**3-kYMPPISET ENSIKERTALAISET, vol.3**

Toivotaan että pikkukaveri pysyy kyydissä mukana...
Mulla on nyt täti mennyt ja ovista aion tikuttaa, kun mulla on niin olemattomat ovistuntemukset, että en välttämättä huomaa...ja muutenkin kiinnostaa ovuloiko...kun tikutin muutama kuukaisi sitten, niin en saanut aivan yhtä vahvoja viivoja, mutta aion iltasella nyt tikutella ja kokeilla näkyykä selvemmin...kun on vuorotyö, niin aika hankalaa saada samaan aikaan testattua...
sitten kyllä tässä kuussa käytetään hyödyksi ovis....jos löytyy....
Miinamaria: olis kyllä kiva tietää tosiaan että pupuilitteko vaan oviksen aikaan vai läpi kierron?
Mutta tämmöistä tänne...plussatuulia testaaville ja megapahoittelut tätin yllättäneille!!!
Antaa voimia kun joku plussaa!!!!

 

:flower: :flower: :hug: :flower: En osaa sanoin kuvaillakaan miten onnellinen olen puolestanne Miinamaria! Pitkään yrittäneiden puolesta on jotenkin tuplaten onnellinen. Onnitteluja pienen nyytin odotukselle, tuntuu niiiin ihanalta teidän puolesta! Ja paljon tsemppiä tulevalle 9:lle kuukaudelle!
Iida-liinalle :hug:, kyllä se vielä sielläkin tärppää, ihan varmasti!

 

Tosi hienoa! Sellainen tutina mulla eilen illalla olikin, että plussa sulle varmaan tulee!

 

Onnea Miinamaria!
Tänne ei sitten kulukaan niin hyvää, multa saatiin tosiaan to 5 munasolua saaliiksi ja pe soittivat että ainoastaan 1 on hedelmöittynyt, ja sekään ei näyttänyt erityisen hyvältä. Huomenna siirto mikäli on jotain mitä siirtää
Nyt on sitten rahat ja kohta varmaan mielenterveyskin loppu. Ainut lohtu tällä hetkellä toi pikku Billy Boy, eli koiranpentu joka jaksaa olla yhtä iloinen koko ajan.

 

Siis kiitos kaikille onnitteluista ja tarrasukkatoivotuksista! Toivon niitä tarrasukkia itsekin niin, että oli tosi vaikea tänään keskittyä ensiapukurssilla asiaan. Varsinkin kun tiedän, että jos pikkuinen pysyy mukana, niin ea-kurssin hyödyntäminen töissä jää vähäksi aikaa. Koskaanhan nuo kurssit ei tietenkään turhia ole. Mäkin olen sen verran liikenteessä koko ajan, ettei koskaan tiedä milloin on ensimmäisenä paikalla auttamassa tai muuten tarvitsee taitojaan.

Sitten siitä tekniikasta ála Miinamaria ja ukkokulta: Hmmm.... No meidät tuntevat tietää, että meillä tuo ukko vonkaa joka ilta. Mä sitten toppuuttelen. Tässä kierrossa tais mennä niin, että tuolla ennen ovista meillä pupuiltiin noin joka 2. päivä. Silloin ovispäivänä mulla itsellä oli fiilis päällä, joten oikein taivuttelin tietenkin juuri sinä päivänä vastahakoisen äijän pöllyttelemään patjaa. Oviksen jälkeen mulla säilyy vire hommiin aina muutaman päivän ja sitten lopahtaa. Niin nytkin. Oli oikein mehevät riidatkin aiheesta, kun ukko ei mielestään saanut tarpeeksi ja riittävän hyvää. (Mitäköhän se on aikaisemmilta mahtanut saada???) No, mutta lopputulos tämän kuun tekniikoista oli siis luettavissa tänä aamuna testitikusta ja sen jälkeen täältä palstaltamme

