Haaveena vauva 2025

@Keltainenkukka92 voi harmi, olen pahoillani! Keljuja kyllä nuo olot ja oireet.

@Tyyn3, ihana juttu, tarrasukkia ja kaikkea hyvää

@marik91 paljon voimia! Olen todella pahoillani teidän puolesta. Toivottavasti saatte apua asian käsittelyyn tarvittaessa

Omaa napaa, kaavinnan jälkeistä jälkivuotoa odottelen loppuvaksi. Saa nähdä meneekö päiviä vai viikkoja. Tässä on todella alkanut eri tavalla arvostaa sitä, että kaksi lasta on saatu ns helposti. /kolmattakehiin

 

@marik91 sanat ei riitä. Hirveän asian olette joutuneet kokemaan. Kovasti voimia kaiken läpikäymiseen

Täällä onkin monella ovulaatio käsillä ! Jännää! Mä en tiedä mitä mun keho oikein meinaa kun aamulla oli jo ihan kunnon ovislimat ja testikin selkeästi tummenemassa, mutta illalla limat poissa eikä testikään tummentunut. Tänään kp 16 ja tavallisesti ovis ollut vasta kp18-20. Onneks lämpötiloilla pystyy varmistaa vielä et oliko se jo vai onko vasta tulossa

 

Heippa.

Olin pitkään haaveena raskaus 2023 ja 2024 ryhmissä ja näköjään vielä täällä jokunen tuttu nimimerkkikin mukana 🩷

Me aloitettiin yritys muistaakseni 10/22 ja raskauduin luomuna maaliskuussa 2024. Tytön laskettu aika oli 25.11 ja raskaus meni hienosti ja voin kokoajan hyvin.. ja kolme päivää lasketun ajan jälkeen kun oli jo hiukan yli vuorokauden vähän supistellut, ei enää rutiinikäynnillä neuvolassa löytynyt sykettä. Pieni tyttömme oli kuollut kohtuun Synnytin hänet käynnistettynä alateitse 28.11 yöllä kun asia todettiin ja saimme viettää vauvan kanssa aikaa sylitellen ja hyvästit jättää.

Syytä kohtukuolemalle ei ole toistaiseksi löytynyt, kaikista testeistä ja näytteistä huolimatta. 31.1 mulla jälkitarkastus jossa käydään loput patologin lausunnot läpi, kun vielä tutkittavana meidän dna-näytteet ja vauvan, joidenkin geneettisten sairauksien varalta. Lääkärin ja kätilön sanoin; meillä oli vaan helvetin paska tuuri ja iso osa näillä viikoilla tapahtuneista kohtukuolemista jää syy selviämättä. Kutsutaan kohtukätkytkuolemaksi. Pienen enkelityttömme hautajaiset ovat ensi viikolla. Hyvin, hyvin raskasta ollut ja tulee olemaan pitkään, tää suru on musertavaa. Kuitenkin haave lapsesta ei ole kadonnut, eli jatkamme ilman ehkäisyä ja kun kierto tasaantuu alan metsästellä oviksia.

Jälkivuoto kesti 3 vkoa mulla, sit alkokin viikon kestävä järkky verinen vuoto, tunnin välein piti vaihtaa sidettä. Meinasivat synnärillä et ekat menkat varmaan, koska mulla kierto saattaa alkaa nopeasti palautua, koska sain 2x maidonestolääkityksen kun maitoa vaan nousi rintoihin ekan lääkkeen jälkeen ja toisenkin jälkeen vielä vähän. Kolmatta eivät anna koska hurjia sivuvaikutuksia, muun muassa verenpaine laski niin et pyörtyilin. Tänään eka päivä kun ei juuri lainkaan vuotoa, et toivottavasti ne oli ne menkat eikä esim kohdun haava oo uusiks vuotanut. Tuo maidonestolääkitys saattaa vaikuttaa munasolun irtoamiseen joten voi olla et olikin menkat.

Uusi raskaus jos onnistuu, tai vauva jos saadaan vielä joskus elävänä kotiin tulevaisuudessa, ei korvaa meidän menetettyä tytärtämme, mutta haluamme uudestaan yrittää 🩷 mulla ei ennestään lapsia, nyt pieni identiteettikriisi olenko äiti ollenkaan, kun vauvaakaan ei ole, mut kyllä mä olen äiti enkelitytölleni 🩷 miehellä ennestään kaksi poikaa.

Voisin varovasti palailla keskusteluun mukaan. Taisin aiemmin olla nimimerkillä marik91 jos en väärin muista.

Onpa surullista kuulla. Muistan sut aiemmista haaveiluryhmistä. Osanotto ja paljon voimia surun keskellä.

 

@marik91 voi kuinka surullista, iso osanotto . Tervetuloa haaveilemaan toisesta lapsesta.

 

Heippa.

Olin pitkään haaveena raskaus 2023 ja 2024 ryhmissä ja näköjään vielä täällä jokunen tuttu nimimerkkikin mukana 🩷

Me aloitettiin yritys muistaakseni 10/22 ja raskauduin luomuna maaliskuussa 2024. Tytön laskettu aika oli 25.11 ja raskaus meni hienosti ja voin kokoajan hyvin.. ja kolme päivää lasketun ajan jälkeen kun oli jo hiukan yli vuorokauden vähän supistellut, ei enää rutiinikäynnillä neuvolassa löytynyt sykettä. Pieni tyttömme oli kuollut kohtuun Synnytin hänet käynnistettynä alateitse 28.11 yöllä kun asia todettiin ja saimme viettää vauvan kanssa aikaa sylitellen ja hyvästit jättää.

