**3-kYMPPISET ENSIKERTALAISET, vol.3**

Tuulia- mäkin muistan sua iltarukouksissa, että ihme voisi tapahtua. Niitä kuitenkin aina välillä tapahtuu.

Vaahtokarkki - Kyselit, miksi jo nyt olen mennyt lääkäriin ja hoitoihin hakeutumaan. Noh, viimeksi varasin lääkärin, kun tuli tuska siitä, että ovulaatiotestissä ei näy plussaa ikinä. Tosin oireita on, joten en oikein tiedä... Ovulaatiotestipaketissa lukee, että jos ei kolmen kuukauden sisällä tule raskaaksi, niin hakeutua lääkäriin... Sitten on se, että jos haamu ovulaatiotestissä on plussa kohdallani ja ovulaationi tapahtuu kp 14-17 ja sitten kierronpituudeksi jää 23... niin ei siinä paljon mahiksia ole kiinnittyä. Onneksi välillä kierto on 27, mutta silti... sekin on rajoilla. Selvyyttä näihin asioihin ei kuitenkaan saa ennen kuin pääsee kunnon tutkimuksiin....

Gitte - kyselit mitä harrastamme. Ykkösharrastukseni on liikunta -- miehen kanssa lenkkeilemme (kävely) ahkerasti ja lisäksi käyn muutaman kerran viikossa jumpassa. Sitten on tuo käsityöpuoli sekä piirrustelu, johon on lahjoja, mutta johon myös tarvitsee inspiraation ja hyvän syyn.

 

Pikainen heippa kaikille!
Täällä raskausoireet vaivaa jo alkukierrosta. On päänsärkyä, selkäsärkyä ja huonoa oloa. Ikävä kyllä tälle raskausoireelle taitaa olla myös toinen selitys, nimittäin alkava flunssa. :kieh:

Huomenna menen lääkäriin kuulemaan tuomioni niistä hormonikokeista ja tulevaisuuden toimenpiteistä.

Tuohon Vaahtokarkin kysymykseen tuntemuksista kun on jo pidemmän aikaan kuumeillut, sanoisin, että ikävä kyllä täälläkin pessimismi nostaa ikävästi päätään. Vaikka vuoden yrittämisen jälkeen plussasin, niin nyt on kyllä sellainen olo, että jos seuraavaa plussaa joutuu odottamaan jälleen vuoden niin mielenterveys kaatuu kyllä sitä ennen. Vinkkejä todellakin otetaan vastaan, jos joku keksii miten tämän 'pakko-tulla-raskaaksi' -olon saa hetkeksi pois. Kyllä se minun elämääni ainakin helpottaisi, jos osaisi olla edes yhden päivän ajattelematta asiaa.

Tuulialle toivon oikein paljon onnea, että alkio tarrautuisi ja lähtisi kasvuun. :flower:

 

...kaikille tasapuolisesti ja lisäksi erityisrutistukset niille, jotka ovat viime aikoina plussanneet :flower: :flower: ! Tsemppiä, tarrasukkia ja hyviä vointeja!

Mä olen heilunut kesästä asti vähän palstalla jos toisellakin, mutten juurikaan ole jaksanut aktivoitua itse kirjoittelemaan...Tuntuu, ettei mitään sanottavaa ole mutta mukava silti lukea muiden juttuja ja ajatuksia.

Sain siis kesällä toisen km:n, ja puolitoista vuotta on kaiken kaikkiaan yritystä takana. Alkoi vähän usko ja toivo loppua ja ilmeisesti sen takia lääkäri katsoi parhaaksi tutkia tarkemmin meitä. Huomenna kuullaan polilla tuloksia hyytymistekijöistä, hepariinista, km-näytteestä ja miehen simpoista (joiden tulos oli siis keväällä huolestuttava ja hyvä ettei ääneen ihmetelty, miten olen ylipäätään tullut raskaaksi...). Sitten toivon mukaan saadaan jotain päätöksiä tulevan suhteen aikaiseksi.

Kuten Iida-Liina tuossa sanoikin, on tosi vaikeaa olla optimistinen ja luottavainen sen suhteen, että lapsi(a) vielä joku päivä tulisi...Ja jos tämä rulianssi kestää vielä toiset puolitoista vuotta, sitä ei jaksa ehkä enää odottaa. En tosiaan tiedä, miten ajatukset saisi välillä päästä pois ja voisi keskittyä vaikka työntekoon täysillä :kieh: .

Mutta se siitä synkistelystä ja omasta navasta: toivottavasti ollaan huomenna vähän viisaampia.

