J
Jazz*
Vieras
Ihanaa, Johannalle paljon onnea hienoista ultrakuulumisista!
ÄssÄn pienelle ÄrrÄlle lämpöinen onnitteluhali puolivuotispäivän johdosta!
Minäkin täällä hormonihuuruissani olen itkeä tirautellut kun aika menee niin hurjaa vauhtia ja omat pienet mussukat eivät yht'äkkiä enää olekaan niin pieniä. Hirveän ristiriitaiset tunteet kun toisaalta toivoo että lapset kasvais ja kehittyis ja sitten olisi niin ihana pitää ne juuri tuollaisina äidin pieninä sylivauvoina, joilla ei ole huolta huomisesta eikä tietoakaan maailman kauheuksista.
Huissan, senoraa saa tosiaan ihan kohta ruveta jännäilemään. Tsemppiä neuvolaan ja synnytystapa-arvioon. Ja ryhdypä tosiaan pakkailemaan sitä sairaalakassia, lähtö voi tulla ihan koska vain.
Oih ja voih, helluselta kuulostaa Safiirin pieni sylityttö. Hassua miten lapset on tosiaan niin erilaisia. Toiset nukkuvat kuin tukit vaikka ympärillä melskattais ja toiset taasen heräävät pienimmästäkin rapsahduksesta.
Ja romantisointi... heh, kyllä se aikamoista suunnittelua vaatii nykypäivänä. Meillä ei sitä ole kovin ahkerasti viime aikoina harrastettu, joten syytä testailuunkaan ei ole. Haluja kyllä löytyy muttei ei oikein ole aikaa eikä paikkaa. Sohvalla puuhastelu vaatii niin paljon akrobatiaa ettei se oikein aina innosta. Meillä taitaa olla liian pieni sohva...
Minähän kun en ole mitenkään tässä äitiyslomien aikana paisunut suuremmaksi... =D
Meillä on muutenkin hieman jäissä vauva nro 3:n aktiivinen toivominen (tuntui niin tyhmältä kirjoittaa tekeminen, kun kaikkihan sen tiedämme ettei niitä lapsia noin vain tehdä.). Saattaa nimittäin olla, että meidän asuntokuvioihin tulee muutoksia, tai ainakin me todennäköisesti tehdään tarjous ensi viikolla yhdestä talosta. Hui! Toteutuessaan se vaatisi kyllä että kävisin hetken tienaamassa. Muuten ei kyllä olisi mikään kiire takaisin töihin.
Musta on hienoa että Niksu kehtaa ääneen sanoa ettei hänestä ole kotona olijaksi. Tuntuu että töihin palaaminen on lähes yhtä paljon mielipiteitä ja tunteita herättävä aihe kuin imettäminenkin. Esikon aikana viihdyin tosi hyvin kotona, mutta töihin palaaminenkin tuntui sitten loppu viimein mukavalta. Tällä kertaa on useammin käynyt mielessä että töissäkin vois olla ihan kivaa... =)
Täytyy tästä vissiin ruveta kodin järjestelypuuhiin ja kauppalistan kirjoittamiseen... plaah. Ja töräytyksestä päätellen poitsulla on porkkanat vaipassa.
Tuulille ja miehelle oikein ihanaa ja romanttista italialaista iltaa! Mitä meinasit muuten laittaa?
Kaikille teille ihanaa ja munarikasta pääsiäistä!
-Jazz ja lapsukaiset
ÄssÄn pienelle ÄrrÄlle lämpöinen onnitteluhali puolivuotispäivän johdosta!
Minäkin täällä hormonihuuruissani olen itkeä tirautellut kun aika menee niin hurjaa vauhtia ja omat pienet mussukat eivät yht'äkkiä enää olekaan niin pieniä. Hirveän ristiriitaiset tunteet kun toisaalta toivoo että lapset kasvais ja kehittyis ja sitten olisi niin ihana pitää ne juuri tuollaisina äidin pieninä sylivauvoina, joilla ei ole huolta huomisesta eikä tietoakaan maailman kauheuksista.
Huissan, senoraa saa tosiaan ihan kohta ruveta jännäilemään. Tsemppiä neuvolaan ja synnytystapa-arvioon. Ja ryhdypä tosiaan pakkailemaan sitä sairaalakassia, lähtö voi tulla ihan koska vain.
Oih ja voih, helluselta kuulostaa Safiirin pieni sylityttö. Hassua miten lapset on tosiaan niin erilaisia. Toiset nukkuvat kuin tukit vaikka ympärillä melskattais ja toiset taasen heräävät pienimmästäkin rapsahduksesta.
Ja romantisointi... heh, kyllä se aikamoista suunnittelua vaatii nykypäivänä. Meillä ei sitä ole kovin ahkerasti viime aikoina harrastettu, joten syytä testailuunkaan ei ole. Haluja kyllä löytyy muttei ei oikein ole aikaa eikä paikkaa. Sohvalla puuhastelu vaatii niin paljon akrobatiaa ettei se oikein aina innosta. Meillä taitaa olla liian pieni sohva...
Meillä on muutenkin hieman jäissä vauva nro 3:n aktiivinen toivominen (tuntui niin tyhmältä kirjoittaa tekeminen, kun kaikkihan sen tiedämme ettei niitä lapsia noin vain tehdä.). Saattaa nimittäin olla, että meidän asuntokuvioihin tulee muutoksia, tai ainakin me todennäköisesti tehdään tarjous ensi viikolla yhdestä talosta. Hui! Toteutuessaan se vaatisi kyllä että kävisin hetken tienaamassa. Muuten ei kyllä olisi mikään kiire takaisin töihin.
Musta on hienoa että Niksu kehtaa ääneen sanoa ettei hänestä ole kotona olijaksi. Tuntuu että töihin palaaminen on lähes yhtä paljon mielipiteitä ja tunteita herättävä aihe kuin imettäminenkin. Esikon aikana viihdyin tosi hyvin kotona, mutta töihin palaaminenkin tuntui sitten loppu viimein mukavalta. Tällä kertaa on useammin käynyt mielessä että töissäkin vois olla ihan kivaa... =)
Täytyy tästä vissiin ruveta kodin järjestelypuuhiin ja kauppalistan kirjoittamiseen... plaah. Ja töräytyksestä päätellen poitsulla on porkkanat vaipassa.
Tuulille ja miehelle oikein ihanaa ja romanttista italialaista iltaa! Mitä meinasit muuten laittaa?
Kaikille teille ihanaa ja munarikasta pääsiäistä!
-Jazz ja lapsukaiset