Vihdoin sain rauhaa ja pääsin kirjoittamaan. Tänään on liikaa pörrännyt noita työkavereita tässä ympärillä..
Wilman tilanne kuulostaa niin tutulta! Meillä väännettiin asiasta (mies on aina halunnut lapsia, mutta ei ihan vielä) koko viime vuosi, hyvällä ja pahalla. Välillä keskustelua, välillä itkua ja raivoa. Lopulta ennen joulua mies totesi, että jos hän saa hetken rauhan, niin voi sitten harkita asiaa (jos saa koittaa rauhassa muodostaa oman mielipiteensä). No, minä koitin hillitä itseni muutaman viikon ajan (järkyttävän vaikeeta!!) ja yllättäen miehen mieli muuttui. Ei se vieläkään asiasta todella innoissaan ole, mutta oma-aloitteisesti halusi jättää ehkäisyn pois. Mutta nyt ollaan sitten keskusteltu siitä, että onko hän todella tosissaan, sillä vaikka mä olen ihan kamalasti painostanut syksyllä, niin en kuitenkaan halua tositoimiin ryhtyä, jos miehellä on sellainen olo, että hänet on tähän väksin pakotettu. Ei kuulemma ole, ainakaan kamalasti.. Että ota siitä nyt selvää. Hän tuossa yksi päivä sanoi, että ei hän asiasta voi varmaan koskaan olla täysin varma, mutta on nyt kuulemma riittävän varma eli jos vauva on tullakseen, niin hyvä niin. En oikein tiedä, miten se pitäisi tulkita.
No, joka tapauksessa nyt on kerran "kokeiltu", ehkä vähän liian myöhään oltiin liikkeellä eli ei taida tosissaan olla jännättävää tässä kuussa. Mutta itsellä on todella helpottunut olo, nyt musta jopa tuntuu, että jaksan taas jonkin aikaa, vaikkei mitään heti tapahtuisikaan. Katsotaan sitten muutaman kuukauden kuluttua mitkä on fiilikset.. Mutta Wilmalle paljon tsemppiä! Tiedän todella, miltä susta tuntuu!!
Hertta, tuntuu että on ihan lääkäristä kiinni, kuinka kauan ne haluaa odotuttaa noita menkkoja. Mäkin olen kuullut, että se 3-6kk on ollut usean mielipide, mutta sitten taas toiset ovat saaneet reseptit huomattavasti aikaisemmin. Tiukkana vaan puhelimessa!!