Lapsekasta lokakuun alkua kaikille!

 

Lääkäri on Riitta Rönkä, sattuiko sama?

Meillä oli ekalla kerralla Mari Sälevaara (ja ilmeisesti jatkossakin), tänään kävin ultrassa Sirpa Eviön vastaanotolla. Mietin, olisiko tuo Riitta Rönkä ollut meillä ekalla käynnillä mukana, siellä nimittäin oli toinenkin lääkäri (joka oli uusi klinikalla ja tehnyt tähän asti urologin hommia).

 

Minua viehättää jostain syystä hirmuisesti pienet kengät, ja niitä joskus kaupassa katselenkin. Mieheni on jotenkin vähän taikauskoinen, sillä hän varovasti sanoi minulle, kun hypistelin kaupassa pienen pieniä kumisaappaita, että hänen mielestään mitään ei kannata hankkia etukäteen.

Ihan sama juttu täällä!!!!! Olen ihan hullaantunut niihin pikkuruisiin kenkiin! Luulenpa, että Meidän Vauvalla on aikamoinen kenkävarasto sitten joskus... ja mies (samalla tavalla kuin sinunkin miehesi) on nätisti ja varovasti joskus sanonut, ettei ehkä kannata ostaa oikein mitään etukäteen...

 

Gitte, :hug: kun sulla alkoi uusi kierto..

Kyselit, Gitte, harrastuksista. Minä en ole harrastanut mitään ihmeempää reiluun 1½ vuoteen, koska asumme niin kaukana työpaikastani, että en kertakaikkiaan EHDI harrastaa mitään . Olemme kuitenkin muuttamassa talven mittaan joten aloitan varmaan taas ainakin jonkinlaisen liikuntaharrastuksen. Ompelullekin on ehkä taas aikaa, ja kaikenlaiselle käsin näpertelylle. Täällä asuessa puutarhanhoito on ollut rakkain ja aikaa vievin harrastukseni, samoin moottoripyöräily miehen kanssa. Ja lukeminen. Välillä ollaan reissattu Suomessa, ja jonkin verran käyty bändien keikoilla. Mutta siinäpä ne.. odotan innolla, mitä mahdollisuuksia uusi asuinpaikka (ehkä Helsinki?) tarjoaa .


Vaahtokarkin kysymykseen tunnelmien vaihtelusta voisin vastata, että vaihtuneet ovat, todellakin. Olen jotenkin aina ollut "varma" siitä, että lapsi ei tule helposti. Tai olisiko se sitten ollut sellaista pahimpaan valmistautumista. Mutta kuten merilintukin kirjoitti, jotenkin sitä kuitenkin u s k o i, että kyllä se lapsi muutaman kuukauden kuluttua kuitenkin tulee. No, 10kk on mennyt eikä ole vielä tärpännyt.. Tunnelmat ovat vaihtuneet alkukiertojen suurista toiveista ja isoista pettymyksistä turtaan realismiin ja kiukunsekaiseen yritykseen pitää toiveet matalalla ja jalat maassa loppukierrostakin- eikä se tietenkään onnistu, vaan aina pettymys tulee joka tapauksessa, kun menkat alkavat. Jotenkin koko kierto on kuitenkin "synkempää", enää ei sellaista puhdasta iloa ja jännitystä ole, kuin oli alkukierroissa. Seksielämään ja parisuhteeseen tämä projekti ei ONNEKSI ole vielä vaikuttanut, siitä olen tosi onnellinen.

Merilintu kirjoitti kyllä tuntemuksistaan HYVIN tutun kuuloisesti, olisi voinut olla minunkin näppikseltäni lähtöisin tuo teksti.

Ja kuukautiskivuista ja synnytyskivuista sen verran, että nehän OVAT ihan eri juttu- kuukautiskivut ovat turhia, synnytyskivut eivät!

Tuulialle ovat täällä peukut pystyssä, samoin kuin tietysti kaikille muillekin .

 

Minultakin nyt erityiset plussapuuhpuhallukset ja tsempit Tuulialle!!!!
Voi kunpa teillä nyt onnistaisi.

Nyt nukkumaan, kun täällä vielä tähän aikaan taas heilun...öitä.

