta se on vielä parempi.

Nyt me ollaan oikea perhe ja kauhean ylpeitä siitä. prioriteetit muuttuivat kertalaakista kun vauva syntyi. Aiemmin miettti että miten ehdin/jaksan harrastaa sitä ja tätä mutta nyt vauva sylissä ne eivät enää tunnukaan yhtään tärkeiltä asioilta.

Nytkin tässä yhdellä kädellä kirjoittelen kun tyttö nukkuu sylissä, se on niin suloinen..

Iloisia hetkiä jo vauvan saaneille ja tsemppiä loppurutistuksiin vielä odottaville.


ps. tyttö syntyi hirmu nopeasti.. 16.30 oltiin sairaalassa ja tyttö syntyi 18.48.. Ensisynnyttäjälle kuulemma harvinaisen nopea synnytys.
 
Hiljaista täällä edelleen... Mulla, kun on ollut kovin ""oireeton"" tää loppuajan odotus, ei siis mitään supistuksia ym. merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. Niin jopa olen ollut tohkeissani, kun eilen aamulla tuli ekat kivuliaat supparit!!! Tosin ei kestäneet kuin pari tuntia. Tänään vatsa ollut myös melkoisen pinkeenä, olo jotenkin erilainen kuin aikaisemmin. Jospa pikku hiljaa alkais täälläkin jotain tapahtumaan...

Mulla olis ens viikolla synnytystapa-arvio, meni vähän turhan myöhäiseksi, kun laskettu aika on huomenna. Terkkari sanoikin tänään, että jos lähtö sairaalaan tulee ennen synnytystapa-arvioon menoa niin kannattaa lähteä sairaalaan hyvissä ajoin, että siellä on sitten aikaa vielä tehdä ennen synnytystä se arvio... Vähän alkaa jännittää jo.

Mutta nyt lähden ulkoilemaan. On niin sopiva pakkanen ja muutenkin kiva ilma.
 
Toivottavasti muilla on parempi aamu ku täällä:(...vauvalla toki kaikki o hyvin:).Mut muuten:(.....sen oon huomannu et jos menee hyvin miehen kaa ni ei kannata sitä paljo hehkuttaa ku kaikki voi hetkes muuttua...ei mitää vakavaa oo tapahtunu. Ootin vaa et nyt ku miehel o eka päivä isyyslomaa, oltas kolmisin ja tehtäs yhdes asioita...no mies oli eilen ryyppäämäs (työkaverin läksiäiset) ja nyt karseessa krapulassa. Pari kertaa syöksyny vessaa oksentaan ja päivä menee siis nukkues. Toooosiii kivaa. Eikä siinä vielä kaikki. Mul alapää edellee kipee reilun 20 tikin takia...mut miespä päätti muutaman tunnin nukuttuaan baarin jälkee rueta vonkaan seksiä:(...tosi paska fiilis... oli nimittäin eka kerta ku mies oikeesti koko yhdessäolon ajan vonkas, tähän asti oon aina sekstaillu miehen halutes eikä mies oo vonkaaja -typpiä...eli on tosi kultanen ja kiltti...mut sitä se viina tekee (viime ryyppykerrast vuosi)...vähän kurja mieli:(...ja eilen oli tasan 2 vkoa synnytyksestä ja tikitki täysin sulamatta ei seksi paljo nappaa...no itku tulee väkisinki ku ootti isyysloman alkua ja et koko päivän sais ol yhdes ja sit ukko kehtaa vongata:(...byääää...

Vauva on onneks paras mielen nostattaja...nyt meen kattoon elämäni suurinta ihmettä:)

parempaa päivää muille:)
 
Meinaa olla vähän flunssainen olo täällä.. Tietysti just nyt, mutta jospa sen ehtis sairastaa ennen synnäriä. Tää odotus on mennyt siitä erikoisesti, etten hikoillut normaalia enempää, kun joskus aikaisemmin oon ollu hätää kärsimässä sen vuoksi. Eilen neuvolassa ihmettelin itsekin punakkuuttani ja terkkakin tutki tavallista tarkemmin paineet ja turvotukset, mut kaikkihan oli ennallaan. Illan päälle sit iski hirvee väsymys ja nyt sais paidasta vääntää vettä. Jotta semmottia.

