....minulla aivan ylihektinen työvaihe ja aiheuttikohan se pienen aikaistumisen eli kp 1 täälläkin. Yleensä on erittäin säännöllinen kierto, joten olen hieman ihmeissäni näin lyhyestä ja samalla kuitenkin iloisen odottavalla mielellä, sillä on kutkuttavaa aktivoitua taas...
Onneksi mies on kotitöitä jopa rakastava ja tekee kaiken hieman pedantimmin kuin minä ja on aivan hellyttävän loistava isä. Isi leikkii todella aktiivisesti Mitjan kanssa ja vie Mitjaa isoimmillekin leikkiareenoille, jossa poika pääsee kävelemään taaperokärryjen kanssa. Kaapelitehtaan ja Sanomatalon käytävillä isi ja poika viilettävät usein yhdessä, samoin käyvät ahkerasti vauvakerhoissa. Mitja on kyllä äärettömän kiintynyt isiin ja seuraa häntä kaikkialle. Minä olen aina välillä huolessa toimeentulostamme, kun minulla on siitä ollut aina päävastuu, mutta en kyllä valita!
Olen aivan zombiena väsymyksestä rankan työviikon jälkeen ja viikonlopputöitä on vielä luvassa, joten kirjoittamisesta ei tule nyt mitään. Ihanaa on kuitenkin lukea aina ajatuksianne ja hengessä olen mukana toivomassa niitä pieniä ihmeitä. Samoin on mielenkiintoista lukea nelikymppisten ajatuksia elämästä muutenkin... Pyrstis on niin taitava verbaalikko, että jo hänen tarinoistaan saisi loistavan kokoelman!
Kateudesta ...Kateus on ihan luonnollista, mutta samalla masentavaa, jos sille antaa vallan. En tiedä kuvittelenko, mutta todella mystisesti meidän vauvauutisen jälkeen muutama erittäin läheinen ystävä hävisi täysin elämästämme. Suurin osa ystävistämme oli äärettömän iloisia onnistumisestamme, näin ainakin kuvittelin, mutta joillekin se ehkä aiheutti kateutta. Minä olin itse niin äärettömän onnellinen, että järjestin isot nimijuhlat ja muutenkin lähetin valtavan määrän kuvia ystävillä ensimmäisten kuukausien aikana. Minulle ystävät ovat aina olleet perheenjäseniä tärkeämpiä (kertonee perhesuhteistani...) ja todella monta pientä järkytystä koin, kun muutama ystävä ei tullut juhliin, eivätkä loppujen lopuksi edes koskaan katsomaan Mitjaa mitä ihmeellisiimpiin syihin verhottuna. Ja kyseessä todella läheiset ystävät, joiden kanssa vuosia oltu tekemissä. En oikein muuta syytä keksinyt outoon käytökseen kuin kateuden? Ehkä toisaalta elämän varrella tapahtuu ystävien luonnollista hävikkiäkin, kun elämäntilanteet muuttuvat, onneksi meillä on ehkä pienempi, mutta sitäkin syvempi ystävien verkko elämässä....Minä hieman pelkään virtuaalimaailmaa ja sitä korvaako se ystävyyssuhteita, mutta toisaalta tällaisella palstalla voi jakaa yhteisiä toiveita. Laitankin uuden gallupin palstailijoille...millaista roolia ystävät näyttelevät teidän elämässänne? Minun ystäväpiiri on boheemihko joukko ja todella hyviä miespuolisia ystäviä, joista nyt myös tullut miehen läheisimpiä ystäviä. Mitjan kummikolmikkoon valikoitui minun läheisimmät ystävät ja sellaiset, joilla lapsia ei ole ja todennäköisesti ei tule. Kovin tärkeä Mitja on heille jo ihan alusta asti! Tällä palstalla(helmikuiset) olen tutustunut helmivauvoihin ja paljon paljon minua nuorempiin äiteihin, joten Mitjalla on iso vauvaverkosto jo ihan pienestä alkaen ja tapaamisissa käymme paljonkin. Meilläkin oli tusina vauvaa kyläilemässä jokin aika sitten....