 

Kiva kun olette jaksaneet vastailla mun uteluihin tuosta innostuksesta ja miten fiilis menee. Itse yritän koko ajan toitottaa itselleni, että rauhoitu ja älä ajattele asiaa liika. Mutta kun ei sille oikein mitään voi, jostain aina pompahtaa mieleen, joku juttu. Erityisen tylsää on se, että koko ajan tiedostaa, mikä päivä kierrosta on menossa vaikkei haluaisikaan tietää niin tarkkaan. Eilen kiukustuin itselleni ja heitin meidän kuumemittarin roskiin. Olen nimittäin näköjään ottanut tavaksi oviksen jälkeen mittailla lämpöä ja seurata nouseeko ne ja pysyykö ylhäällä. Ilmeisesti peläten, että lämpötilan lasku tarkoittaisi keltarauhasen surkastumista ja sitä ettei tärppiä tullut.. No nyt siis yksi pakkomielle vähemmän!

MIssä olis sellainen nappula, jonka vois kääntää vaan niin, ettei asia pyörisi mielessä. Toisaalta kyllähän kaiken positiivisen ajattelun aiheesta voisi säilyttää.

Yksi mihin en ole sortunut on kuitenkin nuo aikarajat. En ollut asettanut mitään aikarajoja, milloin taapero tulisi. sitä vaan huomaan hämmästyvänsä, kun se ei tullutkaan heti kun aihetta ajatteli. Juttelin myös juuri yksityisellä hedelmöitysklinikalla työskentelevän ystäväni kanssa. Hän sanoi, että joskus maaliskuussa voisimme tulla, jos mitään ei tapahdu. Kääk, ulkopuolinen ilmoitti mulle takarajan ja sai tän kuulostamaan siltä, että sinnehän me sitten päädytään..

Ja vielä yksi valitus/pohdinta. Tää tuntuu nyt varmasti kauhean epäreilulta tai tylsältä monesta teistä, joilla on selkeitä ongelmia kierron, ovulaation tai munasarjojen kanssa. Välillä tuntuu kuitenkin siltä, että jollakin tapaa olis helpompi käsitellä tätä asiaa, jos olis joku selvä juttu kuten ei ovulaatiota, liian pitkä tai lyhyt kierto tms. Silloin olisi joku juttu jota miettiä, jota korjata tai joka selittää sen, ettei mitään tapahdu. Mulla näköjään toimii kroppa kuin kello pillereiden jälkeen, olen terve kuin porkkana (molemmat ollaan), hyväkuntoinen, en ylipainoinen jne ja tikkujen jä lääkärin mukaan siis ovuloin normaalisti. Eli mikään ei viittaa siihen, että ongelmia olisi, mutta niin tässä vaan on viisi kiertoa jo odoteltu. Sekään ei ole paljon, tiedän toki, mutta kun tämä oma mieli on niin taitava pohtimaan näitä juttuja. Enkä siis halua näin sanomalla vähätellä yhtään kenenkään todellisia ongelmia, kaikki olisivat varmasti ennemmin ilman niistä yhtään. Yritän vain sanoa, että epätietoisuus, jota ei selitä mikään on myös tosi turhauttavaa.

Mutta eiköhän me kaikki kuitenkin jossain vaiheessa taaperoita saada konstilla jos toisella, luomuna tai avustetusti. Onneksi toisaalta mulla on se ystävä siellä klinikalla, kuulen paljon myös onnistumisista, sillä hoitojen onnistumisprosentithan on huikeita!

Niin ja nämä ajatuksethan kirvoitti kp 22/29 eikä oireen oiretta :headwall:

Tsemppaillaan!

 

Heippa teille kaikille!
Täällä alkaa täti tehdä kylästä pois lähtöä.
Me pupuillaan oviksen aikana niin usein kuin mahdollista,mutta on kieltämättä nyt ollut kiertoja,että on ovis jäänyt hyödyntämättä,koska rakas mieheni on yksityisyrittäjä ja tekee pitkää päivää,niin jää sitten välillä ovis hyödyntämättä kokonaan.

Toivottavasti,nyt tässä kierrossa sattuisi,niin että pääsisimme hyödyntämään oviksen.

Miten teillä muilla on mennyt?

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille! Peukkuja teille kaikille!