Syytä kohtukuolemalle ei ole toistaiseksi löytynyt, kaikista testeistä ja näytteistä huolimatta. 31.1 mulla jälkitarkastus jossa käydään loput patologin lausunnot läpi, kun vielä tutkittavana meidän dna-näytteet ja vauvan, joidenkin geneettisten sairauksien varalta. Lääkärin ja kätilön sanoin; meillä oli vaan helvetin paska tuuri ja iso osa näillä viikoilla tapahtuneista kohtukuolemista jää syy selviämättä. Kutsutaan kohtukätkytkuolemaksi. Pienen enkelityttömme hautajaiset ovat ensi viikolla. Hyvin, hyvin raskasta ollut ja tulee olemaan pitkään, tää suru on musertavaa. Kuitenkin haave lapsesta ei ole kadonnut, eli jatkamme ilman ehkäisyä ja kun kierto tasaantuu alan metsästellä oviksia.

Jälkivuoto kesti 3 vkoa mulla, sit alkokin viikon kestävä järkky verinen vuoto, tunnin välein piti vaihtaa sidettä. Meinasivat synnärillä et ekat menkat varmaan, koska mulla kierto saattaa alkaa nopeasti palautua, koska sain 2x maidonestolääkityksen kun maitoa vaan nousi rintoihin ekan lääkkeen jälkeen ja toisenkin jälkeen vielä vähän. Kolmatta eivät anna koska hurjia sivuvaikutuksia, muun muassa verenpaine laski niin et pyörtyilin. Tänään eka päivä kun ei juuri lainkaan vuotoa, et toivottavasti ne oli ne menkat eikä esim kohdun haava oo uusiks vuotanut. Tuo maidonestolääkitys saattaa vaikuttaa munasolun irtoamiseen joten voi olla et olikin menkat.

Uusi raskaus jos onnistuu, tai vauva jos saadaan vielä joskus elävänä kotiin tulevaisuudessa, ei korvaa meidän menetettyä tytärtämme, mutta haluamme uudestaan yrittää 🩷 mulla ei ennestään lapsia, nyt pieni identiteettikriisi olenko äiti ollenkaan, kun vauvaakaan ei ole, mut kyllä mä olen äiti enkelitytölleni 🩷 miehellä ennestään kaksi poikaa.

Voisin varovasti palailla keskusteluun mukaan. Taisin aiemmin olla nimimerkillä marik91 jos en väärin muista.

voi ei!! ihan kauheaa!! tämä on minun pahin pelko!! mullakin kaikki edelliset raskaudet (ja ehkä myös tämä meneillään oleva) on mennyt yliajalle ja käynnistetty 41+6 niin mietin nyt kun ikääkin enemmän että voinko vaatia käynnistyksen jo esim kun viikkoja max 40+0 mutta toki vauva voi menehtyä siitä huolimatta joko masussa tai sitten masun ulkopuolella. Itse pakosta miettii, että voiko tuo yliaikaisuus jotenkin "aiheuttaa" kohtukuolemaa. Toki sitä ei kai osaa kukaan sanoa.

Niin paljon tsemppiä teille erittäin raskaaseen aikaan!

 

Jee, juttelin toissapäivänä päivystysapu chatissa ja sain ajan täksi aamuksi terkka-asemalle. Lääkäri sattuikin olemaan vanha neuvolalääkäri (venäläinen), todella mukava nainen. Tuo pitkinnyt vuoto johtuu kohdun limakalvon paksuudesta, katsoi ultralla. Sain nyt hormonilääkkeet, joiden pitäisi auttaa ja laittoi labroihinkin, tsekataan ferrit.
Ja jos seuraavat menkat on samanlaiset megavuodot, niin sama lääkitys ja jos ei kuulu, niin sitten määrää jonkun toisen hormoonin herättelemään niitä.
Ihmetteli miksei silloin aattona lääkäri ottanut asiaa hoidettavakseen, olisi jo silloin pitänyt ultrata ja määrätä lääkettä. Ja ferrikin olisi pitänyt ottaa, ei pelkästään hemppaa.

T. Se, jolla menkat on kestänyt sen 4,5 viikkoa nyt

 

Moikka! Hyppään tänne uutena ja omanapailemaan heti et osaisko joku vähän antaa neuvoa mulle.

mulla on kierukka poistettu joulukuussa raskaustoiveen takia,siitä nyt vähä yli 2vk. Pari pv poiston jälkeen tuli yhden päivän ajan pientä rusehtavaa vuotoa pyyhittäessä muuten ei oo mitään. Mietin et missä vaiheessa kannattaa tehdä raskaustesti?kauanko kannattaa odotella menkkoja alkavaksi(mulla ei niitä siis kierukan kanssa ollut ollenkaan).

Vähä yli viikon ollut nyt ihan hirveetä väsymystä ja palelua. Sekä semmosta menkkajomotusta tuntuu ja tunne et ois joku iso vuoto tulossa, ilmeisesti valkovuoto vetistynyt.