Hei Ria, osanottoni! Ymmärrän tasan miltä susta tuntuu! Mulla on ihana mies, jota en vaihtais (kerranhan on jo vaihdettu..), mutta osaa se välillä olla tosi itsekäs, ja ton tapasia tilanteita meilläkin on sitte joskus... Ja kun itte siitä hermostuu, niin miten se sitte kääntyykin niin, että vika olikin mussa?

Ja jos hän on ottanut ja mä en, niin silloin sextailu saattaa mennä vähän överiksi ja kun en sitte tietenkää oo ihan mukana, niin hän sen huomaa... Tulee huonot fiilikset.

Totta kai sitä oottaa toisen isyysloman alkua, vauvan syntymä ja isyysloma ja se yhdessäolo on niin spesiaali juttu, ettei se toistu! Ja sitä on tosi herkkä. Koita jaksaa tämä päivä.. toivotaan että se miehen krappis hellittää ja aiheuttais VÄHÄN katumusta...
 
Onnea Minnielle ja perheelle tulokkaan johdosta!

Helmivauvoissa on näköjään toistaiseksi enemmän poikia, mutta eiköhän se tästä vielä tasaannu :)

Nessa, mulla on ihan sama juttu että tunteet on pinnassa. Eilen aloin itkeä, koska mielestäni mies sanoi jostain asiasta todella ikävään sävyyn.. Ja iltapäivällä pillitin sohvalla katsellessani nyyttiä. Mietin, että tässä elämässä on jotain täytynyt tehdä oikein kuin noin ihanan lahjan on saanut.

Pia, aika myöhäiseksi jätetty tuo synnytystapa-arvio. Ja aika erikoinen suhtautumistapa ""on siellä sairaalassa vielä aikaa tehdä se arvio"". Siis haloo...

Ria, ottaahan se aivoon, mutta eiköhän mies ole 110% mukana kunhan toipuu krapulasta. Lisäksi jos ei ole vuoteen ryypännyt (mikä on mielestäni aivan mieletön suoritus!), niin voisi kuvitella että helposti mennee vähän överiksi kenellä tahansa.. :) (saa nähdä mitä tasoa oma käytös on kun joskus sitten tulee otettua kuppia...)
 
Onkos kukaan muuten käynyt laittamassa vauvan kuvaa syntyneet.fi:n? Nyt vasta lukaisin tuollaisesta verkkosivusta. Voi mitä ihanaisia siellä onkaan!!!! Ilmoitelkaa jos innostutte (kuten myös allekirjoittanut :)), niin nähdään millaisia sulkkuja meidän porukassa oikein on :) :)

PS. Siirrytäänkö porukalla sitten tuonne hoitopuolelle? Pysyisi porukka kivammin kasassa? Siis jossei ketään haittaa, että jo synnyttäneetkin pyörii täällä vielä :)
 
Joo pidetään vaan porukka kasassa, kaikkihan me helmikuulaisia ollaan!:). Kiva lukea eri vaiheessa olevien kirjoituksia ja kuulla kokemuksia jo synnyttäneiltä. Sitten on vähän vinkkejä kasassa, kun itte pääsee sinne asti. Mulle tästä palstasta on ainakin tullu aika tärkeä henkireikä, kun on muita samassa veneessä olevia. Ei tarvi aatella, että taas se jaksaa tuosta raskaudesta...

Nyt tulee oikeen valitusta, mutta kyllä on kurja olo! Ei ole flunssa ees kunnolla ""päällä"", mutta masentaa ja väsyttää ja ulkona olis mitä ihanin auringonpaiste, eikä pakkastakaan minkään vertaa. Pitikin sattua.
 
Heippa kaikille,

Nyt en ehdi lueskella teidän kuulumisia, kerron vain ihan nopeasti, eli nyt kotiuduttiin. Jes! Homma meni aika raskaaksi...