 

Kyllähän sitä fiilikset ovat vaihtuneet tässä matkan varrella. Ekat kuukaudet oli ihan varma, että nyt tärppäsi. Kolmannen yrityskerran jälkeen alkoi varmaan olemaan epätoivoinen. Sen jälkeen varmaankin kääntyi se pessimistinen vaihde ja tarve löytää syy, miksi ei tärppää. Silloin surffasi netissäkin paljon ahkerammin. Sanotaan, että useasti on kuitenkin ollut toiveikas, että jospa nyt. Toivo ei siis ole kuollut, mikä on hyvä asia. Itseä helpottaa se, että tietää, että jos ei omin neuvoin tule raskaaksi, niin sitten hoidoilla suurella todennäköisyydellä. Tavallaan se jokin "aikaraja" siellä häämöttää ja ehkä ei niin suurella epätoivolla ajattele (vaikka kyllä päivittäin onkin mielessä kierronvaihe jne.). Ehkä itseä helpotti myös se, että jätti mittaamiset ja tikuttamiset -- kaikki semmoiset jutut, jotka synnyttää neuroosia... Joka toinen päivä pupuilua kp 10-17 on hyvä ohjenuora. Jospa se tästä vielä... En ole kalenteriin katsonut, joten välillä aina mietiskelen, että mikähän kp nyt on tarkalleen menossa -- lähinnä sillä, että jos tuleekin lyhyt kp 23 -kierto, niin ei ole jossain viuhtomassa ilman siteitä (tai sitä Q-kuppia).

 

Moikka teille!
Mulle tuli tuosta HANNELEN viestistä mieleeni kysymys.
Kuinka moni teistä käyttää kuukautiskuppia ja onko se hyvä?
Itse olen nimittäin miettinyt sen ostoa,mutta siteitä vielä toistaiseksi käytän.
Entä onko kukaan teistä käyttänyt ruohonjuuresta saatavia pestäviä siteitä?

 

Minä tein tänään Väestöliiton ovistestin. Siihen tuli ihan haalea viiva, mutta viiva kumminkin. Mitä ihmettä, onko se nyt sitten plussa vai ei? Joskus (aiemmissa kierroissa) ei ole tullut ensin mitään viivaa, joten oli siinä nyt enemmän kuin joskus. Siksi pähkäilen, kun minun pitää käydä verikokeessa viikko plussan jälkeen. Mutta tuostako se nyt lasketaan vai pitääkö olla vahva viiva? Mitäs te sanotte? Aion kyllä vielä tehdä huomenna uuden testin ja soittaa Väestöliittoon ja kysäistä.

Ovis koetetaan nyt tässä kierrossa hyödyntää kunnolla, siemeniä on jo varastossa ja lisää kerjään illalla ja huomenna. Välipäiviä en tässä kierrossa aio pitää (jos se minusta riippuu), ensi kuussa kokeillaan sitten sitä. Heh.

Vaahtokarkki kysyi, miten pitää vauva-asia poissa mielestä. Olen huomannut, että siihen auttaa vähän ainakin työkiireet. Ja muutto. Heh. Me taidetaan muuttaa kuukauden sisällä . Vähän haikeaa lähteä tästä kodista, ja toisaalta ihanaa. En malta olla ajattelematta, että toteutuukohan meidänkin perheessä se perinteinen kuvio, että kun tulee muuta ajateltavaa (muutto) niin tullaan raskaaksi.. oi, se olisi kivaa! Harmittaa vain etukäteen, että uudessa asunnossa ei ole vauvalle omaa huonetta. Se on kolmio, josta yksi huone täytyy varata miehen lapsille. Ja minä kun olen niiiin haaveillut siitä, että saan joskus sisustaa esikoiselleni ihanan hempeän vauvan huoneen... No, ehkä me sitten muutetaan isompaan, sen olen oppinut, että koskaan ei voi tietää, missä elämäntilanteessa sitä vuoden-parin kuluttua on .

 

Heipsan!
Mukava kuulla Kummi sinusta. Pahoittelut keskenmenosta. Se on todella kova isku, mutta kuten olet varmaan huomannutkin, elämä kulkee silti eteenpäin, vaikka kuinka oli kuvitellut, että se on täydellisesti romahtanut.

Tänään kävin lääkärissä kuulemassa tuomioni niistä hormonitesteistä. Menin sinne oikein super-pessimismi -asenteella kuulemaan, että kaikki on huonosti, mutta kaikki hormonitestien tulokset olivatkin oikein hyviä. Lääkäri kuitenkin totesi, että minulla on kai silti lievä PCO, joka selittää epäsäännöllisen kierron. Insuliinitestin tulokset tulee vasta viikon kuluttua ja jos arvot ovat koholla saan siihen lääkityksen. Se on kai sitten sitä Metformiinia, mitä Katillekin määrättiin. Lisäksi lääkäri ultrasi nopeasti katsoakseen ovuloinko luomusti. Tänään on kp 10 ja ultrassa näkyi yksi heikosti kasvanut folikkeli. Menen uudestaan ultraan kp 15, jolloin lääkäri päättelee tuleeko siitä folikkelista mitään vai lyödäänkö samantien progesteronit päälle, että saadaan kierto loppumaan. Seuraavaan kiertoon saan jotain olikohan Femoraa(?) avittamaan ovulaatiota. Kysyin, että miksi ei käytetä clomeja, kuten silloin aiemmin, mutta lääkäri sanoi ettei tykkää määrätä niitä niiden sivuvaikutuksien takia.