Elikä mitään en ole tässä kuussa tehnyt aikaisempia paremmin tai toisin. Aloitin tosin uudelleen kesän jälkeen napsimaan noita Multitabs-raskauspillereitä. Tuo siksi, että niissähän on myös sitä rautaa ja kun kävin verta luovuttamassa joskus elokuussa totesin hemoglobiinin olevan matalalla mun henkilökohtaiseen tasoon verrattuna. Ja viime kuussahan (siis jo tätä kiertoa edeltävän aikana) mä liikuin normaalia enemmän ja sen tuloksena kevenin ja kapenin muutaman kilon ja sentin. Tällaisilla eväillä siis meille pärähti plussa.

Tulkaahan pian perästä. Ja voihan se olla, että mäkin vielä palaan riveihin. Ei tällä hetkellä ainakaan tunnu siltä, että antaisin itselleni lupaa uskoa raskauteen ihan vielä.

Miinamaria

 

Voi Tuulia, toivon niin, että huomenna olisi mitä siirtää ja se kiinnittyisi ja kaikki menisi hyvin. Muistan teitä iltarukouksessa!

 

ONNEA MIELETTÖMÄSTI MIINAMARIA :flower: Ihana kuulla tällaisia uutisia!!!

Voi Tuulia :hug: :hug: :hug: !!! Todella kurjaa, mutta ei menetetä vielä toivoa!! Pidän peukkuja, että tämä yksi tuottaisi tulosta! Voimia :hug:

 

Iida-Liina :hug: !! Tiedän tunteen! Kierron alku on aina pahin..viikko sitten olin ihan maissa. Näin ympärilläni vain raskaana olevia naisia ja äitejä työntämässä vaunujaan. Tie tuntui niin loputtomalta. Nyt ensimmäinen hormonitesti takana ja vielä yksi sekä pe ultraan. Hammasta purren vain etiäpäin! Suunta ylöspäin.. Tsemppiä!

 

Lämpimät onnittelut plussasta! Aivan ihana uutinen :heart:
Kovasti pidän peukkuja, että kaikki menee hyvin tulevina kuukausina.

Peukkuja pidän myös sinulle Tuulia-76. Toivotaan, että huomenna kaikki menisi hienosti. :hug:

Oma napa: täällä ei vielä tätiä näy, mutta alavatsassa on menkkamaisia jomotuksia, joten luulenpa, että täti ilmestyy huomenna.

 

Yhdyn kaikkiin edellisiin onnittelijoihin. Hieno homma, että plussaa näkyy. Uskalla vaan uskoa ja luottaa, iso askel on nyt otettu. Teidän reseptikin kuulosti varsin toimivalta

Itse olen nyt verrannut lääkärin senomaa ovistikkuihin ja kyllä tikut ja omat tuntemukset näytti osuneen oikeaan. Komea viiva oli aamull ovistestissä ja onneksi ehdin saada miehen kotiin eilen illlalla. Ei tarvinnut kyllä miettiä tikkuja tai muita kun ikävä oli ihan muutenkin JOten pidän itselleni peukkuja ja jännittelen loppukierron. Samaa tsemppiä muillekin ja erityisesti niille, joiden kierto meni suunnilleen samaan tahtiin.

Tuulialle erityistsempit. Onneksi on se koiruli, joka tuo iloa rankkojen aikojen keskelle.

 

Mitenköhän Tuulian kävi? Olikohan siellä paremman näköistä alkiota siirrettäväksi?

 

Hienoa, että saatiin syyskuullekin plussa tähän pinoon ja oikein paljon kaikkea hyvää minunkin puolestani sulle ja vauvanalulle! :flower: Niin se vaan on ihanaa, että aivan tavallisen tuntuinen menkkojen odottelu voi olla kuitenkin SE erityinen kierto ihan yllättäen.

Me mennään Vaahtokarkki samassa tahdissa edelleen, sillä ovistesti näytti mullakin just plussaa (Testasin tosin tänään vasta ekaa kertaa, joten en tiedä olisko jo eilen näyttänyt. Ainakin nyt oli tosi vahva viiva.)

Tohon munarakkulan kypsymiseen mulla on samantapainen tarina. Kun olin kesällä ultrassa hieman ennen ovista, lääkäri arvioi ovulaation ultran perusteella monta päivää aikaisemmaksi kuin mitä ovistikut sitten näyttivät (ja mitä seur. menkkojen perusteella voi päätellä oviksen olleen).

Kun kysyin nyt viime käynnillä asiaa, lääkäri sanoi, että ultran perusteella on lopultakin vaikea arvioida munasolun tarkkaa irtoamisajankohtaa. Testit ovat siis hänen mielestään luotettavampi mittari.

Kaikkea hyvää itse kullekin omaan kierron vaiheeseen!

Itse koitan heittää huolen ( ja housut) nurkkaan ja nauttia elämästä taas hetken.

 

:flower: :heart: :flower: :heart: :flower: :heart: :flower:
Ihanaa, miinamaria, ihanaa!!!
Oikein paljon onnea plussasta!!

Ja yhtä paljon plussaonnea muille 30+ ensikertalaisille
toivoskeleepi
~Tiila ja Nyytti 16+3

 

Miinamaria, paljon onnea!!! Ihania uutisia ! On tosi hyvä mieli puolestasi!!!!!

Kiitos lohdutuksista kaikille ja lohtuhalit Iida-Liinalle.

Tuulia, olet ollut mielessäni, toivon niin kovasti, että siitä yhdestä munasolusta saataisiin teille viimein oma vauva..



Gittelle pikaisia paranemisia!

Ja kaikille tietysti plussaonnea tasapuolisesti .


Selvisin jotenkuten viikonlopusta vaikka oli se yllättävän rankkaa koettaa olla reipas ja tavallinen, kun vanhemmat oli kylässä koko viikonlopun ja itsestä tuntui, että maailma romahti (taas kerran). Ja vatsaan sattui .

Tänään sitten alkoivat meidän tutkimukset kunnolla. Kävin verikokeessa ja varasin ultran ensi viikolle. Mies lupasi mennä tällä viikolla simppakokeeseen, ensi viikolla en päästä, kun ovis alkaa lähestyä . On jotenkin raskas olo, vaikka toisaalta on helpottavaa, että nyt asia edistyy.

 

Eiliset tuntemukseni osuivat oikeaan ja täti kurvasi paikalle aamulla. Vähän on kurja mieli ja olo, mutta ihan hyvin pärjäilen asian kanssa. Meillä on yrittäminen niin alussa, että jaksan vielä suhtautua asiaan aika maltillisesti. Tai noh, ehkä oikeasti välillä suhtaudun hyvin malttamattomastikin, mutta pystyn vielä rauhoittelemaan itseäni sillä, että asia on ihan alussa.

Rattoisaa iltaa merilintu ja Vaahtokarkki =)
Ja kaikki muutkin!

 

Tuulia, voi harmin paikka! Ei nyt vielä kuitenkaan luovuteta, josko tällä kerralla kuitenkin kävisi hyvin! Ihanaa, että teillä on pieni koiruus lohduttamassa ja tuomassa iloa arkeen.

Tirlittan, iso :hug: sinnekin! Kohti vaan uusia yrityksiä, eikös juu?

Kuumetta, kiva kuulla, että teillä asiat ovat edenneet. Mulle ainakin henkilökohtaisesti tuolla on iso merkitys, että joku muu organisoi tätä kaikkea. Eipähän tarvitse kuin seurata ohjeita ja toimia niiden mukaisesti (ja vähän vaan stressata... ).

Miinamaria, kiitoksia vaan kokemustesi jakamisesta meille muille. Mulle tuntuu olevan ns. ikuinen ongelma tuo, kuinka usein pitäisi pupuilla oviksen aikaan ja kuinka usein noin muuten. Meillä kun pupuilut ovat tupanneet jäämään ainoastaan oviksen aikaan. Sitä vaan mietin, että onkohan se liian harvoin varsinkin jos ovis tapahtuukin jostain syystä vasta myöhemmin... Oliko sulla Iida-Liina jotakin tällaista aikaisemmin vai muistanko väärin?

 

Tirlittan-75, :hug: - aina se tuntuu ikävälle joka tapauksessa (paitsi jos jostain syystä oikein odottaa).

Kati - joo, nyt tehdään sitten vain ohjeiden mukaan . On vähän erilainen yrityskierto siis luvassa. Tässä kuussahan ei vielä tiedetä, jos jotain vikaa meissä on, joten sellaisia paineita ei vielä ole. Toivottavasti ei tulekaan. En ole osannut vielä henkisesti varautua siihen, että jotain löytyisikin. Kova usko mulla on siihen, että kiertoni vain on liian lyhyt tai jotain sellaista ja selvitään pillereiden syönnillä.

Tässä kuussa ajateltiin kokeilla tuota joka toinen päivä- systeemiä. Tähän asti ei olla haluttu lähteä siihen, ettei seksistä mene ilo mutta nyt, kun ehdotin sitä miehelle, ei hän näyttänyt pahastuvan- etenkin, kun sanoin, että voidaan me välipäivinäkin, jos tekee mieli . Nyt pitää olla ilman torstaihin asti, mies on silloin menossa antamaan näytteen.

Mukavaa maanantaita kaikille!

 

Kummityttöni (6v) oli juuri eilen kysellyt äidiltään saunassa miten hän ja siskonsa pääsivät sinne äidin mahaan. Äiti oli sitten parhaalla taidollaan selittänyt. Ilmeisesti oli puhunut siinä jotain sellaista, että kun nainen ja mies oikein rakastavat toisiaan, niin sitten se pieni vauvanalku menee sinne mahaan. Fiksu kummityttö oli siitä sitten kysynyt, että miksi äiti ja isi ovat sitten saaneet kaksi näin ihanaa tyttöä aikaiseksi ja kummitäti miehensä kanssa ei yhtään. Eikö ne rakasta toisiaan? Äitinsä oli siinä sitten selittänyt, että kyllä ne rakastaa ja paljon, mutta kaikki vaan ei onnistu yhtä hyvin kuin äiti ja isi. Kummityttö oli sitten huokaissut syvään ja sanonut toivovansa että kummitäti miehineen saisi äkkiä sen vauvan aikaiseksi. Ja tänään kun ilmoitin kummitytön äidille tilanteestamme, niin häntä alkoi naurattaa miten juuri eilen oli asiasta keskusteltu heidän saunassaan. Äiti oli kuitenkin sitä mieltä, että tytölle ei vielä kerrota vauvan alusta.

Ollaan siis kummitytön kanssa joskus yhteisenä haaveiluhetkenä suunniteltu, miten hän olisi kanssani joskus hoitamassa vauvaani. Aina on myös puhuttu siitä, ettei sitä vielä ole tulossa. Mutta näin ne 6-vuotiaat miettii asioita =)

 

Tirlittan, Iida-Liina ja muut tädin yllättämät. Lohtuhaleja täältä. Putoaminen on aina yhtä kamalaa. Mutta onneksi menkat on aina vain portti uuteen yritykseen Joo, mä tiedän ettei se tässä vaiheessa paljoa lohduta, mutta sanoinpa vaan.

Tässä kuussa ajateltiin kokeilla tuota joka toinen päivä- systeemiä. Tähän asti ei olla haluttu lähteä siihen, ettei seksistä mene ilo mutta nyt, kun ehdotin sitä miehelle, ei hän näyttänyt pahastuvan- etenkin, kun sanoin, että voidaan me välipäivinäkin, jos tekee mieli .

Noin niitä miehiä pitää käsitellä, jos kysytään mun mieheltä

 

Kiitos lohduttavista halauksista siskot
Tänään minä lohdutan itseäni suklaalla ja sitten vain reippaasti kohti uutta yritystä.

Ostin äsken kaupasta suklaan lisäksi greippimehua. Jospa siitä vaikka olisi apua, kun tuon mehun niin moni on maininnut näissä pinoissa. Kävin myös pyörimässä vitamiinihyllyn edessä, mutta en osannut valita mitään.
Kuumetta , sinä muistaakseni mainitsit foolihapon tärkeydestä. Mitäs B-vitamiinituotetta itse käytät? Niitä kun oli tarjolla niin monenlaisia.

Nyt tulee ehkä tyhmä kysymys, mutta annanpa mennä =)
Onko se oikeasti niin, että oviksen tienoilla kannattaa pupuilla nimenomaan joka toinen päivä? Onko mahdollisuudet pienemmät, jos pupuilee joka päivä? Vai onko tuo joka toinen päivä se vähimmäissuositus? Vai miten se menee?

 

Tirlittan -- eiköhän se ole se vähimmäissuositus. Toisaalta, jos useammin, niin en tiedä, onko miehen spermassa kuinka runsaasti siittiöitä. Siis kai se lähinnä koskee sitä, jos miehellä on heikko sperma. Onko jollakin tästä ihan lääkäriltä tietoa? Mä kun viime kierrossa yritin "säästellä" niitä siittiöitä ja ajoittaa siihen H-hetkeen, mutta taisimme myöhästyä. Tämä siis meillä lähinnä sen takia, kun musta ei ole löydetty mitään vikaa (ultrassa aikankaan), mutta miehen siittiöiden kuntoa ei ole tutkittu ja välillä mietin, että onkohan niissä jotain vikaa, kun ei tärppää.

Täälläkin selkeät oviskivut ja limavirtaukset, jotka ihan tunnen. Onkohan tämä nyt ovis vai vasta kasvukipuja??? Tikku ei taaskaan näyttänyt yhtään mitään... Ajattelin, että en testaa, mutta testasin sitten kumminkin, kun oireet ovat niin selkeät. Sai olla viimeinen tikku (vannomatta paras...). Nyt vaan pupuilemaan...

 

Se usein mainittu joka toinen päivä pupuilua perustuu mun käsittääkseni erityisesti siihen, että niillä miehillä, joilla on huonolaatuista spermaa olisi riittävästi vintiöitä kehittynyt joka toinen päivä. Mutta ilmeisesti sama suositus olis hyvä muillekin. Siis siinä mielessä, että siittiöthän selviää elossa 2-3 päivää jemmassa siellä munajohtimissa. Lisäksi siittiöiden pitää käydä naisen elimistössä läpi joku kemiallinen prosessi, jonka jälkeen ne on vasta hedelmöityskykyisiä. Ja tämä prosessi kestää käsittääkseni tuntikausia. Eli periaatteessa on parempi, että sperma on valmiina odottamassa kuin että se tulee just ovulaatiohetkellä. Joten joka toinen päivä pitäisi hyvin riittää, mutta eikai siitä haittaakaan ole useammin,j os intoa riittää..

Hannele sun oviskivut kuulostaa tutuilta, mulla ainakin jomottelee näköjään useamman päivän eli silloin kun se munarakkula alkaa olla jo aika iso. Mulla testi näytti vahvempaa viivaa pari päivää ja sitten selkeän tumman just silloin kun jotain piti tapahtua. Eilen kun sitten piti olla varsinainen ovispäivä niin kipu oli ihan sietämätön. en esim. yöllä pystynyt nukkumaan vasemmalla puolella ollenkaan. Tuntuu, että joku norsun kokoinen möhkäle repeytyy irti. Mistä rupesin taas miettimään, että voiko kova oviskipu syntyä siitä, että munajohtimet on tukossa ja mollukka ei mahdu siitä läpi. Vai onko niin, että jos johtimet on tukossa niin munasolu ei voi irrota ollenkaan?

Ja vielä foolihaposta. Tää on lainaus suoraan yhdestä tutkimuksesta " Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan monivitamiinitabletteja vähintään kuusi kertaa viikossa nauttivilla naisilla on 40 prosenttia pienempi riski ovulaatio-ongelmiin kuin niillä, jotka eivät syö laisinkaan monivitamiineja." Itse olen nappaillut muistaakseni Beko Strongia, jossa on eri b-vitamiineja ja eriyisen paljon foolihappoa.

 

Heips! Kiitos kaikille lohdutuksista. Olette kultaisia. :heart: Mulla oli ihan uutena menkkaoireena pahoinvointia ja selkäkipuja. :kieh: Eli nyt sitten romuttui viimeinenkin usko raskausoireisiin. Mulla ei ainakaan ennen menkkoja tai plussaa voi oireilujen perusteella päätellä yhtään mitään.

Tirlittanille lohtuhalit. Ei muuta kuin eteenpäin. Itseään kannattaa vähän hemmotella. Hyvällä omalla tunnolla suklaata suuhun. Itse ajattelin käyttää lähipäivinä mieheltäni synttärilahjaksi saamani lahjakortin spa:han.

Hannele ja Vaahtokarkki Mulla on ollut km:n jälkeen tosi selkeät ovisoireet, jotka kestävät peräti viikon. Eli alkuun ne ovat vain munarakkulan kasvukipuja. Minäkin tikuttelin ja hermoilin kun en saanut ovistikkuun minkäänlaisia viivoja vaikka nippailut munasarjojen kohdalla oli ihan selkeät. Sitten kun ovulaatio tapahtui kipu oli juuri tuollainen mitä Vaahtokarkki kuvaili. Ensimmäisen kerran kun se tapahtui km:n jälkeen ennen ensimmäisiä menkkoja en edes tajunnut, että se oli ovulaatio vaan luulin, että lihas revähti kyljen oikealla puolella. Viime kierrossa "lihas repeytyi" sitten vasemmassa kyljessä. Minusta tuntuu aika absurdilta ajatukselta, että kipuilu johtuisi siitä, että munanjohtimet olisivat menneet tukkoon. Siinä tapauksessa minulla olisi mennyt kummatkin munanjohtimet tukkoon km:n jälkeen. Minun ymmärtääkseni tavallista voimakkaampi kipuilu voi johtua joko siitä, että oviksen tukena on jotain hormonia tai sitten munasarjat totuttelevat toimimaan tauon jälkeeen (esim. raskauden tai hormonaalisen ehkäisyn jälkeen). Ja folikkeli matkustaa sinne munanjohtimeen vasta sen jälkeen kun ovulaatio on tapahtunut. Eli ovulaatiolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko munanjohtimet tukossa.
Vaahtokarkki sinuna en olisi kipujen perusteella huolissani siitä onko munanjohtimet tukossa. Mutta muista, että tämä on vain mutu-tuntumaa.

Kati 231 Mulla oli ennen km:ää ongelmia kiertojen kanssa. Mutta vaikka ne tasaantuisivatkin siihen minulle normaaliin 31-32 päivään, niin silti minulla olisi luomusti ovulaatio suhteellisen myöhään, sillä luteaalivaiheenpituus on mulla 12-13 päivää. Ja kuten tuossa aiemmin kirjoitin niin tuntemusten perusteella, voisin arvioida oviksen helposti väärin. Km:n jälkeen olen bongannut myös ovislimat, mitä minulla ei ole koskaan aiemmin ollut. Limojakin kesti viime kierrossa peräti viisi päivää, mutta ne lopahtivat päivää ennen ovulaatiota. Mutta toisaalta olen huomannut, että ovistikkujen kanssa menee hermot ja stressillähän on vaikutus siirtää ovulaatiota edelleen. Tässä kierrossa lähden taas tuohon joka toinen päivä tekniikkaan, jota harjoitetaan reilun viikon oletettuna ovisajankohtana. Tämä käytäntö sopii ainakin paremmin minulle ja huonoille hermoilleni .

Meilläkin lääkäri kehotti syömään foolihappoa ja monivitamiineja ja korosti vielä, että molempia kannattaa popsia vaikka monesti monivitamiinit sisältävätkin jo foolihappoa valmiiksi. Ja miehelle kanssa monivitamiineja vaikka siittiöt olisivatkin ihan normaaleja.

Mä kävin eilen ultrassa ja verikokeissa. Taitaa olla tuo verikokeissa käynti nyt aika pinnalla tässä pinossa. Ultrassa munasarjat näyttivät siisteiltä ja normaaleilta. Se tuntuu jo tosi hyvältä, sillä jos hormonikokeissa ilmenee jotain häikkää, ne ovat helposti hoidettavissa. Tai ehkä mulla on vaan vähän hitaat hormonit. :| Mieskin on testattu jo vähän aiemmin ja ihan hyvin tuloksin. Tämä kierto pitää kuitenkin luomuilla. Tai ehkä korkeintaan se lääkäri antaa niitä progesteroneja, joista saa finnejä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka onistuisi ihan luomusti plussaamaan. Ainakin tilanne näyttää nyt km:n jälkeen paremmalta kuin mitä se on ollut aiemmin.

Taas tuli liiaksi tekstiä. :ashamed: Lyhyesti ja ytimekkäästi kirjoittaminen ei kuulu erityisominaisuuksiini.

Plussapuuh Merilinnulle ja muille ovisplussan saanneille!

 

Hei!
Tänään mulla ei enää ole ollut niin selkeitä oviskipuja, mutta täytyy pelata varman päälle. Mua harmittaa tosi paljon, että nukuin TOSI huonosti viime yönä. En tiedä, stressaanko enemmän työstä vain vauvan saamisesta. Viime aikoina vaan on ollut unen saanti vaikeuksia, joista viime yö oli pohjanoteeraus (koko yön heräilin ja olin varma, että en ollut nukkunut ollenkaan). Otin puolikkaan nukahtamispillerinkin, mutta ei auttanut. Sitten vaan mietin, että mitä jos tämä yht' äkkinen stressitilanne juuri ovulaationaikoihin estää raskautumisen TAI mitä jos tuleekin raskaaksi ja tuo puolikas nukahtamislääke saa aikaan sikiövaurion... Apuva...

Huomenna on viikko verikokeista ja soittelen lääkärille tuloksista. Saas nähdä saisiko sitä lähetettä sinne lapsettomuustutkimuksiin jo...

 

Hannele Mulla oli ihan samanlainen yö!!! Siis kun oli tosi kurjat kivut, illalla oltiin sekstailtu oikeaoppisesti jne. niin pyörin koko yön, luulin rutistavani kivuissani kaikki munasarjat lyttyyn ja hermostuin itselleni, kun en osannut olla ajattelematta asiaa. Eli ajattelin just, et oma liiallinen miettiminen aiheuttaa stressiä ja vaikuttaa raskautumiseen.

No, luinpa sitten aamutuimaan rauhoittaakseni itseni, että stressin ei ole todettu missään tutkimuksissa vähentävän suoraan raskaaksi tulon mahdollisuutta. Mutta stressi voi laukaista ahdistuksen, jonka vaikutukset taas voivat...

Sitten kiukustuin kaikille ja pohdin, miksi asiaa ei muka saisi miettiä ja pohtia vaan pitäis olla rauhassa. Se on elämän isoimpia päätöksiä. Vaahdotaanhan sitä talojen rakentamisesta, työpaikan vaihdosta jne.

Ehkä pitäis olla niin, että pitäisi antaa itselleen lupa pohtia asioita niin paljon ku sielu sietää ja kun sen luvan itselleen antaa, lopettaa sen stressaamisen, että miettii liikaa.

Tulipa vuodatus, ja kesken työpäivän. Reippaampaa päivän jatkoa muille.
:x :x