Lyhyesti: tuppauduin naikkarille 40+0 ja sanoin, että en enää lähde kotiin ilman vauvoja, ottivat osastolle mukisematta. Kohdunsuuta pehmitettiin hiukan sytotecillä ja sitten seuraavana aamuna olinkin kalvojen puhkaisu kunnossa, yritin 12 tuntia alakautta, lopulta todettiin ettei kohtu kivuista ja supistuksista huolimatta jaksanut tehdä ylivenyttymisen vuoksi tarpeeksi töitä, päätettiin mennä sektioon, se meni hyvin, mutta verenvuoto ei tyrehtynyt tuosta vaan, vuodin noin 5,5 l verta ja sain tietty about samat takaisin (siis koko veri vaihtoon), jouduttiin menemään vielä kaavintaan, sillä kohtuun oli jäänyt jotain rippeitä, sitten vatsaa jälleen painettiin oikein huolella, jotta kaikki veri saatiin ulos (auuu!!!) ja vietin siellä heräämössä aika kauan, kuume nousi 40 asteeseen ja sain antibioottia ja vaikka mitä mömmöjä suoneen. Vauvat oli osastolla odottamassa ja vihdoin pääsin sinne noin 6 tunnin erossa olemisen jälkeen (vauvat kävivät kyllä moikkaamassa äitiä siinä heräämössä). Sitten homma lähti kyllä parempaan päin. Alkupäivät olin ihan kuollut, harmitti kun en voinut hoitaa vauvoja, vain pitää vieressä sängyssä. Oli vaikea päästä ylipäänsä ylös sängystä saati sitten muuta, vessareissukin oli suoritus.

No joo, nyt on parempi jo ja pojat on terveitä ja hyvinvoivia. Ja maitoakin tulee jo, joskaan ei vielä riitä ihan koko tarpeeseen. En aio ottaa siitä paineita liiaksi, kunhan nyt vähän saan sitä heille.

Mitat oli A: 51 cm ja 3560 g sekä B: 52 cm ja 4220 g. Ei siis ihme, että alkoi olla tukala olo. Sairaalaan jäi onneksi 16 kiloa (tulleesta 25:stä), joten olo hiukan kepeämpi.

Hyvää viikonloppua, yritän ehtiä joskus edes lukea mitä muille kuuluu. On tää ihmeellistä aikaa, ei voi uskoa, että on saanut aikaan jotain noin ainutlaatuista ja mieletöntä. :)

-mamma Una
 
Supersuuret onneittelu Unalle ja pojille:)!!!!! Aikas rankalta kuulosti synnytys kaikkine vaiheineen ja kokoakin pojilla riitti...mutta palkkio on mitä suurin...vai mitä:).... kaikkea hyvää vauva-arkeen, toivottavasti jossain vaiheessa ehdit kertoilemaan muutenki kuulumisia...toki 2 vauvaa varmaan vie aikaa suht mukavasti näin aluksi:)...niin ja voimia paranemiseen!!!!!

Itsellä olo taas entisellään:)...eli ihanahan tuo mies on kaikista hetkellisistä typeryyksistä huolimatta:)....muistihan sillä oli mennyt eikä yöstä muistanut mitään (baari-illan vielä muisti)...heräs 6 aikaan iltasella (vaikka tuli kotiin siis jo klo 1 yöllä) ja oli kovin pahoillaan että päivä oli mennyt miten meni ja oli puhunut yöllä typeryyksiä....meinas ettei varmaa yöllä vongatessaan tajunnut/muistanut koko vauvan olemassa oloo ja siitä tulleita tikkejä (ei sillä selvinpäin tulis kuulemma mieleenkää vongata varsiinkaan tässä tilanteessa)...eli oli ihan sekasin... noh ilta meni mukavasti...käytiin vaunutteleen ja kylvetettiin poju:)....

Nyt kömmin kahden kultani, mieheni ja pojun, väliin:)...

hauskaa viikonloppua kaikille:)!!!!!!!
 
Ollaan me naiset aivan uskomattomia pakkauksia! Itsekullakin on jonkin asteen harmia ja hankaluutta, mutta eteenpäin mennään ja iloitaan masukeista (osalla onnellisilla kainaloisista) uskoen aina parempaan huomiseen.

Itse kun olen valtava masuineni (sf 41cm ja kiloja tullut 10) niin tuntuu taas yön jälkeen, et no menihän se vaikka yöllä olin ihan toista mieltä kun lonkkiin ja selkään sattui.

Tsemppiä kaikille vielä H-hetkeä odottaville sekä lämpöisiä ajatuksia halien kera jo synnyttäneille! =0)

Kunnon supistuksia odotteleva...
 