Ja Katille vielä lohdutukseksi, että lääkäri totesi minulle, että silloin kun PCO ei vaikuta hormonitesteihin se luokitellaan lieväksi tapaukseksi ja raskautuminen on useimmiten helppoa pienellä ovulaatiota stimuloivalla lääkityksellä.

Nyt täytyy googlettaa tuota Femoraa tai jotain, mitä minulle aiotaan antaa. Minun korvaani tuo nimi kuulostaa ihan ehkäisypilleriltä

 

Tervehdys kaikille! Muutaman päivän kun on ollut poisa täältä, niin johan riittää luettavaa. Hyvä niin.

Ensiksikin Tuulialle tsemppiä ja voimia tulosten odottamiseen! Kunpa se olisi nyt kuitenkin kaikesta huolimatta tärpännyt. Kerroit, että tämä olisi viimeinen hoitokierroksenne, jos ei tärppäisi. Kuinka ajattelitte siinä tilanteessa mennä eteenpäin, jos saa kysyä?

Iida-Liina, kiva kuulla, että hormonitestisi tulokset olivat hyviä. Mulla kans FSH ja LH olivat silloin aikanaan otettuina ihan hyviä, vaikka nyt sitten PCO-diagnoosiin päädyttiinkin. Ihan vertailun vuoksi kyselen, että kuinka epäsäännöllinen sun kiertosi on ollut viime aikoina? Mulla nyt hormonihoitojen aikana se on ollut sellaista kp34, kun taas muina kiertoina vaihdellen kp25-42 jotain siltä väliltä. Ihan hyvä tosiaan, jos saat Metforminit. Mulla ne on nyt tosiaan käytössä ja välillä on kyllä ollut tosi huono olo (väsyttänyt tosi paljon, särkenyt päätä ja vointi ollut kipeänoloinen). Siitä lääkärikin varoitteli. Alkoholiakaan ei saisi paria viinilasillista enempää käyttää. Tuosta Femorasta en olekaan kuullut. Femodenhan on e-pilleri. Vastaako se clomeja? Mähän käytän Puregonia tässä ohella. Lääkärini mukaan se on kans ihan hyvä lääkitys Metforminien ohella, vaikka mietinkin sitä, miksi useammat PCO-laiset käyttää clomeja.

Gitte, pahoittelut tädin saapumisesta :hug: . Kiva kuulla, että toi teatteri oli hyvä. Olenkin tässä miettinyt, että olisi kiva varata liput johonkin teatteriesitykseen, kun miehen synttärit lähestyy. Me käydään tosi harvoin teattereissa, mutta aina kun käydään, niin mukavaa on ollut. Tuollainen komedia-puoli voisi tässä kaikessa epätoivossa ja pessimismissä piristää...

Vaahtokarkki, mun ajatukset tästä ikuisesta odottamisesta ja pettymisestä vastaa hyvin muiden pitkään yrittäneiden ajatuksia, kuten Merilinnun. Nyt kun takana on jo 1,5 v. yritystä, ei sitä enää niin innolla jaksa odottaa uutta kiertoa ja toisaalta pettyä niin pahasti. Tuntuu, että tähän yrittämiseen ja epäonnistumiseenkin tavallaan turtuu kierto toisensa jälkeen. Toivoa kuitenkin vielä on. Elämä on kuitenkin mulla mielestäni nyt jo vähän tasaisempaa kuin ajalla ennen 1v. Silloin sitä joka kk herkemmin kuvitteli onnistuvansa, kun joka paikassa siitä vuoden rajapyykistä puhutaan. Mutta kyllä se vaan on niin, että jos tuossa ajassa ei ole onnistunut, niin on se aika varmasti jonkinlainen oire jostain häikästä elimistössä. Minä ainakin uskon niin.

Oma (.) mulla on kyllä ollut aivan outo tää kierto. Pistoksia on jo takana 14 kpl, ja munarakkulat tuntuu kasvavan tosi tosi hitaasti, vaikka hormoniannosta nostettiin 50iu -> 75iu. Ultrassa oon käynyt varmaan sata kertaa. Viimeksi oikealla folli oli noin 13 mm (ja toinen vasemmalla 12 mm). Toivotaan, että ne olisivat nyt kasvaneet, jotta pe voitaisiin tehdä inssi. Saattaa kuitenkin olla, että se jää tekemättä, jos munis/munikset on vielä liian pieniä ja siten ovis ajoitetaan pregnylillä viikonlopuksi. Ikinä ei oo kyllä näin kauaa joutunut pistelee yhdessä kierrossa. Huomenna siis taas ultrattavaksi. Tähän alkaa jo tottua...