 

Moikka! Hyppään tänne uutena ja omanapailemaan heti et osaisko joku vähän antaa neuvoa mulle.

mulla on kierukka poistettu joulukuussa raskaustoiveen takia,siitä nyt vähä yli 2vk. Pari pv poiston jälkeen tuli yhden päivän ajan pientä rusehtavaa vuotoa pyyhittäessä muuten ei oo mitään. Mietin et missä vaiheessa kannattaa tehdä raskaustesti?kauanko kannattaa odotella menkkoja alkavaksi(mulla ei niitä siis kierukan kanssa ollut ollenkaan).

Vähä yli viikon ollut nyt ihan hirveetä väsymystä ja palelua. Sekä semmosta menkkajomotusta tuntuu ja tunne et ois joku iso vuoto tulossa, ilmeisesti valkovuoto vetistynyt.

Raskaustesti kannattaa tehdä aina, kun epäilee, että voi olla raskaana ja ei ole varma tilanteesta . Eli tekisin raskaustestin ja jos se nega niin odottaisin menkkoja alkavaksi. Ja jos menkat ei alkaisi niin tekisin uuden testin jonkun ajan kuluttua jne. Monilla tuntuu kierrot alkavan aika nopeasti kierrukan jälkeen (tai melkeinpä heti). Itse odottaisin varmaan maks 2 kuukautta menkkoja alkavaksi ja alkaisin siinä vaiheessa harkita lääkäriä, jos menkat kateissa ja raskaustesti negatiivinen.

 

En saanut taaskaan selkeää positiivista napattua ovulaatiotesteihin, mutta tänä aamuna (tosin täysin unettoman yön jälkeen) testi oli heikompi kuin aiempina aamuina, joten menen sillä olettamuksella että ovulaatio on ohi ja en vaan sattunut saamaan oikeaan aikaan testiä tehtyä, että olisin saanut sen napattua testiin. (tai mun hormonitasot on alemmat mitä testi mittaa)

Jos katsotte tuota mun viivakehitystä, niin laittaisitteko ovulaation KP14 vai KP15 kohdalle?

https://aijaa.com/7ubhCI

Tein KP15 kaks testiä. En tiedä kumpi on vahvempi KP14 vai KP15 aamupissan viiva, mutta KP 15 oli eilen ja nukuin päiväunet ja päiväunilta herättyä alavatsassa tuntu vahva paineen tunne / "ummetus" mitä mulla tulee aina keskivaiheella kiertoa, jonka oon liittänyt ovulaatioon.

 

Mut vois lisätä piinailijoihin, tänään posi ovistesti eli sitten tänään dpo -1. Mieskin kotiutuu juuri sillai et pitäis tähän kiertoon keretä vielä jotenkin mukaan tai muistelisin ainakin et ovispäivänä kerkeää vielä uida perille asti...

@Kultakataja ootko aiemmissa kierrossa saanut vahvan ovisplussan? Mä menisin ehkä ton mahatuntemuksen mukaan, jos on fiilis et ovis on Eli sit se kp 15. Pystytkö valkovuodosta päättelemään mitään?

 

Heippa.

Olin pitkään haaveena raskaus 2023 ja 2024 ryhmissä ja näköjään vielä täällä jokunen tuttu nimimerkkikin mukana 🩷

Me aloitettiin yritys muistaakseni 10/22 ja raskauduin luomuna maaliskuussa 2024. Tytön laskettu aika oli 25.11 ja raskaus meni hienosti ja voin kokoajan hyvin.. ja kolme päivää lasketun ajan jälkeen kun oli jo hiukan yli vuorokauden vähän supistellut, ei enää rutiinikäynnillä neuvolassa löytynyt sykettä. Pieni tyttömme oli kuollut kohtuun Synnytin hänet käynnistettynä alateitse 28.11 yöllä kun asia todettiin ja saimme viettää vauvan kanssa aikaa sylitellen ja hyvästit jättää.

Syytä kohtukuolemalle ei ole toistaiseksi löytynyt, kaikista testeistä ja näytteistä huolimatta. 31.1 mulla jälkitarkastus jossa käydään loput patologin lausunnot läpi, kun vielä tutkittavana meidän dna-näytteet ja vauvan, joidenkin geneettisten sairauksien varalta. Lääkärin ja kätilön sanoin; meillä oli vaan helvetin paska tuuri ja iso osa näillä viikoilla tapahtuneista kohtukuolemista jää syy selviämättä. Kutsutaan kohtukätkytkuolemaksi. Pienen enkelityttömme hautajaiset ovat ensi viikolla. Hyvin, hyvin raskasta ollut ja tulee olemaan pitkään, tää suru on musertavaa. Kuitenkin haave lapsesta ei ole kadonnut, eli jatkamme ilman ehkäisyä ja kun kierto tasaantuu alan metsästellä oviksia.

Jälkivuoto kesti 3 vkoa mulla, sit alkokin viikon kestävä järkky verinen vuoto, tunnin välein piti vaihtaa sidettä. Meinasivat synnärillä et ekat menkat varmaan, koska mulla kierto saattaa alkaa nopeasti palautua, koska sain 2x maidonestolääkityksen kun maitoa vaan nousi rintoihin ekan lääkkeen jälkeen ja toisenkin jälkeen vielä vähän. Kolmatta eivät anna koska hurjia sivuvaikutuksia, muun muassa verenpaine laski niin et pyörtyilin. Tänään eka päivä kun ei juuri lainkaan vuotoa, et toivottavasti ne oli ne menkat eikä esim kohdun haava oo uusiks vuotanut. Tuo maidonestolääkitys saattaa vaikuttaa munasolun irtoamiseen joten voi olla et olikin menkat.