OIKEIN paljon onnea Unalle ja perheelle!! Kuulostaa aika hurjalta tuo sinunkin kokemuksesi, huh huh..
Ja aikas jötiköitä oli pojat, ja mukamas kaksoset syntyy aina etukäteen ja pienikokoisina...

Palailehan kertoilemaan kuulumisia kun saatte arjen rutiinit kohdalleen, pojissa varmasti riittää puuhaa yhdelle äidille ihan kivasti=)!

Itse täällä edelleen odottelen supistuksia tai jotain merkkejä alkavasta synnytyksestä. Mitää ei ole näkynyt eikä kuulunut! Alkaa tosiaan jo pikkusen hermostuttaa kun olo on todella tukala, öisin särkee lonkkaa ja selkää ja päivisin liikkuminen on työn ja tuskan takana. Kuitenkin tuo nelivuotias esikoinen pitää äidin kiireisenä.

Neuvolan täti antoi kyllä maanantaille taas ajan joten kai se on pakko mennä vaikka uhosinkin etten enää tule...

Tässä viime päivinä olen alkanut pohtimaan synnytyksen kulkua. Aiemmin en ole sekunttiakaan ajatellut edes koko asiaa, päätin ottaa kaiken vastaan sellaisena kun se tulee mutta nyt olen alkanut nähdä painajaisia (niinä hetkinä kun nukuttua saa...) ja päivisin mietin vaan että mitenköhän kaikki menee! Esikoinen kun leikattiin 14 tunnin avautumisen jälkeen erinäisistä syistä joten ponnistuksesta yms. ei minulla kokemusta ole..

Mutta oikein mukavaa viikonloppua kaikille helmisille, ollaan me naiset vaan aikamoisia ""epeleitä""=)!!

P.S. Häiritseekö muita se kun kaikki tutut ja puolitutut soittelevat päivittäin ja kysyvät joko? Eikö vieläkään? Etkö ole saanut sitä vieläkään ulos? Välillä tuntuu että hermot menee... Ei kai sukulaisetkin oikeasti kuvittele ettemme kerro sitten kun jotain tapahtuu!? Toisaalta onhan se kiva kun ihmiset välittävät...
 
Hei!

Äitee, tosiaan olen miettinyt, että milloinkahan minua alkaa ärsyttää tuo sukulaisten soittelu, mutta vielä ei ole se ottanut hermoille. Oikeastaan on ollut ihan kiva, että sukulaiset pitävät yhteyttä vähän enemmän, kun yleensä joutuu itse soitteleen niille, kun tykkään olla yhteyksissä sukulaisiini noin yleensä ottaen.

Täälläkään ei ole tuon raskauden suhteen tapahtunut mitään, vaikka olen yrittänyt siivoilla ja leipoa kaiken aikaa tylsistymisen välttämiseksi. Se täytyy kyllä sanoa, että itselläni vointi on suorastaan parantunut viime viikon aikana. Olo on tosi pirteä ja liikkuakkin jaksaa ihan eri tavalla. Ei siis mitään kuntourheilua, mutta ei tarvi koko päivää nuokkua sohvallakaan.

Mieskin ihmettelee, että mikä minuun on iskenyt, kun töistä tullessa on aina mitä kummallisimpia ruokia, jälkiruokia ja leivonnaisia tarjolla ja villahousutkin kudoin vauvalle yhtenä päivänä, kun innostuin vähän kutomaan.

Vielä tuntuu, että jaksaa odotella ainakin sinne laskettuun päivään eli 22.2. asti. Mutta voihan tässä mieli vielä muuttua. Pitäydytään tosiaan tällä palstalla siihen asti kun kaikki helmiäipät ovat synnyttäneet ja vaihdetaan sitten lastenhoidoin puolelle virallisesti, vaikka nyt on jo mukava kuulla mitä vauva-arkeen itse kullekkin kuuluu.

Onnea kaikille uusille äideille ja nautinnollista odotusta kaikille tuleville äideille!
 
Pienokaisemme, perheen toinen tyttö, syntyi perjantaina 3.2.06 hieman puolen yön jälkeen tunti sairaalaan saapumisen jälkeen!