 

Kati: Mulle noi molemmat punktiot ovat olleet niin rankkoja/kivuliaita etten aio enää siihen alkaa. Me ollaan päätetty ainakin pitää taukoa koko yrittämisessä ja kun lääkäritkään eivät osaa sanoa mikä on pielessä eikä nekään oikein tiedä mitä kannattaisi kokeilla seuraavaksi, aiotaan unohtaa koko asia. Ja ehkäpä sitten jos Jumala suo saan lapsen jokin päivä, mutta nyt kohta 3,5 vuoden jälkeen alan olla henkisesti niin loppu että täytyy yrittää alkaa elämään "normaalisti" eikä vain elää kuukautiskierron mukaan.
Nyt pp 7 menossa eikä mitään tuntemuksia raskautumisesta, viimeksi alkoi menkat jo pp 9. Mulla testipäivä siis 8.10. Sinne asti nyt kuitenkin jännätään.

 

Hei kaikille!

Oli kiva lukea Kummin kuulumisia. Ja tottakai muidenkin kuulumisia on aina mukava seurailla.

Jännään ja rukoilen Tuulian puolesta. Sinänsä voin sanoa, että oireettomuus voi olla hyvä raskaus"oire". Mullahan ei ollut varsinaisesti mitään megaluokan oireita ennen plussaa. Se selkä oli kipeä viikkoa ennen ja sitten oli sitä väsymystä. Olisi niin hienoa, että Tuulialla ja miehellään tärppäisi nyt, kun tuntuu, että toivo alkaa olla heitetty.

Mä olen reilun viikon ollut kirjoittamatta. Oon mennyt täysin vuoristoradalla tunteineni. Välillä oon tosi varma ja onnellinen vauvan tulosta. Toisinaan taas en ollenkaan usko vauvan pysyvän matkassa mukana. Tänään kuitenkin tulee täyteen ne raskauspäivät, milloin viimeksi tuli se km. Ja edelleenkin on tissit arat ja väsyttää sekä hedelmät maistuu Tuossa siis tulikin ne raskausoireet, jotka pitävät mua siinä uskossa, että kaikki on salamatkustajalla kunnossa.

Päätin, että kun nämä päivät siihen edelliskerran keskenmenoon tulee täyteen, siirryn odotuspuolelle. Lupaan kuitenkin käydä täällä kuumeilijoissakin lueskelemassa ja välillä kertomassa kuulumisia. Ai niin, varasin eilen alkuraskauden ultran, se on 15.10. Menen sille samalle gynelle, joka kirjoitti lähetteen sinne lapsettomuustutkimuksiin. Aika hauskaa mennä sinne nyt ihan toisissa tunnelmissa. Ultrakuulumiset tulen ainakin kertomaan!

Plussatuulia kaikille! Ja erityistsempit tosissaan Tuulialle!

t. Miinamaria ja salamatkustaja rv 5+3

 

Koskas sulla on laskettuaika? Toivotaan, että raskautesi menee hyvin ja ensi kesän tienoilla sitten olettekin jo kolmihenkinen perhe!

 

Hannele, laskettu aika laskurien mukaan on 1.6.2008. Mitään laskureita tarkempaa tietoahan mulla ei vielä ole käytettävissä. Todella toivon itsekin, että ensi kesänä pääsis työntelemään lastenvaunuja auringossa ja nauttimaan kesästä oman vauvan kanssa. Edelleenkin nuo vaunut taitaa olla se konkreettisin, mitä miettii. No, mietin mä jo viikonloppuna äitini kanssa noita sänkyasioita. Meillä kun on sellaiset jo äitinikin käyttämät rottinkikoppa ja pinnasänky suvussa. Rottinkikopan olen joka tapauksessa ajatellut ottaa meille sitten kun joskus se oma vauva on. Äiti sitten kannusti miettimään myös sitä pinnasänkyä. Onhan se totta, että harvoilla on pinnasänkyä vuodelta 1951 Tällaisia pohdintoja täällä lounaan jälkeisen närästyksen keskellä.

 

On se varmasti ihanaa, kun voi on oikeasti "lupa" miettiä noita asioita... Pinnasänky on tarpeen, kun vauva kasvaa. Ajattelisin, että se pitäisi olla sellainen, että laidan voi laskea alas ja sängyn laittaa siihen oman sängyn viereen -- vauva lähellä, mutta ei kuitenkaan samassa sängyssä...

Eilen en ollut ihan varma kiertopäivästä (toki suunnilleen tiesin). Heti viestin laittamisen jälkeen oli tietty pakko käydä tarkka kp katsomassa... Tänään onkin sitten jo tosi piinaantunut olo... Ärsyttää. Nyt on vielä vapaapäivä ja asiaa oikein joutuu miettimään... Kyllä mulla taitaa joka kierrossa olla sellaista nippailua alavatsassa, että voisin hyvin kuvitella olevani raskaana. Ja kuvitteluahan se aina on ollutkin... Jospa nämä loppukierron päivät voisi vaan unohtaa... Huomaan, että toivon ja toivottomuuden sekamelska värittää tunnemaailmaa. Ehkä kierron loppua kohden se pessimismi saa valtaa ja valmistautuu henkisesti siihen, että taas pettyy.

Raskaaksi tulemisella olisi paineita siinäkin, että pääsisimme vaihtamaan paikkakuntaa tarvitsematta ajatella mun työkuvioita, jotka ovat täällä paremmissa kantimissa kuin siellä mihin haluaisimme muuttaa.

 

Onnea miinamaria plussauksesta! Usko pois, tällä kertaa menee kaikki hyvin!
Valtava tsemppi ja ++ puhallus Tuulialle!
Ja hyvä homma, Iida-Liina, että peruskokeet olivat kunnossa.

(.) Eilen käytiin sitten polilla kuulemassa tuloksia. Positiivista oli, ettei kummankaan kromosomeissa löytynyt poikkeamia (koska kuulemma silloin kannattaisi peli puhaltaa poikki saman tien...). Mun hyytymistekijöissä sen sijaan oli jotain alle raja-arvon ja sitä nyt tutkitaan seuraavissa verikokeissa tarkemmin. Lääkäri tosin sanoi, ettei tuo välttämättä mitenkään ole vaikuttanut km:in.
Miehen simpat olivat edelleen harvat (muistaakseni 20 milj.) ja hitaasti liikkuvat, mutta ilmeisesti minä tulen niin herkästi raskaaksi, ettei se aiheuta suuria ongelmia (onneksi). Mutta sitten ne menevät kuitenkin kesken... Joten sikäli ollaan pattitilanteessa, ettei meillä ole oikein mitään tehtävissä, ei hoitoja, ei lääkitystä. Täytyy siis vain toivoa parasta ja uskoa, että joskus vielä raskaus kestäisi sen 9kk.

Vähän synkähkö olo tänään, mutta jospa se tästä...Saatiin muuten aika myös psykologille. Lääkäri oli sitä mieltä, että tällaisista asioista täytyy
jo keskustella ammatti-ihmisen kanssa. Hyvä niin.

Jaa, jotain positiivistakin, kp tänään 12 ja lääkärin mukaan ovulaatio tapahtuu pe tai la, joten täytynee hieman aktivoitua tulevina iltoina. Harmi vaan, että töissä on ollut niin väsyttävää, ettei illalla meinaa jaksaa valvoa...

 

Heippa!
Täti punainen lähti kylästä tänään ja olen todella onnellinen tädin lähdöstä pois,kunhan vaan tulisi ovis hyödynnettyä tässä kierrossa,niin sitten olisi asiat hyvin,kun pari viime kiertoa on ovis jäänyt hyödyntämättä,kun mieheni on ollut pitkää päivää työssä,mutta nyt elättelen toivetta,että oviksen aikana saisimme pienen vauvan alulle,se syntyisi sitten heinäkuulla,kesävauva olisi mukava saada.

Kauhistuin tänään miten vuosi on mennyt nopeasti,kohta on jo joulu,pitää alkaa ostamaan muutamille ystäville joululahjat,ettei jää viime tippaan,sillä mä en tykkää jouluryysiksissä olla kaupoissa ollenkaan ostoksilla.

Pitää mennä juhlimaan tädin kylästä pois lähtöä hieman ja syömään jotain hyvää ja toivoa parasta,että ovis tulee käytettyä hyödyksi ensi viikolla.

Miten teillä muilla on mennyt?

Peukkuja teille kaikille todella kovasti!

 

Kummi -- voisikohan Primaspanista olla sulle hyötyä, kun sitä käytetään mm. jos on keskenmenoja ollut useampi. Tutkimuksissahan on todettu, että keskenmenot johtuvat joissakin tapauksissa juuri verihyytymistä. Primaspan ohentaa verta... En ole lääkäri, joten tämä on vaan tämmöistä maallikon höpinää. Mutta tuohon Primaspaniin tutustuttuani huomasin tämmöisenkin asian....

Mulla ollut tänään vähän synkkä olo. Ihan varma, että menkat kohta alkaa ja se jo masentaa valmiiksi. Ennakkoasenne on siis selvä... Tänään on ollut tuttua menkkakipua, jotka mulla alkaa jo useampi päivä ennen vuotoa. Laittelin tuossa äsken aikani kuluksi kesävaatteita pois...

 

Mulla alkoi jo tänä aamuna menkkamaiset kivut ja nyt sitten iltapäivällä alkoi jo menkat, joten se siitä. Teen vielä tuplavuoroa töissä, joten täytyy yrittää pidätelle itkua kotiinpääsyyn asti. Tosi surullinen olo vaikka osasin jo varautua tähän.
Meidä yritys loppui nyt sitten tähän ja nyt keskityn ainoastaan mun karvaisiin lapsiin.

 

Nyt mulle kävi ekaa kertaa se, että pitkä viesti katosi, voi prrrr :headwall:

Mutta siis: kiva kunMiinamaria kävit kertoilemassa kuulumisia. Selailin hieman taaksepäin muistin virkistykseksi (aina on ihana lukea onnistumistarinoita) ja huomasin, että teillä tutkimukset lähenivät mutta onni oli myötä sitä ennen. Ihanaa että noinkin käy!

Kummille :hug: ! On varmasti hyvä, että pääsette purkamaan tuntojanne asiantuntijalle. Voi kun toivon teitäkin jo onnistavan.

Oma napa: Hannelen aiemman viestin tunnelmat "toivon ja toivottomuuden sekamelska" kuvaa täydellisesti mun fiilistäni, samassa vaiheessa kiertoa kun ollaankin. Maanantaihin on pitkä matka...

Olen myös kesän palstailutauon jälkeen ruvennut pyörimään täällä taas huolestuttavan paljon. Enkä vain täällä vaan kaikenmaailman "iik, onko mulla klamydia"- ja "kuudetta kuumeilevat"-sivuilla, mitkä ei missään määrin liity omiin fiiliksiin tai oikeastaan edes kiinnosta. Tunnustaako kukaan muu tekevänsä heikkoina hetkinä samaa?:saint: Pitää taas kohta harkita kaksplusvieroitusta. :kieh: Toisaalta te olette henkireikä, kun aina kuuntelette ja ymmärrätte. Kunhan ei aivan työnteko kärsisi jo tästä...

Mun verikoetulokset oli siis normaalit nytkin eikä lääkäri ole tehnyt PCO-diagnoosia, vaikka "helminauhamaista" muodostelmaa munasarjoissa olikin. Itse olen siis tulkinnut olevani lievä PCO-tapaus (ei muita oireita, ylipainoa, pitkiä kiertoja tms.).

Meidän "selittämättömienkin" tapausten hoitona on se, että clomia naamaan vauhdittamaan ovulaatiota. Mulla alkaa niiden popsiminen ensi kierrosta, ellei ihmettä tapahdu. Vähän jo pelkään sivuvaikutuksia...kun välillä nytkin olen aika hormonihirviö :/

Näihin tunnelmiin tänään täältä. Nythän meitä on ainakin Vaahtokarkki, Hannele, Tuulia ja minä samoihin aikoihin jännäämässä. Tuulialle toivon nyt kyllä erityisesti onnistumista, niin rankat hoidot teillä on jo takana.

Innostuinpa käyttämään hymiöitä tässä viestissä. Ehkä sekin kuvaa levotonta fiilistäni :/ :wave:

 

Mulla alkoi jo tänä aamuna menkkamaiset kivut ja nyt sitten iltapäivällä alkoi jo menkat, joten se siitä. Teen vielä tuplavuoroa töissä, joten täytyy yrittää pidätelle itkua kotiinpääsyyn asti. Tosi surullinen olo vaikka osasin jo varautua tähän.
Meidä yritys loppui nyt sitten tähän ja nyt keskityn ainoastaan mun karvaisiin lapsiin.

Voi Tuulia, viestisi ehti tuohon väliin tulla enkä huomannut.

Nyt ei varmasti oikein mitkään sanat auta. Voin vain sanoa, että itkettää sinun puolestasi.

:hug: ja paljon lämpimiä ajatuksia. Kunpa ihme vielä tapahtuisi.