Uusi raskaus jos onnistuu, tai vauva jos saadaan vielä joskus elävänä kotiin tulevaisuudessa, ei korvaa meidän menetettyä tytärtämme, mutta haluamme uudestaan yrittää 🩷 mulla ei ennestään lapsia, nyt pieni identiteettikriisi olenko äiti ollenkaan, kun vauvaakaan ei ole, mut kyllä mä olen äiti enkelitytölleni 🩷 miehellä ennestään kaksi poikaa.

Voisin varovasti palailla keskusteluun mukaan. Taisin aiemmin olla nimimerkillä marik91 jos en väärin muista.

Mäkin muistan sut tuolta 2024 palstalta. Siis niin hirvittävän kamalaa, että varmastikkaan mitkään sanat eivät lohduta tarpeeksi, mutta oon niin pahoillani ja surullinen teidän puolesta kovasti voimia ja jaksamista toivottavasti teille vielä suodaan nyytti syliin asti

 

En saanut taaskaan selkeää positiivista napattua ovulaatiotesteihin, mutta tänä aamuna (tosin täysin unettoman yön jälkeen) testi oli heikompi kuin aiempina aamuina, joten menen sillä olettamuksella että ovulaatio on ohi ja en vaan sattunut saamaan oikeaan aikaan testiä tehtyä, että olisin saanut sen napattua testiin. (tai mun hormonitasot on alemmat mitä testi mittaa)

Jos katsotte tuota mun viivakehitystä, niin laittaisitteko ovulaation KP14 vai KP15 kohdalle?

https://aijaa.com/7ubhCI

Tein KP15 kaks testiä. En tiedä kumpi on vahvempi KP14 vai KP15 aamupissan viiva, mutta KP 15 oli eilen ja nukuin päiväunet ja päiväunilta herättyä alavatsassa tuntu vahva paineen tunne / "ummetus" mitä mulla tulee aina keskivaiheella kiertoa, jonka oon liittänyt ovulaatioon.

Kp 15 näyttää musta vahvemmalta. Kuinka herkkä toi ovistesti on? Ja oletko koittanut toista testiä? Kun en itse edellisessä kierrossa saanut kunnolla ovista kiinni niin törmäsin ohjeeseen, että ei kannata testata aamupissasta vaan aamupäivällä. Mut toivotaan, että ei tartte enää ovista testailla .

 

Vauva 2025

Ilmoitathan tietosi listalle ja päivityksesi punaisella, jos väri ei toimi, voit myös @-merkitä edellisen listan päivittäjän.

Lista päivitetään kerran päivässä. Kuka tahansa voi päivittää listan. Päivitä lista vastaamalla edellisen päivitetyn listan viestiin, poista [ ]-sulut teksteineen alusta ja lopusta, muokkaa kierto- ja piinapäivät ajantasalle. Selaa viestit läpi edelliseen listaan saakka, jotta listalle tulee käyttäjien ilmoittamat päivitykset oikein. Plussanneet siirtyvät YA-listalta plussanneiden listalle; muista ilmoittaa kun haluat siirtyä.

Kiertopäivä- ja piinalistalta voidaan poistaa, jos käyttäjä ei ole ollut aktiivinen vähään aikaan. Takaisin pääsee tottakai heti halutessaan!

★★★★★★★★★★★★★★★

Nimi ★ yritys aloitettu ★ monesko lapsi

@Saaga86 ★ 06/21 ★ 2.
@Kellyz ★09/21 ★ 3. (1. yhteinen)
@hermoilija_ ★ 12/21 ★ 1. yhteinen
@Dinaas ★ 03/22 ★ 1. ★ kkm 07/23
@Mollama ★ 05/22 ★ 3. ★ 3x km -23
@haaveillen ★ 11/22 ★ 1.
@Kerttumaaria ★ 01/23 ★ 1.
@Min204 ★ 03/23 ★ 2.
@Henskii ★ 05/23 ★ 3.
@Masunen ★ 06/23 ★ 2.
@Miemei ★ 08/23 ★3. (1. yhteinen)
@pineapplee ★ 09/23 ★ 3. (1. yhteinen)
@Puolijalopeura ★ 10/23 ★ 1.
@Neljäshaaveena ★ 01/24 ★ 4. (1.yhteinen)
@jauhopeukalo ★ 02/24 ★ 2. (1. yhteinen)
@toivonkipina1 ★ 02/24 ★ 1.
@Mötti ★ 04/24 ★ 3. (1. yhteinen)
@madddie ★ 04/24 ★ 3.
@Syystuuli38 ★ 04/24 ★ 4.
@Kultakataja ★ 04/24 ★ 1.
@Niisq ★ 05/24 ★ 2.
@Minnix ★ 05/24 ★ 3.
@KolmattaKehiin ★ 05/24 ★ 3.
@Keltainenkukka92 ★ 07/24 ★ 2.
@Heimi89 ★ 08/24 ★ 6. (1. yhteinen)
@Jennnuli ★ 10/24 ★ 3. (1. yhteinen)
@Misoka ★ 10/24 ★ 2.
@Hopeanopea ★ 11/24 ★ 2.
@Lunni~ ★ 11/24 ★ 6.
@Ainoaksi ★ 12/24 ★ 1.
@gaoxiaojie ★ 01/25 ★ 1.

★★★★★★★★★★★★★★★

1.1.2025 keskiviikko

Nimi ★ Kiertopäivä

@Hopeanopea kp 29/28-30
@Lunni~ kp 18/28-32
@Kultakataja kp 17/25-32
@Ainoaksi kp 16/29
@Min204 kp 16/23-30
@jauhopeukalo kp 13/28-30
@Heimi89 kp 9/25-26
@Jennnuli kp 5/27-28
@gaoxiaojie kp 4/28-31
@Keltainenkukka92 kp 3/26

★★★★★★★★★★★★★★★

Piinailijat
Nimi ★ DPO

@Hopeanopea DPO 11
@Lunni~ DPO 0

★★★★★★★★★★★★★★★

Plussanneet
Nimi ★ yritys aloitettu ★ monesko lapsi ★ plussa <3

@Andune ★ 02/24 ★ 2.★ 05/24
@Aronia88 ★ 04/24 ★ 3. ★ 05/24
@rimpsukka84 ★ 03/23 ★ 3. ★ 06/24
@Noups ★ 08/23 ★ 2. ★ 06/24
@Samovaari ★ 12/22 ★ 4. ★ 06/24
@Cara-mel ★ 01/24 ★ 3. ★ 06/24
@Ninzuca ★ 01/22 ★ ? ★ km 03/22 ★ 07/24
@burkei ★ 07/23 ★ 1. ★ 08/24
@possu. ★ 06/24 ★ 2. ★ 08/24
@heltsuli ★ 08/22 ★ 1. ★ 09/24
@Liilja ★ 09/24 ★ 4. ★ 09/24
@RLiisukka ★ 08/22 ★ 1. ★ ku 2/23★ 09/24
@Päivänsäde84 ★ 05/23 ★ 6. ★ 10/24
@taikinatonttu ★ 07/24 ★ 2. ★ 10/24
@kolmattakertaa ★ 09/24 ★ 3. ★ 10/24
@ToiveikasToivoton ★ 04/23 ★ 2. ★ 11/24
@Frija ★ 05/23 ★ 1. ★ 11/24
@Oliivi3 ★ 12/24 ★ 5. ★ 12/24
@Tyyn3 ★ 05/23 ★ 1. yhteinen ★ 12/24

 

Jee, luteaali nyt sen ainakin 12 päivää . Tänään tai viimeistään ma pitäisi mekkojen alkaa.

Listan päivitys on helppoa, joten liittykää mun ja @jauhopeukalo kanssa sitä päivittämään .

 

Huh, ensimmäistä kertaa itkin asiaa. Olin eilen illallisella kaveriporukalla, meitä oli neljä ja kaksi ystävää tukevasti raskaana. Ovat aloittaneet yritykset samoihin aikoihin ja ovat about rv 30 & rv 20. Jotenkin tsemppasin eilisen ja tänään kun menkkavuoto oikein holahti siteeseen tunsin että kyynelhanat aukeavat. Niin paska fiilis että on paska fiilis, en todellakaan haluaisi olla ystävä, joka saa negatiivisia tunteita toisten onnesta.

"Tunne että olen raskaana" on vielä vahvasti läsnä, vatsassa sellaisia tuntemuksia. Vaikka kolmas päivä runsasta vuotoa. Miksi mieli on tällainen.

 

Kiitos kaikille myötäelämisestä 🩷 Ihanaa kun täällä vielä "tuttuja", jotka muistaa, vaikka tietysti jokaisen toivoisi pääsevän siirtymään haaveilusta odotukseen 🩷

Mä olin jo niin päässyt kaikista peloistani, ja raskaus sujui niin hyvin, voin tosi hyvin ja kaikki arvot aina hyvät ei radia tms ja jaksoin liikkua ja ulkoilla ja uida ihan loppuun asti. Ainoastaan raudat laski niin, et sain rv 30 infuusion. Pelkäsin kätkytkuolemaa ja olin jo tilaamassa sellaista uniälysukkaa. Mut eipä tullut mieleenkään että näin voisi käydä. Itsekin mietin tota yliaikaisuuden vaikutusta ja jälkeen päin jossitellut miksen tehnyt useammin liikelaskentaa, tosin vauva oli aina niin aktiivisinen ettei ollut tarvetta, ja vika vuorokausi-puolitoista mulla jo supisteli mut tein ohjeen mukaan ja olin kotona niin kauan kun pärjää supistusten kanssa. Silloin ei tullut enää niin hyvin seurattua liikkeitä kun supistukset vaikeutti sitä. Sitä väkisin etsii mitä olisi pitänyt tehdä toisin tai mitä ei, vaikka kaikki hoitohenkilökunta kyllä painottaa sitä että toimin juuri kuten pitää eikä syy ollut minussa eikä tätä oltaisi voitu estää välttämättä mitenkään. Synnytyksessä kun kalvot puhkaistiin, lapsivesi oli puuromaista, tummaa ja vihertävää eli vauva oli kakannut lapsiveteen, joku ahdinkotila hänelle on tullut ja siitä seurauksena hapenpuute luultavasti kuulemma.

On kyllä elämäni vaikein viis viikkoa takana. Tällaista järjettömyyttä ja surua ei kuuluisi kenenkään joutua käymään läpi. Toisaalta vaivaa, kun syytä ei löytynyt, Toisaalta hyvä koska jos syy löytyisi voisi riski että näin käy uudestaan olla jopa viisinkertainen järjetöntä ajatella ees et joku joutuu toisenkin kerran kokemaan tämän. Psykiatrisella hoitajalle käydään yhdessä juttelemassa ja sairaalasta sosiaalityöntekijä ja meidän kätilö ovat soitelleet ja olleet aivan ihania ja tukena. Myös neuvolan työntekijämme soitti ja sovittiin et meen vielä kerran muuten vaan juttelemaan sielläkin. Hän sanoi mulle suoraan et ei voinut siinä mulle kertoa, että vauva on kuollut, vaan lähetti mut päivystyksenä äitiyspolille, jossa asia varmistui. Itse synnytystä en enää tämän jälkeen jännitä, siitä jäi kaunis muisto, että sain tyttäreni synnyttää ja iskä leikata napanuoran ja saimme sylitellä häntä pitkään ja ottaa kuvia. Ajatus tuntui ensin erikoiselta mut kätilö painotti että kannattaa. Ja niin se oli, ne kuvat ja muistot on nyt mun kalleimpia aarteitani rakkaasta enkelistäni ‍

Jos vielä raskaus onnistuu, tulee seuraava odotusaika varmasti olemaan todella pelottavaa, ei todella uskalla luottaa että kaikki menee hyvin, ja kun näin on käynyt aiemmin, saa erityistä tukea ja ylimääräisiä käyntejä polilla ym. Ja joissakin tapauksissa käynnistetään synnytys ennen niitä viikkoja kun viime raskaudessa kävi näin. Saas kattoa, viimeks tosiaan yritettiin noin 1,5v, oltiin jo maaliskuussa ekalla lapsettomuuspolikäynnillä, kunnes siitä vajaan viikon päästä plussasin. Toivottavasti onnistuu vielä eikä menisi niin kauaa yritykseen kuin viimeksi ja kunpa kaikki menisi loppuun asti hyvin 🩷 Vaikea tässä on toivoa ylläpitää, mut se on ainoa josta saan lohtua niin koitan siihen tarrata ‍

 

Ja onpa ihanaa nähdä et te odotatte nyt omaa pienokaista @rimpsukka84 @RLiisukka 🩷🩷

 

Kiitos kaikille myötäelämisestä 🩷 Ihanaa kun täällä vielä "tuttuja", jotka muistaa, vaikka tietysti jokaisen toivoisi pääsevän siirtymään haaveilusta odotukseen 🩷

Mä olin jo niin päässyt kaikista peloistani, ja raskaus sujui niin hyvin, voin tosi hyvin ja kaikki arvot aina hyvät ei radia tms ja jaksoin liikkua ja ulkoilla ja uida ihan loppuun asti. Ainoastaan raudat laski niin, et sain rv 30 infuusion. Pelkäsin kätkytkuolemaa ja olin jo tilaamassa sellaista uniälysukkaa. Mut eipä tullut mieleenkään että näin voisi käydä. Itsekin mietin tota yliaikaisuuden vaikutusta ja jälkeen päin jossitellut miksen tehnyt useammin liikelaskentaa, tosin vauva oli aina niin aktiivisinen ettei ollut tarvetta, ja vika vuorokausi-puolitoista mulla jo supisteli mut tein ohjeen mukaan ja olin kotona niin kauan kun pärjää supistusten kanssa. Silloin ei tullut enää niin hyvin seurattua liikkeitä kun supistukset vaikeutti sitä. Sitä väkisin etsii mitä olisi pitänyt tehdä toisin tai mitä ei, vaikka kaikki hoitohenkilökunta kyllä painottaa sitä että toimin juuri kuten pitää eikä syy ollut minussa eikä tätä oltaisi voitu estää välttämättä mitenkään. Synnytyksessä kun kalvot puhkaistiin, lapsivesi oli puuromaista, tummaa ja vihertävää eli vauva oli kakannut lapsiveteen, joku ahdinkotila hänelle on tullut ja siitä seurauksena hapenpuute luultavasti kuulemma.

On kyllä elämäni vaikein viis viikkoa takana. Tällaista järjettömyyttä ja surua ei kuuluisi kenenkään joutua käymään läpi. Toisaalta vaivaa, kun syytä ei löytynyt, Toisaalta hyvä koska jos syy löytyisi voisi riski että näin käy uudestaan olla jopa viisinkertainen järjetöntä ajatella ees et joku joutuu toisenkin kerran kokemaan tämän. Psykiatrisella hoitajalle käydään yhdessä juttelemassa ja sairaalasta sosiaalityöntekijä ja meidän kätilö ovat soitelleet ja olleet aivan ihania ja tukena. Myös neuvolan työntekijämme soitti ja sovittiin et meen vielä kerran muuten vaan juttelemaan sielläkin. Hän sanoi mulle suoraan et ei voinut siinä mulle kertoa, että vauva on kuollut, vaan lähetti mut päivystyksenä äitiyspolille, jossa asia varmistui. Itse synnytystä en enää tämän jälkeen jännitä, siitä jäi kaunis muisto, että sain tyttäreni synnyttää ja iskä leikata napanuoran ja saimme sylitellä häntä pitkään ja ottaa kuvia. Ajatus tuntui ensin erikoiselta mut kätilö painotti että kannattaa. Ja niin se oli, ne kuvat ja muistot on nyt mun kalleimpia aarteitani rakkaasta enkelistäni ‍

Jos vielä raskaus onnistuu, tulee seuraava odotusaika varmasti olemaan todella pelottavaa, ei todella uskalla luottaa että kaikki menee hyvin, ja kun näin on käynyt aiemmin, saa erityistä tukea ja ylimääräisiä käyntejä polilla ym. Ja joissakin tapauksissa käynnistetään synnytys ennen niitä viikkoja kun viime raskaudessa kävi näin. Saas kattoa, viimeks tosiaan yritettiin noin 1,5v, oltiin jo maaliskuussa ekalla lapsettomuuspolikäynnillä, kunnes siitä vajaan viikon päästä plussasin. Toivottavasti onnistuu vielä eikä menisi niin kauaa yritykseen kuin viimeksi ja kunpa kaikki menisi loppuun asti hyvin 🩷 Vaikea tässä on toivoa ylläpitää, mut se on ainoa josta saan lohtua niin koitan siihen tarrata ‍

Toivottavasti nyt raskaus alkaisi nopeammin! Ja ihan kauhea kokemus. Paljon jaksamista. Olen kanssa varma, että mitään et olisi voinut tehdä toisin. Tuo yliaikaisuuskaan ei ollut vielä merkittävä. Seuraavalla kerralla varmasti seuraavat tosiaan tarkemmin ja pääsette aikaisemmin synnytys sairaalaan.

 

Voi Marik, vaikea löytää sanoja maailman raskaimpaan asiaan jonka olette joutuneet kohtaamaan. Ei niitä sanoja löydy. Tuntuu niin käsittämättömän järkyttävältä ja surulliselta teidän puolesta. Myötäelän surussanne. Kirjoitit kauniisti ja koskettavasti synnytyksestä.

Toivon äärimmäisen paljon voimia ja jaksamista ja että saatte paljon kannattelua ja tukea ympäriltä yksin ei tarvitse jäädä traumaattiset kokemuksien kanssa. Toivottavasti pian saatte raskaus uutisia ja kaikki menee hyvin!

 

Tällä viikolla on ollut oikea vauvaviikko kun olen ollut katsomassa kahden kaverin muutaman kk ikäisiä vauvoja ja ollut yksissä baby showereissa. Teema pyörinyt siis tavallistakin vahvemmin läsnä... Josko itsekin joskus saisi olla äiti? Väistämättä alkanut pyöriä sellaiset kelat mielessä että aloitinko liian myöhään mieheni kanssa tämän "projektin"? Olen itse muutaman kk päästä jo 35v eikä siis entuudestaan lapsia mulla tai puolisolla. Fakta on se että viime vuonna mulla (meillä) ei ollut edes vauvahaaveita mutta jälkiviisaana vois todeta että olisipa ollut koska en edes tiennyt miten vaikeaa tämä on loppujen lopuksi.

 

Kiitos kaikille myötäelämisestä 🩷 Ihanaa kun täällä vielä "tuttuja", jotka muistaa, vaikka tietysti jokaisen toivoisi pääsevän siirtymään haaveilusta odotukseen 🩷

Mä olin jo niin päässyt kaikista peloistani, ja raskaus sujui niin hyvin, voin tosi hyvin ja kaikki arvot aina hyvät ei radia tms ja jaksoin liikkua ja ulkoilla ja uida ihan loppuun asti. Ainoastaan raudat laski niin, et sain rv 30 infuusion. Pelkäsin kätkytkuolemaa ja olin jo tilaamassa sellaista uniälysukkaa. Mut eipä tullut mieleenkään että näin voisi käydä. Itsekin mietin tota yliaikaisuuden vaikutusta ja jälkeen päin jossitellut miksen tehnyt useammin liikelaskentaa, tosin vauva oli aina niin aktiivisinen ettei ollut tarvetta, ja vika vuorokausi-puolitoista mulla jo supisteli mut tein ohjeen mukaan ja olin kotona niin kauan kun pärjää supistusten kanssa. Silloin ei tullut enää niin hyvin seurattua liikkeitä kun supistukset vaikeutti sitä. Sitä väkisin etsii mitä olisi pitänyt tehdä toisin tai mitä ei, vaikka kaikki hoitohenkilökunta kyllä painottaa sitä että toimin juuri kuten pitää eikä syy ollut minussa eikä tätä oltaisi voitu estää välttämättä mitenkään. Synnytyksessä kun kalvot puhkaistiin, lapsivesi oli puuromaista, tummaa ja vihertävää eli vauva oli kakannut lapsiveteen, joku ahdinkotila hänelle on tullut ja siitä seurauksena hapenpuute luultavasti kuulemma.

On kyllä elämäni vaikein viis viikkoa takana. Tällaista järjettömyyttä ja surua ei kuuluisi kenenkään joutua käymään läpi. Toisaalta vaivaa, kun syytä ei löytynyt, Toisaalta hyvä koska jos syy löytyisi voisi riski että näin käy uudestaan olla jopa viisinkertainen järjetöntä ajatella ees et joku joutuu toisenkin kerran kokemaan tämän. Psykiatrisella hoitajalle käydään yhdessä juttelemassa ja sairaalasta sosiaalityöntekijä ja meidän kätilö ovat soitelleet ja olleet aivan ihania ja tukena. Myös neuvolan työntekijämme soitti ja sovittiin et meen vielä kerran muuten vaan juttelemaan sielläkin. Hän sanoi mulle suoraan et ei voinut siinä mulle kertoa, että vauva on kuollut, vaan lähetti mut päivystyksenä äitiyspolille, jossa asia varmistui. Itse synnytystä en enää tämän jälkeen jännitä, siitä jäi kaunis muisto, että sain tyttäreni synnyttää ja iskä leikata napanuoran ja saimme sylitellä häntä pitkään ja ottaa kuvia. Ajatus tuntui ensin erikoiselta mut kätilö painotti että kannattaa. Ja niin se oli, ne kuvat ja muistot on nyt mun kalleimpia aarteitani rakkaasta enkelistäni ‍

Jos vielä raskaus onnistuu, tulee seuraava odotusaika varmasti olemaan todella pelottavaa, ei todella uskalla luottaa että kaikki menee hyvin, ja kun näin on käynyt aiemmin, saa erityistä tukea ja ylimääräisiä käyntejä polilla ym. Ja joissakin tapauksissa käynnistetään synnytys ennen niitä viikkoja kun viime raskaudessa kävi näin. Saas kattoa, viimeks tosiaan yritettiin noin 1,5v, oltiin jo maaliskuussa ekalla lapsettomuuspolikäynnillä, kunnes siitä vajaan viikon päästä plussasin. Toivottavasti onnistuu vielä eikä menisi niin kauaa yritykseen kuin viimeksi ja kunpa kaikki menisi loppuun asti hyvin 🩷 Vaikea tässä on toivoa ylläpitää, mut se on ainoa josta saan lohtua niin koitan siihen tarrata ‍

Jotenkin niin kaunis ja viisas teksti vaikka asia on vielä tuore. Kyynelet silmissä luin.

 

Joo, aivan sydäntä puristaa lukea tuota Marik91:n kokemusta. Hirveän asian olette joutuneet läpikäymään ja matka jatkuu. Kauniisti kyllä osasit pukea kaiken sanoiksi. Toivotaan tosiaan, että uusi raskaus alkaa pian ja vauva pääsee syliin asti elävänä. Hienoa, että seuraavassa raskaudessa asiaa seurataan tarkemmin. Paljon voimia.

 

Moikka taas.
Todella surullista @mar, paljon voimia ja toivottavasti teille suodaan pieni ihme tuon menetyksen jälkeen muistan sut kans 2024 ryhmästä, meille syntyi elokuussa pieni poika ja koko raskauden pelkäsin vaikka ei tuollaista kokemusta ollutkaan taustalla.

Sitten omanapailua. Kirjoittelin tänne tovi sitten mahdollisesta "ylläri" raskautumisesta. No eihän se mikään yllätys näin 30 vuotiaana ole että jos ei ole ehkäisyä voi tulla raskaaksi. Nyt tilanne se että tein tässä viimeisen parin viikon aikana varmaan toistakymmentä nega testiä ja aina välillä olevinaan jotain näin testissä. Viimeisin nega toissa päivänä. Menkkoja ei ole näkynyt. Päätin tänään vielä illalla että teen nyt kuitenkin vielä yhden testin. Mun kierto saattaa olla mitä vaan kun imetys varmaan sotkee, oviksen tunsin kp 19 joka oli 16.12 edellinen kierto 28pv ja sitä edellinen 44. No nythän olisi sitten ovulaatiosta laskettuna rv4+5 ja kaiketi ihan normaalia plussata vasta näin myöhään. Elokuisesta plussasin jo dpo 10 ja rv3+6.

Mutta siis tosiaan tein testin ja ensin katoin että ei siinä mitää ole mutta uudelleen parin minuutin jälkeen tulos oli positiivinen https://aijaa.com/R8Fk3B
Nyt kuitenkin hirvittää että miksi vasta nyt. Ainut kerta kun tämä on alkunsa saanut on ollut 14.12 ja miten on voinut siis kestää noin kauan että on kiinnittynyt ja alkanut hormonia erittymään. Nyt sitten toivon jollain keinolla pääseväni neuvolan kautta alkuraskauden ultraan.

 

Ja äskeiseen meni väärin siis Tsempit @marik91

 

Marik91: Osanotto suruun Ihan hirveä kokemus teillä. Voimia kovasti

Keltailija: Itelläkin tullut jossiteltua miksi ei aiemmin jätetty ehkäisyä pois. Kateellisena katson muiden pieniä ikäeroja… Todella ristiriitaista, koska ei olla koskaan tosiaankaan haaveiltu lapsista pienellä ikäerolla monestakaan syystä . Eikä edes aiemmin haluttu lisää lapsia ja mun lääkitykset/sairauden hoito ollut sellaista, että vaikeeks ois mennyt aiemmin. Mutta silti jossittelen, miksi ei aiemmin jätetty pois ehkäisyä ja entä jos ei onnistukaan enää sektion ja iän takia.. No ei auta kun aatella, että aina on menty sillä mikä parhaalta on tuntunut siinä hetkessä/elämäntilanteessa ja turha aatella, että oisinpa aiemmin halunnut lasta kun muistan, että en vaan ole halunnut . Niin sekavia ajatuksia itellä, että välillä ihan hämmästyy.

-Tikkunekku