Supistelut hyppäsivät 10 minuutista suoraan kolmeen minuuttiin ja ilokaasun voimalla kahden minuutin ponnistelujen jälkeen syntyi pieni tyttömme. Painoa himpun verran alle 3 kiloa ja pituutta se normaali 49 cm. Pääsimme kotiin jo sunnuntaina. Olo synnytyksen jälkeen oli kuin 800 metrin juoksun jälkeen - viimeiset 200 metriä lyö jalat maitohapoille, mutta palautuminen sujuu nopeasti. Tästä synnytyksestä olisi saanut mainion opetusvideon. Ettei kukaan nyt masentuisi, niin esikoista synnytettiin 11 tuntia ja olo oli kuin jyrän alle jääneellä. En olisi ennakolta uskonut, että synnytykset voivat olla näinkin erilaisia.

Tyttömme on aivan mahdoton syömään ja syytä onkin. Olemme ""kotiarestissa"" vielä ainakin viikon eli pihalle ei ole menemistä ennenkuin painoa on yli 3 kiloa ja kovat pakkaset ovat sitten asia erikseen. Ensimmäinen neuvola käynti suoritetaan kotikäyntinä ensi viikolla.

Nyt tyytelimme nukkuu ja menen tekemään seuraa tuonne makkarin puolelle, kun muut perheenjäsenetkin on saatu sopivasti kauppareissulle.

 
Hei,

Tulin nopeasti kertomaan, että haettiin nyytti kotiin:) Terve tyttö 3500g ja 51 cm syntyi viime tiistaina. Kotiuduttiin eilen ja tässä prinsessa tuhisee nyt kantoliinassa. Elämä hymyilee! Tulen lukemaan kuulumisia ja kertomaan omia paremmalla ajalla lisää. Tsemppiä naiset synnytykseen, onhan se aikamoinen ralli!

-Nasu
 
Onnea Unalle, Lillianille ja Nasulle! Unan tarina kuulosti pahalta, mutta onneksi kaikki on kuitenkin kunnossa!

Äitee, tossa jo aiemmin valittelin noita tekstiviestejä ja soittoja, joissa kysellään ""eikö vieläkään""! Itsekin olen aina odottamassa innolla ystävien vauvojen syntymistä, mutta tosiaan toi, että itse ainakin olen tajunnut sen, että niin kauan, kun ei mitään kuulu, niin vauva ei ole syntynyt. Kyllä sitten ilmoitellaan, kun jotain oikeasti tapahtuu! Tuntuu paremmalta sanoa kaikille, että ei ole vielä toivoakaan, katsellaan sitten kahden viikon päästä, kuin ""lupailla"", että kyllä se varmaan pian tulee ja hiukka on jo supistellut ym. Muuten ovat koko ajan kyselemässä :).

Oikeasti kyllä supisteli to-pe yöstä eilisiltaan asti, melko kivuttomasti ja epäsäännöllisesti, mutta ehti siinä jo miettiä, että mitä jos ne tästä muuttuisivatkin säännöllisiksi ja kipeiksi, että jos oikeasti pitää kohta lähteä...mutta ei. Loppuivat sitten lopulta kokonaan. Maanantaina varmasti vielä menen neuvolaan, ei kai tässä muu auta, kaikkea alkaa olemaan kokeiltu, joten parempi unohtaa koko asia. :)

Tänään tuli pirteä olo, kun kävimme kaupungilla miehen kanssa, kun tuli jopa laitettuun hiukset ja meikattuun, täällä kotiseinien sisällä kun on tullut vietettyä aikaa ihan ""luomutilassa"". Jännä miten paljon voi pelkkä meikkaus piristää. Ja alkoivat sentään nuo olympialaiset, jotta on jotain telkusta seurattavaa... :)
 

Similar threads

P
Helmikuun äipät, 11 __/\_/\--
Viestiä
101
Luettu
3K
Lapsen saaminen
Lillian
L
?
Helmikuun äipät 9
Viestiä
101
Luettu
3K
Lapsen saaminen
Wirkku 31+0
W
?
Helmikuun äipät 11
Viestiä
3
Luettu
391
Lapsen saaminen
Toiseen ketjuun no 11
T
?
Helmikuun äipät 8
Viestiä
101
Luettu
3K
Lapsen saaminen
Wirkku
W
?
Helmikuun äipät 14
Viestiä
108
Luettu
3K
Lapsen saaminen
äiti77
Ä

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa