T
*tiiti
Vieras
Wilman mietteet kuullostaa niin tutulta. Mä olen muiden kanssa samaa mieltä että tänne saa ja pitää purkautua, jos se vaikka helpottaisi hieman omaa oloa.
Mulla miehen veli tyttöystävineen odottaa vauvaa ja se on ollut mulle tosi kova paikka. Ovat aika vasta tavanneet ja edenneet nopeasti. Ja heti kun ajattelivat että jätetäänpä ehkäisy pois niin nainen oli raskaana. Ja sitten he eivät itse edes tajua miten onnekkaita ovat; mies kun onnitteli veljeään niin tää oli naurahtanut että minkäs tälle enää voi... Mä olen niin kateellinen ja katkera välillä näille, kun me ollaan yritetty kauan eikä meillä tärppää...
Vaikka tiedän ettei heidän raskaus ole meiltä pois, niin silti ärsyttää. Mä en ole halunnut nähdä tätä pariskuntaa, onneksi ei ole vaikeaa kun asutaan niin eripuolilla Suomea, mutta ahdistaa jo valmiiksi se kun vauva syntyy ja on ristiäiset... Mies ei ymmärrä ollenkaan mun tunteita ja sille en viitsi kauheasti näistä edes puhua, kun on kuitenkin sen veli kyseessä ja munkin pitäisi olla vaan innoissaan tästä vauvasta. Sekin rasittaa kun tunnen huonoa omaatuntoa näistä katkeruuden tunteista, ärsyttää että en osaa iloita toisten onnesta. Mutta taustalla on pelko omasta lapsettomuudesta, entäs jos me ei koskaan saada omaa lasta??? Ihme ajatuspeliä sitä päässään pitää pelata
No nyt pääsiäisenä ehkä nään tämän naisen ja varmasti sillä on jo iso masu, sellainen jonka mäkin haluaisin... Ei auta kuin purra hammasta ja hymyillä...
Mulla miehen veli tyttöystävineen odottaa vauvaa ja se on ollut mulle tosi kova paikka. Ovat aika vasta tavanneet ja edenneet nopeasti. Ja heti kun ajattelivat että jätetäänpä ehkäisy pois niin nainen oli raskaana. Ja sitten he eivät itse edes tajua miten onnekkaita ovat; mies kun onnitteli veljeään niin tää oli naurahtanut että minkäs tälle enää voi... Mä olen niin kateellinen ja katkera välillä näille, kun me ollaan yritetty kauan eikä meillä tärppää...
Vaikka tiedän ettei heidän raskaus ole meiltä pois, niin silti ärsyttää. Mä en ole halunnut nähdä tätä pariskuntaa, onneksi ei ole vaikeaa kun asutaan niin eripuolilla Suomea, mutta ahdistaa jo valmiiksi se kun vauva syntyy ja on ristiäiset... Mies ei ymmärrä ollenkaan mun tunteita ja sille en viitsi kauheasti näistä edes puhua, kun on kuitenkin sen veli kyseessä ja munkin pitäisi olla vaan innoissaan tästä vauvasta. Sekin rasittaa kun tunnen huonoa omaatuntoa näistä katkeruuden tunteista, ärsyttää että en osaa iloita toisten onnesta. Mutta taustalla on pelko omasta lapsettomuudesta, entäs jos me ei koskaan saada omaa lasta??? Ihme ajatuspeliä sitä päässään pitää pelata
No nyt pääsiäisenä ehkä nään tämän naisen ja varmasti sillä on jo iso masu, sellainen jonka mäkin haluaisin... Ei auta kuin purra hammasta ja hymyillä...